Viime päivinä en ole juuri tehnyt käsitöitä. Vähän virkkaillut ja muutaman kerroksen tehnyt traktoripaitaan.
Huomenna lähdetään pitkän kaavan vapun viettoon rakkaiden ystävien luo. Aion palata kotiin aikaisintaan lauantaina ja mukaan pakkaan vain raparperisukkien tekeleet.
Ihanaa keväistä juhlaa kaikille!
Kiitos, AnniKainen! En oikein tiedä, mikä tämä tunnustus on, mutta sovitaan että se on vaikka Maailman ihanimman minän suurpalkinto.
Tämän piristävän, joskin hieman väljästi jokaisen tulkittavissa olevan kiitoksen haluan ojentaa eteenpäin seuraaville tahoille:
Te inspiroitte minua!
Tajusin yhden asian. No okei, en tajunnut, vaan luin kirjasta. Kun jenkki sanoo double crochet, hän tarkoittaa amerikkalaisittain single crochet, joka taas tarkoittaa englannissa samaa kuin ameriikan ihmemailla slip stitch. Onneksi isoäidin neliössä ei tarvita pitkiä pylväitä – double triple on sama kuin treble treble eikä suinkaan sama kuin double treble, joka on vain treble. Half treble on half double.
Tämä selittää sen, miksi isoäidin neliö levenee joka reunalta enemmän kuin kasvaa pituutta. Sitä pitää tehdä pylväillä, ei puolipylväillä.
Vaihdoin lennosta. En pura.
Lauantaina nautimme ulkoilmasta ja kuvasimme lokkeja. Tällä kertaa kameran takana oli talon karvaisempi asukas. Tai no ainakin pidempi asukas.
Kuvas se minuakin:
Jatkan nyt Australian Huippumallin ja 110-senttisen traktoripaidan parissa :)
On ollut varsin tuottoisa vuosi. Vitsit, miten kivaa onkin ollut! Miten paljon sitä onkaan oppinut, miten moneen ihmiseen tutustunut, millaisia innostuksen tunteita kokenut!
Tilastointia vuoden aikana tapahtuneista asioista:
Sukkia olen neulonut ehdottomasti eniten, 28 valmista paria:
Yläosavaatetuksiakin on syntynyt:
Pipoja:
Hanskoja:
Huiveja ja kaulaliinoja:
Vauvatavaraa:
Ja kaikkea pikkusälää:
Opittuja juttuja:
Monta uutta kantapäätä, peukalokiila, ylhäältä alas neulottu paita, sukka kärjestä, pitsin pingottaminen, ylipäätään pitsin neulominen, uudentyyppisiä lisäyksiä ja kavennuksia, neulominen englanniksi, helmien neulominen työhön, neulominen silmukan takareunasta, silmukoiden oikeanlainen poimiminen neuleen reunasta, sormikkaan teko, silmukoiden kuljettaminen ilman palmikkopuikkoa.
Vuosipäivän kunniaksi järjestettiin synttäriarvonta, jonka voitti Riikkis. Onnittelut! Mulla ei enää ole vaihdon jäljiltä osoitetta tallella, joten jos voit mailata :)
Kiitokset kaikista kommenteista, niitä oli mielenkiintoista ja liikuttavaa lukea. Moni kiitteli blogin suoruutta ja rehellisyyttä, mikä tuli tavallaan mulle yllätyksenä, kosk aen koe käsitelleeni täällä juuri muuta kuin sukkia. Ilmeisesti kuitenkin vakituisemmat lukijat ovat huomanneet ne harvat “oikeita asioita” koskevat kommenttini :)
Varsinaisestihan mä olen tottunut kaikki ei-käsityöasiat käsittelemään Turpakäräjissä, tosin viime aikoina laiskanlaisesti.
Nyt mun pitää kuitenkin suunnistaa kohti neljän hengen ompelukerhoa, joka kokoontuu siskollani kerran kuussa. Otan mukaan harmaata Nallea, puikot ja ohjeen lapsen traktoripaitaan.
Vuodessa olen ehtinyt yhtä ja toista, joten ajattelin palastella vähän tuntemuksiani asian suhteen.
