Vuonna 2015

Vuonna 2015 neuloin tai virkkasin 55 asiaa. Ne jakautuivat seuraavasti:
- 7 lapaset
- 5 pipoa
- 2 huivia
- 2 pientä peittoa
- 32 sukat
- 1 pannulappupari
- 3 lelua
- 4 lastenvaatetta (villahousuja tai -takkeja)
- 1 paita

Tosta tulee kyllä jo 57 asiaa. Missähän kohtaa laskut on menneet metsään?

Käyttämäni vihreän sävyt löytyvät aika turvallisesti tuolta keltaisemmasta päästä. Tossa on lankoja viideltä eri värjäriltä (Lanitium Ex Machina, Wollmeise, Louhittaren luola, Yarngrimoire, The Unique Sheep), mutta aika lähekkäin ne asettuvat kaikki.

Tässä neulomuksiani katsellessani alan tajuta, että olenpas mä ollut merkkiuskollinen. Yläoikealta alkaen: Wollmeise, Wollmeise, Louhittaren luola, Wollmeise, Wollmeise, Louhittaren luola (ja harmaa Vuorelma Veto), Hedgehog Fibers, Louhittaren luola ja Lanitium Ex Machina, Louhittaren luola, Wollmeise. Ja varastoani kun katselen niin aika lailla samaa tavaraa on luvassa alkavanakin vuonna.

Sukkia, sukkia, sukkia... Aika paljon nousi sukkien suhteellinen osuus neulomuksista: Vuonna 2014 valmistui 42 työtä, joista sukkia oli 15 paria. Vuonna 2015 valmistui 55 työtä, joista sukkia 32 paria. Nousua on 36 prosentista 58 prosenttiin.

Muutama viimeinen sukkapari on vielä kuvaamatta ja bloggaamatta, yhteismäärissä ne kuitenkin on jo mukana. Ja toinen huomio: Jätin itselleni peräti neljä sukkaparia tänä vuonna. Kolmet niistä nousi ehdottomiin suosikeihin sukkavarastoni joukosta, yhdet on jääneet vähemmälle käytölle. Eli hyvä saldo!

Mitäs sille lankavarastolle sitten muuten kuuluu?

Ostettuja lankoja:

- 10 vyyhtiä Väinämöistä
- 8 vyyhtiä MadelineTosh Unicorn Taileja (n. 10 grammaa kappale)
- 2 vyyhtiä Cascade 220
- 2 vyyhtiä Vekkilän museotilan karitsanvillaa
- 1 vyyhti Yarngrimoiren Supersockia
- 2 vyyhtiä Lanitium Ex Machinan blingisukkalankaa

Yhteensä 1,8 kg tai 9,5 km lankaa. Lisäksi sain anopilta 100 grammaa pitsilankaa ja ystävältä 100 grammaa Väiskiä. Ai niin, ja Lanitiumin Nealta 100 grammaa sukkalankaa vaihdossa! Eli 2,1 kg taaaai 11,1 km.

Neulottua lankaa: 5,5 kg tai reilu 16 kilometriä. Valmistuneiden laskuissa lukee 15 901,97 km, mutta kesken jäi kahdet sukat, rahinpäällinen ym. ja niissä on kiinni aika kasa metrejä. Taas keskipaksuus on se noin 300 m / 100 g, siinä ei ole ollut muutosta.

Reilusti miinuksella siis! Sen huomaa kyllä varastolaatikoissa.

Vain yksi paita syntyi muuten vuonna 2015. Se oli kyllä varsin suuritöinen, joten ei ihme, että jäi ainokaiseksi. Jos tänävuonna sitten jo pari enemmän? Mutta noita pipoja on nopea tehdä. Miksen neulo niitä enempää? Neuloin itselleni yhden pipon tänä vuonna, hukkasin kaksi pipoa. Ei ole tasapainossa se.

