Very important person's works in progress

The couple of first paragraphs also in English :)

Ravelryn kesävaihto on osaltani ohi. Ihana vaihtokaverini oli jämpti ja aikainen lintu, sillä deadline oli vasta kuun lopussa.
Paketti saapui tänään ja yllättäen suklaat syötiin jo ennen valokuvausta. Aamiaiseksi puolitimme miehen kanssa Maraboun maitosuklaan ja iltapäiväkahvi sai seurakseen tummaa suklaata.

The summer swap is over for me. My lovely swap partner was very precise and an early bird too, as the swap deadline was June the last.
The package arrived today. No-one should be surprise to notice that the chocolates are already gone at the time of photography. The dark premium chocolate was a perfect partner for our afternoon coffee. Thank you, dear partner! Suklaiden lisäksi paketista paljastui kesäinen pussukka ja unikkopinni, joka on valmistettu kierrätysmateriaalista. Cherry Tree Hillin sukkalankaa... Onhan sitä kuolattu, juu :) Ihanaa! Väri on "dusk".

Besides the chocolates the package revealed a summery pouch and a poppy hair pin made out of recycled material. Cherry Tree Hill sock yarn... I admit, I've been drooling for it. Love it! The colorway is "dusk". Just look at it! The picture could be sharper, I know... Muuten on ollut outo päivä. Olen ollut sairaslomalla flunssan takia (tajusin juuri, että se voi johtua myös jatkuvasta tulehdustilasta tuossa juurihoitoa kaipaavassa poskihampaassa!) ja olen viettänyt päivää katsoen kokonaisen kauden L-koodia. Kolmoskauden, sen surullisen. Olen itkenyt kuin putous, mikä on ollut tavallaan aika raikastavaa.
Samalla olen inventoinut, mitä kaikkea on tullutkaan aloiteltua. Seuraa yhteenveto keskeneräisistä surkeine tekosyineen. Tilaussukka. Ikinä ei muka ole aikaa keskittyä kaavioon riittävästi. Ikinä ei ole kylliksi valoa (pirun musta lanka :)). Ja yksi puikkokin on taas poikki, kuinkas muutenkaan. Tämäkään ei jotenkin edisty. Miehellä on niin saamarin pitkät jalkoterät. Ihme Hessu Hopo. Eka sukka siis vasta menossa. Mitä jos toi lanka ei riitä? Tämän hetken rakastettuni, mon cherie. Pinwheel itselle Freedom Spiritistä. Puikkoina vitoset, aluksi sukkapuikot (alumiinia), sitten pyöröt (80, 120 ja lopulta 150 cm). Kuusi kerää olen jo upottanut tuohon lankaa ja laskujeni mukaan vajaa kaksi pitäisi vielä pyöritellä. Puuttuu nelisen kerrosta ulkoreunalta ja toinen hiha. Mallista poiketen teen leveät kimonotyyppiset hihat, yhteen menee noin 75 g lankaa.

Ja koska Freedom Spirit loppui kesken, aloitin harhautusliikkeenä toisen Pinwheelin ja tuplasti jymäkämpänä. Saman lafkan lanka, Freedom Wool. Tuota kirjavaa tulee vain selkäosaan, loppu tulee kivalla vihreällä. Näätte sitten. Ysin puikot (sukkapuikot tuossa koossa maksavat muuten melkein 20 euroa ja lisäävät siis takin hintaa jonkun 35 %). Musta tuo alku näyttää ihan pipolta, siksi norsujumalan päässä. Syntynen seuraavassa elämässä joksikin levää joenpohjasta imeväksi limanuljaskaksi taas tästäkin hyvästä :)

Swap swap sanoi pikkuinen sammakko

Also in English this time.

Ensimmäinen vaihtoni (Ravelryn Nordic Knittersin "Kesä"-vaihto) on puolitiessään - pakettini on mennyt perille ja paketti on kuulemma lähtenyt jo tänne päin matkaan. Vaihtokaveri väittää tykänneensä lahjuksistaan, jei! Matkaan lähti kesäkassilankaa ja -kahvat, teetä ja lakritsaa (joka ei kuvassa), silmukkamerkkejä ja kesäisiä lautasliinoja.