Vuoden aikana olen käyttänyt – köh – jonkin verran lankaa, varmaan jotakuinkin jokaisesta kuviteltavissa olevasta kategoriasta. Olen metsästänyt, hipeltänyt, surffannut ja pohtinut, vertaillut värejä, kokenut ostoshysteriaa ja ostoskrapulaa. Olen myös saanut aivan ihania lankoja. Moni kerä ja vyyhti on jäänyt mieleen, samoin moni kauppa ja värjäri.
Cascade on saanut mut puolelleen kohtuuhintaisten, mutta mukavan laadukkaiden lankojen tuottajana. Olen tehnyt villatakit sekä Cascade Venezia Worstedista että Cascade 220:sta. Tällä hetkellä puikoilla on uusi Venezia-paita ja lankalaatikossa parit paitalangat lisää. Cascadelle plussaa loistavista värikartoista, siisteistä ja helpoista vyyhdeistä sekä loistavasta neulottavuudesta, ainakin näissä langoissa.
Ensimmäinen lankatilaukseni, vuosi sitten, käsitti aika maltillista peruskamaa. Maijaa ja Jannea, Nallea ja yksi ainoa hassutteluvyyhti.
Lankakaupat
Menitaa mä käytän eniten. Sinne pääsee ratikalla suoraan kotoa ja siellä on hyvä valikoima eri valmistajien lankoja. Puuvillaa erityisesti on joka makuun, samoin esim. Rowanin lankoja ja vauvoille sopivia villalankoja.
Nettikaupoista suosin Secret Woolia, koska Katjalla on valikoimissaan itseäni ilahduttavia lankoja, toimitus on nopeaa ja palvelu superhyvää. Katja on myös toteuttanut tilauspyyntöjäni mukisematta. Ja kotimaista pienyrittäjyyttä on kiva tukea!
Myös Titityy kuuluu suosikeihini erityisesti sukkalankavalikoiman vuoksi. Pidän ekologisesta pohjasävystä, joka valikoimaa ohjaa.
Ilu on tarpeellinen tuttavuus kotimaisten käsinvärjättyjen ystävälle. Plussaa kierrätyspakkauksista!
^Ilun sukkalankoja
Ulkomaisista kaupoista olen käyttänyt mm. Little Knitsiä ja Wollbox.detä.
Ensin mainitun hyviä puolia ovat laaja valikoima ja joskus aivan hervottomat tarjoukset, mutta toimitus on tuskaisen hidas (joskus postitus on tapahtunut vasta yli kuukauden kuluttua tilaamisesta) ja se, että valikoima vaihtelee todella paljon, samaa lankaa ei välttämättä saa lisää ja sivusto on käytettävyydeltään todella kehno.
Jälkimmäinen on saksalainen kauppa, jonka sivut ovat vain saksaksi. Koulusaksalla kuitenkin pärjää ja mikäli ei luota saksaansa, voi mailata kauppaan – siellä puhutaan kyllä englantia ja auttavat oikein mielellään.
Toinen saksalainen kauppa on Knittybitty.de. Täältä saa mm. KnitPicksin lankoja ja heillä on iso valikoima KIKkiä - Kaikkea Ihanaa Krääsää. Erityisesti tykkään Needle Servicestä – yksittäisiä puikkoja katkenneiden ja hukkuneiden tilalle.
Sukkalangat
Mä olen kutonut “parit sukat” tän vuoden aikana ja väitän kokeilleeni jotakuinkin kaikkia sukkalankoja maailmassa. No ei ihan, mutta montaa. Pari suosikkia:
Novitan langat
Ravelryssä on keskusteltu siitä, ettei enää “saa” tykätä Novitasta tai on auttamatta tollo. Mun puolesta niistä saa tykätä ja ne ovat varmasti omiaan moneen hommaan. Itsekin olen neulonut paljon Novitaa tämän vuoden aikana.
Ongelmana itselläni on ollut lähinnä se, että käteni eivät pidä natisevasta tunnusta, joka Novitan (ja monen muun) sekoitelangoissa on. Siksi tuntuu ikävältä neuloa Nallea ja Veljeslankaa. Yllä on miehelle tehty Cousteau-pipo, joka syntyi veljeksistä, ja veljenpojan Männisukat.
Plussaa on tietysti hyvä saatavuus, jopa meidän K-kaupasta saa Novitan lankoja. Värikartta on esimerkiksi Spidermaniin aivan täydellinen, joskin on synkkää, että kausisävyt katoavat muutaman kuukauden jälkeen. Edullisia peruslankoja, ei missään nimessä kannata ohittaa niitä, jos haluaa vaikka kaikenkestäviä saapassukkia.
