Kudo sukat syrjäytyneille

Muori Menninkäinen tartutti muhun halun tehdä hyvää. Kaikki puikoissa –blogista lähti liikkeelle haaste neuloa sukkia kotimaan vähäosaisille.

Mä olen pyöritellyt nyssäkkää paksuja perussukkalankoja tässä viime aikoina ja miettinyt, mitä niille langoille oikein voisi tehdä. Musta on tullut sukkasnobi, haluan antaa lahjaksikin jotain pirun jitterbugsukkia ja kunnon rehelliset Nallet marinoituu kassissa kun ne ei muka kelpaa.

Voisin nyt korostaa tätä paskantärkeää tekopyhyyttäni sillä, että edes parit sukat vääntäisin kodittomille ja muille syrjäytyneille, heille ei varmasti ole minun nenänvartta katsomani lanka ole liian huonoa – se lämmittää ja suojaa. Neuloessani voisin samalla miettiä myötätunnon ja hyväntekemisen luonnetta ja sitä, miksi pidän itseäni liian hyväksi näille langoille.

Katso ohjeet Kaikki puikoissa –blogista ja hihkaise kommentteihin jos saat tästä kimmokkeen hyväntekoon. Kommentoida saa myös välineharrastamista, sen oikeutusta ja muita moraalisia dilemmoja, joita voi työtä pakoillessaan neulomiseen liittää.

Reissaava huivi

Ravelryn Traveling scarves –ryhmä vei mut mukanaan viime kesän lopuilla ja pian perustettiinkin oma huiviporukka Eurooppalaisille neulojille. 12 naista ympäri Eurooppaa neuloi kukin alun huiviin ja lähetti alkunsa ringissä seuraavalle. Kukin huivi teki kierroksen Suomen, Englannin, Hollannin, Saksan, Espanjan, Portugalin ja Pohjois-Irlannin kautta.

Lähetin itse elokuussa matkaan kirjavan huivinalun ja jääkarhukortin:

Huivi tuli tällä viikolla kotiin ihanasti silkkipaperiin käärittynä.

Kortin mukana tuli ihania silmukkamerkkejä, muutamia karkkeja ja kortti joka pysäkiltä:

Kyllä ensi talvena kelpaa!

Hillitöntä lahjontaa!

Eilen kotiin saapui vino pino puikkoja ja pitkin Eurooppaa 8 kuukautta kuljeskellut reissuhuivi (Ihana! Bloggaan siitä myöhemmin), mutta tänään sain lisää ihanuuksia. Arja lähetti blogiarvontapalkinnon ja se oli aivan mykistävän runsas. Katsokaa:

Kortti ja herkullisia suklaita.

Tofutsiesia, joka on kiehtonut mua mutten ole koskaan kokeillut. Ihana väri!

Maailman liikkiksimpiä silmukkamerkkejä.

Ja 300 g (!!!) KnitPicks Wool of the Andies Bulky Hand-dyed –lankaa aivan mielettömän upeissa punaisissa sävyissä.

Arja on huippu! Mahtava paketti!

Kreativity

Kylläpä mua nyt hemmotellaan! Kiitos, Paula!

Tämä lähtee eteenpäin, satunnaisessa keskinäisessä järjestyksessä, arvostamilleni blogisteille blogeihin

Haaveiden hahtuvat
Silmukan anatomia
Villa Lankala
Sisäinen villapaita
Neulontai

Kaikissa näissä blogeissa on ollut selvää kevään tuntua. Kiitos!

Täällä ei sukkakausi lopu vaikka kevättä kovasti odotellaankin.

Kiitos kaikille wottakommenteista :)

Rottakuvia

Toivottavasti siellä ei ole ketään kovin paljoa rottia pelkäävää lukijoissa. Toisaalta näähän on nyt niin pieniä vielä että voiko näitä edes kammota?

Muksut täyttivät maanantaina kaksi viikkoa ja saan pitää niitä siis riemunani vielä yli kaksi viikkoa.

Täss kuvassa on ainakin yksi kokonainen rotta jos lasketaan ihan perusmatikalla. Siis voin todeta, että rajauksessa ei ole mitään vikaa.