My swap partner in the Nordic Knitters' Summer Swap has received her package and claims she loves it :)
I sent blended cotton/linen yarn, bag handles, tea, napkins and some stich markers.

Mulla ei ole mitään neulekuvia tällä kertaa, ei jaksa neuloa. Pinwheeliä jaksaisi, kun siinä on niin selvät ja isot silmukat, mutta se alkaa olla jo niin pirun painava, ettei sitten kuitenkaan jaksa.

Lehmus huojuu tuulessa

Mä olen neulonut

- ensimmäisen työni alpakasta.
- ensimmäisen pitsihuivini.
- ensimmäisen kokonaisen työn pyöröpuikoilla.
- ensimmäisen huolellisesti pingoitetun työn.
- ensimmäisen kerran jotain, jonka valmistuminen on myös sääli ja jonkalainen tekee mieli aloittaa heti uudelleen.

Lehmus-huivi

Lanka: Drops Alpaca, väri tietenkin lehmuksenvihreä (7300), kulutus noin 102 grammaa (viimeiset 5 kerrosta kolmannelta kerältä)
Puikot: Ensin Susanne'sin eebenpuiset pyöröt, 5 mm / 80 cm, lopuksi Addin pitsipyöröt, 5 mm / 150 cm. Jälkimmäiset paremmat
Koko: Ennen pingotusta pitkä sivu 160 cm, lyhyt sivu 82 cm. Korkeus jäi mittaamatta. Pingotuksen jälkeen pitkä sivu 185 cm, lyhyt sivu 97 cm.

Lisää lankojakin on ostettu. Tilasin jakki-lammasyhdistelmää ja paria muuta sukkalankaa Englannista, tarkemmat speksit ja kuvat kunhan saapuvat. Vähän ostin Limone-puuvillaa kesäkassia varten. Ja Alpacaa uuteen huiviin!

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä neulojaa

Mitä oikein tapahtuu? Mistä tämä kaulurivimma on alkanut? Kaikki neuloo kaulureita. Mitä niillä tekee? Tarttuuko tuo tauti pian minuunkin? Ravelryssä on 1165 projectia, joissa on täginä cowl. Katkaisin puikon. Tällä kertaa kännissä. Eebenpuuta. Sehän kesti ihan useamman päivän.

Allaolevassa kuvassa se on vielä hengissä. RIP.

Hauska vaalea raita tulee keskelle kantalappua. Miehelle siinä on syntymässä sukat Ilun värjäämästä langasta.

Suomuapinoita ja puikkoilottelua

Pyörittelin ne apinasukat tänään loppuun. Eilen laiskotutti enkä viitsinyt väkisinkään neuloa. Kivat tuli! Napakat, mutta rennot. Nämä menee lahjaksi ja tiedän jo, kenelle. Lankaakin jäi reilusti, koska noissa Trekking Hand Art -vyyhdeissä sitä on niin reilulla kädellä. Teen sukille ehkä kaveriksi jonkinmoiset rannekkeet vielä.
Apinat väärinpäin, mallineule Monkey Socks. Mallikaaviota on luettu väärinpäin ja takareunastaan neulottu oikea silmukka on siirretty sen vuoksi kaaviossa kaksi riviä alemmas sulkemaan kaksinkertainen langankierto. Lanka: Trekking Hand Art, väri Jamaica, kulutus 3/4 vyyhtiä. Puikot: Bambua, 2,5 mm.

Pyörähdin Priimassa tänään. Sain aivan ylihyvää palvelua (ja vanhana asiakaspalvelun kehäraakkina olen vieläpä aika kriittinen asiakas), kiitos, Priima! Nappasin uuden vyyhdin Jitterbugia Pomatomuksia varten ja kotiin päästyäni väkersin viimeiset puuttuvat lankametrit silmukoille.
Nyt mulla olisi sitten sukat ja lähes iskemätön Jitterbug-vyyhti.

Eli, may I present: Pomatomus

Lanka: Colinette Jitterbug, väri Ginger&Cinnabar, kulutus noin 1,01 vyyhtiä.

Puikot: Sekalainen valikoima bambupuikkoja koossa 2,5 mm.