Mitä muuta sitten tapahtui vuonna 2015? Kevään isoin juttu oli tietty opinnäytetyö ja valmistuminen. Opinnäytetyö ("Folchin lipidiuuttomenetelmän mukauttamisen vaikutus uuttotehokkuuteen") oli kiva ja ohjaaja oli ihana. Ei pahemmin stressannut, paitsi ehkä ihan vähän Excel stressasi. Valmistuminen tuntui kovin mukavalta, kävin oikein kevätjuhlassakin kuuntelemassa suvivirttä.

Pääsin neljään eri kansallispuistoon, näin ison kasan kotieläimiä, pyöräilin kotikulmilla, olin koira- ja pupuvahtina, synttärimatkailin Tallinnaan, opin paljon rahkasammalista, sain töitä.

Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi! Kiitos kaikille matkaseurasta, oli kiva kulkea tämäkin matka kanssanne. Ja nyt tämän vuoden kimppuun, tulkaa mukaan! Luvassa taas keväälle synttäriarvontaa, muuten varmaan taas vaan sukkaparia sukkaparin perään koko vuoden.

 

Kesälomapäiväkirja 2015 - osa I

Tällä viikolla mä olen ollut jo kahdella kesälomalla! Kotimaanloma ja ulkomaanloma mahtuu hyvin samalle viikolle ja välissä ehtii käydä kotona pyykkäämässäkin. Ja tätä kirjoittaessani on vasta perjantai :)

Ensimmäinen loma oli valmistujaislahja ja siksikin mulle tärkeä. Mies pääsi siivellä mukaan :)
Loma kesti maanantaista keskiviikkoon, mutta kuvia on joku 800 000, joten luvassa on pitkä postaus. Tässä on kuitenkin käsityöihmisiä kiinnostavaakin asiaa, silmäilkää loppuun asti!

Suuntasimme Tammelaan, joka on tähän asti tarkoittanut mulle lähinnä sitä yhtä paikkakuntaa, jonka laitamien läpi ajetaan mökille. Toki ollaan useempi kerta pysähdytty syömään Lounais-Hämeen pirtille, jossa on aivan loistava hämäläinen pitopöytä lounasaikaan, ja kerran on käyty lyhyesti Liesjärven kansallispuiston mailla, mutta muuten Tammela oli mulle vieras.

Majapaikkamme ja varsinainen matkakohteemme oli Vekkilän museotila Tammelan kirkonkylällä. En tiennyt siitä entuudestaan mitään, mutta rakastuin täysin. (Mainittakoon muuten, että ei ole maksettu mainos.)

Tila on kompakti kokonaisuus, mutta nähtävää riittää. Kannattaa poiketa museossa ja tilalla ihan käymäseltäänkin, jos sattuu seudulle. Eläimiä on monensorttista, ihania maatiaisia ja alkuperäisrotuisia. Pihapiiri on viehättävä ja hiljainen hiekkaranta viimeistelee idyllin. Toki lammashaan takana siintää naapurin rivitalo ja navetan takaa ajaa aina satunnainen katumaasturi, mutta kyllä sitä osaa asennoitua niin, ettei niitä näe.

Majoitukseen kuuluva runsas luomuaamiainen tarjoiltiin museorakennuksessa. Upeat lattialankut olivat paikoin kuluneet niin, että allekirjoittanut liukui villasukillaan notkelmiin :)  Talon vanhempi puoli olikin 1700-luvulta, joten ei ihme, jos jossain kohdissa näkyi kulumaa.

Kyllä kuulkaa maistui kotijuusto, kun oli jo ehtinyt tutustua maidon lypsäneisiin lehmiin.

Museon pienessä myymälässä oli jatkojalosteita tilan villasta. Käsitöiden lisäksi tarjolla oli monen sortin lankaa hahtuvasta aina vahvistettuun sukkalankaan. Karsta- ja kampalankoja oli ainakin kaksi- ja kolmisäikeisinä, kumpaakin useammassa luonnonvärissä. Itse ostin unelmanpehmeää karitsan kampalankaa 200 grammaa. Huivi?