Hetkittäin ne onneksi jopa pysähtyivät hetkeksi ja sain napattua kuvan, jossa on oikeasti kokonaisia rottia. Lienee liikaa toivottu että ne olisivat kuvassa vielä toisin päin…

Rotta on henkeen ja vereen laumaeläin. Kaverista haetaan tukea ihan pikkuruisesta rotanalusta lähtien. Toki pikkurotilla iso syy tähän on lämmön riittävyys, siksi nukutaankin aina yhdessä läjässä, mutta eivätpä nuo toisiaan kovin kauas päästä vaikka olisi miten lämmin. Aikuisenakin vielä laumakaverit ovat tärkeitä.
Meillä asuvat esimerkiksi veljekset Eugen ja Urhokaleva, jotka eivät juuri koskaan esiinny yksittäin. Aina, kun kävelee häkin ohi, veljekset nukkuvat samalla tasolla, ovat yhdessä syömässä tai menevät yhdessä hippaa.

Aurinko käy vielä hurjasti uusiin silmiin. Tuo kiharainen musta poika jää muuten kotiin asumaan <3

Missä mun lätäköt on?

 

Perussukat
Lanka: ShibuiKnits Socks “Pebble”, Titityystä
Puikot: 2,5 tai 2,75 mm, muisti meni jo :) Knit PRO
Malli: Suruspekka.

Ihan huijausta koko ShibuiKnits. Kaikki oli valittaneet aina sitä, että pelkkää lätäkköä, voi voi – p*skan marjat näissä mitään lätäköitä edes ole!Toivottavasti se musta lätäköityy.

 

Pikkurotilta aukesi silmät eilen ja nyt on jo vauhtia niin ettei ilman salamaa saa teräviä kuvia. Termiitit.

Pyrkimys järjestykseen

 

Sukkapussukassa majailee keskeneräinen, räikeä tiskirätti. Pussukka ja silmukkamerkit olivat setti, kustansivat $15 ja ne myi Liberty’s Yarn.

Eco!

Ihanainen Secret Woolin Katja hoisi mulle Cascaden Ecoa. Tämä on siis tilattu siinä mun helmikuun 2,7 kilon lankatilauksessa, joten maaliskuun lankalaatikko on tältä osin sääntöjeni puitteissa.

Olen himoinnut mehevää violettia lankaa jo vaikka kuinka, joten olen hiphei-iloinen tästä hankinnasta. Luulen, että siitä tulee poncho. Sitä on kilo eli neljä vyyhtiä – kuvassa on siis vain yksi :)

Kerrataanpas ne mun lankalaatikkosäännöt:

1. Uutta sukkalankaa saa ostaa yhden yksikön (~100 g) jokaista viittä tänä vuonna kulutettua yksikköä kohden. Kulutetuksi yksiköksi lasketaan se, jos langasta on neulottu vähintään täysikokoiset sukat - lankaa saa siis jäädä nöttösiä jäljelle. Uudeksi langaksi ei lasketa jo ostettuja lankaklubilankoja, joita on tulossa tänä vuonna 600 grammaa.

2. Lankaa ostetaan vain kotimaasta.

3. Saan ostaa lankaa vain siten, että tiedän, mitä ostan. En siis saa ostaa esimerkiksi lankaklubeja, koska oston on oltava harkittu.

4. Villapaitalankoja saan ostaa sitten, kun olen neulonut kolme paitaa. Varastossa on siis neljän paidan langat - jäljellä saa olla enää yhdet, kun saan ostaa lisää. Maksimimäärä varastolle on kolmea paitaa varten.

5. Dropsin alpakkaa saa ostaa niin paljon kuin jaksaa kolmiohuiveiksi vääntää. Toistaiseksi ei ole riskiä, että tämä räjähtää käsiin - keskeneräinen huivi on marinoitunut jo puoli vuotta.

6. Saan ostaa lankaa, joka on hyvässä alennuksessa, jos olen joskus kokeillut kyseistä lankaa eli tiedän sen kelvolliseksi. Sokkolankaa ei osteta.

7. Saan ostaa lankaa normaalihinnallakin, jos se on poistumassa tuotannosta.

8. Lehdet, kirjat ja neulemallit: Saan ostaa lehden, jos tiedän siinä olevan mallin, jonka haluan - esim. tuleva VK. Saan ostaa kirjan, jos Ravelryn mukaan siinä on vähintään kolme mallia, jotka haluan toteuttaa jollain aikajänteellä. Irtomalleja saan ostaa harkiten. Kaikki nämä kirjataan ylös ja ensimmäisen vuosipuoliskon saldo ei saa ylittää 100 euroa.

