Vauvat - mikä ihana tekosyy

(Edelleen kännykkäkuvia, pardon)
(Muistakaa arvonta)

 Mulla on yksi hyvin haasteellinen lankalaatikko. Siellä on lähinnä yksittäisiä keriä sitä-sun-tätä. Mitä niistäkin osaa tehdä? Tuollainen 50 gramman kerä dk-vahvuista lankaa ei riitä edes pipoon. No, joskus sokeakin kana löytää jyvän, tai siis idean. Onnistuin yhdistelemään kolmea täysin erilaista lankaa yhdeksi vauvansetiksi.

Langoista valkoinen on Frog Treen Pediboota (80 % merino, 20 % bambu). Harmaa on Adriafilin Genzianaa (100 % merino) ja violetti Geilskin Bomuld og Uldia (55 % villa, 45 % puuvilla). Hyvin skulaa yhteen!

Pöksyissä on noin 55 grammaa Pediboota ja 25 grammaa Bomuld og Uldia. Peffassa on kiilalevennykset vaippatilaa varten. Näihin housuihin tein malttamattomana vain noin 6 cm reunaresorin vyötärölle, joten voi olla, että lisään vielä kuminauhaa tai jotain. Mietitään. Jos sinulla on kokemusta vauvoista, kerro riittääkö tämä näin vai kuoriutuuko ne housuistaankin yhtä tehokkaasti kuin sukista.

Tää ei oo mikään vastasyntyneen setti, veikkaisin taas jotain puolivuotiasta. Riippuu toki vauvan pönäkkyydestä. Resoreja voi aina käännellä, siksi suosin niitä vauvoille sekä lahkeisiin että hihoihin.

Takki on siis villaa ja villabambua. Napit on ostettu Etsystä jokunen vuosi sitten yksiksi vaihtoehdoiksi kastemekkoon. Ne ovat tukevat lasinapit. Pohdin vähän, voiko yhdistää lumivalkeat napit ja luonnonvalkean langan, mutta hei, mä voin tehdä ihan mitä vaan.

Oikeesti noi nappilistat on samanpituiset, ei se vedä tolleen.

Mä en tiedä, miksi mulla pyörii sana "hauenpoikanen" mielessä, kun ajattelen näitä, mutta olkoon sitten

Hauenpoikasen kevätpuku
Mallit: Päästä, raidoitus molemmissa osissa 6 krs pohjaväriä, 4 krs raitaväriä
Langat: Adriafil Genziana, 50 grammaa eli 184,7 metriä, Frog Tree Pediboo 85 grammaa eli 198,2 metriä ja Geilsk Bomuld og Uld, 25 grammaa eli 116,1 metriä (yhteensä 160 grammaa eli 499 metriä)
Puikot: Molemmissa osissa 2,75 mm

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 26 ja 27

Lastenvaatteet: 3 ja 4

Kulutetut grammat: 2494

Kulutetut metrit: 7089,6  

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Joululomalaiskottelu jatkuu meillä edelleen. Koskahan - jos ikinä - ollaan oltu näin pitkään samaan aikaan vapaalla? Ollaan kokkailtu uusista keittokirjoista, joita huomaavainen joulupukki toi (minun avustuksellani) miehelle ja pelattu Arkham Horroria, jonka sama joulupukki toi (tällä kertaa mies toimi apulaisena). On tyhjennetty rennosti useampi viinipullo ja tuhottu jokunen suklaarasia.  On katsottu leffoja, kyläilty vähän ja tietenkin tapeltu. Itsenilainen introvertti ei kestä kauhean pitkään tiiviisti toisen seurassa, ei vaikka toinen olisi se maailman tärkein ihminen. Onneksi loma, niin rentouttava kuin se on ollutkin, on kohta ohi.

Vuoden loppumetreillä sain viimein pääteltyä ja pingotettua nämä Regia Iglu -sukat.

Siperia-polvisukat
Lanka: Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Siberia, noin 220 grammaa
Puikot: 3,5 mm
Koko: 38-39, muhkealle pohkeelle

Rakastuin tähän lankaan Herkku & koukku -blogin takia ja täytyy sanoa, että tykkään omista sukistani ihan valtavasti. Tuttuun tapaan en mitenkään yrittänyt kohdistaa värejä ja neuloin vielä toisen sukan kerän eri päästä, joten väriraidat kulkevat vastakkaisessa järjestyksessä.

Nämä sukat neuloin kärjestä alkaen. Koska olen laiska lukemaan ohjeita, jouduin keksimään pyörän uudelleen ja kehittämään käänteisen ranskalaisen kantapään itse. Jälkeenpäin luin Ullasta Zeskan kirjoittamaa ohjetta kantapäähän samalla tyylillä ja aika tarkkaan olin keksinyt saman metodin, pienillä eroilla. Zeska oli kuitenkin fiksuna ratkaissut muutaman ongelman, joita olin itse ylenkatsonut, ja aionkin muokata jatkossa kantapäätä Zeskan ratkaisujen mukaan. Kiitos kanssaneulojalle!

