Vuosi langoistani

Vuodessa olen ehtinyt yhtä ja toista, joten ajattelin palastella vähän tuntemuksiani asian suhteen.

Vuoden aikana olen käyttänyt – köh – jonkin verran lankaa, varmaan jotakuinkin jokaisesta kuviteltavissa olevasta kategoriasta. Olen metsästänyt, hipeltänyt, surffannut ja pohtinut, vertaillut värejä, kokenut ostoshysteriaa ja ostoskrapulaa. Olen myös saanut aivan ihania lankoja. Moni kerä ja vyyhti on jäänyt mieleen, samoin moni kauppa ja värjäri.

Cascade on saanut mut puolelleen kohtuuhintaisten, mutta mukavan laadukkaiden lankojen tuottajana. Olen tehnyt villatakit sekä Cascade Venezia Worstedista että Cascade 220:sta. Tällä hetkellä puikoilla on uusi Venezia-paita ja lankalaatikossa parit paitalangat lisää. Cascadelle plussaa loistavista värikartoista, siisteistä ja helpoista vyyhdeistä sekä loistavasta neulottavuudesta, ainakin näissä langoissa.

Ensimmäinen lankatilaukseni, vuosi sitten, käsitti aika maltillista peruskamaa. Maijaa ja Jannea, Nallea ja yksi ainoa hassutteluvyyhti.

Lankakaupat

Menitaa mä käytän eniten. Sinne pääsee ratikalla suoraan kotoa ja  siellä on hyvä valikoima eri valmistajien lankoja. Puuvillaa erityisesti on joka makuun, samoin esim. Rowanin lankoja ja vauvoille sopivia villalankoja.
Nettikaupoista suosin Secret Woolia, koska Katjalla on valikoimissaan itseäni ilahduttavia lankoja, toimitus on nopeaa ja palvelu superhyvää. Katja on myös toteuttanut tilauspyyntöjäni mukisematta. Ja kotimaista pienyrittäjyyttä on kiva tukea!
Myös Titityy kuuluu suosikeihini erityisesti sukkalankavalikoiman vuoksi. Pidän ekologisesta pohjasävystä, joka valikoimaa ohjaa.
Ilu on tarpeellinen tuttavuus kotimaisten käsinvärjättyjen ystävälle. Plussaa kierrätyspakkauksista!

^Ilun sukkalankoja

Ulkomaisista kaupoista olen käyttänyt mm. Little Knitsiä ja Wollbox.detä.
Ensin mainitun hyviä puolia ovat laaja valikoima ja joskus aivan hervottomat tarjoukset, mutta toimitus on tuskaisen hidas (joskus postitus on tapahtunut vasta yli kuukauden kuluttua tilaamisesta) ja se, että valikoima vaihtelee todella paljon, samaa lankaa ei välttämättä saa lisää ja sivusto on käytettävyydeltään todella kehno.

Jälkimmäinen on saksalainen kauppa, jonka sivut ovat vain saksaksi. Koulusaksalla kuitenkin pärjää ja mikäli ei luota saksaansa, voi mailata kauppaan – siellä puhutaan kyllä englantia ja auttavat oikein mielellään.
Toinen saksalainen kauppa on Knittybitty.de. Täältä saa mm. KnitPicksin lankoja ja heillä on iso valikoima KIKkiä - Kaikkea Ihanaa Krääsää. Erityisesti tykkään Needle Servicestä – yksittäisiä puikkoja katkenneiden ja hukkuneiden tilalle.

Sukkalangat

Mä olen kutonut “parit sukat” tän vuoden aikana ja väitän kokeilleeni jotakuinkin kaikkia sukkalankoja maailmassa. No ei ihan, mutta montaa. Pari suosikkia:

• Wollmeise 100 % Merino Superwash. P*rkeleellisen vaikea saatava, mutta upean tuntuinen lanka, joka neuloutuu hyvin, muodostaa selkeät silmukat, on konepestävä, tuoksuu hyvälle ja värit ovat mestarillisia. Plussaa siitä, että minipussi nallekarkkeja pakataan jokaiseen pakettiin.
  
• Lorna’s Laces Shepherd Sock. Tunnultaan hyvä lanka, myös eläväiset värit. Tiukka kierre ja hyvä neuloutuvuus. Saatavilla Suomestakin, Secret Wool toimittaa.
  
• Cherry Tree Hill Supersock. Mieletön, sileä kierre, upea tuntu. Laajasti värejä, tosin osa aika räikeänkirjavia monen makuun. Secret Woolista saa.
  
