Miesparat - vai kuinka?

Tikru vinkkasi hauskasta blogista - neulojan/kutojan aviomies kirjoittaa elämästään käsitöiden kanssa. Toivottavasti blogi saa jatkoa, on nimittäin aika mielenkiintoista lukea sitä toista näkökulmaa asiaan.

Oma miehekkeeni on aivan hämmentävän kärsivällinen. Eräänä päivänä hän nosti terävän neulan lattialta ja ojensi sen mulle: "Ei pidettäis näitä neuloja lattialla."
Ajatuksissani jatkoin neulomista kunnes mies keskeytti mut taas. "Eikä sohvalla." Olin vain laittanut neulan sohvan käsinojalle ja jatkanut silmukoiden laskemista.

Meillä lojuu keskeneräisiä töitä joka puolella. Kasaan ne siististi laatikoihin kerran viikossa suunnilleen, mutta ei aikaakaan, kun ne ovat taas ryömineet ympäri kämppää. Pöydällä on kuvattu lankavyyhti ja pipo, sohvalla on kaksi sukankudinta, sohvan vieressä tuolilla päättelyä odottava lapanen ja sohvan vieressä puikkomuki kumollaan.

Makuuhuoneen nurkassa on pahvilaatikko, jossa on tullut lankoja jostakin päin. Todennäköisesti Secret Woolilta, jossa on muuten ale. Roskiskatokseen asti se pääsee ehkä kesän korvilla. Siihen mennessä se saa joitain kavereitakin. Kaapin päällä on kaksi pahvilaatikkoa lankoja, yöpöydän vieressä laatikko ja kori lankoja. Yöpöydällä on kaksi puikkoa ja kerroslaskuri, hakaneuloja ja keskeneräinen sukka. Ruokahuoneen vitriinin päällä on sukkalankoja jo neljässä maljakossa (tai yksi niistä on kyllä salaattikulho).

Illalla nainen riehuu. Ohje hukassa. Se ohje on vaan kirjallisena, neljä aanelosta, jossain täällä. Mies yrittää katsoa telkkaria naisen repiessä hiuksiaan. "Mä haluun alottaa ne sukat NYT!" Lopulta ohje löytyy kirjahyllystä ja nainen valikoi puikkoja pitkään ja hartaasti sohvan vieressä olevasta kasasta. Lopulta hän asettuu sohvalle neulomaan. Asentoa parantaessa löytyy selkää ikävästi painanut lankakerä.

Miten ne jaksaa? Miksi? Onko muiden neulojien kotona aina hallittua ja siistiä, onko mun mies pyhimys? Onko satunnainen villasukkapari tai Jacques Cousteaun pipo todella kaiken tuon kärsivällisyyden arvoista?

ja sanaton on sydämeni kieli

Nyt esittelen ensin jonkun toisen neulomuksen - sain nimittäin käsinneulottua joululahjaksi. Tasaisen jäljen takana on anoppiehdokkaani, joka viime jouluna varusti mut aloe vera -sukilla ja nyt teki musta ihan oikean plinsessan näillä helmirannettimilla. Simppeliä ainaoikein-neuletta poikittain, pientä aaltoreunaa ja kirkkaita helmiä. Vitsit! Niin nätit, yksinkertaiset ja ylelliset. Pehmeää vauvavillaa.

Muutenkin mä oon sanonut, että mulla on maailman fiksuin anoppikokelas. Kertaakaan ei olla vielä nahisteltu mistään, minkä lisäksi se tekee vieläpä hyvää ruokaa ja neuloo. Eikä puutu meidän asioihin. Kaikkea hyvää ihanille anopeille ja miniöille!

Mun joulu oli aivan ihana. Pukki oli rikas monella tapaa - kotiamme varustettiin pyyhkein ja lakanoin, leivänpaahtimin, sähkövatkaimin ja kynttilöin. Salaattikulho ja hyvä leikkuulauta olivat "tilattuja" lahjoja, kaikki muu yllätti. Mies lahjoi mua kotimaisella sarjakuvalla.

Joulussa toki on muutakin tärkeää kuin lahjat *virnistys* Kehtaan sanoa noin, koska olen ehdottomasti ennemmin lahjojen antaja kuin saaja. Nytkin omia paketteja enemmän kuumotti se, koska voi soittaa siskolle ja kysyä, mitä muksut pitivät männisukistaan ja villatakeistaan, sopivatko pipot ja oliko kaikki mieleistä. Lahjat on ihania! Ja niitä voi varustaa myös ilman rahaa, ihan tosi.

Niin, se muu tärkeä. Mummi oli pirteä. Huonokuuloinen ja omissa ajatuksissaan, mutta jaksoi istua ja seurata sukulaisten jutustelua. Rutistettiin kovasti taas kun erottiin. Käyn liian harvoin. Kaikki on liian harvoin, jos jokainen tapaaminen voi olla viimeinen.

Mummokin oli hyvällä tuulella. Vierailu sinnekin oli mukava (jo toinen mukava vierailu siellä tänä syksynä!).

Miehen vanhemmilla oli jo viini ja Trivial Pursuit esillä kun pääsimme sinne. Joka joulu kaikki kuusi nappulaa kiertävät ympyrää "mylpyröistä" taistellen. Jos peli pitkittyy, täytyy pitää taukokin, sillä puolen yön aikaan katetaan pöytään kahvi ja likööri, salaatteja ja juustoja. Naurua riitti pikkutunneille, anoppi pelkäsi jo meidän häiritsevän naapureita.