Tässä näkyy vyyhdinvaihtokohta, ei paljosta jäänyt kiinni:

Ja tässä nämä rakkaat nyt sitten koivissa:

Ja kun kerran melkein Hakaniemessä olin jo muutenkin, poikkesin vielä vihreään vyyhtiin. Miksikö? No tarvitsin lisää kaksipuolikkaita. Poikkaisin taas yhden, ja tällä kertaa rojahtamalla sen päälle koko vaatimattomassa komeudessani.
Ostin Dropsit, hukkasin yhden autoreissulla.
Ostin Susanne'sit, katkaisin yhden hilluessani.
Ostin Addit, katkaisin yhden kokovartalokarateliikkeellä.
Nyt mulla on kolme neljän puikon settiä bambuja.

Vyyhdistä ostin nyt kokeiluun samaa paksuutta sekä eeben- että ruusupuiset yksilöt. Katsotaan, kuin mimmin käy. Kunhan KnitPick'sin Harmonyt (2,25 ja 2,75 mm) tulevat Saksasta, alan olla valmis kirjoittamaan kattavan arvostelun erilaisista puisista ja bambuisista sukkapuikoista ihan vaan viime kuun kokemusten perusteella.

Mun eka vaihto!

Iih, kuin mä olen pienestä tohkeissani :) On vaan niin hauskaa olla saanut jotain yhteisöllisyyttä tähän harrastamiseen. Ehkä menen ekaan neulemiittiinkin tässä ensi viikolla.

Ravelryn Nordic Knitters -ryhmässä aloitettiin kesävaihto, johon piti äkkiä tunkea mukaan. Nyt sitten vaan kesäistä pakettia koostamaan vaihtokumppanille. Kuinka voi olla näin kipinöissään yhdestä vaihdosta?

Itse lähetän pakettini Ruotsiin. Miten ruotsalaiselle parhaiten kuvaisi suomalaisen kesän monimuotoisuutta yhdessä paketissa?

Puissa on apinoita väärinpäin

Aloitetaan syksyisillä tunnelmilla. Kun neuloo öisin, saattaa vaikka lukea vahingossa kaaviota ylhäältä alaspäin, jolloin kuviolle tietenkin käy outouksia. Näin kävi Monkey-sukalle. Kaikki selkeä graafisuus katosi ja tilalle tuli tyttömäinen pitsikuvio. Hauskaa!

Apinasukat takaperin

Lanka: Trekking Hand Art, väri Jamaica

Puikot: Sekalainen seurakunta 2,5-millisiä bambupuikkoja

Ensimmäinen sukka on kohta valmiina, ja vaikka vähän tylsistyttää (eli startitis vaivaa), ajattelin pyöritellä sen toisenkin heti perään vielä tänä viikonloppuna. Tilaussukat ja miehen sukat saa edelleen odottaa. No, eipä näillä säillä juuri villasukkia kai kaipaakaan.

Tänään oli upea päivä. Tein töitä kotoa käsin ja käytin lounastunnin kävelemällä postiin. Samalla ikuistin tuota viereistä katua, jonka kautta reittini vei. Joka pihassa on joitain koristepuita ja -pensaita, kun meidän kadulla on lähinnä mäntyjä. No, on meidän pihassa sentään syyshortensia.
Musta puiden kukkiminen on ihanaa aikaa. Olen siinä suhteessa onnellinen, etten kärsi minkäänlaisista siitepölyallergioista, enkä siksi saa tarpeekseni luonnosta Juuri Tähän Aikaan.

Hevoskastanja on lempipuuni. Se on niin kovin Helsinkiä. Siinä on kauniit lehdet, se on kiipeiltävän muotoinen, sen hedelmät on hassun piikikkäät ja se on muhkea ja suojaisa. Kukinta-aikaan en tosin pidä siitä niin paljon kuin loppukesästä, kukat ovat mielestäni niin kovin mahtailevat, mutta kuvasin kuitenkin. Kesä! Kadun varjoisalla puolella syreenit olivat vielä nupullaan. Valo leikitteli lehdillä. Koristeomenapuita täällä on hyvin paljon. Ne jaksavat hätkähdyttää aina tuolla kukkamäärällään. Kultasateetkin ovat jo nupuillaan ja hinku neuloa keltaista valtaa meikätytön mielen.

