Viimeiset mysteerikasmirit

Nämä langat olen saanut Tahruskalta SNY-paketissa syyskuussa 2008. Kuuluvat siis varastoni ehdottomasti vanhimpaan osastoon, en ole varma onko mitään yhtä vanhaa olemassa. Tein langasta jo aiemmin äidille myssyn.

Lanka on superpehmeää ja ihanaa. Tässä se on käytetty viimeiseen metriin, joten kämmekkäistä tuli varsin pienet. Mun kädet on naisten S-M -tasoa ja pidän näitä itselleni liian pieninä. Siispä myös sinne arvontalaariin - pienikätiset naiset ja tytärten vanhemmat, pysykää kanavalla.

Vuorelan luumut kasmirista
Malli: Vuorelan luumut
Koko: XS-S
Lanka: Mysteerikasmir, 42 grammaa eli noin 95 metriä
Puikot: 2,75 mm

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 21

Hanskat: 2 

Kulutetut grammat: 1893

Kulutetut metrit: 5703,9 

Lisää roosaa

Höh, unohdin eilen kertoa noihin sukkiin liittyvän harharetken! Tein ekasta kantapäästä liian syvän ja tavoilleni uskollisena huomasin sen vasta sukan ollessa viittä vaille valmis.



Niinpä leikkasin reippaasti sukan poikki nilkasta, purin kantapään ohi, neuloin uuden kantapään ja silmukoin varren umpeen.




Hui, mutta lopulta tosi simppeli homma. Kannatti. Valmiissa sukissa silmukointi ei juuri erotu, ei tarvii hävetä.

Sukkalankojen kanssa samaan pakettiin otettiin vyyhti merinolankaa samassa roosassa värissä. olin luvannut tehdä myös kämmekkäät. Niihin meni kuitenkin vain vajaa puoli vyyhtiä lankaa, niin päätin omine lupineni tehdä lopusta vielä piponkin. En tiedä, miten hassut kissanapit uppoaa saajaan, mutta napit nyt on nopea vaihtaa.



Kämmekkäät Unnalle
Malli: Vuorelan luumut, koko M mutta vähän suuremmalla tiheydellä
Lanka: Louhittaren luola Superwash Merino, väri Roosa, 45 grammaa eli 137 metriä
Puikot: 2,25 mm



Mulla on suuremmat kädet kuin saajalla, mutta tässä kuitenkin tassukuva antamaan vähän osviittaa - toi mallineule ei näytä oikein miltään muuten.



Pipo Unnalle
Malli: Vuorelan ruusut
Lanka: Sama kuin yllä, 55 grammaa  eli 167,5 metriä
Puikot: 2,75 mm



Kauheen huonosti oli nappeja, jotka sopisivat pinkkiin lankaan. Laitoin nyt tuollaiset kankaalla päällystetyt kattimatikaiset.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 6

Pipot: 1

Hanskat: 1

Kulutetut grammat: 459

Kulutetut metrit: 1384,4

Luumujen viikonloppu

Huh huh mikä show voi olla yhden ohjeen kirjoittamisessa! Sitä helposti harhautuu ajattelemaan, että jos joku asia on helppo neuloa, siitä on helppo kirjoittaa ohjekin. Meikämakkara oppi kyllä nyt olemaan nöyremmin tämän prosessin myötä.

Lähetin ohjeen koeneulottavaksi pian näiden lapasten valmistumisen jälkeen, elokuun puolivälissä.

Varsin pian ensimmäinen koeneuloja totesi, että oikeasta lapasesta tulee vasen ja vasemmasta oikea. Toinen huomasi, että kaaviot ovat harhaanjohtavat ja virheelliset. Kaikissa kolmessa koossa, tietenkin. Jo kaavioavaimessakin onnistuin puhumaan kavennuksista palmikoiden sijaan. Korjasin virheet ja piirsin uudet kaaviot ja pyysin koeneulojia aloittamaan uudestaan.

