Osta työtä Suomeen -päivä

Postaus kotimaisuudesta herätti kivasti keskustelua, kiitos kommenteista!

Aiheesta ovat bloganneet muutkin. Erityisesti pidin Mehukekkereiden Veeran yhteenvedosta kotimaisten kenkien suhteen.

Tiesittekö, että perjantaina 4.12. vietetään Osta työtä Suomeen -päivää? Ideana on siis ostaa koko päivän ajan vain suomalaisia tuotteita tai ainakin korvata jotain suomalaisella tuotteella.

Tapahtumaan voi liittyä Facebookissa, mutta tärkeintä kai on osallistua siihen kaupassa. Haastan jokaisen osallistumaan edes yhdellä tuotteella, on se sitten jokin pienen tuotteen korvaaminen ruokakauppareissulla tai jonkin suomalaisen joululahjan ostaminen. Ja kommentteja ja kokemuksia tietty kaivataan! Hästägit #ostatyötäsuomeen ja #sinivalkoinenjalanjälki. Saas nähdä, mitä ite keksin. 

Sivullisen silmin

Weekend Chic -blogissa avauduttiin ompeluun liittyvistä kommenteista. Tämä nosti pintaan joitain omia turhautumisen aiheita. Kuka samaistuu joihinkin näistä kommenteista?

"Osaisinpa mäkin... mutta ei, mä olen ihan onneton neuloja."
Ai jaa. Onneksi mä synnyin näiden taitojen kanssa. Missään nimessä en ole hikeä vuodattaen käyttänyt vuosia ja vuosia osaamiseni kerryttämiseen. En ole neulonut, purkanut, neulonut, purkanut. En ole paiskonut tekeleitä seinään. En ole tehnyt about jokaista virhettä, jonka voi tehdä. En ole tehnyt kymmeniä sukkapareja ennen kuin löysin sen täydellisen metodin. En ole toistanut samoja juttuja aina vaan uudestaan ja uudestaan ymmärtääkseni jotakin. Mulle vaan - puff - taianomaisesti siunaantui tällainen osaaminen. "Toiset ne osaa," sanot. EI! "Toiset ne opettelee" on lähempänä totuutta. Ja ei, älä ymmärrä väärin. En pidä sinua huonompana siksi, että omat intohimosi eivät kohdistu juuri samaan asiaan. Kaikkien ei tarvitse olla himoneulojia. En väheksy sinua, älä sinäkään minun osaamistani.
Ärsyttävintä on, että tämän sanoja tuntuu kuvittelevan, että tämä on kohteliaisuus.

"Toisilla näyttää olevan aikaa..."
Joo, niin on. Kokonaista 24 tuntia vuorokaudessa. Se, että minä asun aikuisperheessä tai osaan neuloa katsoessani telkkaria ei tarkoita, että mulla on loputtomasti enemmän aikaa kuin muilla tai että en joutuisi priorisoimaan. Jos mä valitsen käyttää aikaani neulomiseen, se on kyllä aina joltain muulta pois. Olen kiukulla opetellut moniajoa, koska muuten en ehtisi neuloa. Voin neuloa myös kävellessäni, lukiessani, bussissa, odotushuoneissa, jonoissa, duunin kahvitauoilla. Talven ikävin puoli on, että sormet jäätyvät bussipysäkillä neuloessani. Kuten edellisessäkin kohdassa, mulla ei ole käytössä mitään maagista resurssia, joka asettaa mut muita onnellisempaan asemaan.

"No, ainakin siinä säästää."
No, juu ei säästä. Ainakaan yleensä. En nyt edes puutu siihen, paljonko perusvälineistöön (puikkoihin sun muihin) joutuu sijoittamaan, että pärjää, mutta langat on oikeesti kalliita. Koon 39 naisten sukat maksavat langoiltaan noin 14 euroa (yleisimmin käyttämäni langat), miesten nelineloset ehkä noin 17-18 euroa. Villapaidan tai takin lankoihin saa varata vähintään 55 euroa, ylärajaa ei sitten kai olekaan (itsellä kipuraja menee noin 80 eurossa eikä niitäkään kyllä montaa vuodessa neulota). Pari reilun satasen villatakkia olen tehnyt, toinen meni lahjaksi. Ja juu, sekin raha on aina jostakin pois.
Toki täysvillaiset vaatteet ja asusteet maksaa mansikoita kaupassakin. Joskus onnistuu itse tehden säästämäänkin.