Neuloessani en tiennyt, kelle näistä tulee sukat, mutta kuvia ottaessani päätin, että minulle. Koska hei, 80% neulomistani sukista menee muille. Joskus viime keväänä mulla oli itselläni kaksi villasukkaparia. Olen ansainnut useamman parin vuodessa, niin itseneulottuja kuin muidenkin neulomia.

Jämälangat omistin muille. Ensin neuloin entisen kämppiksen ja hyvän ystävän kuopukselle lämmikettä.

Elli W:n sukat

Lanka: Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Siberia, kulutus jotain… 30 grammaa ehkä?

Puikot: 3,5 mm

Koko: noin 24

En edes muista, miten päin neuloin nämä sukat. Todellinen pikkuvälipala. Pikku Elli W. kävi meillä kaupalla kylässä ja sai nämä heti mukaansa.  Pitäisi varmaan neuloa vielä isoveljellekin sukat, edellisistä on jo pari vuotta aikaa.

Lankaa jäi vieläkin kahdesta kerästä jäljelle. Päätin tehdä siitä raitoja varsiin. Lankomieheni on kova kuluttamaan sukkia ja onnekseni myös äitini on liittynyt eeronsukitusjoukkoihin. Jouluksi tein langolle ohuet Wollmeise-sukat ja vastapainoksi tein nyt koiralenkkejä varten tosi paksut saapassukat. Lanko käyttää molemmat isot koirat kahdesti päivässä lenkillä, siis neljä lenkkiä päivässä. Jos tulee pakkasta, paksut sukat tulevat tarpeeseen.

Paksut sukat

Langat: Wollmeise Twin, väri Maus Jung, melkein koko vyyhti (neulottu kaksinkertaisena), ja Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Siberia, joku parikymmentä grammaa

Puikot: 3,5

Koko: 44

Viime vuodelta on vielä neljät sukat raportoimatta, sitten päästään tämän vuoden aiheisiin. Tänään olen neulonut tällaista:

John Deere

Marssin viimein ennen joulua Itiksen Eurokankaaseen etsimään kaksoisneulaa.

Neulan myötä lähdin viimeistelemään traktoripaitaa kummipojalle. Olin hämmentynyt, kun sain homman skulaamaan oikeastaan välittömästi.

Helman tikkauksesta tuli siisti.

Hihansuita ei kannata katsoa liian tarkasti, koska alle metrisen ihmisen koossa hihansuut ovat pikkiriikkiset ja minulle tavattoman vaikeat ommella.

Paita oli sopiva ja hihoissa on pari senttiä kasvuvaraa. Lämmin kiitos kankaasta kuuluu Möffille!

Emmepä osanneet aavistaa, kuinka sopiva lahja tästä lopulta tuli - traktorihullu kummipoika sai joulupukilta myös vihreäkeltaisen John Deere -polkutraktorin.

Ellin mekko

Seuraa kilometrin mittainen selostus siitä, miten ideasta tulee valmis vaate.

A way too long explanation of a "christening gown" type of naming gown for a friends' daughter. Only in Finnish, sorry.

Sain suuren kunnian tehdä ystävien esikoistyttärelle nimiäismekon. En saanut juurikaan rajoitteita, vaikka jonkin verran toki vaihdeltiin sähköposteja ja inspiraatiokuvia. Lyhyet hihat ja simppeli yleisilme taisivat olla ainoat toiveet, jotka saajapuolelta sain.

Kuten monissa projekteissa, myös tässä suunnittelu oli yksi lempivaiheitani. Lisäsin itse attribuutteja "luontoteema", "eettinen", "laskeutuva", "a-linja".

Langan valikoin Villavyyhdin valikoimista. Mallasin eri lankoja hyvän aikaa. Mielestäni kaunein valkoisen sävy oli Frog Treen Pediboossa. Toisaalta tiesin, että pitsi näyttäisi herkemmältä kaksisäikeisellä langalla neulottuna... Toinen vahva ehdokas oli Geilskin Bomuld&Uld. Mallitilkut tuli neulottua molemmista ja molemmat olivat kauniita, joskin eri tavalla. Lopulta tein ratkaisun tuolla "eettinen"-perusteella - Frog Treen valtti on reilun kaupan periaattein tuotettu lanka. Lisäksi villa-bambuviskoosi on tosi kaunis yhdistelmä. Geilskin valtti olisi ollut pohjoismaisuus, lanka tulee varsin pieneltä tuottajalta Tanskasta.