Tällä kertaa päästiin jo pidemmälle, ennen kuin peli oli vihellettävä poikki. Kaavioissa oli edelleen häikkää (mm. kahteen kertaan sarake numero 11, mutta pikkuvikoja…) mutta sentään oikea ja vasen lapanen menivät nyt niin kuin väitettiin. Todelliset ongelmat alkoivat vasta peukalokiilan paikkeilla.

Mä rakastan kiilallisia lapasia. Mummo opetti neulomaan ilman enkä tajunnut kaivatakaan peukalokiilaa ennen kuin vasta joskus viitisen vuotta sitten. Paluuta ei ole ollut, kiilalliset hanskat istuu kuin, no, hansikas. Osaan neuloa kiilan vaikka unissani, kummin päin vaan ja minkä kokoiseen käteen vaan. Mutta osaanko selittää, miten sen teen? Näemmä en osaa :D

Kiilakatastrofi saatiin korjattua ja alettiin lähestyä varren joustinta. Ja siinä menikin sitten useampi viikko! Sitä laskettiin paperin, värikynien, laskimen, puikkojen ja langan ja Excelin kanssa oikein antaumuksella. En siis minä yksin, sain taas koeneulojalta apua. Simppeli 2 o, 2 n -joustin! Mutta niin, ettei kuvioneuleen reuna rikkoudu ja niin, että peukalokiila sulautuu nätisti joustimeen. Kolmessa koossa.

Viikonloppuna ehdin tehdä aika kasan muutoksia ja viestit suhasivat eestaas, kun testattiin viimeistä versiota. Tänään aamulla naputtelin viimeiset uudelleenlaskennat tiedostoon ja iskin tiedoston Ravelryyn ostettavaksi.  

Ekan version lapasista neuloin kahdessa päivässä. Ohjeen kirjoittamiseen meni kaikkiaan vajaa viikko. Muokkausvaihe testineulontoineen vei liki kaksi kuukautta. :) Mutta voinpahan nyt ainakin sanoa, että testattu on, ja huolellisesti onkin. Voihan siellä virheitä olla edelleen, mutta niiden välttämiseksi ollaan kyllä tehty kaikkemme. Lämmin kiitos kaikille koeneulojille. Olette kullanarvoisia!

Kuvien sinivihreät kämmekkäät:

Malli: Vuorelan luumut, linkki Ravelryyn yllä

Koko: M (kämmenenympärys 18 cm)

Lanka: Lankakauppa Kuje Jekku, 44 grammaa eli 154,1 metriä.

Puikot: 2,25 mm.

Vuoden 2014 valmis työ nro 28, hanskapari numero 3

Langan yhteiskulutus 2014: 5568 g eli 16 336,73 m

Luumulapaset

Ohuita hanskoja tarvii aina. Koska Vuorela-sukkien pintaneule (ja talo itse) inspiroi edelleen valtavasti, siirsin pintaneuleen lapasen selkämykseen.

Luumulapaset
Malli: Tulossa pian koeneulontaan kolmessa koossa.
Koko: Omaan käteen sopiva, n. 7
Lanka: Louhittaren Luolan Väinämöinen 'Eiku', lähellä Munakoisoa, 40
Puikot: 2,25 mm Hiyahiyan pyörö



Neuloin lapaset kärjestä alkaen. Rakenne on ihan peruslapanen, hiukan epäsymmetrisellä kärjellä ja peukalokiilalla. Halusin kapeat ja istuvat lapaset. Täytyy yrittää saada käteenvedettyjä kuvia viimeistään ohjeen julkaisuksi.

Lanka on muuten sama kuin Pohjolan pidot -sukissa. Ehkä lempparein Väiski ikinä, rakastan tuota mustanviolettia. Tykkään myös Louhittaren värjäystyylistä näissä simppeleissä pintaneuleissa käytettynä. Kyllä Suomessa vaan osataan!


Mä oon ihan syksyfiilareissa. Mustikoita ja monenmoisia sieniä on kerätty, nytkin pitäisi ottaa kuivurista eiliset herkkutatit. Toisaalta tekis mieli vaan käpertyä sohvaan, koska kesken on kiva polvisukkapari, jossa myöskin näkyy hiukan tätä Vuorela-kuviota… Siitä lisää tuonnempana.