"Sähän voisit tehdä näitä myyntiin!"
Tämäkin on tarkoitettu laatua kehuvaksi kommentiksi. Mutta en voi. Ei kukaan maksaisi summia, joita pitäisi pyytää - ylemmässä avaudun kuluista ja aika se vasta rajallista onkin. Yhden parin sukkia olen myynyt, hintaa parilla oli 37 euroa ja halvalla meni.

"Nykyään käsitöitä ei arvosteta."
Arvostetaanpas. Riippuu ihan siitä, millaista seuraa valitsee.

"Nykyään kukaan ei osaa neuloa sukkaa."
Haloo, puhumme tästä aiheesta, koska neulon tässä parhaillaan sukkaa. En ole mikään luonnonoikku tai kummajainen. Olen ihan tavallinen 34-vuotias suomalainen nainen. Neulon sukkaa.

"Sähän voisit tehdä mulle sitä/tätä/tuota?"
Mä neulon paljon muille, jopa valtaosan tekemisistäni. En kuitenkaan liki koskaan tee, jos joku ilmaisee asiansa noin. Kuten olen tässä jo paasannut, neulomiseen käyttämäni aika on aina jostakin pois. Nämä asiat eivät synny itsestään. Saatan tehdä pyynnöstä, jos näen kysyjän arvostavan aikaa ja vaivaa, jonka neulomiseen käyttäisin, ja jos pyydetään kauniisti. Lisäksi vähintään langat kuuluu ostaa neulojalle (itsestäänselvää, tiedän, mutta välillä yllättyy oletuksista). Niin ja vielä: Ei, mä EN neulo niistä halvimmista akryyleistä - se on mun ajan ja kysyjän rahojen tuhlausta. Mä en jaksa purra hammasta 30 tuntia, että sä säästät kympin ja saat sukat, jotka hiostavat tai eivät kestä käyttöä. Jos ei ole valmis maksamaan kunnon lankoja, ei kannata kysyä neuleita.

Mitä sitten voi tai kannattaa kommentoida? No, aina ei tarvii kommentoida mitenkään. En neulo kahvihuoneessa siksi, että haluaisin keskustella neulomisesta tai ylipäätään tehdä itsestäni tai tekemisistäni mitään numeroa. Neulomiseni saa ohittaa sanomatta mitään. Jos tahtoo kommentoida jotakin, voi sanoa vaikka että "kiva lanka" tai "tulee hieno" tai "teetkö itellesi" tai jotain. Jos sanot jotain ylläolevista, en kanna kaunaa, ainakaan kauaa, mutta huokaan kyllä sisäisesti.

Kotimaisuudesta

Viime aikoina olen miettinyt paljon kotimaisuutta. Olen aloittanut työn suomalaisessa tehtaassa ja alkanut sitä myöten tajuta entistä tarkemmin, mitä suomalainen tuotanto lopulta on. Olen ollut suomalaisissa yrityksissä ennenkin, mutta enemmän myynnin ja palveluiden puolella. Nyt tuotetaan kulutushyödykkeitä. Kuka niitä valitsee ja mitä siitä kukaan hyötyy?

No minä hyödyn, mulla on töitä. Ja on muillakin.

Avainlipputuotteen kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 %. Lisäksi on käytössä Design from Finland -merkki, jossa siis suunnittelu on kotimaista ja yrityksen pääkonttori sijaitsee Suomessa. Plussaa sekin on, jos Suomessa valmistettua ei ole saatavilla.

Olen luullut suosivani kotimaista, mutta todellisuudessa tämä on rajoittunut aika tarkasti ruokapuolelle. Viime aikoina olen herännyt kotimaisuuden tarkistamiseen mm. seuraavien ostosten harkinnassa:

Heijastimet. Avainlippuheijastimia saa liki joka kaupasta, on muumia, sydäntä ja vaikka minkämoista designia.

