Ei mälsää nähnytkään

Tässäpä nämä Mälströmit nyt ovat! Sain ohjeen ja langan Snyltäni syksyllä ja malli inspiroikin kovasti. Farkunsininen on myös tosi monikäyttöinen langanväri ja sukista tuli mielestäni jotenkin seesteiset. Tänään ne lähtevät postissa anoppiehdokkaalle, joka sai jouluna työkaveriltaan villasukat ja sanoi, ettei muista koskaan aikaisemmin saaneensa villasukkia lahjaksi. Miettikää nyt!

Malli oli tosi mukava neulottava, ei tylsä vaan innostava. Lanka oli hieman halkeilevaa ja joustamatonta, mutta vallan kelvollista kuitenkin.

 

Eilen tapasin neulojia Helsingin kuukausittaisessa neuletapaamisessa. Olen lusmuillut monta kuukautta, enkä taas ymmärrä miksi. Oli huippukivaa ja sukkakin edistyi mukavaa vauhtia. Puhuimme toistemme päälle paljon, tutkimme muovilankaa, vertailimme asumishistorioita ja lopuksi vielä viritimme pienen nörttikeskustelun. Oli kivaa, kiitos kaikille!

Neuletapaamisen aikana oli satanut lunta.

Kasa valmiita

Nyt on kuulkaa millä mällätä :) On valmista jos jonkinlaista.

Ensin kummitytön FLS.

February Lady Sweater (hihaton)
Lanka: Samos Lollipop (Menitasta eurolla kerä - ja niitä on siellä edelleen!)
Puikot: 4.0 mm
Napit: Buttons by Robin, Etsystä

Toiseksi lankomiehen pipo. Nyt sai siskon porukasta jokainen pipon pukinkonttiin, langon versio on Twilleys of Stamfordin Freedom Woolia, samaa, josta tein siskolle kesällä Pinwheel Sweaterin. Malli on ihan omasta päästä ja tarkoitettu koirien kanssa metsässä rymyämiseen: 75 silmukkaa, reunus ainaoikein, raitaa hatusta vedettynä kunnes musta lanka loppui ja kavennukset viidellä säteellä. Tuli sopivan kokoinen!

Kun läiskäisin pipon Ravelryyn, Makepeace oli jo salamana kyselemässä, mistä moiset nimilaput. Etsystä nämäkin, myyjä on JennifersJewels. Jennifer tekee edullisia lappuja, niin kiinnisilitettävinä kuin -ommeltavinakin versioina. Hänellä on iso valikoima valmiita malleja, mutta tekee myös asiakkaan suunnitelman mukaisia. Olen hyvin tyytyväinen. Nämä ovat oikeastaan sellaisia auki ommeltavia lappuja, mutta ompelin ne pipoihin ikään kuin "takasaumaan" kaksin kerroin kiinni.

"Männisukatkin" valmistuivat. Männi siis on Einon kieltä, synonyymi Spidermanille, joka jostain syystä nousi yllättäen pojan suurimmaksi sankariksi. Kotona ei tosin Männi ollut ollut esillä, olisiko tarhasta joltain kaverilta Männitietoisuus noussut?

Sukkien ohje siis Arjalta. Kiitos, Arja!

Ja vielä yksi asia: Päivikki oli lähettänyt minulle kauniin neuleaiheisen joulukortin. Lämmitit mieltäni kovin, kiitos kortista! SNY-syksyn muisto muuttui vieläkin kultaisemmaksi.

Yhteenveto Snyilystä

Kasaan tähän muistiin itsellenikin, miten tämä ensimmäinen SNY-kokeilu lopulta sujui. Olen nyt siis saanut oman Snyni selville ja olen myös paljastunut, joten voi hyvin kirjata kaiken ylös.

Itse olin Snynä Piironki-blogin Päivikille.

Elokuussa lähetin violetin paketin: Ohutta Pirkka-lankaa pari vyyhtiä, servettejä, helmiä ja salmiakkia.