Tilastoja:
Vuoden 2014 valmis työ nro 24, Hanskat numero 2
Langan yhteiskulutus 2014: 5358 g eli 15 590,63 m

Kuvaushanskat II

Viimeinkin!

Nämä hanskat olivat kesken 3 vuotta, 10 kuukautta ja pari viikkoa. Olen viimeksi neulonut näitä toissa-asunnossa. Nyt viimein sain aikaiseksi tormiintua (ja mies sai aikaiseksi pyytää noin kahdeksannen kerran, että jos sellaiset huppuhanskat jo kohta saisi… Mitäs hukkasi edelliset.)!



Näähän oli pari vuotta jo ihan viittä vaille valmiit. Pari sormea piti uusia ja huput neuloa. Meni aikoinaan hermo, kun aina kuulemma puristi tai kiristi jostakin. Nyt on mitattu sitten miehen käpälät niin tarkasti ja moneen suuntaan, että pitäis onnistua hanskat millä tiheyksillä vaan.



Vinkiksi muille huppuhanskojen neulojille: Huppua varten kämmenselkään kannattaa ommella jono ketjusilmukoita (yhden neulotun silmukan levyisiä, eli yhtä monta kuin on ollut silmukoitakin). Näistä ketjusilmukoista kun poimii silmukat huppua varten, ei taatusti liitäntäsauma kiristä, ei vaikka kulkisi rystysten päältä. Mielestäni linjasta tulee aika siistikin.



Huppujen alla piilottelee sitten dingokynsikkäät. Kelpaa käyttää puhelinta ja kameraa. Nimetön on kuulemma oudon mittainen, mutta sanoin että sormesi on oudon mittainen ja pidät mitä neulotaan.



Kuulemma kelpaavat käyttöön. Nää jos se hukkaa niin ei hyvä heilu.

Huppuhanskat Jussille

Malli: Kokeilun ja erehdyksen kautta.
Koko: Aika iso.
Lanka: Wollmeise Pure, väri Barist"o", 99 grammaa eli 347 metriä
Puikot: 2,25 mm pyöröt.




Tilastoja:
Vuoden 2014 valmis työ nro 21, hanskat numero 1
Langan yhteiskulutus 2014: 5159 g eli 14 767,93 m

Rustiikkista / Rustic

Olen neulonut niin paljon tuollaisia hattaranpehmoisia juttuja, että tällainen rehellinen suomenlammas tuntui tosi karhealta. Oon vielä kehrännyt sen aika kovaksi (paljon kierrettä sekä säikeessä että kerratessa), ihan ajattelemattomuuttani siis, en tarkoituksella. No mut ei se mitään! Kauluri on tarkoitettu  pystykauluksisen takin kauluksen päälle, ei suoraan kaulalle, ja kädet tuntuivat kestävän ihan mainiosti vähän karkeammankin langan.

I've been mostly knitting silky soft yarns lately, which made this finnsheep yarn feel like steel wool. I have not exactly helped the situation by spinning it with loads of twist. I didn't mean to spin it so hard, it just... happened. Oh well, the cowl is meant to be used with a high-collar coat, on top of the collar, and my hands didn't itch when wearing this set.

© MevrouwWalvis

Kaulurin tekotapa oli jyrkän tieteellinen: Luodaan pyöröpuikolle jonkin verran silmukoita, suljetaan pyöröneuleeksi, neulotaan helmineuletta, kunnes alkaa kyllästyttää ja päätellään silmukat. Kämmekkäät tein samalla metodilla, lisäsin vaan peukalokiilan ja lopuksi pätkän peukaloa. Niin ja oli niissä vähemmän silmukoita :)

The cowl method was very scientific: Take a circular needle, cast on a bunch of stitches, knit in the round using seed stitch until it becomes boring, bind off. I used the same method for the mitts, just added a thumb gusset and a thumb. And used less stitches.