Kodin pesuaineet ja -välineet. Olen tähän asti ostanut aika huolettomasti mitä sattuu, ekologisuuteen viittaavat mainoslauseet ovat saaneet minut kokeilemaan vaikka mitä ja uutuustuotteet on usein testattava. Vaan miksi? Kotimaiset välineet (esimerkiksi Kiilto ja Sinituote) ovat laadultaan parhaiden joukossa eikä hintakaan ole kalliimpi. Mutta enpä olisi tajunnut, että Pledge-tuotteetkin on avainlipputuotteita! Piti käydä tarkistamassa, mitä pyykinpesuaineita meillä on tällä hetkellä: Erisan, Ecover ja Eucalan. Yksi kolmesta on suomalainen tuote.

Saippua ja muut pesuaineet. Nimestään huolimatta Lemon Juice & Glycerine on avainlipputuote. Sama merkki koristaa Pirkka-shampoiden, Erisaneiden, LV-tuotteiden, Linnan, Ole Hyvän, Elokuun ja Erittäin Hienon Suomalaisen pullonkylkeä. Tsekkaa myös XZ ja Biozell.

Kuukautissuojat. Ainakin siteitä ja kuukuppeja saa avainlipullisina versioina. Voisko Libresset vaihtaa Vuokkosiin vai onko tässä asiassa merkkiuskollisuus liian vahva?

Särkylääkkeet ja vitamiinit. Avainlippua on tarjolla. Maksan mielelläni himpun ekstraa kotimaisesta ruoasta, miksi sitten ostan yleensä halvimman särkylääkkeen alkuperästä piittaamatta?

Lastentarvikkeet (en oo itteni takia tutkinut). Muumi-vaippoja, Pirkka-vaippoja ja Ainu-tuotteita saa joka puolelta. Hinnoista en tiedä, mutta tuskin noi mitään pröystäilytuotteita on.

Kengät: Kuomat, Lahtiset, Alhot, Vatajat, Sievit, Jalakset... Miksi omat huopatossuni ovat ulkomaiset? Okei, käsityötä ja Baltiasta, mutta silti.

Plaston avainlippulelu

Vaatepuoli mietityttää eniten. Vaatteita on oltava. Astioiden ja muun sellaisen suhteen varmaan pärjäisin loppuikäni ilman uusia kippoja ja kuppeja, mutta vaatteet kuluu. Miten pääsisi fiksuun kuluttajuuteen tässä? Ekologisista syistä haluan välttää pikamuotia - haluaisin laadukkaita ja aikaa kestäviä vaatteita, mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Itse tekemällä voin välillisesti tukea ainakin lankakauppiaita ja suomalaisia värjäreitä, mutta miten saataisiin langan alkutuotantoa enemmän Suomeen?
Trikoita ja resoreita saa suomalaisina versioina. Siis Suomessa tehtyinä, raaka-aineet eivät tietenkään ole suomalaisia. Mutta entä muut vaatetuskankaat? Jos jättäisin ulkomaiset farkut kauppaan ja ompelisin itse, onko siitä mitään iloa? Rahat menevät ruotsalaisen vaatekaupan (joka tosin työllistää suomalaisia myyjiä) sijaan suomalaiseen kangaskauppaan. Denimin ekologisuus jättää varmasti yhtä lailla toivomisen varaa. No, ainakin ompelijan työolot ovat kotonani paremmat kuin bangladeshilaisessa hikipajassa.

Viime Itiksen-reissulla yritin löytää t-paitoja tai pukeutumispaitoja, joita ei ole valmistettu Aasiassa. Kiersin kaikki vaatekaupat, niitä oli Monta. Yhdessä liikkeessä oli suomalaisen yrityksen valmistuttamia paitoja, mutta valmistusmaata ei kerrottu. Myyjä epäili Baltiaa. En periaatteesta ostanut, kun ei kerrottu, vaikka Baltia olisi mulle paljon mieluisampi vaihtoehto kuin jo mainittu Bangladesh.
Kaikki muut paidat olivat joko Bangladeshista tai Intiasta.
Lopulta ostin hätäpäissäni yhden Turkissa valmistetun topin, joka löytyi viimeisestä puodista paluumatkalla autolle.

Laitoin juuri uuniin pakastepizzan. Se on saksalaisen yrityksen Turkissa valmistuttama. Huokaus.

Lisätietoja:
Suomalaisen työn liitto
Suomalainen joulu
Sinivalkoinen jalanjälki

Kuulisin mielelläni ajatuksianne.