Pediboo siis valikoitui lopulta voittajaksi. Lankaa kului lopulta himppasta vajaat 400 grammaa, noin kilometri siis. Tai no mä tuhosin kyllä viidennenkin vyyhdin purkamalla, leikkaamalla ja tunaroimalla. Puikoiksi otin muutaman testin jälkeen Chiaogoon Red Lacet koossa 2,75 mm. No mutta sitten. Enhän mä edes tiedä, minkä kokoisia vauvat on! Seurasi ankaraa tutkimista ja lopulta päätin ottaa käyttöön silmukkamäärät eräästä 60-senttisen villatakista, jossa oli sama tiheys kuin koetilkuissani.

Neulominen piti sisällään jonkin verran matikkaa, purkamista ja pähkäilyä. Neuloin ylhäältä alaspäin ja loin silmukat provisional cast-onilla. Tein ihan tavalliset raglanlisäykset, joiden molemmin puolin sijoitin kahden silmukan palmikot. Samat palmikot jatkuvat koko helman ajan "sivusaumoina". Yläosa on simppeliä reikäneuletta, valtaosa helmaa keväisiä kielonvarsia (tätä kuviota löytyy myös esimerkiksi haapsalulaisista pitsihuiveista ja lopulta osa helmaa puhkeaa jo kesän lehtiin. Kielojen ja lehtien välillä kulkee paneeli sileää neuletta. Takana keskellä kulkee lehtiköynnös. Nappilista on leveä helmineuleinen paneeli, ja sen neuloin viimeiseksi. Neuloin sen kyllä kaksi kertaa, joska olen hieman yksinkertainen enkä kerrasta osaa.

Napit tulivat Etsystä. Myyjän mukaan napit ovat noin 60 vuotta vanhat japanilaiset helmiäisnapit. Napeissa on kyllä sellainen ajan tuntu ja ne ovat selvästi yksilöitä. Koska napit ovat kestäneet ajan hammasta näin kauniina jo vuosikymmeniä, uskon, että ne säilyvät myös mekossa kauniina ainakin parin sukupolven ajan.

Neulomisen ja nappien ompelun jälkeen pingotin mekon muotoonsa pingotusraudoin ja t-neuloin. Tämä on aina maaginen hetki pitsiä neulottaessa. Pitsi aukeaa ja herää eloon, saa herkkyyttä ja ilmavuutta. Kävin moneen otteeseen silittelemässä kuivuvaa mekkoa ja huokailemassa. Tiesin, että olin tehnyt jotain oikeasti kaunista, niin itserakkaalta kuin tämä nyt sitten kuulostaakin. Kuulostakoon.

Helman vuoriksi tilasin kahta eri kangasta, netissä kun on kovin vaikeaa tietää, miltä joku kangas tuntuu. Päädyin ompelemaan vuorin 100% pellavabatistista (Jenni kertoi kankaan tyypin, itse olen urvelo), Etsyn kautta tietenkin. Toinen vaihtoehto oli 50/50% pellava-puuvillaa. Loppujen lopuksi kankaat olivat hyvin samanlaiset, mutta valitsin pellavan laskeutuvuuden takia.

Vuorin ompelin käsin, koska se tuntui sopivammalta arvotekstiiliin. Tein yksinkertaisen vuorin kahdesta kappaleesta ja ompelin sivut pussisaumoin. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että fiksumpiakin ratkaisuja on joskus tullut tehtyä - pelkkien sivusaumojen ompeluun kului aikaa noin 9 tuntia. Mutta ei näissä hommissa oikein kiire kannata ollakaan :) Tässä vaiheessa nimiäisiin oli kuitenkin vielä kolme viikkoa aikaa.

Nimimekko pitää tietenkin nimikoidakin. Halusin tehdä kirjonnan vuoriin, koska pinnassa tapahtuu muutenkin jo tarpeeksi. Päivämäärän ja johdantosanat kirjoin ihan kivaa fonttia matkimalla, joskin harvassa pellavakankaassa ei päässyt ihan toivomaani tarkkuuteen. Vieläkin pohdin, pitäisikö yksi N tehdä uusiksi. Vaatiikohan sitä taas itseltään ihan himppasen liikoja?

Itse vauvan nimeä varten kirjoin "kehyksen" valmiiksi. Old school -tatuointihenkisen kirjontamallin on tuottanut Urban Threads. Noudatin mallia melko uskollisesti, levensin vain sydämen yli kulkevaa nauhaa ja jätin kruunun pois. Väreinä päästin käyttää melko neutraaleja ja vaaleita värejä - en halunnut vahvoja värejä vilkkumaan pitsin läpi. Kirjontalangat ovat Anchorin muliinilankaa (päivämäärä, "sai nimen" ja harmaat tähdet) sekä DCM:n helmilankoja (kaikki muu). Nimen kirjoin sitten nimiäisten jälkeen, en viitsinyt tivata nimeä etukäteen tietooni. Tiesin kuitenkin pituuden suunnilleen, silläpä uskalsin mennä näin pitkälle jo ennen juhlia.

Nimen kirjoin violetein ketjupistoin. Maailman graafikoilla olisi varmaan sananen sanottavanaan luettavuudesta, mutta mäpä en ole graafikko, hähhää.