Paikan päällä kannattaa käpälöidä myös takuueettistä angora-villaa: Tilan emäntä tuntee angorapuput, joista angora tulee, ja tietää niiden lekottelevan tyytyväisinä sylissä käsittelyjen ajan. Villaosuus lankaan tulee Vekkilän omista lampaista. Lanka kehrätään Pirtissä.

Mainostan vielä, että lankoja saa myös postitse ja uusi erä on kehräämössä tulossa.

Lankojen lisäksi museorakennuksessa on paljon katseltavaa. Käsityöläisiä kiinnostavat tietenkin eri sukupolvien tuottamat tekstiilit ja puutyöt.

Itse ihastelin pitkään myös muuta esineistöä. Erityisesti 20- ja 30-lukujen Kotiliedet olivat kauniita jo kansiltaan.

Yksi reissun sellaisia ihanan pieniä kohokohtia: Tiistai-iltana tultiin väsyneenä päiväretkeltämme ja emäntä totesi, että sekä nelijalkaiset että siivekkäät rouvat olivat kunnostautuneet niin, että on pakko tehdä lettutaikina illaksi. Otettiin sitten miehen kanssa rantasaunassa lempeät löylyt ja kivuttiin syömään muutamat muurinpohjaletut kotitekoisen omenahillon kanssa. Koirat hommailivat omiaan pihapiirissä, ankat taapersivat vielä iltapuuhissaan ja lehmänkello kilahteli. 

Keskiviikkoaamuna mies jäi aamiaisen jälkeen lepäilemään ja pakkailemaan. Itse suunnistin vielä taputtelemaan nämä pojat kerran ennen lähtöä. Tämä kyyttöpoika olisi kuunnellut kaulansa kyhnyttämistä pidempäänkin, mutta meidän oli aika jatkaa matkaa kohti muita seikkailuja.

Rouvat sen sijaan näyttivät olevan herttaisen välinpitämättömiä lähdöstämme. Heillä toki oli muutakin huoledittavaa: Lapinlehmä Nallella oli aika pieni vasikka hoteissaan ja länsisuomalainen taisi keskittyä maidontuotantotehtäviin ja johtajalehmyyteen.

Auton kaartaessa pois Vekkilän pihanpiiristä tunsin olleeni jonkin aikaa jonkin todellisen äärellä. Kiitokset vielä talonväelle, kaikille jalkalukuun katsomatta :)

Violetille sokea

Sanna, onko sulla violettia lankaa?
Ei, ei mulla kyllä taida olla muuta kuin merseroitua puuvillaa… eikun saattaa mulla olla yks jämä, ootas kun myllään…

No olipas niitä paljon! No tossa kassissa ei ainakaan oo enää mitään.

No joo, sukkalangoista ei ainakaan löydy violettia.

No NYT ainakin oli jo kaikki, eikö?

Olen nyt empiirisesti itselläni kokeillen tutkinut, että olen sokea taloudessa valiitseville violeteille asioille. Mulla on kunnon nyssäkkä violetteja lankoja itseltäni salaa.

Väinämöisen valloissa

Vuoden alussa, lankainventaariota tehdessäni, oli pakko myöntää, etteivät sukkalangat riitä koko vuodeksi. Jos tänäkin vuonna neulon 15 paria sukkia, edes jämiä käyttämällä en saa määrää täyteen. Tilasin sitten kertarykäyksenä Väinämöistä niin, etät pärjään ensi vuoden puolellekin. Mutta kuinkas kävikään?

Kun pyörittelin tuossa väinämöisvarastoani, sieltä alkoikin nousta villapaitoja ja -takkeja sukkien sijaan!