Huopuuko villa pesussa? / Just in Finnish today

There has been some debate in Finland over should the wool be washed before spinning and if not, why not.Two very different schools here. I'll just vent about that in Finnish for a while and show you some new yarn (which I did spin from washed wool...) tomorrow :)

Istuimme taas tänään sen 7-8 tuntia Hannan talon kerhotilassa kehr-kehr-kehräten ja pohdimme tämän harrastuksen ulottuvuuksia. Mua suoraan sanottuna inhottaa käsityöharrastamiseen liittyvä kuppikuntaisuus. Olenkin joskus avautunut lankajuppistelusta ja aika ajoin nousee pintaan uusia kinaamisen aiheita. Jos kiinnostaa tietää, mitä mieltä olen tällaisen kinastelun mielekkyydestä, sen voi lukea tuolta linkkaamastani postauksesta - mielipiteeni ei ole sittemmin muuttunut. Silti mä puolustan omia kantojani ääneen jos ne haastetaan. Tehköön kukin miten tykkää, kunhan ei tule mua valistamaan. Mäkin teen just niin kuin tykkään.

Kaivopuiston kashmirin (kuvitteellinen järjestö, johon me kermaperseiset stadilaisharrastajat, jotka eivät ole kohderyhmää tai eivät muuten vaan ymmärrä) kannattajajäsenenä (en tiedä, mitä jäsenyyteen oikeasti vaadittaisiin) pistää näkemään punaista, kun Helsingissä kirjoilla olevaa käsityön harrastajaa kohdellaan ihan ufona muukalaisena, joka vähän kokeilee, kun se kerran on trendikästä. Neuloo niistä tuontinuudeleista ja ulkomaanihmeistä jonkun ameriikaneläjän ohjeella, kuvaa tuotoksensa järkkärin makroputki tanassa ja iltapuhteinaan vahaa dodonnahkaista puikkosalkkuaan heinäsirkankivesvahalla.
Postinumero ei ihan oikeasti määritä mua ihmisenä, ei suomalaisena eikä harrastajana. Se, että mä herään kesäisin lokkien kirkunaan ei tarkoita, etten mä tunnista lammasta sellaisen nähdessäni. Se, että mä rrrrakastan ihania pehmoisia villalämmäreitä ei tarkoita, etten mä arvosta sitä lanoliininsekaista heinäistä kasvustoa, jota ahkera savolaislammas tunkee nahastaan ulos. Eikä merinon kehrääminen tarkoita, ettei tietäisi mulesingista (voi jopa osata ostaa villaa tuottajilta, jotka eivät sitä harrasta).

Se, että ostaa villansa netistä, ei tarkoita yhtään mitään. Sieltä voi ostaa niin sitä kultamahakaniinin pentukarvaa kuin käsittelemätöntä suomalaisen lampaan villaakin. Ulkomailta ostaminen toki vaikuttaa ympäristöön rahtauksen vuoksi ja myös suomalaisten tuottajien toiminnan kannattavuuteen. Silti - jos haluamaani tuotetta ei Suomesta saa, ostan sen ulkomailta. Se ei tee minusta huonoa harrastajaa, se on vain kulutuspäätös.
Asiat, joihin haluan omilla kulutusvalinnoillani vaikuttaa, ovat harvinaisten tai alkuperäisrotujen kannattavuus, pienyrittämisen ja käsityön kannattavuus sekä eettisen tuottamisen kannattavuus. Kauhean kiva on, jos näiden linjojen mukaista laadukasta tavaraa saa Suomesta :) Laatua vaadin aina ja hedonistisenä paskiaisena myös aistinautintoja - on se sitten villan pehmeyttä, värien ilotulitusta tai mitä ikinä.