Tässä vielä lanka lankana - -

Here the set is still in its yarn form...

- - ja ennen sitä villana. Värjäys Louhittaren luolan, väri on nimeltään "Puoliksi mies, puoliksi apina".

...and in its wool form. The dyework is by Knitlob's lair.

Kevättalvea odotellessa / Early Spring Days, Welcome

Pomo pakkasi itsensä, minut ja graafikonplantun punavalkoiseen sillipurkkiin ja luotsasi koko joukon komiasti ulkomaille. Ja se oli kuulkaa ihanaa! Olin niin lomalla, että ylläni oli mm. Prismasta ostettu akryylineule.

My boss packed herself, me and our graphic designer into a ferry and whirled us to Sweden. It was so much fun! I even wore an acrylic sweater and that is as far from my work persona as you can get. Perfect little getaway.

Laivaan päästyämme marssimme hyttiin, kaivoimme puikot esiin ja neuloimme lähtöä odottaen. Tietty! Ehdittiin me toki illan mittaan mm. syömään hyvin, cava-baariin ja ostoksillekin... mutta parasta oli silti palata hyttiin hyvässä seurassa ja kaivaa ne kutimet taas esiin.
First thing we did when we got onboard was to march to our cabin and get on with our knitting. Well ok, we did get around to eating, shopping and enjoying the ferry cava bar, too, but I enjoyed getting back to the cabin, kicking of one's shoes and knitting in great company.



Tukholma helli meitä upealla säällä, muutama pakkasaste ja kuulas ilma. Marssimme käytännössä koko päivän ylös-alas Södermalmin katuja ja tutkimme alueen pikku puoteja. Poikkesimme kahville hassuun hippikahvilaan ja lounaalle hipsterikuppilaan. Kolusimme kirpputorin ja luomupuodin.

Stockholm was beautiful, as always, and the weather was splendid. We walked all day, up and down the streets of Södermalm, popping into little shops and cafes.

Ystävien kanssa on helppo olla reissussa.

Everything seems so effortless when traveling with good friends.

Olihan meillä agendakin, neuleista piti saada kuvia. Ja kuten lupasin, itsekehrättyjä neuleita, olkaa hyvät.

We did have a mission, too! We needed to take some pictures of finished knits. And as promised, here are some accessories I knitted using home-spun yarn.

© MevrouwWalvis

© MevrouwWalvis

Patinoituneet hanskat ja pipo
Mallit: Hanskoihin inspiroi Camp Out Mitts (Ravelryssä), tosin olin laiskumus enkä tullut missään vaiheessa avanneeksi ohjetta. Pipo tuli stetsonista, toi kun on tollanen perus.
Lanka: Pomo antoi mulle joskus aikoinaan letin rambouillet-lampaan villaa. Siitä tuli ketjukerrattua lankaa sitten.
Puikot: 3,5 mm molemmissa neuleissa

Aged mitts and hat
Patterns: I was inspired by Camp Out mitts (pattern available in Ravelry), but I was too lazy to actually open the pattern, so I improvized. The hat is a basic hat, no particular pattern.
Yarn: Navajo plied rambouillet wool, gifted by my boss some years back.
Needles: 3.5 mm.





Pehmeät on! Rambo on vielä luonteeltaan sellaista, että se pesussa muhkeutuu ja kuohkeutuu. Tykkään noista ruosteisista sävyistä.

These are soft. Rambo is a sort of wool that gets thicker and softer when washed. I love these rusty tones!

Kevätsetti /Accessories for Spring

Pari vuotta sitten sain TeijaS:ltä vyyhdin Wollmeisen 100% merinoa värissä Libelle. Tiesin aika pian haluavani siitä hanskat, mutta innostus lopahti piiiitkäksi aikaa heti varsien jälkeen. Nyt muuton jälkeen sain viimein napattua itseäni niskasta kiinni ja neulottua hanskat loppuun. Eihän siinä kauaa mennyt kun sai vaan aikaiseksi.