Testasin innoissani Luxus-linjaa melko pian sen tultua tuotantoon. Ikäväkseni paita nyppyyntyi jo neulottaessa ja muutaman pesun jälkeen se muuttui kotipaidaksi – en kehtaa laittaa sitä enää esimerkiksi toimistoon. Sääli, sillä m-koon paitalangat maksoivat noin 70 euroa.
Euron Samos Lollipop –kerät taas ovat positiivinen kokemus! Halpaa, sopii lapsille, koska ei kutita, keinokuidut eivät tunnu neulottaessa, lanka on konepestävää ja niin edelleen. Näitä on edelleen Menitassa eurolla – lapsen villatakin hinnaksi tulee kevyt 4-8 euroa.
Eipä Novitaa siis kannata ohittaa vain siksi, että se on Novitaa. Siitä ei kuitenkaan tarvitse myöskään tykätä vain siksi, että firma on suomalainen (mikä ei muuten tarkoita, että langat olisivat automaattisesti suomalaisia).
Yhteenveto
Onpa ollut lankavuosi! Voin sanoa, että vaatimukseni langan laatua kohtaan on kohonnut kuin lehmän hännän vastakohta. Koska mulle neulomisessa rakkainta on itse neulomiskokemus, ei niinkään tuote, vaadin hyvää tuntua. En enää neulo pakkopullalankaa, vaikka se olisi kuinka edullista.
Lankaa on varastossa noin yhdeksän kiloa. Tavoite on olla vuoden päästä noin viidessä kilossa ja pysyä senlaajuisessa varastossa.
Seuraavassa postissa tilastoa suntyneistä töistä. Huomiseen asti voi osallistua synttäriarvontaan!
Synttäriarvonta edelleen käynnissä.
Serkun pikkutytön kesäinen vaunupeitto tuli valmiiksi.
Tein vielä tyttömäisen kukkasen yhteen kulmaan.
Ellan vaunupeitto
Langat: Limone ja Limone Color, harmaa, lime ja punakirjava, kukkasen lehtiin tummanvihreä Muskat, kaikkia yhteensä 300 grammaa.
Koukut: 4,0 mm, kukassa 3,5 mm
Koko: 66 x 73 cm
Malli: Improvisoitu: Itse peitto puolipylväitä, raidoitus maun mukaan. Kahdenlaista mukaeltua nirkkoreunaa. Kukkanen ja lehti kirjasta Crochet for Beginners (Susie Johns).
Tulosta syntyi puolipylväillä vallan nopeasti ja peitosta tuli kivan tuntuinen. Nyt se vain sitten postiin kohti Ruotsinmaata ja uutta ideaa koukulle.
Kirjoitan tätä eilen illalla. On hiljaista ja minulla on iso kulho suklaajäätelöä ja Etsy. Tutkin tänään lähinnä vintage-osastoa. Keittiöpyyhkeitä lähinnä, ne jostain syystä kiehtovat minua nyt suuresti.
Tuntuu hassulta, että niihin puuvillapyyhkeisiin, joihin oma äitini (ja hänen äitinsä, ja häne äitinsä…) on kirjonut orvokkeja, ruusuja tai joutsenia, joku rouva Floridasta on kirjonut palmupuita ja flamingoja. Jossain toisaalla se kotoisa kuva-aihe on ollut majava, kolibri tai vaikka koala.
Kuinka monen kotona on harrastettu kalenteripyyhkeitä? Niitä painettuja keittiöpyyhkeitä, jossa on kuva-aihe ja vuoden kalenteri? Muistelisin meidän käspaikassamme (eli pyyheliinapeittonaulakossamme – eräs suomen hienoimpia yhdyssanoja) roikkuneen jos jonkinlaista kukka-aiheista pyyhettä. Jossain oli järvimaisemaa ja muistanpa yhdet kissanpennutkin.
Yhdysvalloissa taas kuva-aiheina tuntuu olevan yllättävän paljon rukoilevia käsiä, raamatunlauseita tai moraalisia opetuksia. Esimerkiksi tämä 1970-vuoden pyyhe. Suomalaisittain ajateltuna yllättävä, mutta onpahan muuten kaunis!