Hopea, Myrkky, Haltia



Harmo, Platina, Oliivi



Kolme Ukkosta

Eihän tässä jää kuin muutama hassu vyyhti niihin sukkasuunnitelmiin…



Ruoste



Mustikka



Keskiyö



Kammari

Postissa on vielä tulossa Väinämöinen Sportia yksiin lahjasukkiin. Oisko sitten Väiskiä koko vuodeksi, vai tuleeko tässä vielä joulun alla sukkalankapula? :D

Kuin taskurapu

Eilinen ongelma on ratkaistu. Jos joku lanka on jonottanut kaapissa jo marraskuusta 2009, se ansaitsee jo pikkuhiljaa tulla neulotuksi. Tai myydyksi eteenpäin, mutta mulla ei ole aikomustakaan luopua tästä.

Yleensä, jos neulon villapaitaa ilman ohjetta, luon noin satakunta silmukkaa (hieman langasta, puikoista ja pääntiestä riippuen. Tänään loin 64. Jos katselisi maailmaa vähän poikittain tänään.



Lanka on ColourMartin merinoa, paksuus on 10/30 eli sellaista 270 m / 100 g. Mulla on sitä reilu kilsa, että kyllä siitä pitäisi hyvinkin tulla tuollainen 3/4-hihainen paita.

Ongelma on kolmitahoinen

Rötköilyvillapaidasta (valtavan leveä laatikkomallinen kampe) on enää pari kerrosta tekemättä ja seuraavan projektin paikasta taistelevat paita uusista vironvilloista



tai paita vanhoista Colourmartin merinoista.




Mutta sitten kävi niin, että ostin lankaa. Tiedän, yllätti itsenikin. Minä? Lankaa? Melkein kilon?

Että saas nyt sitten kuitenkin nähdä että kuinka tässä käy. 

501. postaus

Mun *piti* jotenkin huomioida blogin viidessadas postaus, mutta unohdin koko homman. Tässä nyt sitten numero 501.

Hah! Varmaan luulitte, että olen ostanut taas lankaa! Olette väärässä!
Nämä langat on nimittäin ostettu minulle. En liikuttanut euron jeniä itse. Lisäksi näitä on vain vähän reilu kilo, joten eihän tällaisia määriä nyt muutenkaan oteta huomioon.



Harmaankukertava huivilanka, Aade Lõng 8/2, 236 grammaa.



Ruosteenkirjava villalanka, Aade Lõng 8/3, 814 grammaa.

Kuten langoista ehkä nokkelimmat jo päättelivätkin, Villavyyhti virkistäytyi matkalla Tallinnaan. Tutustuimme Aaden tehtaanmyymälään ja nautimme kevätpäivästä vanhassa kaupungissa.

©MevrouwWalvis

Suuret on suunnitelmat

Kipeilen kotona. Haistan kuitenkin tuoreen leivän tuoksun. Jäähtyis jo! Kokeilin ekaa kertaa joka toisessa ruokablogissa nähtyä vaivaamatonta leipää.

Otan osaa mummojen (=ryhmä Ravelryssä) versioon 14 in 2014 -haasteeseen ja oma haasteeni on neuloa 14 työtä niistä langoista, jotka minulla on ollut olemassa jo ennen vuoden alkua. Neljä on jo aloitettu! Tässä aloitettuja:

1. Oma sukkamalli Lanitium ex Machinan sukkalangasta värissä Hound. Nämä on jo päätelty, odottavat vain pingotusta.
2. Siskon sukat Yarngrimoiren bfl-sukkalangasta. Nämä menevät kantapäissä (aloitettu kärjestä).

3. Raitatakki Pohjan akasta, siskon joululahja 2012. *Khöm* Hihat ja nappilistat puuttuu.

4. Oma raitahuivi Wollmeiseista, väreinä hyvin tumma Agatha ja hyvin vaalea Petit poison. Tehty ehkä 1/5.

Lisäksi suunnitelmissa varastolangoista:

5. Miehelle kirjoneulelapaset Pohjan akasta.
6. Itselle ainaoikein-pipo noista Wollmeisenjämistä.
7. Itselle tumput, myös Wollmeisea.
8. Ten stitch blanket vironvilloista - langat ja suunnitelma on ollut valmiina jo muutaman vuoden.
9. Pieni sylipeitto/vauvanpeitto Colourmartin merinosta.
10. Villapaita Superwash 220:sta, tässäkin langat on olleet varastossa jo useamman vuoden.
11. Villapaita Wollmeisen Admiralista. Kerin pitkään odottaneet langat loppuvuodesta.
12. Kummitytölle myssy tai baskeri Fashion Juliasta.
13. Anun villatakki mohairlangasta, myöhässä joku kolme vuotta.
14. Miehelle kauluri jostain kutittamattomasta ja lämpimästä varastolangasta.