A couple of years back I got a skein of Wollmeise 100% merino in Libelle. Pretty soon I was sure I wanted to make a pair of gloves out of it. I casted on, but lost interest right after the cuffs were finished. Now, after we moved apartments, I finally got a grip again an finished the damned things. It didn't even take that long.





Hanskojen valmistuttua Libelle oli kietonut mut ihan pikkusormensa ympärille. Kevät! Värejä! Ohutta merinoa! Päätin neuloa modatun Rikke-pipon, koska, noh, aina oikein -neule on vaan niin herkullista. Kuvassa korostuu mun tai pipon sijaan hassusti vinoilevat sälekaihtimet, mutta oli kirkasta ja kuvasin itse itseäni :)

After I finished the gloves I was totally enchanted by the Libelle. Spring! Colours! Lightweight merino! I decided on a modified Rikke, well, because garter stitch is just so fabulous. I tried to take pictures of myself on the balcony, but ended up taking pictures of the blinds. Oh, well.

Liskontassut / Lizard Hands

Tänään työmatkabussissa viimeinkin neuloin viimeiset kerrokset näihin hanskoihin. Pitkään ne on olleet työn alla, kun toisen hanskan lopussa väsyin keskittymään. Palmikkoalueella jokainen oikea silmukka on kierretty ja palmikonkiertoja on joka ainoalla kerroksella. Mä en tykkää tehdä palmikoita ilman apupuikkoa, joten oli näissä aikamoinen homma. Mutta hei, valmista tuli, istuvat kuin, hah, hansikkaat ja materiaali miellyttää. Muy bueno.

Today, while commuting to work, I knitted the last few rounds of these gloves/mittens. I've had them on the needles for over two months already, so it was about time to finish them. Someway in between the gloves I got too tired to concentrate - these have millions of twisted stitches  and there is cabling in every single row. But hey, now they are done, they fit like gloves (ha) and I love the yarn. Muy Bueno.

Liskontassut
Malli: Glitten 
Koko: M
Lanka: Louhittaren luola Pohjan akka, Väri Valaan laulu
Puikot: 3 mm

Larisin ohjeet on tosi hyvin kirjoitettuja ja laadukkaita (ja ainakin Ravelryssä niissä on muuten vielä pari päivää kolme kahden hinnalla -tarjous).

Lizard hands
Pattern: Glitten
Size: Medium
Yarn: Knitlob's Lair Pohjan akka in Valaan laulu
Needles: 3.0 mm

Kuvista lämpimät kiitokset pomonaiselle.

Pictures are courtesy of my dear boss.

Akkakoukku / Hooked on Yarn

Disclaimer: Tätä lankaa saa Villavyyhdistä, joten en varmasti ole puolueeton. Toisaalta - siihen on ihan syynsä, että tätä lankaa saa villavyyhdistä: Se on vaan niin loistavaa.

Disclaimer: This yarn is available at the store I work in, Villavyyhti. I am definitely biased. On the other hand - there is a reason for us to carry it: It is marvelous.

Joku on taas pikkuisen hurahtanut lankaan (rav-linkki). Eka kosketus oli kesällä Tuulian luona kyläillessä, kun näin ekaa kertaa uuden värikartan ja kohtasin nämä kaunokaiset. Nappasin lankaa mukaan viidessä eri värissä ja silittelin niitä muutaman kuukauden ennen kerimistä.

I'm hooked on yarn again. I met this wonderful variety, Pohjan akka (link heads to Ravelry), last summer while visiting Tuulia. I saw the new colors and packed my bag with five shades.

Lopulta talouden pidempi ja kauniimpi puolikas valkkasi väreistä kaksi ja aloin piirtää kaaviota rotan profiilista. Neulominen oli kivaa, mutta projekti jäi muiden hommien jalkoihin.

After I had cuddled with the skeins for a few months, the taller and prettier half of our little family chose two of the colors and I started drawing a chart of a rat.