Aamulla unta riitti puolen päivän paremmalle puolelle. Aamiaisen palan painikkeeksi katsoimme Joulutarinan. Ihana, kiireetön joulu.

Itse varustin omia vanhempiani kylmää vastaan jouluna. Äiti sai parin keväällä neulottuja sukkia ja isälle väänsin simppelit sileät sukat parina päivänä ennen aattoa. Tai no parina päivänä - aloitin lauantaina ja neuloin keskiviikkoaamunakin vielä vähän. Päättely, prässäys ja vielä kuumana pakettiin ja kassiin. Tiukille meni. Pirun hitaalta tuntuu nelikolmosiin jalkoihin neulominen, vaikkei ne edes ole miesten jaloiksi isot.

Lankana on Lorna's Laces Shepherd Sock Multi, väri Devon, eikä sitä mennyt läheskään kahta vyyhtiä (yksi vyyhti on 57 grammaa).

Malli on perus - 17 silmää puikolla, ranskiskanta ja muuten vaan paahdetaan suoraa silmät ristissä.

Toivottavasti kaikilla on ollut levollinen joulu. Ihania välipäiviä!

Hukassa

Nyt on taas maailmankirjat sekaisin. Tein eilen kahdet pitkään notkuneet kärjen silmukointia vaille valmiiksi. Sitten huomasin, ettei työkalukoteloani ole missään - siis sakset, neulat sun muut ovat kaikki jossain hukan teillä. Raivostuttavaa.

No, ei se mitään, jatkan kesken olevaa Lehmusta, joka on ollut pian puoli vuotta työn alla. Mutta kun ei löydy sitäkään mistään!

Sitten on kesken yhdet sukat, mutta ne on työpaikalla ja minä kotona. Sitten olisi kesken serkun vauvan huppari, mutta sen napit ovat työpaikalla, minä kotona.

Kerrankin olisi intoa tehdä keskeneräisiä, mutta ei.

Pöllöt syövät pupuja ja puput...

Nämä napit myi DorothyWyn.

Wollmeise!

Wollmeise, villatiainen, lähetti toisen neljästä klubipaketista. olin jo ehtinyt käydä kyyläämässä spoilausketjussa Ravelryssä, joten tiesin, mitä odottaa. Silti pakkauksen avaaminen oli yhtä juhlaa, aivan kuten viimeksikin.

En ole vieläkään saanut neulotuksi yhtäkään noista Wollmeiseistani. Olen nähnyt niiden hinnat eBayssä sun muualla enkä raaski ottaa niitä muoveista! Ei sillä, en mä niitä aio myydä, mutta muoveissa ne on sentään turvassa.

Näin ne marinoituvat, suuressa lajimaljassa ruokailutilan vitriinin päällä. Viittä vyyhtiä enempää tuohon maljaan ei mahdu, joten ennen maaliskuuta osa noista on yksinkertaisesti pakko neuloa pois.

Äärimmäisenä vasemmalla on La Digitessa, muut ovat klubilankoja. Uusi postitus vasemmalta lukien kolmas ja neljäs vyyhti

Postituksen teemana oli lapsuuden haaveet. Claudia kertoi kirjeessään lapsuutensa jouluhaaveiluista ja lapikkaistaan. Värit ovat Saami ja Jultomte. Lisäksi saimme pienet piparimuotit, hieman karkkia, lankanäytteen worsted-paksuisesta langasta sekä kuusiaiheisen silmukkamerkin <3

Aivan ihastuttava paketti. Kerholaisten keskuudessa Saami on jakanut mielipiteitä, onhan se aika räväkkä, mutta omaa silmääni se miellyttää juuri sen vuoksi. Saas nähdä, miksi se haluaa ruveta isona.

Titityyn lankaklubin loppu

Minulla on joulukuusi. Isä kaatoi sen Puolen hehtaarin metsästä eli mökkitonttimme valtaisista kuusivarannoista ja ekologisessa mielessä ajoi sen autolla Pirkanmaalta tänne Helsinkiin. Mukana seurasivat kuusenjalka, lähes 30 vuotta vanha kuusenmatto ja lapsuuteni kuusenkoristeet - mm. se vahankeli, jota luulin puolitoistavuotiaana suklaaksi ja jossa on ampaanjäljet. Tänään tippa silmäkulmassa laitoin elämäni ensimmäistä luonnonkuusta. Pakko oli ottaa se jo käyttöön, kun ei ole parveketta eikä siellä olisi pakkasta kuitenkaan.

Nyt naurattaa! Katselin Titityyn puodista, mitä värejä sukkaklubilangasta on olemassa. Ajattelin, että onpas minun värisiä lankoja, upeita sävyjä, oikeastaan kaikki paitsi tuo Apple Blossom :D Ja sehän sieltä napsahti :) Siitäs sain!

Ei sillä - ei siinä ole mitään vikaa ja siitä varmasti syntyy mukavat lahjasukat jollekin Oikein herkulliselta neulottavalta se näyttää.