9. Nappeja, puikkoja ja muita tarvikkeita saan ostaa vain tarpeeseen, eli esimerkiksi nappeja vain tiettyä työtä varten ja niin edelleen. Näistäkin pidetään kirjaa. Kun yhteissumma ylittää 40 euroa ensimmäisen vuosipuoliskon aikana, joudun luopumaan oikeudesta yhden sukkalankayksikön ostoon :D

Helmikuu meni monessa kohtaa täysin reisille – ensinnäkin tilasin 2,7 kiloa paitalankoja, vaikka kohta 4 ei olisi antanut myöten. Ostin monta kirjaa, jotka eivät sovi kohtaan 8. Ostin lisäksi 1 napin, jota en tarvinnut.

Sukkalangoissa olen pysynyt säännöissä paremmin kuin hyvin, tosin lisää ei ole varaa ostaa, koska olen ostanut niin paljon puikkoja, että kaikki “ansaitut” sukkalangat palavat puikkobudjettiin.

Tammikuussa en ostanut grammaakaan lankaa ja maaliskuussa olen ostanut vain vyyhdin huivilankaa, jonka aion laskea sallituksi säännön nro 5 puitteissa. Tienasin sillä kuitenkin ilmaiset postikulut eikä siinä kaupassa ollut Dropsin lankoja!

Eikä kai sillä olisi niin väliä, kun olen tässä kuussa Lankalaatikon onnetar enkä osallistu siten koko palkinnon arvontaan, mutta silti :)

Kaulattimia

Serkku sai pienen tai ihan normaalikokoinen se oli) tytön toissapäivänä – mä arvasin sukupuolen oikein!

Pari vanhaa, jo käytössä ollutta juttua, valmistuivat tuossa alkuvuodesta.

Molempien ohje Wham Bam Thank You Lamb! (Rav-linkki, samoin kuin kuvat ovat rav-linkkejä kyseisiin projekteihin). Ylemmän lanka on Brown Sheep Lamb’s Pride Bulky, väri Ripening Olive, ja tasan tarkkaan viimeinen kerta kun ostan tuota lankaa. Nöyhtää ja sellaista haituvaista nuhjua. Inhottavaa neuloa, kun on tottunut selkeäkierteisiin lankoihin. Tein samasta siis sen siskon Shalomin.
Alempi On Debbie Bliss Cashmerino Superchunky, väri Sage. Tämä samaa kuin Pöllöhuivissa.

Molempiin meni reilu 150 grammaa.’

Nuo saavat mennä jo talvivaatesäilöön, on onneksi jo liian lämmin pitää niitä. Kevät!

Maailman napa

Amazon toimitti minulle kauniin ja kiinnostavan neulekirjan, jossa ei tosin ole juuri mua kiinnostavia malleja, mutta kun kirjassa on muutakin, so not!

Kirjassa on mukavasti kaikenlaista – pääpaino on kuitenkin eri maantieteellisten alueiden neulontaperinteiden esittelyssä ja niistä mukaelluissa ohjeissa. Oli varsin kiinnostavaa lukea esimerkiksi Perun, Alaskan ja Kiinan neulonnan historiasta, mutta kuten mainittua, yksikään ohje ei tuntunut toteuttamisen arvoiselta.

Voin myös lainata tätä eteenpäin, jos yhdelle sivulle läikkynyt mysli ei haittaa (joo, tulin nälkäisenä töistä mutta nukahdin kirjan ja eväiden ääreen) :) Esim. Ursulan tapaamisiin onnistuu tuoda.

 

 

Pyöröistä

Iski käsittämätön mieliteko soppaan. Jaksaisikohan sitä keittää seljankaa tänään?

Eilen nukuin yli kahden tunnin päiväunet, mutta silti menin nukkumaan jo kymmenen aikaan. Käsittämätön väsymys. Neuloin pikkuisen hihaa Iirikseen Teho-osastoa katsellessani ja oli tosi kiva päästä neulomaan sileää nyt kun olen tehnyt toisen hihansuun ja vyötärönseudun palmikot yhteen putkeen – 124,5 cm palmikkonauhaa. Mä en tykkää palmikon neulomisesta, se on niin hidasta ja palmikkopuikko häviää liioittelematta joka ikinen kerta kun lasken sen kädestäni.  Mutkun se malli on vaan niin ihana että se on pakko tehdä!