Postista hain Ilun paketin. Miehen sukkalanka ja omanikin. Tajusin vasta paketin avattuani, että meillä on hiukan samansuuntainen maku...

Pink is my favorite crayon

Olenpas mä ottanut epätarkkoja kuvia. Noh, hätä ei lue lakia. Sain viikonloppuna aloittamani Stranded Show-Off -sukat (linkki johtaa pdf:ään) valmiiksi. Näistähän purnasinkin jo, pinkkiä eikä istu ja kaikki on pielessä ja maailma tuhoutuu. No ihan hyvät niistä tuli ja istuu ihan hyvin. Väri on edelleen kamala. Joku onnekas saa nämä siis lahjaksi :D Tilaussukka ei etene. Langat on hommattu ja ensimmäinen resori neulottu, mutta palmikot eivät asetu. Valkkasin uuden mallin ja puran tuon tekeleen. Sitä ennen kuitenkin luon silmukat uuteen työmatkasukkaan, Jaywalkeria pukkaa taas. Ajattelin neulaista tuon Trekking Hand Artin pois, jotta pääsee taas herkuttelemaan Iluilla ja Mokkasukilla.

Niin - ne miehen sukat. Hän päätyi perumaan toiveensa kaksivärisyydestä ja valitsi itse Ilun laareista mieluisen langan. Mallikin on jo valittu ja langat tilattu. Jouduin nappaamaan itsellekin vyyhdin samalla...

Sukkahöpinää

Viikonloppuna rentouduin kotona. Mies oli rakentamassa työkaverilleen hevoshaan aitaa, minä olin kotona kutomassa sukkaa. Pomatomuksen sain viimeinkin lankakerän loppuun saakka - jäljellä olisi nyt noin kymmenen kerrosta ja kärkikavennukset. Vähästäpä jäi kiinni! Mutta vyyhdissä on kuitenkin alle 300 metriä ja tein melko pitkät varret, joten oli alusta asti selvää, ettei lanka riitä loppuun asti. Ajattelin nyt ostaa toisen vyyhdin ja tehdä lopusta vaikka kämmekkäät. Tulee vaan sukille turhan paljon hintaa, jos ajattelee, että tarvitsee kaksi vyyhtiä Jitterbugia (á 14,90 € + toimituskulut). Mutta tuleepahan ilmaiset kämmekkäät kaupan päälle! :)

Toisen Jitterbugin, Fruit Coulisin, ajattelin pyöritellä samalla lahjasukiksi. Halusin elävää pintaa ja pientä röyhkeyttä, koska lankakin on hieman julkeaa. Valitsin malliksi Stranded Show-Off -sukat, joissa hyvin helpoilla langankiertoihin perustuvilla liikkeillä saadaan aikaan kivaa pintaa. Riittävän simppeli työmatkaneuleeksi.

Mallineulehan on käytännössä sileää neuletta, joten joustoa siinä ei juuri ole. Mitään nilkkaa nuolevaa muotoa ei sukkiin muodostu, ennemmin kyseessä on rennot unisukat. Jännä yksityiskohta mallissa oli kantapää. Varsinaista kantalappua tai kantapohjan kavennuksia ei tehdä erikseen, vaan varresta jatketaan viidellä puikolla eteenpäin, kunnes on aika kääntää kantapää. Matkan varrella nilkkaan tehdään väljyyttä lisäämällä silmukoita kummallekin sivulle.

Parhaillaan neulon vartta toiseen sukkaan. Mallineule on muodostunut hyvin tylsäksi ja vähän ottaa päähän valmiin sukan "kotikutoisuus" - tarkoitan siis nimenomaan nyt tuota kantapään istuvuutta. Lanka… Lanka vaikutti kivalta kuriositeetilta vyyhdillä ja kerälläkin, mutta neuloessa mielipiteeni pinkistä on vain vahvistunut. Pinkki ei ole vaan mun väri. Mitään varsinaista vikaa sukassa ei kuitenkaan ole, joten mitään syytä purkamiseen ei ole olemassa. Joululahjapakettiin, tiedän ihmisiä, jotka pitäisivät näistä kuin hullu puurosta.