Lahjaksi Tiina lähetti ihanaa sukkalankaa 50 grammaa, värini taitaa olla "Ranta". Siinä on tismalleen meikäläisen värinen lanka ja siitä syntyy itselle jotakin.

Kasa valmiita

Nyt on kuulkaa millä mällätä :) On valmista jos jonkinlaista.

Ensin kummitytön FLS.

February Lady Sweater (hihaton)
Lanka: Samos Lollipop (Menitasta eurolla kerä - ja niitä on siellä edelleen!)
Puikot: 4.0 mm
Napit: Buttons by Robin, Etsystä

Toiseksi lankomiehen pipo. Nyt sai siskon porukasta jokainen pipon pukinkonttiin, langon versio on Twilleys of Stamfordin Freedom Woolia, samaa, josta tein siskolle kesällä Pinwheel Sweaterin. Malli on ihan omasta päästä ja tarkoitettu koirien kanssa metsässä rymyämiseen: 75 silmukkaa, reunus ainaoikein, raitaa hatusta vedettynä kunnes musta lanka loppui ja kavennukset viidellä säteellä. Tuli sopivan kokoinen!

Kun läiskäisin pipon Ravelryyn, Makepeace oli jo salamana kyselemässä, mistä moiset nimilaput. Etsystä nämäkin, myyjä on JennifersJewels. Jennifer tekee edullisia lappuja, niin kiinnisilitettävinä kuin -ommeltavinakin versioina. Hänellä on iso valikoima valmiita malleja, mutta tekee myös asiakkaan suunnitelman mukaisia. Olen hyvin tyytyväinen. Nämä ovat oikeastaan sellaisia auki ommeltavia lappuja, mutta ompelin ne pipoihin ikään kuin "takasaumaan" kaksin kerroin kiinni.

"Männisukatkin" valmistuivat. Männi siis on Einon kieltä, synonyymi Spidermanille, joka jostain syystä nousi yllättäen pojan suurimmaksi sankariksi. Kotona ei tosin Männi ollut ollut esillä, olisiko tarhasta joltain kaverilta Männitietoisuus noussut?

Sukkien ohje siis Arjalta. Kiitos, Arja!

Ja vielä yksi asia: Päivikki oli lähettänyt minulle kauniin neuleaiheisen joulukortin. Lämmitit mieltäni kovin, kiitos kortista! SNY-syksyn muisto muuttui vieläkin kultaisemmaksi.

Männi

Vois ehkä joskus saada asioita valmiiksi jos ei ois koko ajan alottelemassa uusia. Muttakun!

Arjan blogissa oleva Spiderman-sukkien ohje hellyytti mut ihan täysin.

Jotain valmista - ja jotain keskeneräistä

Sain viimeinkin siskonpojan neuleen valmiiksi. Joulupukki alkaa teputella jalkaansa jo varsin kärsimättömän oloisesti...

Nätimpiäkin juttuja olen saanut elämässäni aikaan, mutta toisaalta, tuosta kasvetaan kuitenkin ulos kuukaudessa tai kahdessa.

Neuletakki pojalle
Malli: Runaround Raglan (Ravelry-linkki)
Lanka: Samos Lollipop, Menitasta eurolla kerä
Puikot: Vitoset
Napit: Pienet kantanapit Kirstikistä

Tähän pitäisi vielä saada jotain tolkkua:

Mä en alistu, en!

Täällä on vaivannut pahemman luokan neuleplääh. Tai ei se edes mikään plääh ole ollut, vaan "haistakaav*ttus**tanamäjaksateitäkatella"-tila.

Kaikki alkoi Turn a Squaresta. Makee pipo, ajattelin, teen faijalle tuollaisen joululahjaksi. Ja eikun Priimaan ostamaan Emua ja Noro Kureyonia. Jee jee, iskälle pipo. Paitsi että siitä tuli ihan teltta.

No ei se mitään, pipo se vaan on. Uutta puikoille muutamaa silmukkaa pienempänä. No, seuraava potilas mahtuu ehkä kääpiölle. Olo alkoi olla kuin Kultakutrilla. Liian pieni, liian suuri - missä se "ihan sopiva" on?

Pipot on ihan tyhmiä. Olkoon. Siskonpoika saa pygmipipon ja iso pipo kokeilee kuumaa kylpyä.

Pipot
Malli: Turn a Square (Ravelry-linkki)
Langat: Emu Superwash, 7 Veljestä, Noro Kureyon
Puikot: n. 4 mm molemmissa

Lisäosia piposaagaan

Nonnii, pari pipoa on hyppinyt lisää tuonne lahjalaatikkoon.

Sienipipo Mallina samainen Banana Republic Har Knockoff (mutta ainaoikein-reunuksella helmineuleen sijaan) Lanka: Fritidsgarn, aika tarkkaan 50 grammaa Puikot: 5mm, 40 cm ja sukkapuikot Napit: Butteredparsnip

Näyttää "vähän" naftilta mun kuupassa :D vaan eipä se ole siihen jäämässäkään, vaan menossa kuusivuotiaan kummityttöni vaaleita kiharoita suojaamaan. Josko tohon vielä lapaset...