Syyskuussa käskin Päivikin hemmotella itseään ja sitä silmällä pitäen lähetin kirjan, tuikkukupin, teetä, taas salmiakkia ja lankana kaksi kerää Rowanin Bamboo Softia. Samaa lankaa lähetin muuten samassa kuussa aarrevaihdossa Riikkikselle, rakastuin siihen niin paljon. Taas viimeksi Menitassa käydessä hiplasin sitä itseäni ajatellen...

Lokakuussa käskin Päivikin neuloa sukkia. Olen itse Zigzagstichesin Boxy Bag -käsityöpussien fani, itse asiassa mulla on sellainen meikkipussinakin ja sukankudin kulkee aina sellaisessa mukana ollessaan. Lähetin siis sellaisen ja siihen kuuluvan pienen tarvikekotelon puikoille, saksille sun muulle pikkuhärpättimelle. Laitoin pakettiin mukaan kerän sukkalankaa, jonka kaivoin eräästä Vihreän Vyyhdin sukkalankakorista. Se oli ainoa sen värinen kerä! Taas lähetin myös teetä ja salmiakkia... Niin ja palmikkopuikot, jollainen Päivikillä oli ollut hukassa silloin, kun hän täytti SNY-ilmoittautumislomaketta. Oli se varmaan välikuukausina jo löytynyt, mutta ehkäpä noille löytyy käyttöä kuitenkin.

Viimeinen paketti muodostui puoliväkisin jouluteemaiseksi. Vakoillessani Päivikkiä Sny-kuukausien aikana olin oppinut mm. sen, että hän pitää rooiboksesta, joten sellaista suklaanmakuisena lähti pakettiin. Tämäkin Hakaniemen hallista, siellä on hyvän valikoiman teekauppa.

Joulutunnelmaa tein Joulun kauneimmat käsityöt -lehdellä ja joulukorttitarpeilla. Langoiksi valikoituivat ihanan "aidon" ja alkukantaisen tuntuiset Létt-Lopi ja Austermannin Eko Pur -luomuvilla. Jälkimmäisen meleerattua versiota on muuten testattu täällä. Ja vähän salmiakkia taas...

Oli tosi kiva olla Päivikille Snynä. Ensikertalainen kun olen, otin ehkä liikaakin paineita siitä, onnistunko aidosti ilahduttamaan paketeilla. Pelotto, että aiheutan vain sellaisen "ihan kiva... Plääh..." -tunteen :) Ihan hyvin kuitenkin onnistuin Päivikin postauksista päätellen.

__________________________

Itseäni hemmotteli syyskauden ajan siis Tahruska.

Ensimmäisessä paketissa sain huivilankaa, helmiä ja suklaata. Huivilanka on jo keritty ja se aikoo muuttua huiviksi varmaan keväällä - olin jo aikeissa aloittaa, mutta yht'äkkiä paksummat langat veivät mut mukanaan ihan eri seikkailuihin.

Syyskuun paketissa oli aivan ihanaa mongolialaista kashmiria täysin sannamaisessa sävyssä. Tällekin on jo suunnitelma - siitä tulee mulle itselleni hattu ainakin. Tää täytyy hyödyntää viimeiseen metriin.

Lokakuun paketti kieräytti itsestään Noro Silk Gardenia. Olin luvannut pitää tuotoksen itse, mutta striped scarf muuttikin mieheni kaulaan. Mies oli muutaman viikon matkoilla kun langat tulivat, ja ikävissäni neuloin sitten kauniista langoista hänelle huivin.

Marraskuun paketti paljasti Snyni henkilöllisyyden ja valmisti mut ihanien sukkien neulomiseen. Muun muassa! Tahruskan neuloma Fifi III on ollut kaulassani joka ikinen päivä työmatkoilla. Teemuki on töissä kaverinani, teetä on jo nautittu... Jäi kauhean hyvä mieli.

________________________________

Olen ollut tosi iloinen sekä omasta kohtuullisesta onnistumisestani että ihanasta hemmottelusta, jota olen saanut osakseni. Kiitos sekä Snylleni, uhrilleni että emolle!