Tilasin Lankakamarista nyt sitten Knit Pron (musta edelleenkin tyhmä nimenmuutos) pyöröt: puisen setin + ylimääräiset kolmosen päät ja 80 sentin kaapelin.

Kommenttejahan noista koottavista Knit Proista on kuultu suuntaan jos toiseenkin: Monella on puikon pää hajonnut hetimiten, joillakin kaapelit eivät pysy tiukkoina ja niin edelleen. Toinen vaihtoehto olisi ollut Addi Click, mutta se on vielä hinnoissaan (paitsi Titityyssä), mutta se on vielä niin uusi juttu, etten ole kuullut siitä tarpeeksi käyttäjäkokemuksia. Tykkään kyllä Addin puikoista, mutta toisaalta tykkään Knit Pron sukkapuikoista kuin hullu puurosta.

Addin setissä olisi puikkokokoja aina kymmeneen milliin asti, Knit Prossa kahdeksaan. Addi-pakettiin kuuluu toisaalta vähemmän kaapeleita ja harvoin mä yli kasin puikoilla mitään neulon. Ja onhan ne nätit!

En mä tiedä, toisaalta tuntuu epävarmalta – mitä jos ne hajoaa? Mutta toisaalta mä olen nyt ne tilannut, ne on nätit ja moni on niistä tykännytkin. Turha kai tässä on jossitella?

Kuvassa on miehen synttärilahjaksi saama ns. rotvaario. Ledivalot ja kaikki. Rotvaario korvasi meillä viime jouluna jouluvalot :)

Muistelua

Annikainen alkoi blogisynttäreidensä kunniaksi muistella ja haastoi muutkin kertomaan neule- tai neulomismuistojaan.

Mulla oli teini-iän grungekaudella enoni vanha, luonnonvalkoinen palmikkoneule. Se oli löytynyt mummon vintiltä, eno oli kuollut ollessani kolmevuotias. Neule oli kuitenkin hyvässä kunnossa, pehmeäksi kulunutta villaa, todella muhkea ja painava neule. Sen vasemmassa rintapielessä oli tahra, joka ei lähtenyt ikinä pesussa ja sen hihoihin piti tehdä melkein 20 sentin käänteet, jotta mun sormet näkyi. Jostain syystä rakastin sitä paitaa ja pidin sitä todella, todella paljon. Se on edelleen vanhempieni luona mun vanhassa vaatekaapissa.

Neulomismuistoista tulee mieleen lähinnä eräs tumman marjapuuron värinen neule, jota äitini neuloi johonkin Rondon julkaisuun kuvattavaksi. Keskeneräinen neule lepäsi lasisessa hedelmävadissa ja kävin salaa silittelemässä silkkisen pehmeää lankaa.

Soraääniä

Wanhan sataman kädentaitomessuilta nappasin mukaani ShibuiKnits Sockia värissä, joka ei ollut mua aikaisemmin kuvien perusteella puhutellut ollenkaan: Pebble.

Tuntuu, että nykyään pitää olla koko ajan kesken tuollaiset sileän neuleen sukat. Niitä on niin helppo pudotella menemään tv:n ääressä, bussissa ja missä nyt sattuukin menemään. Tykkään vieläpä pitääkin sellaisia, ne eivät paina kengissä, ovat kyllin ohuet ja pitävät muotonsa.

Josko nää raaskis pitää ite?

Kuka vaanii joella?

Titityyn viimeisessä sukkaklubipaketissa syksyllä tuli yllärinä kerä (50 g) BC Garnin sukkalankaa. 50 grammaa oli tarpeeksi sniikkereihin noin koossa 40, kun varren kääntöihin käytti Lorna’s Laces Shepherd Sockia, jonka väri Devon sopi hienosti tähän tarkoitukseen.

Ei noi nyt mitkään kovin sievät oo, mutta on ne ainakin uniikit. :)

Ei muuten mikään unelmalanka neulottavaksi. Kaksipuoloset oli mun käsialalla liian isot puikot ja lanka narskui mennessään. Onneksi neulomisen iloa kasvatti kovasti tuo ihana lätäköityminen.