Vuoriin mahtuu vielä näin isojakin kirjontoja ainakin puolen tusinaa, joten mekon ei tarvitse olla kertakäyttötavaraa.

Arvotekstiili tarvitsee tietenkin arvoisensa säilytystarvikkeet. Etsystä löysin sekä kauniin pehmustetun ripustimen että kauniit kankaat pukupussiin.

Ripustin tuli New Jerseystä ja se on päällystetty kauniin vihreällä jacquardilla (olen edelleen urvelo kankaiden suhteen, joten en osaa kertoa kankaasta enempää). Kuvioväri on hento kulta.
Pukupussin tein 50/50% pellava-puuvillasta ja aioin vuorittaa sen - kyllä, juuri sillä vuoriksi harkitsemallani - valkoisella pellava-puuvillalla. Sitten kaikki olisi valmista.

(Kuva: Ootch)

Tai niin luulin. Olin jo suunnitellut tätä postausta ja ajattelin, että jännän helposti tämä sujui, syntyi jotenkin luonnollisen itsestään, vaikka aikaa menikin. Sitten kävi ilmi, että vauva ei todellakaan tulisi mahtumaan mekkoon juhlapäivänä.

Seurasi viikon-kahden lamaannus. Miten mä muutan tuon isommaksi? Käytännössä mä tarvitsin lisää ympärysmittaa vartaloon ja isomman kaula-aukon (pääntien :P). Vajaata viikkoa ennen h-hetkeä otin lopulta sakset kauniiseen käteen ja leikkasin nappilistan irti. Leikkasin takaosan köynnökseen syvän viillon. Raksin vuorin irti.

Aloin soveltaa. Kokeilin kiilanmuotoa, rakensin takakappaleeseen lisäsenttejä. Annoin etupuolen olla - parin sentin ero ei tekisi hallaa. Leveämpi takakappale toisi pääntielle kaivatun lisäväljyyden. Samaa kiilalisäystä tarvittaisiin vuoriin.

Nappilistan neuloin taas kahdesti, koska ensimmäisellä kerralla siihen tuli vahingossa enemmän napinreikiä kuin mitä mulla oli nappeja. Oh well, purkaminen alkoi sujua jo rutiinilla, uusiksi vaan. Siisteys ei ole vaatimaani tasoa, mutta nyt ei enää ehdi nipottaa.

Kaksi päivää ennen juhlia hommat alkaa mennä ihan tosissaan absurdisti pieleen: Valkoinen ompelulankani katoaa maailmasta. Lopulta se löytyy nappilaatikosta. Opin samalla, että mulla on kahdeksaa hieman eri vihreää ompelulankaa, mutta valkoista tai luonnonvalkoista tasan se yksi. Käyttämäni neulan kärki naarmuttuu ja se alkaa repiä kuituja. Uutta samankokoista ei löydy mistään. Sovellan.

Ajattelen hankkia vaihtelua ompelemalla pukupussia eteenpäin, mutta sen vuorikerros on kadonnut. Lopulta vuori löytyy lankalaatikosta.

Ompelen vuorin kiinni päällikankaaseen. Kolmiulotteinen ajatteluni ei oikein toimi, koska vuori ei päädy oikealle puolelle kangasta. Puran sen, puran vuoripussin päätysauman, ompelen sen uudestaan kiinni päällikankaaseen ja totean, että meni vielä enemmän pieleen. Yritän kolmannen kerran. Melkein oikein, mutta nyt kiinniommeltu sivusauma on väärällä puolella. Neljännellä kerralla saan päällikankaan ja vuorin toisiinsa kiinni niin, että nurjat puolet ovat toisiaan vasten ja pussin sisältöön pääsee jopa käsiksi.

On pakko palata mekkoon. Vuori on isontamatta. Koska vuoripellavan rippeet on luonnollisesti jo heitetty pois, joudun tekemään lisäyskiilat pukupussin vuorin puuvillapellavasta. Onneksi kankaat ovat samanpaksuisia ja -tyyppisiä. Tajuan, että en todellakaan ehdi ommella kiiloja nyt täysin katseenkestävästi. Päätän vain harsia vuorin kasaan lyhyillä etupistoilla. Se kestää yhden käytön hyvin, ja vuorihan palaa mulle jatkokirjontaa varten - voin silloin tehdä huolellisemman ompelun.

Kiiloja tulee kolme. Niitä harsiessani lasken, että mekon luovutukseen on neljä tuntia. Mekko pitäisi vielä höyryttää, vuori kiinnittää, lankoja päätellä... Valokuvaus saa jäädä myöhempään ajankohtaan. Samoin pukupussi.

Ompelen vuorin kiinni mekkoon. Avaan silityslaudan, etsin suihkupullon, lyön silitysraudan seinään. Sitten tajuan, että olen ommellut vuorin kiinni väärin päin. Tässä vaiheessa teki jo pikkuisen mieli itkeä.