Sain pitkästä aikaa toimeksiannon tilaussukkiin. Sain aika vapaat kädet, tilaaja määritteli vain värin ja tyylin. Tänään suuntaan lankakauppaan hakemaan matskua. Tiedossa on ainakin palmikoita!

Mä en nyt keksi tähän mitään käsityöaiheista kuvaa, joten blogirotta Malkku, olkaa hyvät:

Ihan kokonainen pari

Pomatomukset ja Cut&Pastet on molemmat edelleen vaiheessa. Vaikea toisen sukan syndrooma vaivaa Cut&Pasteja ja Pomatomukset ei nappaa, koska lanka loppuu kuitenkin kesken ennen sukan kärkeä.

Mutta kevätsukat tulivat valmiiksi! Tein taas itselleni hieman reilun kokoiset, joten eivät jää nämäkään omiin jalkoihin.
Kehtaan sanoa aivan suoraan, että nämä sukat ovat aivan ihanat. No joo, voisihan mulla noi 1o1n-resorit olla siistimmät, mutta mitäs pienistä.

Saanko esitellä, Primavera-sukat:
Malli: Primavera
Lanka: Mokkasukka, väri Hiirenkorva
Puikot: Bambua, 2,5 mm.
Muutokset: Tein kärkikavennukset ns. maalaisjärjellä, muuten seurasin ohjetta tarkasti. Seuraavat itselle, joten pienemmät.

In luv

Mä olen rakastunut *pus*

Valitsin nimittäin Hiirenkorvalangalle malliksi Primaveran. Halusin jotain keväistä ja kasvimaailmaan viittaavaa.

Neuloessa tuo näyttää oudolle. Mallineule on niin joustavaa, että sukanvarsi näyttää oleva noin kolme senttiä halkaisijaltaan. Möykkyinen ja muhkurainen yleisilme. Kun sukan vetää jalkaan, koko sukka muuttuu kuin toiseksi. Siitä tulee suloinen ja keväinen ja ... hento. Ja uskokaa pois, jos mun nilkassa jokin näyttää hennolta, asiaan liittyy jonkinlaista taikuutta.

Pientä esimakua:

Mitä ihmettä tapahtuu?

Kerrassaan omituinen näky. Mistä on kyse?

No tunaroinnistapa hyvinkin. Kyse on ajatuksissaan liian pitkäksi neulotusta kantalapusta. Tuossa kuvassa olen poiminut sen oikean lopetuskohdan silmukat puikolle ja kohta puran ylimääräisen tuuman tuosta kannasta.

Ja vastoin varmaan melko yleistä käsitystä, tämän blogin kuvia ei kuvata vessan lattialla, vaan ikkunalaudalla. Kuvassa myös norsunkasvoinen hindujumala Ganesha.

Tämä odotti aamulla postissa. Se on se hiirenkorva, jota silmälläpitäen valitsin muutaman ohjeenkin jo päivällä. Vielä pitäisi näistä finalisteista valita voittaja. Mikähän olisi Hiirenkorvan arvoinen?

Tilannekuva. Tältä näyttää iltaisin, kun linnottaudun sängylle. Ravelry on auki koneella, tuolinjaloissa on lanka kerittävänä (Mokkasukkaa, väri Vielä virtaa, on työn alla tällä hetkellä). Kuvasta puuttuvat pakollinen kudin ja massiiviset kuulokkeet, joiden kautta kuuntelen äänikirjoja silloin, kun en keskity täysin silmukanpyörittelyyn. Tällä hetkellä kuuntelussa on The Secret Garden, jonka olen lukenut viimeksi lapsena. Seuraavaksi ajattelin kuunnella Anna, ystävämme jätko-osineen.

Ja ei, yleensä en kaipaa vyyhdinpuita, kerintälaitetta tai muutakaan hienoa. Pikkuhiljaa langan jokainen metri kulkee sormieni läpi kerälle. Jokainen metri kuiskii jo toiveistaan muuttua siksi tai täksi. Tämä on tärkeä ja nautinnollinen osa käsityötä. Meditatiivinen alkuharjoitus, tutustuminen lankaan.

Hämäystä!