Ja sitten tämä neulominen2.0:n alusta asti (eli huhtikuusta?) marinoitunut Loft kirkaisi mulle piirongin kaapista. Järkytyin - tästä on koko ajan ollut tulossa huopatöppänät ja yht'äkkiä se alkaa riehua, että pipopipo. Ja sehän on tismalleen äitimuorini ärinen, joten perhana, olkoon sitten pipo. Vaihtelun vuoksi kokeilin toista samantyyppistä pipomallia.

Äitin hattu Robin's Egg Blue Hat Lanka: Zitron Loft Color, N. 45 grammaa Puikot samat kuin yllä Napit: No Etsystä (yllätyittekö?), myyjä on SewingRabbit (SewingRabbitista puheen ollen - onko vähän söpöt napit nämäkin!)

Kuka rakastaa pientä sarjamurhaajaa...

Kiskiskissanapit, nassakipit :)

Helmikuun rouvain takki

Taisin jo uhkailla tällä tuotoksella :) Ihana, ihana takki, ihan ikioma ja viimeistä piirua myöten valmis.

February Lady Sweater
Lanka: Cascade Venezia Worsted,  väri Inkivääri (Secret Woolista), n. 40 g
Puikot: 5mm pyöröt, 40 cm ja 80 cm
Napit: Etsystä taas, myyjä on Magic - samaa sarjaa kuin Orvokkivaarassa

Kyllä se ihan oikeesti kiiltää tuolla lailla. Ah, <3, Venezia Worsted. Lempilankani tällä hetkellä. Secret Wooliin oli tullut sitä ihanana Burgundinpunaisenakin... Ja omenanvihreänä.

Hihat näyttää lyhyiltä. Ennen kylpyä, tosin. Ja kuvakin on sumea. Perhanan perhana, kaikki menee pieleen :D

Kohtapuoliin toinen postaus - pipoja lisää.

Piipoo, piipooni...

Päivän toinen postaus jo.

February Lady Sweaterin valmistuttua (siitä lisää myöhemmin) ei tehnyt mieli tarttua yhteenkään kolmesta keskeneräisestä sukasta. Lisäksi olin päättänyt tehdä pari pipoa pukinkonttiin. Sandnes garnin alennus-Easystä pipo syntyikin vikkelästi, tänä aamuna vain päättelin langat ja ompelin napin.

Banana Republic Hat Knockoff

Puikot 7,0 mm - 40 cm ja sukkapuikot.
Lanka: Sandnes Garn Easy, n. 70 grammaa
Nappi: Etsystä, myyjä Greenjelly

Yhteenveto Snyilystä

Kasaan tähän muistiin itsellenikin, miten tämä ensimmäinen SNY-kokeilu lopulta sujui. Olen nyt siis saanut oman Snyni selville ja olen myös paljastunut, joten voi hyvin kirjata kaiken ylös.

Itse olin Snynä Piironki-blogin Päivikille.

Elokuussa lähetin violetin paketin: Ohutta Pirkka-lankaa pari vyyhtiä, servettejä, helmiä ja salmiakkia.

Syyskuussa käskin Päivikin hemmotella itseään ja sitä silmällä pitäen lähetin kirjan, tuikkukupin, teetä, taas salmiakkia ja lankana kaksi kerää Rowanin Bamboo Softia. Samaa lankaa lähetin muuten samassa kuussa aarrevaihdossa Riikkikselle, rakastuin siihen niin paljon. Taas viimeksi Menitassa käydessä hiplasin sitä itseäni ajatellen...

Lokakuussa käskin Päivikin neuloa sukkia. Olen itse Zigzagstichesin Boxy Bag -käsityöpussien fani, itse asiassa mulla on sellainen meikkipussinakin ja sukankudin kulkee aina sellaisessa mukana ollessaan. Lähetin siis sellaisen ja siihen kuuluvan pienen tarvikekotelon puikoille, saksille sun muulle pikkuhärpättimelle. Laitoin pakettiin mukaan kerän sukkalankaa, jonka kaivoin eräästä Vihreän Vyyhdin sukkalankakorista. Se oli ainoa sen värinen kerä! Taas lähetin myös teetä ja salmiakkia... Niin ja palmikkopuikot, jollainen Päivikillä oli ollut hukassa silloin, kun hän täytti SNY-ilmoittautumislomaketta. Oli se varmaan välikuukausina jo löytynyt, mutta ehkäpä noille löytyy käyttöä kuitenkin.

Viimeinen paketti muodostui puoliväkisin jouluteemaiseksi. Vakoillessani Päivikkiä Sny-kuukausien aikana olin oppinut mm. sen, että hän pitää rooiboksesta, joten sellaista suklaanmakuisena lähti pakettiin. Tämäkin Hakaniemen hallista, siellä on hyvän valikoiman teekauppa.

Joulutunnelmaa tein Joulun kauneimmat käsityöt -lehdellä ja joulukorttitarpeilla. Langoiksi valikoituivat ihanan "aidon" ja alkukantaisen tuntuiset Létt-Lopi ja Austermannin Eko Pur -luomuvilla. Jälkimmäisen meleerattua versiota on muuten testattu täällä. Ja vähän salmiakkia taas...

Oli tosi kiva olla Päivikille Snynä. Ensikertalainen kun olen, otin ehkä liikaakin paineita siitä, onnistunko aidosti ilahduttamaan paketeilla. Pelotto, että aiheutan vain sellaisen "ihan kiva... Plääh..." -tunteen :) Ihan hyvin kuitenkin onnistuin Päivikin postauksista päätellen.

