My cousin's family includes two little girls amongst other people. One of them is a huge fan of Viileä Venla, a character of a Finnish kids' movie. Venla uses big bows, flowers, and ribbons on her hair. I helped my cousin with the Christmas presents and this is what we came up with: Two hair rosettes for the little Venla fan and a brooch for her little sister. All the yarn (Rico's cotton and merino wool) are leftovers from my own stash. The beads are genuine plastic from a nearby supermarket. I haven't found my bead stash after we moved.
It seems I am rarely fully happy with what I make for others: I hate how the colors clash here. I am glad, though, I didn't listen myself too closely, as I am told the girls absolutely loved their new jewelry.
Miia-Rebekka oli aivan oikeassa, hexagoneja peittoa varten on työn alla. Tein ison kasan noita alkuja ensin, koska se on niin ärsyttävää nyhertämistä. Ei ole oikein mitään, mistä pitää kiinni ja ketjusilmukka-aloitus muljuu kourissa. 
Eilen saatiin taas kunnon naurut meikäläisen käsityöharrastuksen kustannuksella. Katselin Huippumallia ja virkkasin menemään. Hips vaan, valmista tuli, neula käteen ja ompelemaan…
Lopulta Huippumalli loppui ja kassi valmistui. Työnsin sen käsivarren mitan päähän itsestäni, roikotin sitä silmien korkeudella ja katsoin tulosta ensi kerran.
Tällä lailla se näyttää ihan kelvolliselta (kassi, ei tuo kamala kuva). Kyseessä on siis Fat Bottom Bag (Rav) Stitch’n’Bitch Crochet – Happy Hooker –kirjasta. Väri on oikeasti supertumma violetti, Muskatin ihana, syvä väri. Pinta on mielenkiintoista ja malli on viehko. Mikä sitten meni pieleen (tuon kuvan lisäksi - otin salamalla kuvia aamulla, kun aurinko ei vielä paistanut sisään)?
No noi kahvat on isommat kuin itse laukku. En kertakaikkiaan pysähtynyt katsomaan, miltä ne näyttää yhdessä. Edes siinä vaiheessa, kun päätin tehdä ekstravahvan kaksinkertaisen sauman kahvoja kiinnittäessäni en viitsinyt tarkistaa, sopivatko ne yhteen.
Mies ei yleensä juuri osaa kommentoida käsitöitäni, mutta nyt hänkin osasi revetä nauruun laukun nähdessään ja moitti minua tunariksi. Olisiko noin? No mutta muuten laukku on valmis, ihana ja kesäinen, vaihdan vaan kahvat kunhan saan ostetuksi pienemmät.
Ja koska kerralla ei voi onnistua missään, en tietenkään saanut kaikkia langanpäitä peitostakaan pääteltyä. No, koska niitä jäi (toivottavasti) vain yksi, se on alle prosentti kaikista langanpäistä peitossa. Alle prosentti sallitaan. Katselin iloista vihreää langanpäätä, kun se hulmusi kesäisessä tuulessa peiton ollessa ulkona kuivumassa. En jaksanut närkästyä sille, hymyilytti vain.
Aamukammassani työn suhteen on jäljellä 12 piikkiä. Juhannuksena olen vapaa tekemään itselleni taas uuden elämän. Ei kellään olisi töitä hyvälle tiedottajalle? Myös rahakkaat tarjoukset neulojana työskentelystä otetaan huomioon.
Hih, ihan kokonaisen peiton tein, ihan ite, näillä käsillä! Ja koska se on kanttiinsa n. 175 cm, s ei ole edes mikään vauvanpeitto vaan ihan oikea torkkupeitto!
Siellä se nyt on pihalla asettumassa. Se kävi kylvyssä ja lingossa ja meni ulos.
Näyttää vähän tyhmältä kun nuo keskustan raidat on neljä kerrosta paksuja ja ulompana vaan kolme. Mutta siihen oli kaksi oikein pätevää syytä: 1) Uloimmat raidat vei jo nyt sata grammaa lankaa, neljällä kerroksella ne olisi vieneet 130 grammaa, mikä olisi ollut tyhmää, koska kerät ei olisi koskaan menneet tasan ja 2) oliko vähän tylsää virkata jo kolmattakin kerrosta noilla reunaraidoilla! Lopulta vei jo kolmisen tuntia päästä kerran ton peiton ympäri.
Lihava mummo
Malli: Todella iso isoäidinneliö + scallop edge (mikä se on suomeksi?)
Koko: n. 175 x 175 cm, paino 1200 grammaa ja risat.
Koukku: 4 mm
Langat: Mandarin Classic (keltainen, sininen, vaaleampi vihreä ja lämpimämpi luonnonvalkoinen) sekä Drops Muskat (Tumma harmaa, tumma vihreä ja harmaampi luonnonvalkoinen)
Fiilis: MUN! Tää jää kotiin.