Sitten vielä siitä likaisuudesta. Tai sanotaan suoraan - paskaisuudesta. Sen verran tämäkin stadilaistollukka tietää, että lammas paskoo. Paljon siinä liassa on pölyäkin, mutta on siinä sitä itseäänkin, eikä sen pois peeseminen vie villasta arvoa. Ei paskaisen villan kehrääminen tarkoita, että arvostaisin sitä lammasta jotenkin enemmän.
Mielelläni tuntisin lampaan, josta kehrään. Voisin mielelläni ostaa jonkun osuuskuntajäsenyyden lampaaseen tai tilata kuituklubin, jossa saisi aina saman nimetyn lampaan villaa. Kävisin oikein mielelläni taputtelemassa sitä määkijää, jonka villa jalkojani lämmittäisi.
Se ei kuitenkaan tarkoita, etten voisi työstää (tai työstättää) villaa ennen kehräämistä. Pesu, karstaus ja värjäys voivat olla jonkun osaavammankin hommaa kuin minun. Se on minun tapani harrastaa.
Oikeasti asiaan vaikuttavat ihan käytännön seikatkin - mulla on yhteiset välineet toisen ihmisen kanssa, enkä voisi kuvitella ajavani niihin kuluttavaa likaa tieten tahtoen. Kerrostaloasunnossa en voisi likaista villaa pöllyyttää eikä pesuunkaan oikein ole tiloja. Olen siis iloinen, että minullakin on mahdollisuus harrastaa, sitä kun ei olisi, jollei valmiiksi käsiteltyä villaa myytäisi.
Pistän vielä hetkeksi rukin laulamaan. Se syö tällä hetkellä suomenlammasta, jota olen elävöittänyt nöttösellä merinoa ja pikku töyhdöllä tussah-silkkiä. Iloitsen osaamisestani ja prosessista ja toivon samaa ihan kaikille muille koulukunnasta riippumatta. Nautinnollisia käsityöhetkiä!

Powered by Qumana

turhaa höpinää

Sain vaihdossa kauniin Wollmeise Sockenwolle Twin Rosenrotin.

Kellokortti onkin kuulkaa ihan näppärä kapistus! Voi hyvällä omallatunnolla tehdä lyhyempiä päiviä, kun kortti piipittää plussan puolella.
Lyhyestä päivästä voi sitten nautiskella esimerkiksi pitkällä lounaalla lankakeskustelujen merkeissä. Voimakkaasti kookoksinen malai kofta maistui, vyyhtejä mallailtiin vierekkäin ja paljon uusia ideoita vaihdeltiin. Käppäilin kotiin Kirstikin ohi ja kävin nappaamassa anoppia silmällä pitäen vyyhdin Kipuapulankaa. Jos en ehdi neuloa, annan sen tuollaisenaan sille joululahjaksi. Onhan se neuloja itsekin!
Nyt viihdyn sohvalla television, kannettavan, huivintekeleen ja siideritölkin kanssa. Ah, viikonloppu!
Onnistuin tänään Wollmeisen päivityksessä saamaan pitsilankaa ensimmäistä kertaa. Sehän ei ole mitään varsinaista ohutta pitsilankaa, vaan hieman sukkalankaa ohuempaa konepestävää ja pehmeää villaa. Ensi viikolla kuvia!
Kiitos myönteisyydestä halinallepihvien suhteen. En itse pidä käsialaani mitenkään erityisen tasaisena, mutta äitinikin väittää, että se kyllä on. Johtuisko siitä, että neulon niin tiivistä, ettei silmukoilla ole tilaa olla eri kokoisia?
Sain muuten Me-lehdeltä vastauksen palautteeseeni. Palaute oli otettu tosissaan ja siihen vastattiin erinomaisen kohteliaasti. Sotkussa oli osansa väärinkäsityksellä, ja Me-lehti sai minulta täyden synninpäästön. Jatkossa he varmasti ymmärtävät olla tarkkaavaisempia, ja sitähän minä heiltä pyysinkin.
Oikein oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Powered by Qumana

Halinallemylly

Vietän ansaittua etäpäivää ja laiskanlaisesti hoitelen työasioita. Samalla sain hyödynnettyä tuota ihmeellistä valoilmiötä, jota muistaakseni auringoksi kutsutaan, ja otettua muutaman valokuvan.

Jauhetut halinallet ovat edenneet toisen sukan alkusentteihin. Mua jotenkin huvittaa koko projekti - värit on niin ei mua kuin vain voi olla.

Tässä miehen pipossa taas värit, niin vähäiset kuin ne ovatkin, taas ovat aivan kohdillaan. Sanotaan suoraan: Siitä tulee ihana, puspus. Wollmeisen Vroni 100-prosenttisena merinona siis kyseessä, puikot 2 mm ja silmukoita 172.