Uusiakin lankoja pitää ostaa, ihan ensin siihen siskonpojan valaaseen ja miehen pyytämään villatakkiin. Valaasta jäänee sopivasti miehelle lupaamaani oranssiin pipoon. Myös miehen joululahjasukat tulevat tämän vuoden puolella ostamistani langoista, kun ostin Ziljan stashistä Ilun värjäämää kashmirsukkista kaksi vyyhtiä.

Muut joululahjasukat sitten ehkä varastolangoista, niissä on meinaan aika kivoja lankoja…

Faksi Annelille

Langan tuloa ei voi estää! Ja vaikka ihmisellä olisi kuinka tavoitteena maltillistaa lankavarastoa, on tilaisuuksia, joille ei voi (tai kuulu!) sanoa ei. Tämä oli yksi sellainen.

Kaikista maailman ihmisistä lankomieheni, tiedättehän, se insinörtähtävä hevimies, kysyi multa yllättäen jouluna, haluaisinko lankaa. Hmmm, saanko mä miettiä hetken?

Nämä langat on kehräytetty lampaista, joita lankomiehen kotipaikassa pidettiin joskus… vissiin 80-luvulla. Sain sekä harmaata vahvistettua sukkalankaa että valkoista vahvistamatonta.

Suunnitelmia näille aarteille ei vielä ole, mutta ehkä olisi asiallista tehdä jotain hämäläishenkistä näiden lähes verisukulaislampaideni kunniaksi.

Värejä kevääseen / Colors for Springtime

Ootte te kehuinenne ihania, mutta oisin mä ihan oikeesti niitä kehitysehdotuksiakin voinut ottaa vastaan :) Edelleen ehtii osallistua arvontaan.



Hertta, nelivuotias tyttö, joka sai jouluksi jotakin tästä paketista, leikkasi minulle tämän kauniin tulppaanin ihan itse ja juhlallisesti ojensi sen minulle lähtiessäni heiltä kyläilemästä. Se on "ihan minua varten", mikä lämmitti tietysti vanhan tädin sydäntä.

Hertta, a sweet four-year-old, who got something from this set for Christmas, cut this beautiful tulip all by herselft and "just for you" (that is, me) as I was leaving their home last Sunday. I was moved.

Muunlaista väri-iloittelua matkasi postitse aina Baijerista asti. En ollut yli vuoteen tilannut perus-Wollmeisea, vain yhden kokeiluerän paksumpaa DK:ta. Nyt tilasin pari sukkalankaa ja langat yhteen villatakkiin. Yllä Neptun Light, vaaleampi versio minulle niin rakkaasta Neptun-väristä.

Altogether different sort of color fabulousness travelled to me via post from Bavaria. I hadn't ordered any fingering weight Wollmeise for over a year, so now I splurged on two sock yarns and some yarn for a cardigan. Above is Neptun light.

Tässä yllä Pistazie, minulle ihan uusi väri. Alla Admiral, jota on kolme vyyhtiä eli se takillinen.

Above Pistazie, which I hadn't seen before. Below Admiral (I got three skeins , so this is for the cardigan).

Tämän tulppaanin kavereineen sain siskoltani, joka tietää heikkouteni sekä tulppaaneihin että leinikeihin. Kummityttö toi tullessaan molempia suoraan äitinsä kukkakaupalta.

This tulip and its friends I got from my sister, who knows I love both tulips and ranunculuses. My niece brought me both, straight from her mother's flower shop.