Tunnen itseni huijariksi. Tässä postauksessa ei ole käsitöistä kuvan kuvaa, mutta laitoin paikalle vaivautuneille korvaukseksi pari otosta toista kevättä kukkivasta isoposliinikukasta (Hoya carnosa)

Poslarini on pistokkaista peräisin. Sain pistokkaat joitain vuosia takaperin äitini valtavasta posliiniputouksesta, jonka hän on kasvattanut pistokkaista. Ne pistokkaat ovat peräisin jostain ikivanhasta kasvista. Itsekin olen lähettänyt oman kultaseni pistokkaita Vaasaan ja ne ovat elossa, joskaan eivät vielä kovin valtavassa kasvussa. Tämä yksilö valloittaa maailmaa!

Neuloin koko eilisen. Tein toiseen Pomatomukseen varren ja ihmettelin kerän pienenemistä. Nyt, keskellä kantalappua, lankaa on jäljellä sellainen halkaisijaltaan 3-4-senttinen pyöreä kerä.

Aamulla ennen töihin tuloa tassuttelin postiin hakemaan Villa Mokan paketin. Hiirenkorvalankaan pitää valita jokin kasviaiheinen pintaneule. Vielä virtaa -väri saattaa jäädä odottelemaan. Mies nimittäin toivoi itselleen sukkia. Nyt kaipaisinkin vinkkejä. Toiveena on kaksiväriset sukat, ja pitsit lienee pois laskuista. Mies on viheralalla, joten kasviaiheet menevät varmasti läpi. Ideoita?

Nyt pitää mennä tutkimaan, mitä Ravelryn foorumeissa on yöllä tapahtunut.

Oudot sukat

Nonniin, outo yritelmäsukka tuli tiensä päähän eli valmiiksi eilen. En pidä siitä ja ajatuskin toisen tekemisestä puuduttaa. Olen silti tyytyväinen, etten purkanut sitä. Voin kertoa syyt siihen, etten pidä sukasta. Ensinnäkin langan väri estää näkemästä tuota jalkapöydän kaunista palmikkoruudukkoa, jonka tekemisestä luovuin suosiolla yhden mallikerran jälkeen. Lisäksi on vaikea pitää sukasta, joka ei ole oikeaa kokoa - tämä on siis hitusen suuri. Toisekseen en pidä tuon mittaisista varsista. Joko tosi lyhkäiset tai sitten oikeat varret, ei tällaisia yritelmiä. Langan riittämisen vuoksi tein kuitenkin tämän ratkaisun, ja ehkä sukkien saaja tykkääkin. Aluksi inhosin sinisen runsautta ja sen läiskittymistä. Vyyhti näytti siltä, että sinistä on vain mausteeksi. Sininen on lempivärini, mutta halusin hiukan roiskittua lankaa, en raidoittuvaa! Lopulta kuitenkin rakastuin täysillä langan yllätyksellisyyteen, loputtomaan sävyjen kirjoon, jänniin siellä täällä vilahtaviin syviin violetteihin ja jännittäviin vihreisiin.

Speksit:

Lanka: Colinette Jitterbug, väri Sahara
Puikot: 2,5 mm, bambua Malli: Cut&Paste, rajusti muokattuna

Purkuun meni, ei haittaa :)

Lehmus meni eilen sitten purkuun. Yläreunassa oli kuusi lehteä, kun vedin koko roskan kikkuralangaksi ja aloitin uudestaan. Onneksi aloitin heti alusta, muuten olisi varmaan jäänyt aloittamatta kokonaan. Se on muuten paras keino ehkäistä toisen sukan syndroomaakin - luo heti silmukat kakkossukkaan ja neuloo muutaman sentin. Sukka alkaa vetää itsestään.

Tässä nyt tuo kakkosyritelmä. Edelleen rumaa jälkeä, mutta luotan pingotuksen voimaan...

Pomatomusta olen saanut väännettyä ensimmäisen sukan jalkaterään saakka. Pitäisi tilata lisää lankaa, sillä Jitterbug-vyyhdissä on vain kolmisensataa metriä ja se loppuu kesken. Ei vaan olisi oikein budjettia lisäostoille lankaosastolla. Pitää kuitenkin aina varautua tilaamaan äkkiä lisää Mokkasukkaa jos ilmestyy kivoja värejä ja Ilunkin kikkailuja seuraan suupielet kuolassa.

