Messuviiliksiä

Olin ajoissa liikkeellä. Lähdin eilen kymmeneltä kotoa (ja meiltähän pääsee suoraan ratikalla Wanhaan satamaan), joten olin kädentaitomessuilla puolisen tuntia ovien avautumisesta. En viihdy ihmisjoukoissa ja yritän etsiä messuillakin aina ajankohdan, jolloin olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä kulkemaan hieman vapaammin. Turha toivo, paikka oli täynnä heti. Valuin ihmisjoukon mukana enemmän tai vähemmän tahdottomana.

Toiveissa oli löytää sukkalankoja, nappi siskon Shalomiin, KnitPicksin puikkoja ja “jotain kivaa”. Olin aika avoimella budjetilla liikkeellä, joten olin salainen kultakaivos myyjille. Olen palvelunatsi – mut saa ostamaan vaikka pernaruttoa jos palvevlu on hyvää ja rutto laadukasta. Olin altis, mukanani oli käteistä. Olin kävelevä aikapommi.

Olen tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä ja ollut myös messutöissä. Matkamessuja ja keksikonsulentin hommia, myöhemmin it-alan messutilanteita. Tiedän, mitä aikainen rakentaminen, pitkät päivät ja messujen omalaatuinen tunnelma tekevät jaksamiselle ja miten tiukassa se hymy on. Kuitenkin yllätyin useammin kuin kerran siihen, että lähestyin myyjää eilen ja kyselin jotain tuotteista, enkä saanut vastaukseksi kuin murahduksen. Parhaimmillaan myyjä istui tiskin takana tuolissa, ja kun kysyin tuotteen hintaa (jota EI ollut näkyvillä), myyjä pyöräytti silmiään ja nousi lopulta huokaisten tuolistaan “palvelemaan” minua. En ostanut tuotetta.

Ei käsityöläisen tarvitse olla huippummyyjä eikä olla mielin kielin, mutta peruskäytöstavat luulisi löytyvän rankkana messupäivänäkin. Jos jaksaminen on noin vähissä ensimmäisen messupäivän aamuna, onnea vaan.

Onneksi myrtsejä naamoja näkyi kuitenkin vähemmistönä. Hyvää palveluakin sai ja ostettavaa löytyi. Ja tuttuja näkyi!

KnitPicksejä löysin vain koossa 2 mm, mutta ne maksoivatkin vain 5 euroa / setti. Ostin Cloverit (2,25 mm), 11 euroa,  ja pikkunappeja.

Kaksi sarvinappia, vaalea shalomiin ja tumma vastaisen varalle. Kolme euroa kappale, myyjänä Kauhavan kangasaitta. Kaupantekijäisinä sai vielä kirjeveitsi/mittatikun, ei paha.

Shibuin sukkalankaa mä lähdin hakemaan. Tarkoitus oli ostaa Kiwiä ja Honeytä ainakin, mutta livenä ne värit ei sitten oikein jutelleetkaan mulle. Löytyi mieleisiä kuitenkin:

Herkkuja!  Mukaan tarttui myös Hand Maidenin Casbahia aivan uskomattoman upeassa värissä:

Lisäksi päätin ostaa neulomisesta innostuneelle kummitytölleni omat välineet, jottei aina tarvitse olla hiplaamassa muiden lankoja. Peace Fleecen kutosen puikot leppäkerttunupeilla ja ihanan herkullisen vyyhdin Araucanian Nature Woolia. Tytöllä oli siis synttärijuhlat eilen. Vein kirjan (“Ensimmäinen tietosanakirjani”), jo esitellyt rannettimet ja nuo neulontatarvikkeet. Tyttö halusi heti keriä vyyhdin ja saada aloitussilmukat. Loppuillan hän mumisikin sohvannurkassa “menee ovesta sisään, hakee langan, tulee ovesta ulos, laittaa oven kiinni…”

LIsäksi löysin ihanan pannunalusen, jonka vein siskolleni. Linkin takana ei ole siitä kysisestä kuvaa, mutta samanhenkisiä. Valintani oli valkoinen lammas.

Nää oli hei mun ekat käsityömessut!