Sakset käteen ja vuori irti - nyt ei ollut enää aikaa murehtia. Uutta lankaa neulaan ja vuori uudestaan kiinni, nopeasti, pitkin pistoin. Sain vuorin kiinni alle puolessa tunnissa. Sitten höyryä, prässiä ja asettelua. Henkariin ja roikkumaan.

Istuin sohvalla ja katsoin mekkoa. Häiritseekö... onko se vaan... ei perhana, kyllä se vuori on vinossa, toinen reuna helmasta tulee pitsin alta näkyviin enemmän kuin toinen. Huomaako sitä kukaan muu kuin minä? Arvaatte varmaan, pystyinkö jättämään sen.

Varttia vaille yksi päivällä ripustin mekon henkariin odottamaan luovutusta ja seuraavan päivän juhlia. Soitan sankarin äidille puhelun aluspaidasta. Sitten menen jääkaapille, otan aamupalaa ja kaadan samalla reilun lasin valkoviiniä. Istun sohvalla ja tirautan pikkiriikkisen itkun. En edes uskalla ajatella, mitä jos vauva ei siltikään mahdu mekkoon. Se mahtuu. Sen on pakko mahtua.

Viimeisessä sovituksessa todetaan, että mekko on selästä suuri. Ohjeistan vauvan äidin siirtämään nappeja pari senttiä sivuun - sinne missä ne olivat ensimmäisessä versiossa. Jätän mekon sankarille, joka autuaan tietämättömänä suurista juhlistaan kaluaa nyrkkiään sängyllä.

Juhlapäivänä vauva tekee näyttävän sisääntulon juhlapuvussaan. Vauva ei itke, mutta Sanna itkee. Pieni ihminen <3 nbsp="" p="">
Lopulta, kolme kuukautta juhlien jälkeen, teen viimeistelyt mekkoon ja pukupussiin. Kirjon vuoriin vauvan kauniin nimen ja korjaan vuorin suurennoskiilat. Kavennan takaosaa kaksi senttiä, ihan neulan ja langan avulla. Ompelen pienen taskun punaseetripalloille ja varalangalle ja -napille.

Tarviketasku on ommeltu yhdestä kappaleesta käsinpainettua pellavaa. Sekin on Etsystä. Ompelin sen helmilangalla pykäpistoin pussiksi ja tein ripustusnyörin samasta langasta. Sisällä on kovikepahvi. Tähän meni kaikkiaan ehkä tunti. Joskus hommat sitten vaan näemmä onnistuu.

Kaiken kaikkiaan projekti oli hauska ja innostava. Tunteja meni, noh, paljon, mutta kuka niitä laskee? Toivon, että tämä mekko näkee muutaman sukupolven aikaa ja useampia pikku sankareita. Kaikkeni tein, ettei vaatteen laatu estä pitkää käyttöä ja säilytystä. Joka pisto ja silmukka on tehty rakkaudella. 

Eelis

Sain kuukausia viimeistelyä odottaneen projektin kasaan, kun tein ohjeeseen koeneulonnan tarpeellisiksi osoittamat muutokset ja lisäsin PDF:n ostettavaksi Ravelryyn. Seuraava vaihe on ohjeen englannistaminen ja sen version myyntiin laitto. Eka myyntiohjeeni!

I finally got around to making some necessary changes into a knitting pattern and uploaded the Finnish version into Ravelry. I will have the English translation done in a couple of weeks, so that too will be available for purchase in February.

Itse peittoon olin ihan tuhottoman tyytyväinen. Pehmeä ja halailtava, näppärän pieni vauvanpeitto, jossa on paljon kaikenlaista yksityiskohtaa. Neulomisen ei pitäisi ainakaan käydä tylsäksi!

I loved knitting this blanket and I think the result is very successful too. It is a soft, practically small blanket, which has a lot of texture details to keep the knitting interesting.

Tein prototyypin kummipojalleni. Olen kovin otettu siitä, että kummipojan vanhemmat kuljettavat peittoa joka paikkaan mukanaan. Se on vaunuissa nukkuvalla päällä, se on kylässä leikkialustana, se on pulkassa mukana. Mikä ois imartelevampaa?

I knitted this prototype for my godson. I am very flattered to see that his parents take the blanket with them wherever they go. He has it on him as he sleeps in his stroller, he plays on it, he sits on it when he is being pulled around in his pulk...

Eelis-peiton ohje on ostettavissa ja ladattavissa Ravelryn ohjekaupan kautta, hintaa sillä on 2,50 €.
Ohje on kertaalleen testineulottu, mutta siellä saattaa tietenkin olla yhä joku kirjoitus- tai ajatusvirhepaholainen. Vastaan ohjeeseen liittyviin kysymyksiin mielelläni joko Rav-postin tai sähköpostin kautta.