Sniikkerit
Lanka: BC Garn Sock, väri kai “Joki”, Lorna’s Laces Shepherd Sock, Devon
Puikot: Suzanne’s ruusupuuta, 2,5 mm
Malli: Omasta päästä, jotakuinkin kirjattuna Ravelryyn Saami Sneakereihin.

Kahden kuukauden jättiprojekti

Mun serkku saa kauan ja hartaasti odotetun (tai no yhdeksän kuukautta odotetun, mut kyl te tajuutte) vauvan, esikoisensa, ihan näinä päivinä. Laskettu aika meni jo tuossa tiistaina, joten kovasti kaikki tuntuvat päivystävän puhelimiaan.

Serkku, serkun mies ja heidän myötään vauvakin asuvat Tukholmassa, joten tuskin päästään muutaman päivän varoitusajalla muksuun tutustumaan. Koko Ruotsin sukuhaara on kuitenkin mulle tosi rakasta ja läheistä, joten jotenkin haluan tulokasta muistaa.

Nämä töpöt on roikkuneet keskeneräisinä ikuisuuden. Ensin aloitin yhdellä langanjämällä, joka tietenkin loppui kesken. Jatkoin kahdella turkoosilla sukkalangalla, ja sitten haasteeksi muodostui nappien löytäminen. Kun Wanhan sataman messuilta löytyi sopivia pikkunappeja, ei ollut jäljellä enää yhtään tekosyytä vitkutella näiden kanssa.

Saartje's Bootees (pdf) by Saartje de Bruijn
Langat: Wool in the Woods Cherub (punaoranssi), Lorna’s Lace’s Shepherd Sock (Devon), Colinette Jitterbug Elephant’s Daydream)
Puikot: 2,75 mm KnitPicks, virkkuukoukku 1,5 mm

Kuvien nostalgisesta ilmeestä saamme kiittää ISO-arvoa 1600 ja ihanaista Super-Takumar-linssiä. <3

Vielä kerran, pojat!

Tai siis ratasukat. Kun toi mies suostui sukkamalliksi lankomiehen sukkia varten, sain samalla napattua nämä kuvat. Näistähän olen kertonut jo mm. täällä. Sukat näyttää kuitenkin eniten sukilta jalassa.

Mahtava, ihana Wollmeise. Nämä sukat muuten edelleen tuoksuvat todella ihanalle (vaikka mies on jo käyttänyt niitä useamman kerran).

Ulkona paistoi aurinko. Kevät on ihan oikeasti täällä!

Ei nää nyt niin ihanat oo kuin Mustaavillaan versiot, mutta on nää silti ehkä hifeimmät sukat mitä olen saanut aikaan. Me proud! Eikä ees hävetä!

Lankomiehen viktoriaaniset

Tässä ne nyt on.

Malli: Oma basic-sukka
Lanka: Fleece Artist Trail Socks, väri Victoria (Titityyn sukkaklubi, korvauslanka) 
Puikot: Clover bambu, 2,25 mm x 15 cm

Jalkamallina toimii armoitettu avopuolisoni. Sillä ja langollani on vallan samantyyppiset koivet, pitkät ja kapeat. Jalkaterään tuli kantalapun ja kärkikavennusten väliin 80 kerrosta, varressa kerroksia oli maltilliset 14+30+12 = 66. Kantalappu 7 cm, ranskalainen kääntö. Silmukoita 76-80, kohdasta riippuen.

Kuvat eivät tee oikeutta langalle, sillä siitä neuloitui todella sileää ja siistiä pintaa.

Ihastuttava neulottava, mehevän syvät värit ja laadukas tiukka kierre. Suosikkilistalle.

Milloin mulla aikaa on mietteisiin…

Tämä on ehkä huikaisevin aasinsilta koskaan, ainakaan tässä blogissa :)

Jos mallin nimi on Green Iiris ja lanka on syvää harmaata mieleen nousevat tietenkin (?) harmaat silmät, joka puolestaan on Toivo Kärjen kappaleen nimi. Ja kappale siis alkaa noilla otsikon sanoilla. Selvää pässinlihaa. Varsinkin, kun säe mielestäni soi kauniisti tuon silkinkiiltoisen Venezia Worstedin  kanssa yhteen :)

Tätä lankaa on pakko neuloa noin ihanan mehevillä puikoilla. Ihan pakko.