Olen kuitenkin päättänyt jättää kevään sny-kierroksen väliin ja keskittyä muihin asioihin. Talouskin tulee olemaan tiukemmalla kuin nyt, joten keskityn kuolaamaan teidän muiden sny-seikkailuja

Sny-leikin loppu

Pahoittelen myöhäistä bloggausta - viikonloppuun on mahtunut mm. meillä järjestetyt naamiaisjuhlat, leipomista, lemmikkirotan odottamaton kuolema... Siksi vasta nyt on aikaa ja energiaa esitellä ihanan SNYni ihana paljastuspaketti.

SNYnäni syksyn ajan on salamyhkäisesti toiminut Tahruska, joka olikin minulle uusi tuttavuus. Blogi meni heti tilaukseen :)

Viimeisessä paketissaan Tahruska lähetti mulle ihanan Maelstrom-sukkaohjeen Twist Collectiven syysnumerosta. Ihana malli, jonka olin lehdessä ohittanut huolimattomuuttani. EHkä lehden kuvissa malli ei pääse oikeuksiinsa, Ravelryssä on mielestäni paljon upeampia toteutuksia mallista. Uskon, että tuosta farkunsinisestä sukkalangasta tulee oikein ihanaiset Maelstromit.

Teemuki lähtee heti huomenna mukanani töihin, samoin kuin nuo herkullisen tuoksuiset teepussit. Hieman lämpöä toimistoon :)

Kuvasta ovat kadonneet DaCapot, jotka ovat lempipatukoitani. Niillä ei todellakaan ollut mitään mahdollisuuksia selvitä kuvaan asti :)

Ja sitten tämä! Suloinen Fifi (?) mun lempiväreissä. Ihan oikeesti, kattokaa vaikka tätä postausta :)

Sny hyvä, kiitos tuhannesti tästä syksystä. Aion laittaa huivin kaulalle huomenna töihin! On ollut ihana ensikokemus sny-toiminnasta tämä. Norohuivi on syntynyt, ihanaa punaista pehmolankaa on odottamassa pipoinnostusta, huivilanka on jo keritty pitsi-innostusta varten - puhumattakaan kaikista ihanista ekstroista. Olen tosi, tosi iloinen.

Norot huivina

Ihanat sny-norot muuttuivat huiviksi.

Voi snydän!

Snyn kuoresta vieri hemmottelulankaa - Noron Silk Garden Litea kaksi kerää! Jos siitä tulisi ihana huivi MULLE? Tai jotain muuta ihanan itsekästä. Olkoon vaan joululahjakausi, noita mä en käytä muiden iloksi. Mä haluun pitää ne ite.

Lisäksi Sny hemmotteli mua suloisilla keksi- ja kakkuaiheisilla tarroilla.

Kiitos! Langat katselevat mua viekkaan oloisina. Niillä on selvästi suunnitelmia mun varalle :D

Pehmeää kuin syyssade

Krakova oli jälleen kaunis ja melankolinen. Satoi ja tuuli ja valtaosan lomasta olin kaiken lisäksi flunssassa, vuoteenomanakin joitain päiviä. Lankaa ei löytynyt eikä matkaan otettu hanskantekelekään venynyt mihinkään suuntaan, mutta taas oli mukavaa ja kodikasta. Saa nähdä, toteutuuko suunnitelma puolalaistumisesta vielä joskus oikeasti. Palmikkolapset eivät päässeet matkaan mukaan. Tuli kiirus enkä ehtinyt päätellä langanpäitä. Eilen sitten päättelin kaikki päät jo pingotuksen läpikäyneestä paidasta ja vetäisin sen päälleni. Olin sitten pingottanut sen liian leveäksi ja hihat liian pitkiksi. Damn! Koko lapsikatras saa siis tehdä reissun pesukoneeseen. Kuumaan pesukoneeseen, ihan vaan kostoksi. Olisi muuten ollut hilpeää tehdä toi paita maissilangasta, olisi voinut kutsua sitä palmikkolasten sijaan maissilapsiksi. Tai ehkä se on hauskaa vaan mun nyrjähtäneen huumorintajun mielestä. Lapset on kuitenkin virallisesti valmiit, joten annoin itseni aloittaa seuraavan paitaprojektin eli Orvokkivaaran. Kamalan vaikea väri kuvata, joten saatte käyttää mielikuvituksenne tummentavia ja violetintavia lasejanne tuohon pinkkiin läjään. Ja sitten! SNYni yllätti mut tänään täysin puun takaa. Kahvilta tuoksuva paketti pullautti sisältään kahvituikkuja, jotka olisin mielelläni syönyt, niin herkulliselta ne tuoksuivat. Laitoin heti kahvin tippumaan, kun haistoin ne. Tai no, melkein heti - ensin mun piti hiplata noita ihania keriä varmaan kymmenen minuuttia. Miltä ne tuntuu ranteeseen, kaulalle, poskelle... Jos joku Siveysviraston agentti tarkkaili mua, mä saan varmaan syytteen viattomien lankakerien fyysisestä ahdistelusta. Sen pehmeyden muuten melkein näkee, katsokaa vaikka: Tiedättekö mitä se on? Kashmiria. 100 % kashmiria. Mongoliasta. Se on niin suloista ja jumalaista, että aion tehdä siitä jotain omalle iholleni. Kauluri syksyn tuulia vastaan? Pieni kauluri ja suloinen pipo? SNY, lanka on todella ihanaa ja väri on just eikä melkein. Kiitos!