__________________________

Itseäni hemmotteli syyskauden ajan siis Tahruska.

Ensimmäisessä paketissa sain huivilankaa, helmiä ja suklaata. Huivilanka on jo keritty ja se aikoo muuttua huiviksi varmaan keväällä - olin jo aikeissa aloittaa, mutta yht'äkkiä paksummat langat veivät mut mukanaan ihan eri seikkailuihin.

Syyskuun paketissa oli aivan ihanaa mongolialaista kashmiria täysin sannamaisessa sävyssä. Tällekin on jo suunnitelma - siitä tulee mulle itselleni hattu ainakin. Tää täytyy hyödyntää viimeiseen metriin.

Lokakuun paketti kieräytti itsestään Noro Silk Gardenia. Olin luvannut pitää tuotoksen itse, mutta striped scarf muuttikin mieheni kaulaan. Mies oli muutaman viikon matkoilla kun langat tulivat, ja ikävissäni neuloin sitten kauniista langoista hänelle huivin.

Marraskuun paketti paljasti Snyni henkilöllisyyden ja valmisti mut ihanien sukkien neulomiseen. Muun muassa! Tahruskan neuloma Fifi III on ollut kaulassani joka ikinen päivä työmatkoilla. Teemuki on töissä kaverinani, teetä on jo nautittu... Jäi kauhean hyvä mieli.

________________________________

Olen ollut tosi iloinen sekä omasta kohtuullisesta onnistumisestani että ihanasta hemmottelusta, jota olen saanut osakseni. Kiitos sekä Snylleni, uhrilleni että emolle!

Olen kuitenkin päättänyt jättää kevään sny-kierroksen väliin ja keskittyä muihin asioihin. Talouskin tulee olemaan tiukemmalla kuin nyt, joten keskityn kuolaamaan teidän muiden sny-seikkailuja

Nassakippi

Kissanapit on söpöjä. Ongelma: olen hulluna lapsellisiin, söpöihin kangasnappeihin, mutta lähipiirissäni on vain kaksi lasta ja niille neulominen on tylsää kun ne kasvaa vaatteistaan ulos viikossa.

Outokäsi

Hahhahhaa! Nyt mun liskokädet on valmiit! Itsevärjätystä Woolista ihan oman pään mukaan neulotut "jousiampujanhanskat", joista tavoittelin Todella Istuvia, eli turhaa tilaa ei hanskassa saisi olla. Onnistuin! Värityksessä tavoittelin ukkostunnelmaa, ja olen tyytyväinen siihenkin.

Tässä onnittelen itseäni:

Sny-leikin loppu

Pahoittelen myöhäistä bloggausta - viikonloppuun on mahtunut mm. meillä järjestetyt naamiaisjuhlat, leipomista, lemmikkirotan odottamaton kuolema... Siksi vasta nyt on aikaa ja energiaa esitellä ihanan SNYni ihana paljastuspaketti.

SNYnäni syksyn ajan on salamyhkäisesti toiminut Tahruska, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Blogi meni heti tilaukseen :)

Viimeisessä paketissaan Tahruska lähetti mulle ihanan Maelstrom-sukkaohjeen Twist Collectiven syysnumerosta. Ihana malli, jonka olin lehdessä ohittanut huolimattomuuttani. EHkä lehden kuvissa malli ei pääse oikeuksiinsa, Ravelryssä on mielestäni paljon upeampia toteutuksia mallista. Uskon, että tuosta farkunsinisestä sukkalangasta tulee oikein ihanaiset Maelstromit.

Teemuki lähtee heti huomenna mukanani töihin, samoin kuin nuo herkullisen tuoksuiset teepussit. Hieman lämpöä toimistoon :)

Kuvasta ovat kadonneet DaCapot, jotka ovat lempipatukoitani. Niillä ei todellakaan ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuvaan asti :)

Ja sitten tämä! Suloinen Fifi (?) mun lempiväreissä. Ihan oikeesti, kattokaa vaikka tätä postausta :)

Sny hyvä, kiitos tuhannesti tästä syksystä. Aion laittaa huivin kaulalle huomenna töihin! On ollut ihana ensikokemus sny-toiminnasta tämä. Norohuivi on syntynyt, ihanaa punaista pehmolankaa on odottamassa pipoinnostusta, huivilanka on jo keritty pitsi-innostusta varten - puhumattakaan kaikista ihanista ekstroista. Olen tosi, tosi iloinen.

Hiljaa, hyvin hiljaa...

Hilja-liivini valmistui, kävi kylvyssä ja poseerasi seinää vasten.

Hilja-liivi

Lanka: Solarios4 Sole Latte, 3 kerää

Puikot: 4.0 mm 80 cm pyöröt, 3,5 mm Prymin bambusukkapuikot

Ensimmäinen kokemukseni maitolangasta, ja lanka meni kyllä suoraan suosikkien joukkoon. Sormituntuma oli jotain villan, puuvillan ja bambun välimaastosta, pehmeä mutta himpun joustamaton. Neuloutuvuus oli hyvä, lanka ei juuri halkeillut ja värjäys toimi mua miellyttävällä tavalla (eli teki jotain kivaa).