Tietääkö kukaan, eikö Yhdysvalloissa käytetä lainkaan koko pöydän peittäviä pöytäliinoja vai millä salanimellä ne kulkevat? Olen yrittänyt löytää Etsystä näitä mystisiä esineitä, koska haluaisin originellin painetun tai kirjaillun liinan. Hakuja olen tehnyt avainsanoilla ja tageilla tableware, table cloth, cloth, dining, dining table jne.
Jonkin verran löytyy vintage-puolelta, joskin nekin ovat pääasiassa neliönmuotoisia kahvipöytäliinoja. Kaikki loput ovat sitten kaitaliinoja, servettejä tai mitälie kankaanpaloja.
Koska koko maailma on liittoutunut minua, pöytääni, pyyhenaulakkoani ja varsinkin, varsinkin palelevaa teepannuani vastaan, suuntaan huomenna kangaskauppaan. Sitten puuttuu enää reissu Hyvinkäälle äidin ompelukoneen luo. Niin ja taitoa ja kärsivällisyyttä…
Synttäriarvonta edelleen käynnissä edellisessä postauksessa :)
Sairausloma on tehnyt todella hyvää. Onnistuin kehittämään itselleni stressiperäisen migreenin, joka vei lopulta yöunetkin, ja kun sen yhdistää koko talven jatkuneeseen flunssa- ym. kierteeseen, olin jo aivan poikki. Heräsin joka aamuyö enkä saanut enää nukuttua, kun seuraava päivä otti jo niin pahasti pattiin.
Nyt olen ollut kaksi viikkoa poissa töistä, nukun kuin possu ja migreeni on muisto vain. Ensi viikolla pääsen takaisin töihin, jos kaikki menee hyvin.
Lääkäri käski “ulkoilla ja tehdä vaan kivoja juttuja” (luin: “ulkoile, neulo ja virkkaa”).
Siispä tänään ensin vähän virkkasin, sitten vähän luin Stephen Kingin vanhoja novelleja, sitten otin päiväunet ja lopulta lähdin hippelöimään meren rantaan. Söin vuoden ensimmäisen ulkoilujäätelön!
Kesällä ruokin sorsia tuossa samassa kohtaa. Nyt siellä ei ollut sorsan sorsaa, mutta sain hulvattomat naurut hanhien, lokkien, naakkojen ja varisten kustannuksella.
Huomaa tympääntynyt lokki keskellä kuvaa.
Ei kai noita “roskalintuja” saisi ruokkia, ainakaan kaikkien mielestä. Mulle lokit on kuitenkin niin kovin rakkaita – vaikka yhdelle harmaalokille jouduin sanomaan vähän tiukasti kun se rääkyi mua korvaan.
Tutkimaani tietoa: Hanhi on tyhmänrohkea elukka. Se olisi tullut vaikka syliin istumaan ja yritti tunkea päätään leipäpussiin. Lokit olivat röyhkeitä ja vaateliaita metrin päästä, mutta vain yksi harmaalokki uskaltautui syömään kädestä. Naurulokki syö mieluiten lennosta, ehkä siksi, että se ketteränä pärjää ilmassa paremmin kuin mörssärimäiset harmaalokit, joiden kanssa maapainissa ei pärjännyt edes varis.
Kotimatkalla ostin kioskilta Taito-lehden sekä Dianan ja Lean virkkauslehtiset. Tämän mun virkkausopettelun suuruudenhullu päämäärä on tietenkin matkia Vilman mieletöntä virkattua lampunvarjostinta.
No mutta siihen happoasiaan. Ne on nää:
Hius jalkapohjassa, jee.
Acid Oil Spills (Ravelry-projektisivu)
Malli: Hidden Path
Koko: Noin 40
Lanka: Wollmeise 100 % Superwash, lankaklubiväri Okzident
Puikot: Knit Pro 2 mm
Mallissa tehdään kantapohjan kavennukset alemmas kuin normaalisti, aivan jalkapohjan reunaa mukaillen.
Olivat tosi nopeet tehdä, vaikka puikkokoko oli vaan 2,0 mm. Takana kulkeva joki on kuitenkin kaunis lisä simppeliin perussukkaan ja tekee neulomisesta mielenkiintoista. Lisäksi se on ihan todella kaunis kuvio, jotenkin levollinen ja graafinen. Ja sen oppi ulkoa jotakuinkin kerrasta.
Näitä mä teen vielä monet.