Tunnustan, olen snyyllinen!

Ah, mikä ihana päivä! Sain töissä paljon aikaiseksi, olin tosi tehokas. Kotimatkalla pyörähdin asiakkaalla ja kipaisin Alkosta pullon Cavaa - kunhan mies tulee kotiin, poksautetaan kuohuva auki ihan vain viikonlopun kunniaksi.

Tulin kiireellä kotiin. Odotin vierasta, meillä kasvaneet rottalapset olivat lähdössä kasvattajan luo ja sieltä uusiin koteihinsa. Hikisenä ryysäsin kotiin ja huomasin eteisen lattialla lupaavan ruskean mytyn. Kirje! Muhkea! Lähettäjänä Emo! SNY!

Hyvä kun maltoin ottaa kengät pois kun jo avasin paketin. Iih! Huivilankaa! Niin pehmeää merinosilkkiä! Olen osallistumassa lokakuussa Da Vinci -huivineulontaan (linkki sivussa) ja huivilangan ostaminen olisi ollut edessä ilman ihastuttavaa snyytäni. Mikä parasta, snyyni oli huomaavaisesti liittänyt pakettiin myös huiviin tarvittavat helmet. *Hyppii riemusta* Väri on muuten tosi mieluinen.

Suklaista puhumattakaan...

Kiitos, ihana SNY! Paketti oli todella, todella mieluinen.

Intoilua

Lainaan nyt tapojeni vastaisesti kuvaa muualta. Mutta koska mainostan kirjaa ja kuva on kirjan markkinointikuva, annan itselleni anteeksi.
Työn allahan on jo jonkin aikaa ollut tilata värttinä ja kuituja ja katsoa, onko meikätytöstä kehräämään. Tilasin sitten Bookplussasta aiheeseen johdattavan kirjan Spinning in the old way.

Kirja on mainio! Selkeästi ja yksityiskohtaisesti se kertoo jotakuinkin kaiken, mitä aloitteleva (yläpainoisella) värttinällä kehrääjä ihmettelee ja kummastelee. Se kertoo, millaiset villat sopivat alkuun, miten kuituja valmistellaan, miten ja miksi lankaa kerrataan ja milloin kannattaa kerrata. Se kertoo ergonomiasta ja kokemuksista.
Kehruukuumeen laannuttamiseen siitä siis ei juurikaan ole...

Snyilykin on pääsemässä alkuun. Jänskättää! Yritin selittää touhun ideaa miehelle, joka katsoi vain pitkään ja sanoi alkavansa huolestua musta. Mä vaan hihkuin että "Aattele nyt, sitten yllättyy! Ja aattele kun saa miettiä, miten yllättää jonkun!" Sain osakseni vain päänpudistuksia.