Ja Novitahan puhuttaa jälleen. Koskapa se ei puhuttaisi?
Ravelryssä. Asiasta ovat bloganneet ainakin Tikru, Kaisa ja Arja. Novita oli neulomossaan vedonnut siihen, että idea tuli Me-lehdeltä, he vain toteuttivat toiveen. Eikö tällä logiikalla palkkamurhakin olisi laillinen? "Mutta en mä keksinyt sitä itse!"
Itselläni tämä vain vahvistaa jo aikaisemmin päättämääni Novita-tuotteiden ja -mallien täysboikottia, joten asiakasta he eivät minussa menetä. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa tehdä asioita suoraselkäisesti ja lusmuilematta?

Powered by Qumana

Sukkasota, sukkasato, sukkasnobi, sukkablogi

Kyllä on käsityöblogien maailmassa viime aikoina puhuttu sukista! Ja Ravelryssä tietenkin kahta kauheammin. Sukkasato tietenkin nostaa sukkien neulomisen muutenkin näin syksyisin huippuunsa ja monet satoon osallistumattomatkin (esim. minä ite) kokoavat tonttujen apuna pehmeitä paketteja kuusen alle.

Paljon on blogeissa kirjoitettu siitä, miksi kirjoittaja tekee sellaisia sukkia kuin tekee, käyttää niitä lankoja kuin käyttää, valitsee ne mallit ja niistä lähteistä kuin valitsee. Toinen puolustaa novitalaisia, toinen bradpittinperskarvalankaa (kuten Midori asian niin elegantisti ilmaisi), kolmas kehrää langat itse, joko naapurin lampaan villasta tai harvinaisesta kultamahakaniinin pentukarvasta. Yksi neuloo Cookieta, toinen luottaa marttaliiton malliin, kolmas ei valmiisiin ohjeisiin koske. Neiti A pitää sukkaa kumisaappaassa, Rouva B unisukkana ja Herra C kävelykengässä ihoa vasten.

Mikä sitten on hyvän villasukan merkki? Mitä hyvällä villasukalla tehdään?

No kun se niin riippuu käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Minä puhun omasta näkökulmastani, omista tarvelähtökohdistani lähtien, oman kokemuksestani käsin. Naapurin Annukalla on ihan eri näkemys asiaan. Mulkoilemme toistemme sukkia nenänvarsiamme pitkin, nyökyttelemme muka hyväksyvästi ja mutisemme mielessämme halveksuvia nimityksiä toisillemme. "Voi mikä juntti!" "Kauhee snobi!" Kumpikin tuntee sairasta ylemmyydentunnetta, koska itse on ymmärtänyt käsityöharrastamisen Perimmäisen Totuuden. Hyväntahtoisuudessamme olemme valmiit suomaan kilpasiskolle oikeuden harrastella, vaikka väärinkin, mutta olisi paljon kivempaa, jos sekin ymmärtäisi hyvän päälle.

Tähänkö on oikeasti tultu? Eikö voitaisi vaan kukin tehdä sellaisia kuin tykätään tehdä ja tunnutaan tarviivan? Eikö voitaisi olla iloisia siitä, että käsityöharrastus elää ja on voimissaan, monimuotoisena, kehittyvänä, yhteisöllisenä ja yksilöllisenä, kunkin tarpeisiin mukautuvana?

Kerrotaan nyt se meikäläisen täydellinen sukkakokemus.
Mä teen paljon sileää perussukkaa omalla mallilla. Teen myös muunlaisia sukkia - tykkään matalasta pintaneuleesta (ei muhkuroita sukkiin!), maltillisesta pitsineuleesta, jännistä rakenneratkaisuista, geometrisyydestä ja graafisuudesta.
Teen sukkia itseni lisäksi perheelle. Teen pitosukkia, sellaisia, joita voi pitää kotona paljasta jalkaa vasten sekä kengässä. Niiden pitää olla ohuehkot, mutta lämpimät. Ne eivät missään nimessä saa hiostaa, eivät olla liian liukkaat eivätkä lörpähtää etäisesti räpylää muistuttaviksi pusseiksi. Niiden täytyy kestää pitoa ja pesua.