The Finnish version of the Eelis pattern is already available for purchase in Ravelry. It costs 2.50 € and the price will be the same for the English version. The pattern has been test knitted. Please leave a comment on the pattern or leave a comment here on this post, if you want me to email or Rav-mail you, when the English version is available.

Tämä kappale on neulottu Rico Essentials Soft Merino Aranista. Myös muut vastaavat langat, joiden tiheys on n. 20 s / 10 cm, sopivat peittoon. Suosittelen kuitenkin käyttämään helposti huollettavaa materiaalia, jotta peite olisi sopiva arkikäyttöönkin.

My version of the blanket was knitted using Rico Essentials Soft Merino Aran. You can substitute any yarn with the gauge around 20 sts / 10 cm, but I warmly recommend using a soft superwash wool.

Kuvissa näkyvä patsas on muuten Miina Äkkijyrkän pronssiveistos Aamulla, joka tunnetaan myös nimillä Vasikat tai Juottovasikat, ja se sijaitsee Helsingin Maunulassa, Suursuon ostoskeskuksen nurmialueella. Teos on pystytetty 1978.

The statue in the pictures is called Aamulla ("In the Morning", also known as Vasikat, "Calves") and it was made by Miina Äkkijyrkkä, a Finnish sculptor, in late 1970s. I used to be able to see it from my balcony.

Pikku Bob / Little Bob

Olen nyt blogannut enemmän tämän vuoden aikana kuin viime vuonna kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana. Kunhan ohitan koko viime vuoden postausmäärän, pistetään arvonta pystyyn. Pysykää samalla lepakkokanavalla!

I have already blogged more this year than I did for the eight first months of last year. Once I pass the total number of posts last year, I'll organize a blog lottery. Keep tuned!

Oisko tämä viimeinen joululahjabloggaus?

If I am not mistaken, this is the last one about Christmas presents.

Kummipoikamme, vuodenvaihteessa 11 kuukautta, on suuri musiikin ystävä. Tulee musiikki sitten levyltä, puhelimesta, soittorasiasta tai muusta lelusta, ihmisestä tai mistä vaan, askel alkaa heti notkua. Jo puolen vuoden paikkeilla hän osoitti suurta rakkautta reggae-musiikkiin. No, siitä se ajatus sitten lähti...

Our dear godson, 11 months on new year's, is a huge music lover. He doesn't care where the music comes from, a cd, a phone, a music box, a toy, a person - the second he hears it, his walk becomes a dance. He was about six months old when he showed great respect for reggae music.

Kevätpipoon valittiin perinteiset rastavärit (vaikka miehen mielestä mustaakin olisi pitänyt olla), viileää puuvillaa ja pitkä muoto. Neuloin tämän Ricon puuvilloista muistaakseni kolmosen puikoilla.

I planned this hat to be worn in the spring, so I chose cotton in the traditional rasta colors. I used size 2.5 needles and knit the hat quite long.

Tässä hän on, naamioituneena koska internet, istumassa pyykkikorissa ja tutkimassa uutta kolmen ceedeen reggae-kokoelmaansa.

Here he is, in camouflage for internet purposes, sitting in a laundry hamper and holding onto his new 3-cd reggae collection.

Ja keskellä virtaa joki / And a River Runs Through

Tähän nuttuun loin silmukat autossa matkalla Billnäsin käsityötapahtumaan. Vaate eteni nopeasti, kunnes törmäsin viime aikoina niin kovin tuttuun ilmiöön: Lanka loppui kesken. Onneksi pomonaisella oli omissa varastoissaan ihan sattumalta samaa kuitua samassa värissä ja pääsin kehräämään lisää lankaa.

I cast on for this little jacket on our way to the Billnäs Crafts Fair. The knitting was very fast and effortless until I ran out of yarn. Luckily my darling boss happened to had the same fibre in the same colour in her personal stash and I was able to spin some more yarn and finish the garment.

Kokeilin vaatteeseen ensin ihan toisenlaisia nappeja. Ne kuitenkin olivat jotenkin liian siloiset ja lässyt, kontrasti oli ihan vääränlainen. Niinpä raksin ne irti ja ompelin puunapit tilalle.

First I sewed on the Wrong Buttons. Then I had to cut them off and sew these wooden ones on instead.



Vauvan nuttu
Lanka: Spincerely Yours Superwash BFL, väri Birch, noin 130 grammaa, kotona kehrätty kaksisäikeiseksi
Puikot: Noin 3,5 mm
Napit: Etsystä joskus ikiaikoinaan

Baby Jacket
Yarn: Spincerely Yours Superwah BFL in 'Birch', around 4.5 ounces, spun two-ply at home
Needles: About 3.5 mm
Buttons: Wood, from Etsy

Tommottiset sukat tuli kans tehtyä tuolle talouden miehelle, Trail Socksista 2,25 mm puikoilla. Ne on tässä vähän kulahtaneet jo, kun kiskoin ne likaisina miehen jaloista ja otin kuvan.