Tein pahan virhearvion langan sopivuudesta malliin, mutta en perhana pura, en! Kuvassa on Jitterbugin Sahara-väristä mallailemani Cut&Paste , mutta ei "ihan" noi palmikkoruudut pääse oikeuksiinsa. Näyttää vaan sekavalta söhryltä. Lisäksi sukasta tulee iso. Kuitenkin: Opin aloittamaan sukan kärjestä. Sen kunniaksi teen nämä loppuun. Annan vaikka anopille, se varmasti arvostaa vaikkei kuvio niin erotukaan.

Ai niin - viheriäinen Freedom Spirit ilmoitti haluavansa Pinwheel-takiksi minulle. En olisi kaivannut nyt ihan tuon kokoluokan haastetta, mutta minkäs minä langan tahdolle mahdan...

Jaska kävelee

Katkaisin sitten eilen puikon. Bambupuikon, 2½ mm. Ne siis ihan todella ovat katoava luonnonvara. Olen kolmen päivän aikana menettänyt jo kaksi. Pelottaakohan noita loppuja? Pakko käydä ostamassa lisää puikkoja. Perhana. Ikkunalaudallani on Jaywalker. Iih!

Lankana on Villa Mokan Mokkasukka, väri Ukonhattu. Ukkossukkani :) Tein varsista lyhyehköt, koska ensikertalaisena Mokkasukan kanssa en tiennyt yhtään, kuinka pitkälle lanka kestää. Hoin kyllä itselleni että on tätä yli 400, on yli 400... Metriä siis, ei grammaa. Koko lanka oli yhtenä pyöreänä keränä, ja se tuntui hupenevan ihan olemattomiin ensimmäisen sukan kanssa. Toisen sukan kohdalla sitten tuntuikin, ettei kerä pienene ollenkaan. Häh? Lankaa jäi ihan mukava keränen. Jaywalker oli kiva malli. Toinen sukka tuntui syntyvän itsestään ja malli oli riittävän helppo neulottavaksi bussissa / metrossa / liukuportaissa / jopa kävellessä. Toista on tuon Pomatomuksen kanssa.

Varren neulominen oli kivaa ja tuo väri on vaan kertakaikkisen herkku. Mustikkamaitoa ilman maitoa. Ukkospilviä. Se on upean tumma muttei tunkkainen.

Kuvassa muuten näkyy hyvin helmasyntini - pieni reikä tuossa vasemmanpuoleisen nilkkaluun kohdalla eli siinä, missä pitäisi poimia kantalapun reunasta silmukoita. Yleensä en edes ompele sitä umpeen, se on niin pieni. Pomatomuksessa onnistuin jotenkin neulomaan niin kiertäen, ettei sitä syntynyt.

Tämä kärki istuu hyvin! Silmukoitu kärki oli mulle uusi tuttavuus, mutta siitä tuli ystäväni samoin tein.

Lehmus ei oikein nappaa. Alpakka lämmittää käsiä liikaa ja tulee hiki. Kaipaan jotain helppoa projektia, jossa ei tarvitse katsoa kaaviota koko ajan. Kerin jo eilen Jitterbugin Sahara-värin kahdelle kerälle ja aion kokeilla kärjestä aloitettua sukkaa. Siis heti, kun olen ostanut lisää puikkoja...

Puikko hukassa

Pieni ja viaton bambupuikko, 2½ mm, etsii kotiaan yksin kylmässä maailmassa. Kaikista havainnoista pyydetään ilmoittamaan.
Autoneulomisen kiroja. Olen varmaan noussut autosta ja puikko kierinyt maahan ja jäänyt sinne. Nyyh. Kaunis puikkoseni. Nostan maljan muistollesi.

Oli tosi aktiivinen neulontaviikonloppu. Olin kissavahtina, mutta koska kissa murjotti, mä vaan katsoin DVD:ltä Simpsoneita ja neuloin. Jaywalkerit valmistunee pikapuoliin ja Pomatomuskin etenee mukavasti - ja edelleen ilman virheitä! Jee!