Ostin piheyksissäni vain kolme kerää lankaa. Tiesin haluavani tehdä Hiljan, mutta lankakaupassa tajusin, etten ollut katsonut kulutusta ollenkaan. Viksu minä. Varmaan tunnin verran Kirstikissä pyörittyäni päätin lopulta ostaa kolme kerää lankaa ja hakea yhden lisää vasta sitten jos tarvitsee. Kuitenkin yli 13 euroa kerä, en halunnut lähes täyttä kerää nurkkiin pyörimään.

Kaula-aukkoa viimeistellessäni tajusin, että lanka saattaa kuin saattaakin riittää. Jännitti ekaa hihansuuta tehdessä. 7 kerrosta ja päättely... ja tajusin, ettei se riitä millään. Aloitin toisen hihansuun ja viiden kerroksen jälkeen aloin kiroilla.

Purin yhden kerroksen toisesta hihansuusta. Ei vieläkään. Pätkin kaikki langanvaihtohännät ja solmin yhteen. Lopulta päättelykerroksessa vaihtuu langanpätkä pahimmillaan kahden silmukan välein, mutta perhana, riitti se!

Tuomio: I like! Vyötärön puunsyymäiset läikät ovat ihanat, väri on ehdoton lempivärini, lanka on kivan tuntuista ja sain lankasykeröt toisessa hihansuussa kohtuusiististi aloilleen. Suosittelen sekä ohjetta että lankaa.

Orvokkivaarasta - vielä kerran

Esittelinkös mä näitä jo? Tuskin, kun olen pari viikkoa viettänyt poissa kotoa. Viralliset FO-kuvat Orvokkivaarasta. Napit ovat Etsy-hankinta, myyjä on Magic.

Ja taas seistään ruokapöydällä...

Kirjainmeemi

Hitsit, kirjoitin tän eilen valmiiksi mutta käyttämäni writer ehti kaatua, ennen kuin sain luonnoksen talletettua. Höh-pöh.

Esikko Villavaarasta meemeili kirjaimilla, ja myös Mari kirjoitti kiinnostavasti samasta aiheesta. Meemin ideana on siis saada kirjain, jolla alkavista itselle tärkeistä asioista valitaan kymmenen. Jos haluat meemeillä myös, jätä kommentti, niin annan sinulle oman kirjaimesi.

Oma kirjaimeni on H.

Harmonia

Levollisuus, tyyneys, sisäinen rauha. Ne ovat mulle ehkä maailman kalleimpia asioita. Kuten olen kertonut, olen joutunut opettelemaan elämään mielenterveysongelmien kanssa, ja siinä samassa olen oppinut arvostamaan sitä, jos oma mieli ei huuda suoraa huutoa.

Hiljaisuus

Viittaan edelliseen. Ei mua miehen mahdollinen kuorsaus tai rottien temmellys haittaa, ne äänet ovat rauhaa ja hiljaisuutta jo sinällään, mutta usein valitsen musiikin sijaan hiljaisuuden. Oman kodin rauha ja mahdollisuus vaikuttaa äänimaisemaansa ovat Isoja Asioita.

Hajut

Tai siis tuoksut, mutta kuitenkin :) Rakastan nuuhkimista ja tuoksuja. Valmistuvan ruoan tuoksu - korianteri, inkivääri, kaneli, mustapippuri, yrtit! Kliseiset syyspäivä sateen jälkeen ja vastaleikattu nurmikko.Viinien, oluiden, kahvien ja suklaiden nuuhkiminen se vasta stimuloivaa ja inspiroivaa onkin.

Hajuvesiä olen laiska käyttämään. Omistan kaksi, molemmat olen saanut lahjaksi ja pidän kummastakin, mutta pelkään käyväni ihmisten nenään esim. toimistolla.

Hyvyys

En voi sietää älinpitämättömiä tai pahantahtoisia ihmisiä, niitä jotka sanovat, ettei yksi ihminen voi mitään saada aikaan. Jokainen hyvä ajatus on yksi hyvä ajatus lisää maailmaan, sen yksinkertaisemmaksi ei matikka voi mennä. Katkerat ja pahat ajatukset keikuttavat vaakakuppia negatiivisempaan suuntaan. Aina ei toki voi jaksaa olla yhtä auringonpaistetta eikä siitä pidä soimata itseään. Itselleen pitää olla armollinen, mutta yleiseksi elämänasenteekseen voi silti ottaa hyväntahtoisuuden.

Hulluus

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen surrut paljon, pelännyt paljon, nauttinut paljon ja kasvanut paljon. Ei niinkään hulluuden vuoksi tai siitä huolimatta, mutta yhdessä sen kanssa. Hulluus on erottamaton osa minua.

Haaveilu

Uskaltakaa haaveilla! Siihen ei tarvita kuin selkänoja ja uskallusta. Itse haaveilen omistusasunnosta, koiranpennusta ja kroatianlomasta - ja joskus hupsuillakseni matkasta Euroopan halki Idän pikajunalla 1800-luvulla...

Halailu

Halailu on pop, siitä saa voimaa.

Huumori

Oma huumorini kukkii mustana kuin pikikattila. Osa hauskimmista vitseistä sopii vain kotioloihin tai ainakin valittuun seuraan - en halua loukata ketään. Huumori on kuitenkin loistava tapa käsitellä vaikeitakin asioita ja siksi periaatteessa kaikelle voi nauraa.

