Joskus aikoinaan Ilu mietti blogissaan (siinä toisessa), mikä saa ihmisen viihtymään kaupungissa. Ei oo vissiin eka kerta, kun olen julistanut rakkauttani Helsinkiin. Meillä on ihanan levollinen, tyyni suhde, josta ei kuitenkaan puutu intohimoa.
Toissapäivänä meillä oli treffit, kun kuljeskelin taas päämäärättömästi pitkin rantoja. Tällä kertaa en keskittynyt rakennuksiin, vaikka nekin ovat ihania, vaan siihen toiseen puoleen tästä ahdistavasta betoniviidakosta.
Lähin rantani. Viitisen minuuttia meiltä kävellen.
Ja sitten sitä teollistuneempaa maisemaa – yksi lempimaisemistani:
Sulassa sovussa:
Ja lisää syreenejä:
Nämä kuvat ovat helpon kävelylenkin varrelta, kun lähtee kotoamme länteen päin. Idän puolella puolestaan aukeaa keskuspuisto eli hehtaaritolkulla metsää. Mun betoniviidakko <3
Silti mulle rakkainta ovat suunnat suoraan etelään ja pohjoiseen, koska niissä on taloja ja teitä.
Miten tämä kaikki sitten liittyy käsitöihin? Ei kai mitenkään, paitsi että tämä on mun elämä. Niin, ja kyllä mä tolla reissulla kuvasin käsitöitäkin:
Cherry Tree Hillin Supersock Select Supersolids (huh!) pyörähti Secret Woolin kautta ja matkasi sitten tänne. Aubergine:
Katja on ensimmäisten joukossa, jotka Yhdysvaltain ulkopuolella lankaa myyvät. Cherry Tree Hillin kotisivuilla on listattu yksi kauppa Kanadassa, yksi Englannissa ja yksi Suomessa! Eikä tätä Jenkeistäkään vielä kovin laajalti saa.
Yllä Indigo, alla Jade.
Luin langan tulosta Cherry Tree Hillin blogista jo joskus vuoden alussa (saattoi kyllä olla viime kuussakin, aika on vain tuntunut ikuisuudelta :D) ja olen kovasti odotellut sen tulevan helposti saataville. Supersock on suosikkejani, vaikkakaan tätä matalamman mikronimäärän Select-laatua en ole ennen kokeillut. Lisäksi mulla on sukkalangoissa vahvojen semisolidien himokausi meneillään, joten tämä sopii kuin sormi napaan.
Olisi ehkä pitänyt kuvata näitä jollain muulla linssillä, tuo antiikkinen Takumar tekee jotenkin niin suloisen utuista jälkeä ja värien uskomaton syvyys jää kuvissa hieman puolitiehen. Mutta muuten on ihan lempilinssini tuo.
Mun serkku saa kauan ja hartaasti odotetun (tai no yhdeksän kuukautta odotetun, mut kyl te tajuutte) vauvan, esikoisensa, ihan näinä päivinä. Laskettu aika meni jo tuossa tiistaina, joten kovasti kaikki tuntuvat päivystävän puhelimiaan.
Serkku, serkun mies ja heidän myötään vauvakin asuvat Tukholmassa, joten tuskin päästään muutaman päivän varoitusajalla muksuun tutustumaan. Koko Ruotsin sukuhaara on kuitenkin mulle tosi rakasta ja läheistä, joten jotenkin haluan tulokasta muistaa.
Nämä töpöt on roikkuneet keskeneräisinä ikuisuuden. Ensin aloitin yhdellä langanjämällä, joka tietenkin loppui kesken. Jatkoin kahdella turkoosilla sukkalangalla, ja sitten haasteeksi muodostui nappien löytäminen. Kun Wanhan sataman messuilta löytyi sopivia pikkunappeja, ei ollut jäljellä enää yhtään tekosyytä vitkutella näiden kanssa.
Saartje's Bootees (pdf) by Saartje de Bruijn
Langat: Wool in the Woods Cherub (punaoranssi), Lorna’s Lace’s Shepherd Sock (Devon), Colinette Jitterbug Elephant’s Daydream)
Puikot: 2,75 mm KnitPicks, virkkuukoukku 1,5 mm
Kuvien nostalgisesta ilmeestä saamme kiittää ISO-arvoa 1600 ja ihanaista Super-Takumar-linssiä. <3
Ei se edes ollut hukassa se sovitinavain. Kun auringonvalo alkoi kadota, mies tuli kotiin ja sanoi, että siinä se on kameralaukun sivutaskussa – siinä, jonka olin tarkistanut jo monta monituista kertaa.
En kuitenkaan saanut enää villatakista salamatta kuvia. Palaan siis siihen aiheeseen myöhemmin :) Pääsin kuitenkin kuvaamaan vähän sukkia.
Mua on pitkään siis siitä asti, kun näin Mustaavillaan toteutuksen mallista) himottanut Nancy Bushin Gentleman’s sock in railway stitchit. Siksi ostin koko Knitting Vintage Socksin, vaikka onhan siellä muutakin, joka päätyi jonoon.
Halusin sukkaan Wollmeisea, mutta ei mulla ollut fiksua korostusväriä, joten skippasin raidat ja tein ihan yksiväriset. Käsittämätön malli kyllä – tein sellaisen, että pitäis mahtua miehen kavioon, mutta ei toi mullekaan ole iso. Häh?
Tarkensin johonkin vaaleanpunaiseen nukkaan…
En malttais odottaa, että nää valmistuu.
