Olen kahden asian nainen

Ensin sukat!

Gerryn sukat (Ravelryssä)
Malli: Oma perussukka, 72 silmukkaa
Koko: Noin 43, kapea
Lanka: Lorna's Laces Shepherd Sock Multi, väri Roadside Gerry
Puikot: Knit Pro 2,25 mm
Langankulutus: 83 g
Kohtalo: Postitetaan Korvatunturille odottamaan ahkeria tonttuja, jotka pakkaavat sukat ja toimittavat ne jouluna perille.
Elämäni valo toimii jalkamallina. Kysyin: "Saanksmä lainata sun jalkoja?" ja sain välittömästi vastauksen "joo, saat."
Lähdin noutamaan sukkia toisesta huoneesta ja vasta palatessani mies kysyi, että niin mihinhän mä aioin sen jalkoja käyttää. Aika luottavaista :)

Nää on Jussille ihan pikkuisen pienet, mutta eiköhän siellä Korvatunturilla keksitä joku hitusien pienikavioisempi kohde.
Lanka oli kivaa, hyvin miehekästä mutta värikästä. Kirjavaa, muttei räikeää.

Tänään meillä on ollut hyvin touhukas päivä. Eilen likoamaan laitetut kikherneet pääsivät kiehumaan heti puolenpäivän jälkeen. Kaasuhellalla ne porisivat iloisesti tunnin toisensa jälkeen ja muuttuivat lopulta ihanaksi hernesopaksi, johon hauskaa potkua toivat inkiväärisose, tuore chili ja kokonainen nippu korianteria.
Koska herneet valmistivat itse itseään ruoaksi, käänsin katseeni niihin kuuteen taloutemme jäseneen, jotka ovat olleet viime aikoina aivan liian vähällä huomiolla (enhän mä edes muistanut toissa päivänä niiden kaikkien nimiä). Tein niille täydellisen day spa -siivouspalveluelämyksen, jota ne pikku paskiaiset eivät kuitenkaan tunnu arvostavan.
Ensin elukat pois kotoaan ja häkki osiin. Jätesäkki, kumihanskat, suihkupulloissa vettä ja laimennettua Tolua, rätti (kirjavaa puuvillaa :)) ja tarkoitukseen dedikoitu tiskiharja.
Noin puolen tunnin kuluttua, hikeä valuen, pääsen vaiheeseen kaksi.





Siivouspalvelu on käynyt koko asunnon läpi, ripustanut uuden, raikkaan riippumaton alakertaan ja kattanut pöydän. Molempiin kerroksiin on asetettu asukkaiden ehdottomasti rakkain ajanviete/löhöilyhuonekalu, pahvinen oluenkannatin. Kierrätysideologiaa!
Seuraavaksi herrat siirtyvät Day Span puolelle yksi kerrallaan. Asiaan suhtaudutaan yksilöllisesti. Urhokaleva vihaa kylpyläretkiä ja koko kylppäriä niin paljon, että puree itse omat kyntensäkin lyhyiksi. Säästymme manikyyriltä.

Kylpykin on Urholle kauhea kokemus. Niin kauhea, että korvat on aseteltava mielenosoitukselliseen luimuun. Närkästynyt rotta!
Pesuaine on pahin vaihe ja silloin kuuluu HUUTAA! Huuhtelun jälkeenkään ei voi olla varma, meinaako ihminen vaahdottaa uudestaan - jos turkki on vielä rasvainen tai hännässä tahroja, voi joutua uudestaan paljuun. Parasta pitää kaiken varalta korvat luimussa.

Rottaburritossa on jo turvallisempi olo, mutta vielä kuivauksen jälkeenkin, häkin turvallisesta suojasta, mulkoillaan emäntää varsin kärttyisesti. Perhanan ämmä!

Karpo, joka esiintyi vauvakuvineen tässä blogissa juuri eilen tai korkeintaan viime viikolla, on jo täysikasvuinen iso poika. Selällään on kiva kuulostella, kuinka pyyhe rapsuttaa mukavasti mahanahkaa.

Marko on aivan isänsä näkönen! Paitsi että se on eri värinen ja kiharakarvainen, mutta siis muuten.


Valmista tuli ja pojat menivät kotiin sukimaan Pahan Ihmisen sotkemia turkkejaan ja haistelemaan uusia hajuttomuuksia.
Sellainen päivä meillä tänään.

Powered by Qumana

Dilemma

On lankalauantai. Hyvää lankalauantaita, rakkaat kierrettyjen kuitujen uinuvaa potentiaalia arvostavat kanssaharrastajat!

(Tänään on myös Bobmas, eli Ravelryn idean syntymäpäivä.)

Dilemmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei mulla ole enää mitään unelmaisia lankoja paljastettavaksi tänään. Juuri, kun ne olisivat sopineet täydellisesti päivään! Olisi pitänyt pihdata noita Wollmeiseja tälle päivälle… jos olisi malttanut.

Bloggasin samat Wollmeise-kuvat myös englanninkieliseen blogiini, joka on ollut aika hunningolla viime aikoina. Olen saanut jo kaksi kommenttia postauksesta. Siis blogissa, joka koko historiansa aikana on saanut kolme kommenttia ennen tuota kyseistä postausta. On niissä vaan jotain taikaa.

Kiitos kaikista kommenteista täälläkin. Anteeksi, että mun oli pakko leuhkia niillä. Toisaalta mä tein aika paljon rehellistä työtä saadakseni ne, alkaen ihan keskustelupalstojen kyttäämisestä ja nettipäivystyksestä. Mun oli osuttava kauppaan juuri sen viisiminuuttisen aikana, jonka kerralla syötetty kaupan varastopäivitys kestää. Samaa flaksia tuskin ihan heti käy uudestaan.

Noi langat on kertakaikkiaan niin inspiroivia, että tällä hetkellä puikoilla olevat sukat on todella saaneet kyytiä, jotta pääsisin seuraavien sukkien kimppuun. Vain yhdet vaikeat sukat puikoilla kerrallaan tällä erää.

 

Aika pääsiäishenkiset sukat! Lisää kuvia myöhemmin.

Tein äsken itselleni iiiison valkovenäläisen mutta vain pienellä vodkalirulla. Pitää pysyä sen verran skarppina, että pystyy laskemaan – yritän tässä räknätä raglankavennuksia Green Iirikseen. Lisäksi seuraavaan sukkaprojektiin pitäisi piirtää kaaviota – miten yhdistää mallineule villatakista sukkaan ja mihin piilotella pohjekavennuksia?

Ganges virtaa eteenpäin

En ole koskaan päässyt Intiaan. Se on outoa, sillä mun identiteetistä niin suuri osa on jotenkin sidoksissa kyseiseen maahan, sen kulttuuriperinteeseen ja valtauskontoon. Jonain päivänä mä vielä sinne menen ja seilaan alas Gangesia ja näen monen monta paikkaa.

Näissä sukissa virtaa selvästi mausteinen joki, currya ja kurkumaa. Mallin nimi on Popped! mutta mulle nää on Ganges. Kaukokaipuuta.

Näiden neulominen on ehkä maailman hitainta, sillä koko mallineule neulotaan silmukoiden takareunoista. Josko ekan sukan saisi kuitenkin jo tällä viikolla valmiiksi…

Karpo vaihtaa pentukarvaa ja näyttää ihan kaljulta:

Cookie A.

Se siis tuli eilen, Cookien odotettu sukkakirja. Olen ennestään tehnyt kolmet Cookien suunnittelemat sukat (Pomatomus, Monkey ja Maelstrom) ja kaikkien neulominen on ollut miellyttävää. Olin toki kirjan mallit jo nähnytkin Ravelryssä, mutta yllätyin siitä, miten paljon kirjassa oikeasti oli asiaa sukkien suunnittelemisesta. Ohjeosio alkoi vasta sivun 50 kieppeiltä!

Kauheasti sytyttäviä malleja kirjassa ei mulle ole, ehkä nämä kaksi päätyvät toteutukseen asti:

Rottamammakin uskaltautui tutkailemaan pöydän tapahtumia hetkeksi. Kun olen itse pöydän ääressä, emollakin on pääsy sinne, mutta se harvoin jättää lapsiaan yksin ja tulee hengailemaan. Nyt se kuitenkin tuli haistelemaan kirjaa ja kahvikuppiani, ennen kuin vilahti taas poikaslaatikkoon hoitamaan jälkikasvuaan.

Poikaset täyttivät maanantaina 4 viikkoa ja ensi viikonloppuna ne lähtevät emon kanssa kasvattajan kotiin odottamaan ostajia hakemaan ne uusiin koteihinsa ja laumoihinsa.

Järkyttävät Pellenyrjö-sukat edistyvät. En oikeasti pysty tekemään teriä tuosta langasta, vaihdan mustaan.

Kuljen Hakaniemen rantaan

Rääkkään teitä uudella annoksella kuvia pikkujyrsimistä. Tämä on edelleen käsityöblogi ja yhdessä kuvassa kyllä sivutaan käsitöitäkin, mutta kun nämä naperot lähtevät Karpoa lukuun ottamatta pian uusiin koteihin…

Tässä vaiheessa ihmiset käpälöivät joka päivä, jotta rotanaluista tulee oikein kesyjä.