Itselleen ainakin pitää osata nauraa. Sitä teen julkisestikin.

Hameet

Mua näkee todella, todella harvoin housuissa. Polvimittainen hame on jo vuosia ollut mun lähes jokapäiväinen vaatteeni.

Hoyat

Mä kerään posliinikukkia, olen kerännyt jo varmaan 6 vuotta. Niistä viiden ensimmäisen vuoden ajan mulla oli tosin vain yksi posliinikukka, kun en oikein tiennyt, mistä niitä saa lisää :) Ensimmäiseni, isoposliinikukka eli h. carnosa on pistokas äitini ikivanhasta kasvista, jonka hän puolestaan on kasvattanut ikivanhan kasvin pistokkaasta. Itsekin olen lahjoittanut tästä pistokkaita eteenpäin.

Noin vuosi sitten tilasin Hollannista useamman lajikkeen pistokkaita. Neljä ruukullista niitä nyt kasvaa, osa hitaammin, osa nopeammin. Toistaiseksi johdossa on h. parasiticus, joka ehti jo aloittaa kukintansakin. Vain vuosi istutuksesta!

Norot huivina

Ihanat sny-norot muuttuivat huiviksi.

Voi snydän!

Snyn kuoresta vieri hemmottelulankaa - Noron Silk Garden Litea kaksi kerää! Jos siitä tulisi ihana huivi MULLE? Tai jotain muuta ihanan itsekästä. Olkoon vaan joululahjakausi, noita mä en käytä muiden iloksi. Mä haluun pitää ne ite.

Lisäksi Sny hemmotteli mua suloisilla keksi- ja kakkuaiheisilla tarroilla.

Kiitos! Langat katselevat mua viekkaan oloisina. Niillä on selvästi suunnitelmia mun varalle :D

Klubilankaa ja possuja

Edelliseen postaukseen ja sen kaikkiin komeentteihin (kiitos!) liittyen - oletteko ajatelleet, miltä tuntuu, kun lääkäri vanhemmiten kieltää neulomisen tai muuten jaksaisi, mutta näkö ei riitä? No, turha kai näitä on etukäteen miettiä ja surra, vaikka todennäköisesti aika harva meistä a) elää vanhaksi JA b) saa neuloa loppuun saakka.
Mummo pystyisi nyt taas kaihileikkauksen jälkeen neulomaan, mutta muisti tekee tepposiaan. Viime käynnillä opetin mummolle kantapään teon, kun 20 vuotta sitten mummo opetti sitä minulle. Niin vierii aika...

Sain Secret Woolin klubilangan käsiini - kiitos, kaima! Söpö alpakkalanka on kaunis havumetsänsävyineen, mutta en jotenkin näe sitä sukkina, ainakaan itselleni. Saas nähdä, tuleeko siitä vaikka joululahja jollekin :)

Possunapit toimitettiin Thaimaasta Etsyn ystävällisellä avustuksella. En malta odottaa, että löydän noille jonkin kohteen.

Verenperintöni

Äidille sai aina istua vyyhti käsissä ja odottaa ikuisuudelta tuntuvia aikoja, kun äiti keri - ja keri ja keri ja keri. Äiti neuloi paljon Rondon lehtiin mallineuleita ja musta tuntui, ettei keriminen koskaan lopu.

Mummo puolestaan syyhki kerien vyyhdinpuilta. Vanhana villatehtaalaisena mummo oli saanut ostaa säkeittäin ja säkeittäin ohuita konelankoja, joita kerittiin neuleita varten kaksin-, kolmin-, jopa yhdeksänkertaisiksi.

Suurin osa neulemuistoistani liittyy mummoon. Mummo neuloi ne mohairiset polvimittaiset raitasukat, mummolta sain sen helmi- ja palmikkoneuleisen villatakin, jonka nappeja inhosin. Mummolta sai aina jouluksi vähintään parit sukat ja lapaset - ennen joulua saattoi päästä valitsemaan omansa kymmenien parien laatikosta. Mummon puikot olivat keltaisen senkin ensimmäisessä laatikossa, siinä, jonka vedin on rikki ja joka on avattava alakautta pohjasta vetämällä. Pitkässä vakosametilla päällystetyssä likaisenkeltaruskeassa putkessa kaikki vääntyneet ja monta neuletta nähneet pitkät puikot, koukut ja loputtomasti metallisia sukkapuikkoja.

Mummo täytti 85. Olemme heikosti väleissä, mummo on vanhemmiten muuttunut ihmiseksi, joka ei tee minulle hyvää. Kunnioituksesta käyn kuitenkin moikkaamassa silloin tällöin, joskus jopa on ihan mukavaa. Viimeksi oli, mummo oli hyvällä tuulella vaikka keskeytimme pyykkipäivän. Saunalla pääsivät vedet varmaan jäähtymään, kun istuimme muistelemassa. Tuollaisina päivinä tunnen viiltävää ikävää lapsuuteni, aikaan, jolloin mummo oli rakas, itse oli sinisilmäinen ja kaikki yhteinen oli vain tarinoita Karjalasta, sukankutimia, hellalla keitettyä kahvia, kinkkuvoileipiä oikealla voilla ja herukkakiisseliä.