Oma valintani on olla käyttämättä Novitan lankoja. Langat on ihan jees ja lopputulos on ihan jees, mutta mä en tarvii ihan jees -sukkia. En yleensäkään tykkää sekoitelangoista, teen myös pesukoneessa pyörivät pitosukat mieluiten 100 % villasta. Okei, on joitain sekoitteita, joita käytän, esimerkiksi Wollmeisen Twin, mutta siinä en tunne neulottaessa tai pidettäessä eroa täysivillaiseen verrattuna. Neulon mielelläni myös bambua tai silkkia sisältäviä sukkalankoja, mutta saapassukiksi niistä ei ole.
Toinen tekijä on paksuus. Ei mun kenkiin mahdu mikään seiskaveikkasukka! Kaiken lisäksi se on sen verran vilpoisa lanka, että sen alle tarvitsisi vielä puuvillasukankin pakkasilla.

Joo, lopputulos on tietenkin tärkeä juttu. Monelle jopa se kaikkein tärkein juttu. Mulle se ei ole tärkein, hyvänä kakkosena kuitenkin heti tekoprosessin jälkeen. Neulomisessa mulle rakkainta on itse neulominen, pähkäileminen, langan muuttaminen esineeksi. Tarvitsen ihania puikkoja ja käsiä helliviä lankoja, jotta voin täysin palkein nauttia rakkaimmasta ajanvietteestäni. Se on ehkä mulle suurin syy välttää 7V:stä ja muita sen tyyppisiä lankoja - mä en vaan nauti niiden työstämisestä niin suuresti.

No mutta sitten siihen raha-asiaan. Kun joku sanoo, että kaikilla ei ole vaan varaa törsätä käyttösukkiin kymmeniä euroja, tuntee sydänalassaan syyllisen piston. Olenko mä oikeasti ollut rahankäytölleni täysin sokea? Maksanko mä sukista enemmän kuin housuparista? Syyllistänkö mä muita, jos he eivät tee niin?
No, ensinnäkään mä en laske hintaa sukkaparille, vaan harrastustunneille. Ohuempaa sukkalankaa mä neulon kauemmin ja nautin siitä enemmän. Vaikka sukkapari maksaisi 30 euroa, siitä tulisi neulontatunnille noin euro kustannuksia, joten se on edelleen huomattavasti halvempaa kuin ratsastaminen :) Tosin kukaan tuskin ratsastaa seitsemää tuntia päivässä...
Kaiken lisäksi 30 euroa on huikeasti yläkanttiin. Okei, olen mä neulonut esimerkiksi koko vyyhdin vieneitä Casbah-sukkia, joiden kustannus on siis ollut noin 23 euroa parilta, mutta ne ovatkin sitten kalleimmat. Wollmeise-parin hinnaksi tulee naisen sukilla noin kymppi, miesten sukilla noin 14 euroa - ja tähän hintaan lasken mukaan postikulut Saksasta.

Mulla on tuolla kyllä kolme vajaata kerää Seitsemää Veljestä ja ajattelin siskonpojalle tehdä taas Spiderman-sukat jouluksi. Samaan aikaan pidän kuitenkin silmäni auki, jos löytäisin yhtä sopivat värit joistain mieluisammista langoista. Täyttä villaa pikkumiehen talvisaappaisiin ja kevään kurakeleille! Miksi? Koska sen täti haluaa nauttia niiden sukkien tekemisestä eikä neuloa ihan jees -lankaa otsa kurtussa.

Siinä oli mun sukkamietteet. Mua ei oikeasti yhtään tippaa haittaa, jos joku rakastaa Nallea ja Seitsemän veljeksen nimeen saa vapaasti vannoa. Meitä on erilaisia. En kuitenkaan aio itse enää syyllistyä, vaikka rakastankin Casbahia, Trail Sockia ja Wollmeisea. Näkemykseni saa haastaa, joko kommenteissa tai vaikka livenä retriitissä (ENS VIIKOLLA!).
Nyt vien flunssani lepäämään. Mummo on sairaalassa ja huonossa kunnossa. Maanantaina alkaa uusi työ. Lihaksia särkee. Sitäkin suuremmalla syyllä tarvitsen rentoutusta ja nautintoa. Punaherukkadrinkki ja Rancoa?

Powered by Qumana