Lisäksi annoin itselleni luvan aloittaa sitä pitsihuivia. Hui. Päätin ottaa langaksi herkän lehmuksenvihreän täysalpakan. Ja koska lanka on lehmuksenvihreää, valitsin malliksi tietenkin Lehmuksen. Puikkoina on viisimilliset eebenpuiset pyöröt.
Kokemuksia: Jälki ei ole kaunista tai tasaista, mutta en aio purkaa. Etenee mukavasti ja uskon pingotuksen auttavan aika pitkälle. Alpakka on kivaa neuloa ja huivista tulee ilmava ja lämmin. Puikot on hyvät, joskin pitsipuikot olisi varmasti helpommat. Kuvia pian, haluan saada pari mallikertaa vielä neulottua, jotta kuvasta saa jotain selvääkin.

Syntyy se sittenkin

Sukka nimittäin. Se Pomatomus, jonka jo purin. Pelkäsin, ettei sama lanka ja malli enää jaksa inspiroida ja vielä enemmän pelkäsin, etten vain osaakaan - että olen tuomittu perussukkaan seitsemästä veljeksestä loppuiäkseni. Mutta se syntyy sittenkin. Hitaammin kuin viimeksi, mutta nyt siinä ei ole virheitä. Tässä on se mokkasukkainen Jaywalker jota aloitin hermostuttuani Pomatomukseen. Ihana, ihana väri on Ukonhattu. Mulle siitä tulee mieleen ukkospilvet, joten Ukkossukkana tämä tekele päässäni tunnetaan.

Ja lankaa! Tälle(kään) ei ole mitään suunnitelmia. Sitä on sata grammaa. Ehkä... pipo?

Tälle on vielä vähemmän suunnitelmia. Epätasaista ja karheaa. Ideoita? Eilen piti tehdä vähän muutakin kuin neulomista. Tein itselleni helisevän tiukuranneketjun muutamilla maskoteilla.

Nyt mäkin sitten muuten olen Ravelryssä, nimimerkillä Ganeshas.

Kuvatonta raivoa

Argh! Inkiväärisestä Jitterbugista aloittamani Pomatomus meni purkuun itsekriittisyyden vuoksi. Tein reilulla kädellä virheitä, joita ei näkynyt kuviossa, mutta päätin lopulta, että kaunis lanka ansaitsee olla neulottu oikein. -> Kaksi päivää hukkaan. Noooh...

Onhan mulla noi varrasvirkkaussukat. Molemmat varret on tehty ja toisessa aloitin juuri kärkikavennukset. Vaihdoin kerää huomatakseni pian, etteivät kerät edes ole samaa lankaa. Ne ovat eri paksuisia, eri värisiä ja eri tuntuisia. What the... Mä varmistelin vielä ennen aloittamista miljoonaan kertaan, että ovat varmasti samaa. Mä en enää koskaan kudo vyötteettömistä keristä. Argh!

Mitä mä noille varrasvirkatuille teen? Häh? Mummolla on niin huono näkö, ettei erottaisi tuota värieroa, mutta menepäs antamaan vanhalle karjalaismummolle sukat, joissa on kärkikavennukset eripaksuisella langalla kuin muu sukka... Taitaa mennä jonkinnäköiseen uusiokäyttöön noi varret. Tulipahan tehtyä harjoituskappale ranskalaisesta kantapäästä.

Argh!

Lankaa!

Ihania, ihania lankoja!

Colinette Jitterbugeja neljässä eri värissä: Elefantin päiväuni:

Sahara, Inkivääri&Kaneli ja Fruit Coulis. Mausteinen oranssinruskea pääsi jo puikoille, toivottavasti pääsee pian sukiksi saakka. Varrasvirkkaussukat jäivät väkisin odottelemaan vuoroaan. Kröhöm.

Upeita vihertäviä. Näitä tarvitsen kevääseeni. Ei mitään suunnitelmia millekään näistä, mutta niitä on ihana käpälöidä :)

Ja sekalainen seurakunta kaikkea muuta.

Koko vappu meni neulomatta mitään. Nautin ystävien seurasta, auringosta (poltin naamani) ja kroketinpeluusta. Loistava vappu!

Törmäsin muuten Vihreässä Vyyhdissä alennusmyyntiin ja ostin kolmenlaista sekoitelankaa 2 eurolla kerä. Niistä ei ole kuvia, ne ovat työpöydän laatikossa piilossa itseltäni. Yritän leikkiä, etten ostanut niitä.