Kuinka tuhannet tunnit istuimme keittiön pöydän molemmin puolin, keitimme pikkukattilassa vettä uuteen kahvipannulliseen, mummo kutoi ja minä söin marianneja, kettukarkkeja ja karjalanpiirakoita vehnäkuoressa.

Mummo lähti evakkoon 16-vuotiaana Salmista, Karkun kylästä. Tunnen tuon karjalaisen veren suonissani vahvemmin kuin minkään muun, vahvemmin kuin kuopiolaisen, venäläisen, parikkalalaisen, minkään muun. Se on mun karjalainen verenperintöni, se on mun vahvojen naisten sukulinjani, se on mun sormenpäät ja syljellä kostutettu langanpää neulansilmässä. Mun selkärangassa on sisäänkirjoitettuna vahvistettu kantapää ja mummon peukalonmalli. Osaan mä niistä poiketa, joo, mutta kaikki muut tulee aina olemaan mulle erikoisia variantteja, eksotiikkaa.

Aina välillä mieleen nousee Kerttu-kana, jonka Nasti-mummo pelasti haukan kynsistä heittämällä haukkaa kukkarollaan. Kerttu muni pitkään nahkamunia, oli niin pelästynyt, raukka. Kerttu on vain yksi niistä sadoista tarinoista, jotka tekevät mun suullisen tarinaperinteeni. Toivottavasti muistan Kertun jatkossakin, sillä mummo itse ei näitä tarinoita enää yleensä muista.

Tuoli, jonka äiti sai viisivuotiaana naapurin vanhalta rouvalta, on tällä kertaa sinisessä maalissa ja mulla vyyhdinpuiden jalkana. Rouva itse oli tuonut tuolin mukanaan Pohjanmaalta. Yksi istuinlaudoista on vaihdettu edellisen lahottua, mutta muuten tuo vanha tuoli voi hyvin.

Maatuskat symboloivat mulle mummon äitiä, Nasti-mummoa, joka pakeni 16-vuotiaana Venäjältä Karjalaan ja jätti kaiken taakseen. Siihen eivät Nastin vastoinkäymiset toki loppuneet - kuten sanloin, siellä mulla on taustallani vahvojen naisten sukulinja.

Luopumisia, osa III - ja IV!

Lemmikit tuovat monelle meistä suunnattomasti iloa elämään. Itse olen elänyt rottien kanssa nyt kuusi vuotta enkä osaa kuvitella elämää ilman noita joskus niin raivostuttavia talttahampaita. Ensimmäiset rottani, Oiva ja Alvar, kokivat kanssani suuria elämänmyllerryksiä ja muuttivatkin lyhyen elämänsä aikana monta kertaa.
Nyt luonamme asuu kuusi rottaa. Markku ja Boris ovat lauman vanhinta kerrostumaa ja ovat rottavuosissa siellä paikkeilla, missä ihminen alkaisi haaveilla varhaiseläkkeestä. Matti ja Antero muuttivat luoksemme viime syksynä ja lopulta muutama kuukausi sitten Anteron kaksi poikaa, Eugen Schauman ja Urho Kaleva, täydensivät lauman maksimikokoonsa. Pojat asuvat isossa häkissä, kaikki yhdessä.
Eläimet ovat kuitenkin eläimiä. Jos niitä sortuu inhimillistämään, pettyy monta kertaa ja katkerasti. Meillä pojilta ei odoteta liikaa ja niiden rottailua kannustetaan, vaikka välillä vauriot harmittavat. Miksi riippumatot häkistä pitää heti tuhota? Miksi vapaana ollessa yritetään syödä sohvaan reikää? Miksi kaikki kirjat syödään?
Olen tottunut vaurioihin ja yleensä jaksan jo nauraa vastoinkäymisille. Sisareni koiraihmisenä on saanut oman osansa samanlaisesta koulutuksesta ja siksi hän suhtautuikin seuraaviin saksanpaimenkoiran hampaanjälkiin yllättävän tyynesti:

Pomatomukset matkasivat takaisin tänne pari kuukautta niiden siskolleni antamiseni jälkeen. Vartta puretaan sen verran kuin pakko on ja tilalle tulee joustinta. Toki toiselle sukalle pitää tehdä sama.
Toiset hyvästit heitin eilen. Tuurini ohuiden sukkapuikkojen kanssa tunnetaan, mutta en halua neuloa metallisilla siltikään. Nyt uhriksi joutui KnitPicksin 2,25-millinen puikko. Olen jo hukannut kuuden setistä yhden, joten tämä pikku possu (=sukka) jää telakalle kunnes saan uuden setin 2,25 mm puikkoja. Onneksi niitä saa Suomestakin jo ihan kivasti!

Luopumisia, osa II

... jota itse asiassa ajattelin otsikoidessani edellistä postausta, mutta se asia vei niin mennessään, ettei tällaista pikkujuttua enää siinä muistanut.

Rakas Pinwheelini tuli tänä aamuna tiensä päähän laiskan omistajan vuoksi. "Kyllä se nyt villaohjelman kestää," ajattelin ja tuuppasin sen pesukoneeseen.

No eipä kestänyt. Takki on nyt hyvin tiivis huopapalanen. Pitää varmaan tehdä siitä pannumyssy :D

Itse asiassa se ei taida riittää pannumyssyksi.