Pohjan akka ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Olin jo jonkin aikaa himoinnut siitä Heddaa, olivathan Tuulia ja Möffi jo toteuttaneet omansa. Meikäläisen takakireällä neulomisella ei vaan tullut sitä lököttävää mallia, mikä muilla, vaan hyvin napakka pipoliini. Käy sekin, olen kaikkipipoinen.

The yarn still haunted me. I had drooled over Heddas made by Tuulia and Möffi and wanted my own. Little did I realize my tight grip would result in a fitting hat instead of a slouch, but I am happy nevertheless. 

Hattu kaipaa kaverikseen hanskoja ja fiksuna tyttönä valitsin mallin, jossa on palmikonkieroja joka ikisellä kerroksella. Jokaisella. Lisäksi valtaosa oikeista silmukoista tehdään kierrettyinä. Jee! Nämä edistyy vähän hitaasti, mutta joo. Edistyy.

Every hat needs a pair of gloves to go with it. I chose to knit Glittens. They have cabling on every. single. row. To add to the enjoyment, most of the knitted stitches are twisted. Oh Joy. They do get along, albeit slowly.

Mainitsinko muuten, että Pohjan akka -villatakki edistyy jo kainaloiden alapuolella? Toivon joulun seuduilla olevani oikea Pohjan akka -mallinukke. Takista ei vielä ole kuvia, se on vielä mytty täynnä langanpäitä.

Did I happen to mention that the Pohjan akka sweater is already past the armpits? I wish to be a total Pohjan akka mannequin by Christmas time.

Tekninen ihme

On tämä nykytekniikka hömmentävää. Tässä tämä postaus läjähtää eetteriin ja itse olen (toivottavasti) täyttä päätä kuolaamassa Kädentaitomessuilla par’aikaa. Ajastus on ihmeellinen asia.

Jos kaikki nyt on mennyt niin kuin oletan ja olen siellä messuilla, laukussani on kummitytön synttäreitä varten mm. nämä:

Kummityttö näki joulun jälkeen anoppiehdokkaan mulle tekemät rannettimet ja kainosti pyysi, josko tekisin hänelle sellaiset. Näihin ei mennyt lankaa juuri ollenkaan ja saa paahtaa pelkkää ainaoikeaa muutamilla kavennuksilla, lisäyksillä ja helmillä – piece of nakki.

Lankana käytin Mokkasukkaa, väri Vielä virtaa. Sitä jäi Sachiko-sukista yli, ja jäi edelleen ainakin vauvanlapasten verran.

Muuten mä tykkään näistä, mutta helmistä tulee jotenkin mäti mieleen :D

Kuvia kuvaamisesta – ja hanskoista

Tässähän pääsi ihan leikkimään kameran kaukolaukaisimella. Ulkona oli valoisaa, mutta pakkasta, joten en mennyt sinne. Vanha rakas keittiön pöytä sai jälleen palvellakuvausstudiona.

Kuvaushanskat
Malli: oma, improvisoitu
Lanka: Indie Dyer 100 % Fingering Merino, Secret Woolin sukkaklubista, mutta en muista kuukautta.
Puikot: 2,25 mm KnitPicks Harmony

Väristä tulee mieleen jotkut orkideat tai muut eksoottiset kukkaset. Kivoja turkooseja ja raikkaanvihreitä pätkiä siellä on joukossa.

Tämä lankahan on samaa pohjalankaa kuin Cherry Tree Hillin SuperSock, eli aivan mahtavaa neulottavaa. Näissä ei tuo neulejälki ole samalla lailla siistiä kuin miehen hanskoissa, mutta se ei suinkaan ole langan vika. Ja ehkä se jälki tuosta tasoittuu kun hanskat kastelee. Jos malttaa – ne on olleet nimittäin jo ahkerasti käsissä.

Onpas se kohdistaminen hankalaa.

Näillä voisi vaikka soittaa pianoa, ainakin ilman peukaloita.

Loppufiilis: Oikein tyytyväinen. Kiva lanka, kivat värit ja lopputuloksena monikäyttöiset ja istuvat käpäläsuojat.