Vaikea tätä on kovin monimuotoisesti esitellä, se kun on vasta ihan pikkanen palmikonpätkä, mutta mä olen ihan rakastunut siihen <3

Kapoisesta ulkomuodostaan huolimatta tästä siis on tulossa villatakki. Hienosta alkuperäismallista poiketen tähän tosin tulee helma.

Jäljittää, seurata, raahata…

Mua kummastuttaa, miksi Trail Socks –lanka on sen nimistä. Piti ihan kaivaa Wiktionary esiin ja tarkastella sanaa trail tarkemmin. Mulle tämä sana on yksi sanasokeuden uhreja, mulle se merkitsee aina vaan vahvasti jotain juniin liittyvää (train tai rail), olen sen ongelman tiedostanut jo vuosia sitten. En opi sen merkitystä. Nytpä opin, perkele, jos en tällä opi niin olkoon.

Trail

Etymology

Latin trahere, to drag along

Verb

Infinitive to trail

to trail (third-person singular simple present trails, present participle trailing, simple past and past participle trailed)

1. (transitive) To follow behind (someone or something); to tail (someone or something).

   The hunters trailed their prey deep into the woods.

2. (transitive) To drag (something) behind on the ground.

   You'll get your coat all muddy if you trail it around like that.

3. (transitive) To leave (a trail of).

   He walked into the house, soaking wet, and trailed water all over the place.

4. (transitive) To show a trailer of (a film, TV show etc.); to release or publish a preview of (a report etc.) in advance of the full publication.

   His new film was trailed on TV last night.

   There were no surprises in this morning's much-trailed budget statement.

follow behind

• Danish: følge
• Finnish: seurata fi(fi), jäljittää fi(fi)
• Italian: pedinare it(it), seguire it(it), inseguire it(it)

• Polish: śledzić, tropić
• Russian: идти по следу; выслеживать ru(ru) (vysl'éživat') (impf.), выследить ru(ru) (výsl'edit') (pf.)

drag behind

• Finnish: raahata fi(fi)
• French: traîner fr(fr)
• Italian: trascinare it(it), trainare it(it)

• Russian: тянуть ru(ru) (t'anút'), волочить ru(ru) (voločít'), тащить ru(ru) (taš'ít')

leave (a trail of)

• Finnish: laahustaa fi(fi)

• Italian: lasciar tracce di

Noun

Wikipedia has an article on:

Trail (route)

1. The track followed by a hunter.
2. A route for travel over land, especially a narrow, unpaved route for use by hikers, horse riders, etc.

• (track followed by a hunter): spoor
• (route for travel over land): dirt track, footpath, path, track

Onko tästä langasta kutominen kuin kivireen raahaamista? Kuin haavekuvien perässä juoksemista?

Ei ole. Tästä langasta neulominen on mukavaa ja sujuvaa. Lanka on pehmeää, mutta mukavan tiiviskierteistä. Langassa on syvät värit, vaikkakaan se ei harmikseni juuri lätäköidy.

Lankomiehen synttäreihin on vielä kaksi viikkoa, ei tule edes kiire!

Aurinko laskee länteen

Wollmeisen sukkaklubin kolmannen lähetyksen teemana oli kaukokaipuu. Aiemmat lähetykset ovat olleet teemoiltaan “kotiseutu” ja “lapsuuden haaveet”. Arvostan sitä, että teemat ovat hyvin mietittyjä ja loppuun asti vietyjä. Katsokaa vaikka näitä kaukokaipuun aarteita:

“Orient” – upeita mausteisia oransseja ja hieman jopa maomaista puhdasta punaista. En tiedä, ajattelenko eniten Kiinaa, Intiaa vai Kaakkois-Aasiaa, mutta ainakin ajatukset vaeltavat itään. Shanghai!

“Occident”  eli länsimaat. Itselleni tämä väri on Atlanttia, Irlannin lammaslaitumia, pohjoisen hauraita lehtimetsiä, Euroopan tammilehtoja…

Upeat värit jälleen kerran. Harmi, että seuraava lähetys on klubin viimeinen.

Koska Claudia aina ajattelee kaiken loppuun asti, pienessä silkkipussukassa oli suloinen leijonasilmukkamerkki. Nallekarkit eivät ehkä ole kauhean eksoottisia, mutta kiva pikku bonus kuitenkin :)

Muutama teistä jo näkikin nämä langat kun kävin vartin leuhkintavisiitillä neulemiitissä :) Sääli, että piti lähteä, toivottavasti teillä oli kivaa!