Siskolle tekemäni pinwheel sai erinomaisen vastaanoton. Saan kuulemma siitä kuvia lähipäivinä, niin näette tekin, miten sille kävi. Siitä kieltämättä tuli kaunis. Hoidin kiinnitysasian punotulla solmiamisnyörillä. Hihoista tuli pitkät ja hieman levenevät. Kiva syksyinen vaate! Muutama takin nähnyt jo vihjaili, että maksavat kyllä langat, jos teen heillekin. Yllättäen en alkanut ottaa tilauksia vastaan :)

Palasin tänään toimistolle yli kolmen viikon sairausloman jälkeen. Matkaneuleena kulkee nyt alkuun simppeli perussukka, josta jo tohkeilinkin. Tässä sukka leikkii hiekkalaatikolla:

Vielä yksi tohkeilu:
Pian alkavat lankaklubit. Aika moni kanssabloggaaja on mukana joko Titityyn tai Secretwoolin klubeissa, joten tulee hauska syksy muidenkin tuotoksia seuratessa. Itse siis olen molemmissa sukkaklubeissa (ja ylläriväreillä tottakai).

Mua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia siitä, miten koetaan tottuminen puikkopaksuuksiin ja lankojen vahvuuteen. Itse olen tehnyt nyt monet sukat 2,25 mm puikoilla ja yht'äkkiä 2,5 mm puikot tuntuvat liian paksuilta sukkatyöhön. Kai tämä menee ohi? Ajatella, että vuosi sitten tein kaiken 3,5 mm puikoilla. Uskaltaako tässä kahden millin puikkoja kokeillakaan vai jääkö sille tielle?

La Digitessa!

Tässä postauksessa ei ole ainakaan käsityökuvia - unohdin kameran mökkireissulla vanhemmille. Tunari mikä tunari.

Monta käsityöasiaa pyörii kuitenkin mielessä.

1) Osallistunen tänään ensimmäistä kertaa neuletapaamiseen. Mukana on se miehelle tuleva sukka, josta vanha kansa sanoisi, ettei siitä näy tulevan lasta aikä p*skaa. Jospa se nyt vähän edistyisi.

2) Pääsin mukaan syksyn SNY:hyn. Eka snyilyni siis edessä. Mulla oli kaikki mahdolliset kalenterit hälyttämässä, kun ilmoittautuminen alkaa - paitsi etten missään vaiheessa huomannut, että ilmoittautumista oli aikaistettu. Sitten aloin blogeista bongailla mainintoja siitä, miten se ja se oli ehtinyt ilmoittautua. (Kuvitelkaa kauhunsekainen ilme, kun leukani putoaa lattiaan ja alan hapuilevin sormin navigoida kohti SNY-blogia)
Ehdin kuin ehdinkin mukaan eikä edes tehnyt tiukkaa.

3) Postintäti koputteli ovelle aamutuimaan. Maanantaina törmäsin 100% Pura Lana -blogissa postaukseen La Digitessa -sukista. Holy shit, ajattelin, toi on jo jotain niin yliampuvan haastavaa ja persoonallista, pakko saada. Tilasin ja jo tänään siis paketti oli perillä.
Siis... mä olen jotenkin sanaton. Ensinnäkin. Kaikki oli pakattu kauniisti langan väreihin sopiviin silkkipapereihin. Viininpunainen lanka (150 gr) oli sellofaanissa, sidottuna viininpunaisella satiininauhalla, koristeltuna tummanpunaisella silkkiruusulla. Mukana seurasi pakettikortti valmiille sukille, muutama tarra ja pari pientä suklaata. Itse ohje on yli parikymmensivuinen ja todella yksityiskohtainen. Yksi kaavio seurasi myös laminoituna korttina mukana.
En aio vielä aloittaa, aion keskittyä noihin syksyllä ajan kanssa ja pitkään. Mutta tulin todella hyvälle tuulelle siitä, että toimitus oli niin nopea ja paketointi huoliteltua. Siltikään pakkausmateriaaleja ei oltu käytetty mitenkään yliampuvasti ja pahvikuori oli kierrätysmateriaalia jne.

Pitää joku kuva olla. Tuo norsuntakamus on kuvattu pari vuotta sitten tekemällämme barcelonanlomalla. Nyt vähän aikaa työntekoa ja sitten neulomaan miittiin!