• Indie Dyer. Värjääjä on Cherry Tree Hillin värjääjän tytär ja käyttää samaa pohjalankaa kuin Supersockissa, joten laatu on hyvä.
  
• Shibui Knits Sock. Samantyyppinen lanka kuin Lorna’s Laces. Myös upeita värejä, mutta moni valittaa lätäköitymistä. Itse en lätäköitymistä ole pettymyksekseni nähnyt. Tätä saa Titityystä.
  
• Handmaiden Casbah Sock. Yhden vyyhdin perusteella – tsiisus, ihana lanka! Upea, tiukka kierre, hillitty kiilto, upeat, syvät värit. Vain reilu 300 metriä / 115 grammaa, joten malli kannattaa valita sen mukaan.
  
• Fleece Artist Trail Socks. Tästäkin yhden vyyhdin kokemus. Todella ihanan tuntuinen lanka, neuloutuvuudeltaan ja pinnanmuodostukseltaan samantyyppinen kuin Lorna’s. Syvä, eläväinen väri ja mukava himmeä kiilto. Voin lämpimästi suositella.
  
• Mokkasukka. Taas suomalaista värjäysosaamista Villa Mokasta Hämeenlinnasta. KIvat semisolidit värit. Pohjalankana ainakin ennen Zitron Trekking XL. Ei järin tiukkakierteinen ja hieman karhea sormituntuma, mutta kaunis neulontajälki.
  
• Colinette Jitterbug. Taas laadukas, tiukkakierteinen lanka, jossa niin semisolideja kuin kirjaviakin värejä. Priima myy Helsingissä tätä. Kannattaa ottaa huomioon vähäinen metrimäärä, sanoo Karvaasti Kokenut.
  

Novitan langat

Ravelryssä on keskusteltu siitä, ettei enää “saa” tykätä Novitasta tai on auttamatta tollo. Mun puolesta niistä saa tykätä ja ne ovat varmasti omiaan moneen hommaan. Itsekin olen neulonut paljon Novitaa tämän vuoden aikana.

 

Ongelmana itselläni on ollut lähinnä se, että käteni eivät pidä natisevasta tunnusta, joka Novitan (ja monen muun) sekoitelangoissa on. Siksi tuntuu ikävältä neuloa Nallea ja Veljeslankaa. Yllä on miehelle tehty Cousteau-pipo, joka syntyi veljeksistä, ja veljenpojan Männisukat.
Plussaa on tietysti hyvä saatavuus, jopa meidän K-kaupasta saa Novitan lankoja. Värikartta on esimerkiksi Spidermaniin aivan täydellinen, joskin on synkkää, että kausisävyt katoavat muutaman kuukauden jälkeen. Edullisia peruslankoja, ei missään nimessä kannata ohittaa niitä, jos haluaa vaikka kaikenkestäviä saapassukkia.

Testasin innoissani Luxus-linjaa melko pian sen tultua tuotantoon. Ikäväkseni paita nyppyyntyi jo neulottaessa ja muutaman pesun jälkeen se muuttui kotipaidaksi – en kehtaa laittaa sitä enää esimerkiksi toimistoon. Sääli, sillä m-koon paitalangat maksoivat noin 70 euroa.

Euron Samos Lollipop –kerät taas ovat positiivinen kokemus! Halpaa, sopii lapsille, koska ei kutita, keinokuidut eivät tunnu neulottaessa, lanka on konepestävää ja niin edelleen. Näitä on edelleen Menitassa eurolla – lapsen villatakin hinnaksi tulee kevyt 4-8 euroa.

Eipä Novitaa siis kannata ohittaa vain siksi, että se on Novitaa. Siitä ei kuitenkaan tarvitse myöskään tykätä vain siksi, että firma on suomalainen (mikä ei muuten tarkoita, että langat olisivat automaattisesti suomalaisia).

Yhteenveto

Onpa ollut lankavuosi! Voin sanoa, että vaatimukseni langan laatua kohtaan on kohonnut kuin lehmän hännän vastakohta. Koska mulle neulomisessa rakkainta on itse neulomiskokemus, ei niinkään tuote, vaadin hyvää tuntua. En enää neulo pakkopullalankaa, vaikka se olisi kuinka edullista.

Lankaa on varastossa noin yhdeksän kiloa. Tavoite on olla vuoden päästä noin viidessä kilossa ja pysyä senlaajuisessa varastossa.

Seuraavassa postissa tilastoa suntyneistä töistä. Huomiseen asti voi osallistua synttäriarvontaan!