I also knitted a pair of socks for the male in the house. I used Trail Socks and #1 needles. They look a bit ragged, because I pulled them off his feet to take the picture.

Kummipojan varpaille / For My Godson's Toes

Nämä pikku sukat tehtiin muutamassa hassussa illassa langanjämistä. Olisiko sukkapariin mennyt kaikkiaan 20 grammaa Trail Socksia jostain varaston uumenista? Enkä mä edes tiedä. minkä kokoiset nämä on. Sellaiset... pienet. 40 silmukkaa 2,25 millin puikoilla.

These took only a couple of nights. I wonder if I even used 20 grmas of Trail Socks for these. I don't even know their size (kiddie sizes are so darn abstract for me). They are small. I used 2.25 mm (size 1) needles 40 stitches.

Kummipoika on jo komeat 6,5 kuukautta ja konttaa menemään kovaa vauhtia. Eiköhän se sukanpohjien kulutuskin pian ala. :)

The godson in question is 6.5 months already and crawls really fast. It won't be long before he starts making holes in the soles of his socks :)

Ailille / For Aili

Kavereita on lykästänyt ja lähipiiriin on syntynyt vaikka millä mitoin pieniä ihmisiä. Tämän takin tein pienelle Ailille.

Ailin nuttu
Malli: Garter Yoke Baby Cardi
Lanka: Rico Essentials Soft Merino, yhteensä noin 150 grammaa
Puikot: 3,25 mm
Napit: Dress It Up Au Jardin -kokoelma, tosin tämä väri on meiltä Vyyhdistä juuri lopussa

My friends have been lucky and many lovely babies have been born in my vicinity lately. This jacket I made for little Aili.
Aili's Jacket
Pattern: Garter Yoke Baby CardiYarn: Rico Essentials Soft Merino, 150 grams
Needles: 3.25 mm
Buttons: Dress It Up Au Jardin -mix (this colour is sold out at Villavyyhti at the moment)

Tämäkin nuttu on pikkarainen, noin puolivuotiaalle.

This jacket fits a 6-mo kid.

Näin Ailin perheineen juuri viime sunnuntaina ja olipa kiva nähdä nuttu tytöllä päällä. Aili katseli tuimasti ympäristöään markkinoilla, mutta ei näyttänyt paleltavan.

I met with Aili and her parents last Sunday and I was happy to see Aili was wearing this jacket. She sure didn't seem cold :)

Syksyn sävel / Notes of Fall

Neuloo se edelleen, joka päivä! Ja kehrää, virkkaa ja vaikka mitä.

I still knit, every day, and spin and crochet, too! 

Just nyt on viime vuosien aikana koetuista elämänvaiheista stressaavin, mutta olen hiljaisen onnellinen. Ja kun oikein verenpainetta korventaa, voi kaivautua villakasoihin etsimään pehmoista terapiaa. Iso osa stressistä johtuu kiireestä (ja taloudesta, eikös se aina), koska nyt tasapainottelen koulun, työn ja muuttokiireiden välillä. Iltaisin tekisi mieli pakata muuttolaatikoita, mutta pitäisi laskea fysiikanlaskuja. Mitens se kitkakerroin menikään...

Again I feel very stressed but happy. I am trying to balance school, work, and an upcoming move. In the evenings I would love to pack for the move, but there is always homework or something I should be doing more urgently. When my blood pressure hits a peak I tend to dive into wool.

Jos nyt esittelisi jotain tekelettä? Tämä tässä on
Vernen takki
Koko: Ajattelin sen noin kolmekuiselle, mutta hoikkana poikana Verne mahtuu siihen varmaan vielä puolivuotiaanakin
Lanka: Rico Essentials Soft Merino, noin 150 grammaa yhteensä
Napit: Myös Villavyyhdistä, bambua.
Puikot: 3,25 mm

This here I call
Verne's Jacket 

Size: I aimed at a 3-mo size, but the kid in question seems to be on the thinner side and I assume the jacket will fit until 6-mo or so
Yarn: Rico Essentials Soft Merino, around 150 grams altogether.
Buttons: Also from Villavyyhti, bamboo
Needles: 3.25 mm

Neuloin tämän takin pyörönä ja leikkasin auki. Sitten vaan iloista keltaista nappilistaa, icord-napinläpiä ja pientä vinonauhatabiä tuomaan hiottua vaikutelmaa. Nappilistojen nurjat puolet viimeistelin neuloen harmaalla ja käyttämällä samaa oranssia vinonauhaa.

I knitted this in the round and steeked it open. I used icord for the button holes and sewed on a small bias tape tab to give a professional feeling :) The button bands are lined with a grey knitted-on facing and some orange sewed-on bias tape.

Lisää vauvaneuleita tulossa samalla lepakkokanavalla.

More knits for babies in the next post.

Que sera, sera

Eikä edes mitään kummallista ole tapahtunut, lähinnä vaan sellainen hyväntuulinen "elämä kulkee kulkuaan" -fiilis.