Kevät <3

Äiti toi sunnuntaina tulppaaneja. Mä en niin noista leikkokukista perusta, mutta tulppaanit kuuluu kevääseen.

Opettelen virkkaamaan. Se on kivaa vaihtelua neulomiseen ja syntyy keittiöriepuja mukavan nopeasti. Ravelryssä juuri puhuttiin, kuinka tiskirätteihin on kiva käyttää kaikkein räikeimpiä värejä mitä löytää. Tästä väristä mulle tulee mieleen 80-luvun lasketteluhaalariin pukeutunut tiikeri trancebileissä.

Lähikuvaa tosta rätistä ei tule. Se on aivan kammottava – siihen piti tulla reiät vain kulmakohtiin, mutta ei ne aina ihan kulmissa ole ja joskus mukaan on lipsahtanut kiinteitä silmukoita puolipylväiden sijaan… mutta kyllä mä opin! Huomenna näette huomattavasti siistimmän ja hillitymmän version.

Luopumisia, osa III - ja IV!

Lemmikit tuovat monelle meistä suunnattomasti iloa elämään. Itse olen elänyt rottien kanssa nyt kuusi vuotta enkä osaa kuvitella elämää ilman noita joskus niin raivostuttavia talttahampaita. Ensimmäiset rottani, Oiva ja Alvar, kokivat kanssani suuria elämänmyllerryksiä ja muuttivatkin lyhyen elämänsä aikana monta kertaa.
Nyt luonamme asuu kuusi rottaa. Markku ja Boris ovat lauman vanhinta kerrostumaa ja ovat rottavuosissa siellä paikkeilla, missä ihminen alkaisi haaveilla varhaiseläkkeestä. Matti ja Antero muuttivat luoksemme viime syksynä ja lopulta muutama kuukausi sitten Anteron kaksi poikaa, Eugen Schauman ja Urho Kaleva, täydensivät lauman maksimikokoonsa. Pojat asuvat isossa häkissä, kaikki yhdessä.
Eläimet ovat kuitenkin eläimiä. Jos niitä sortuu inhimillistämään, pettyy monta kertaa ja katkerasti. Meillä pojilta ei odoteta liikaa ja niiden rottailua kannustetaan, vaikka välillä vauriot harmittavat. Miksi riippumatot häkistä pitää heti tuhota? Miksi vapaana ollessa yritetään syödä sohvaan reikää? Miksi kaikki kirjat syödään?
Olen tottunut vaurioihin ja yleensä jaksan jo nauraa vastoinkäymisille. Sisareni koiraihmisenä on saanut oman osansa samanlaisesta koulutuksesta ja siksi hän suhtautuikin seuraaviin saksanpaimenkoiran hampaanjälkiin yllättävän tyynesti:

Pomatomukset matkasivat takaisin tänne pari kuukautta niiden siskolleni antamiseni jälkeen. Vartta puretaan sen verran kuin pakko on ja tilalle tulee joustinta. Toki toiselle sukalle pitää tehdä sama.
Toiset hyvästit heitin eilen. Tuurini ohuiden sukkapuikkojen kanssa tunnetaan, mutta en halua neuloa metallisilla siltikään. Nyt uhriksi joutui KnitPicksin 2,25-millinen puikko. Olen jo hukannut kuuden setistä yhden, joten tämä pikku possu (=sukka) jää telakalle kunnes saan uuden setin 2,25 mm puikkoja. Onneksi niitä saa Suomestakin jo ihan kivasti!

Hyväksyn!

On ollut ihana viikonloppu! Oikea akkujenlataus-löhö-minäitse-neulomisviikonloppu. Olen rentoillut oikein olan takaa. Mikä on parempaa kuin kiireettömyys, yhteiset hetket rottapoikien kanssa, neulominen, syöminen pakastimesta tai naapuriravintolassa, brittikomediat? Koko viikonloppu on mennyt verkkareissa. Parasta! Orvokkivaara kapenee kohti huppua. Mä olen vähän hukassa tuon ohjeen kanssa, multa loppui hihoissa silmukat kesken enkä oikein tiedä mistä mun nyt kuuluu kaventaa, mutta mennään nyt vaan eteenpäin fiilispohjalta ja katsotaan, tuleeko lintu vai kala. Anteron mielestä tulisi loistava pesäluola. Kun paita oli tutkittu alta ja päältä moneen kertaan nuuskimalla, yritetty purra pyöröpuikkoa poikki, möyhitty paidan alla paitaa luolamuotoon ja kurkittu kaula-aukosta, pystyi taas keskittymään rottailuun, eli Boriksen kurmottamiseen. Pojat siis hyväksyivät tekeleen ja voin hyvillä mielin jatkaa.