Olisi etäpäivä, joten olisi hyvä valokuvata päivänvalon aikaan. Olisi uusi, juuri eilen viimeistelty villatakki, joka on ensi kertaa päällä ja uhkaa mennä suoraan ykköseksi lempivaatelistalla. Olisi uusi järjestelmäkamera, jonka käyttöä olisi hyvä harjoitella ja jolla saisi kivoja kuvia.
Ja puuttuu yksi typerä litteä metallinpala. Sovitinavain, jolla saisin vaihdettua linssin kameraan. Nyt siinä on manuaalilinssi, jolla en voi ottaa kuvia itsestäni – se ei tarkenna automaattisesti eikä sillä voi käyttää kaukolaukaisinta. Mitätön metallinpala pilasi mun kuvaussuunnitelmat. Käsityöt OVAT välineharrastus!
Tässähän pääsi ihan leikkimään kameran kaukolaukaisimella. Ulkona oli valoisaa, mutta pakkasta, joten en mennyt sinne. Vanha rakas keittiön pöytä sai jälleen palvellakuvausstudiona.
Kuvaushanskat
Malli: oma, improvisoitu
Lanka: Indie Dyer 100 % Fingering Merino, Secret Woolin sukkaklubista, mutta en muista kuukautta.
Puikot: 2,25 mm KnitPicks Harmony
Väristä tulee mieleen jotkut orkideat tai muut eksoottiset kukkaset. Kivoja turkooseja ja raikkaanvihreitä pätkiä siellä on joukossa.
Tämä lankahan on samaa pohjalankaa kuin Cherry Tree Hillin SuperSock, eli aivan mahtavaa neulottavaa. Näissä ei tuo neulejälki ole samalla lailla siistiä kuin miehen hanskoissa, mutta se ei suinkaan ole langan vika. Ja ehkä se jälki tuosta tasoittuu kun hanskat kastelee. Jos malttaa – ne on olleet nimittäin jo ahkerasti käsissä.
Onpas se kohdistaminen hankalaa.
Näillä voisi vaikka soittaa pianoa, ainakin ilman peukaloita.
Loppufiilis: Oikein tyytyväinen. Kiva lanka, kivat värit ja lopputuloksena monikäyttöiset ja istuvat käpäläsuojat.
Viimeinkin kamera tuli kotiin.
Ajoitus oli sinänsä oikein sopiva, että eilen sain valmiiksi nuo talouden miehen toivomat kuvaushanskat.
Malli: Manly Fingerless Gloves
Lanka: Indie Dyer 100% Superwash Fingering Merino
Puikot: KnitPicks Harmony, 2,25 mm
Eipä tuossa kauaa ehtinyt manuaalia lukea, kun jo piti päästä kuvaamaan hanskoja. Edellisen kerran olen ollut järkkärin etsimen takana lukioaikoina, joten aika paljon pitää räpsiä ja räpsiä ja räpsiä, ennen kuin kuvat alkavat näyttää hyvällä kameralla kuvatuilta.
No mutta hanskoihin. Lanka on Indie Dyeria, jota mulla sattui olemaan kahta väriä (ja se toinen väri on nyt puikoilla, näette sitten ensi viikolla, mitä siitä tuli). Kaksi vyyhtiä eli noin 370 metriä riitti juuri ja juuri, tuskin jäi kahta grammaa yli.
Hupun silmukoiden poimintaa varten nappasin niksin kirjasta Knitting Tips and Trade Secrets: Ompelin kämmenselkämykseen rivin yhden silmukan levyisiä ketjusilmukoita. Niistä sai sitten poimittua silmukat siististi ilman, että sauma näyttää pinkeältä.
Näitä tehdessä tuli purettua aika paljon, koska en jaksanut juosta parin kerroksen välein sovittamassa hanskoja uhrille. Lopputulokseen olemme kuitenkin molemmat tyytyväisiä:
Pitihän se Saami käyttää loppuun asti. Kaulurin lisäksi tosiaan tein kämmekkäät:
Valokuvasin omia käsiäni eräällä espoolaisella bussipysäkillä. Kyllä mahtoi taas olla ohikulkijoilla ihmettelemistä.
Lankaa jäi siltikin jäljelle vaikka kuinka paljon, eikä tietenkään mikään ihme, onhan sitä vyyhdissä 150 grammaa ja yli 500 metriä. Päätin kokeilla, josko se riittäisi sukkasiin. Aloitin molemmat sukat samalla erää, toisen langan toisesta ja toisen toisesta päästä. Tein ensin varrettomat sukat ja loppulangalla neuloin ainaoikein-reunusta varren sijaan nelisen senttiä kumpaankin yksilöön. Reunan rakenne on samanlainen kuin monessa tekemässäni pipossa - reunat tulevat päällekkäin ja kiinnitetään napilla. Nappi, tietenkin, samaa poronsarvea kuin kaulurin napit.
Tykkään ihan sikana noista läiskistä. Näistä tuli muutenkin sopivat ja jotenkin raikkaat.
Mä pidän nää kyllä ite. Tiedän, että sanon melkein kaikesta aina niin enkä kuitenkaan sitten raaski tuhlata kivoja neuleita itseeni, mutta ihan oikeesti nää on mun.
Me tilattiin uus kamera. Se aiheuttaa sen, ettei tekis mieli kuvata just nyt mitään kun vaan odottelee sitä uutta mussukkaa. Pentax K200D ois tulollaan ja sen pitäisi tulla jo tällä viikolla. Loppuelämän kaikki irtovarallisuus meneekin sitten objektiiveihin... Olen kuolannut jo muutamaa makroputkea. Kuinkahan paha virhe toi hankinta lopulta on? :)