It's not even like anything very interesting has happened. I just feel very peaceful and happy in my boring life.

Viikonloppu on ollut kiireinen. Olin lietsussa perjantaina, sain ihania vieraita lauantaina ja tämä päivä meni tuoreen kummipojan nimijuhlissa. Valkkasin esiteltäviksi tällä kertaa talven aikana kyseiselle kummipojalle, Eelikselle, valmistuneet vaatteet.

I have had a busy weekend. On Friday I met old colleagues from my time in the IT business. Yesterday I had a good bunch of friends over and today was well spent at my brand new godson's naming party. In celebration of Eelis's big day I chose to show you the stuff I made for him over the winter.

Tämä puku syntyi langan pohjalta. Hopeasäikeen Pirre oli värjännyt hurmaavaa kashmirsekoitetta (Hopeasäie Cash) värissä Harri, joka sattumoisin on kummipojan isän etunimi. Kun värikin vielä miellytti silmää ja oli sopivan sukupuolineutraali, ostin kaksi vyyhtiä Harria ja aloitin tekemällä ensimmäisen Baby Surprise Jackettini. No, sen neulominen loppui sitten kesken joulupyhien ihan kesken ja loin stetsonista summittaisen määrän silmukoita vauvanpöksyihin.

This outfit was inspired by the yarn. Pirre from Hopeasäie had dyed a fantastic mix of greens on her cashmere blend base and called it Harri, which happens to be the name of Eelis's father. At the time we did not know the sex, so green seemed like a suitable choice. I bought two skeins of Harri and cast on my very first Baby Surprise Jacket. In the middle of the long Christmas days the jacket somehow got finished and I guessed a suitable amount of stitches to cast on for pants.

"Pössin" nuttu
Malli: Baby Surprise Jacket (Elisabeth Zimmermann, 1968)
Lanka: Hopeasäie Cash, väri Harri, 65 grammaa
Napit: Etsystä muutama vuosi sitten tilattu
Puikot: Jäänyt merkkaamatta muistiin, veikkaisin kolmemillisiä
Koko: Reilu 50 cm, ns. vastasyntyneen

A jacket for "Pössi"
Pattern: Baby Surprise Jacket (Elisabeth Zimmermann, 1968)
Yarn: Hopeasäie Cash in 'Harri', around 50 grams
Buttons: From Etsy
Needles: I think 3 mm
Size: A bit above 50 cm, newborn



"Pössin" pöksyt
Malli: Ei ole. Peruspötkylät, peffassa kiilat lisätilaa tuomassa.
Lanka, puikot ja koko: Kuin yllä

Pants for "Pössi"
Pattern: None. Basic pants with gusseted bottom for some room for the bum
Yarn, needles and size: as above



Puvusta tuli mielestäni oikein kiva. Se oli kuulemma ahkeralla käytöllä sen hetken, minkä se mahtui. No, ensi talveksi saa tehdä jo reilusti isompaa vaatetta.

I really liked how these turned out. Of course babies grow so very fast, so this was not worn long... Well, I'll just make more.

Tämän setin annoin jo jouluna, kun laskettuun aikaan oli vielä pari viikkoa aikaa. Lanka on Lankakauppa Kujeen Hannan värjäämää ihanaa kashmirsekoitetta, joka odotti turhan pitkään sopivaa kohdetta. Mulla on samaa pohjalankaa vielä violettinakin.

These accessories I gave the family on Christmas, when it was still a couple of weeks until the due date. Hanna from Lankakauppa Kuje (a Finnish yarn seller) dyed this fabulous green on a cashmere blend. I've got the same base in purple, too.

Tonttumyssy, -sukat ja -lapaset
Mallit: Pixie hat, improvisoidut sukat Cat Bordhin Sweet Tomato -kantapäällä ja sileät tumput yhdysnauhalla
Lanka: Lankakauppa Kujeen kashmir-sekoitetta, en muista tarkkoja speksejä
Hatun nappi: Vesipesun kestävä nappi Etsystä, Buttons By Robinilta.

Elven hat, socks, and mittens
Pattens: Pixie Hat, improvized socks with Cat Bordhi's Sweet Tomato Heel and stockinette mittens with a connecting i-cord
Yarn: A cashmere blen from Lankakauppa Kuje, hand-dyed by Hanna
The skunk button: From Buttons By Robin.





Pehmeät on. Eeliksellä näkyi olleen haisunäätäpipo tänäänkin ulkounilla ollessaan. Olen hyvin onnellinen pienestä sukulaispojasta ja siksi hieman liikuttuneessa tilassa edelleen. Seuraavaksi Eelis tarvitsee uudet sukat.

These are very soft. Eelis seemed to be wearing the skunk hat while napping outside today. I am very happy for having him in our lives and I feel a bit emotional still. Next he will be needing a new pair of socks...