lauantai 3. tammikuuta 2009

YK

Pikku-Kettu paljasti blogissaan, että meneillään on YK:n Kansainvälinen luonnonkuitujen vuosi. Tietoa YK:n juhlapäivistä, -vuosista ja -vuosikymmenistä.

Mielestäni luonnonkuitujen suosimisen ei tarvitse tarkoittaa, ettei saisi nauttia keinokuitujen eduista (ja edullisuudesta). Monessa luonnonkuidussa on myös haittansa.

Juhlitaan siis luonnonkuitujen tiedostavan käytön vuotta, sitä, että mahdollisuuksien rajoissa tuemme luonnollista ja ekologista kuiduntuotantoa.

Villantuotannon sivutuotteena saadaan lampaanlihaa. Lammas pystyy tuottamaan myös maitoa, josta saadaan loistavia juustoja. Toisaalta lammas tarvitsee paljon rehua, jonka kasvattamiseen käytetty maa ja vesi voitaisiin hyödyntää ihmisravinnon kasvattamiseen. Toisaalta - lammas voi laiduntaa vaikeillakin maastoalueilla. Lampaita pidetään monella mentaliteetilla. Sama koskee villan käsittelyä ja värjäystä. Ja kuljetusta! Suositaanko tänä vuonna kotimaisia lampaita australian merinolampaiden sijaan?

Alpakka, angora, kashmir, jakki, vikunja, biisoni... Alpakka on monipuolinen hyötyeläin ja menestyy Suomessakin. Niitä käytetään jopa terapia-alpakoina! Itse pidän alpakanvillasta, haluaisin sitä vain kotimaisena versiona helpommin.
Angorakani kelpaa ruoaksi, joskaan en ole varma, paljonko tätä hyödynnetään. Kani elää kuitenkin vaatimattomissa oloissa ja lisääntyy nopeasti.
Jakki on tärkä osa elinalueensa taloutta: Siitä saadaan lihaa, maitoa ja villaa. En tiedä, miksei villaa hyödynnetä teollisesti enempää - ehkä sen saatavuus on huono. Itselläni on vyyhti villa-jakinvillalankaa ja se vaikuttaa hyvältä.
Vikunjat ja biisonit ovat ehkä ääripää ja tulevat aina olemaan kuriositeetti kuitutuotannossa - molemmat ovat rauhoitettuja, joten niiden villaa saadaan vain karvanvaihdossa irronneita villoja keräämällä.

Maissilangasta ollaan montaa mieltä, samoin kuin puuvillasta. Molemmissa on hyviä puolia, puuvilla taitaa olla yksi helpoimpia tekstiilikuituja huollon kannalta. Puuvillaa käsitellään usein voimakkaasti, myös rajuilla kemikaaleilla. Luomupuuvillan saatavuus on parantunut onneksi huimasti. Hyötypuolia ovat tietenkin maatuvuus ynnä muu, mutta nämä kuidut tulevat aina pitkän matkan takaa. Maissikuidulle plussaa: Sitä saadaan ruoantuotannon sivutuotteena.

Entäs baljon buhuttu bambu? Antiseptiseksi mainittu, nopeakasvuinen, ei kuluta suuria määriä ravinteita... Bambuakin tuotetaan kuitenkin kestävämmin ja ei-niin-kestävän-kehityksen periaatteilla. Kannattaa tutustua ainakin langan valmistajan kotisivuihin - yleensä valmistaja mainitsee, jos panostaa fiksuun bambukuituun. Pahimmillaan bambukuidun viljely voi pirstoittaa entisestään hajanaisia Keski-Kiinan bambumetsäalueita, ja kaikkihan tietävät, mikä nappisilmä siellä on jo muutenkin alhaalla.

Jadeiitista ja Seacellistä en osaa sanoa mitään. Käsittääkseni ainakin Tofutsiessä käytetään ruokaäyriäisten ylijäämäkuoria, joten plussaa jätteen hyötykäytöstä (ja innovatiivisuudesta!). Puun käyttö lankana (Tencel/Lyocell) on myös mulle aika vierasta, kuulemma se kuitenkin on hyvä juttu. Levästä olen huolissani Aasian jo muutenkin haitallisen merien hyväksikäytön vuoksi.

No mutta eiväthän luonnonkuidut tähän lopu. Silkki ja sen tuotanto ovat kaikille tuttua. En ole vieläkään varma, hyväksynkö silkkiä lopulta itseni päälle (eläinsuojelullisista syistä), toistaiseksi silkkilangat ovat olleet osa ostoslistaa. Haluan myös tutustua paremmin silkille tehtäviin käsittelyihin.

Osa soijalangoista tuotetaan tofun valmistuksessa syntyvästä jäteherasta. Parhaassa tapauksessa tuo hera pääsisi muuten eläinten rehuksi, aina ei siihenkään käyttöön, joten parhaimmillaan soijalanka on hip ja pop. Maitolangan maidonkulutuksesta ja tuotantoprosesseista ei tunnu löytyvän tietoa. Vinkatkaa jos tiedätte hyvän tietolähteen! Maito on materiaalina ihanaa, ainakin Sole Latte on ihan superia lankaa.

Onko kukaan neulonut banaanista muuta kuin Ullan testikappaleen? Banaanihan on nopeakasvuinen ruohokasvi ja voisi kuvitella, että kuitua voitaisiin saada hyvin varsinaisten banaanien viljelyn ohessa. Ongelmia: Banaaniplantaasien huonot työntekijäolot, myrkytykset ja pitkät kuljetusmatkat. Reilun kaupan luomubanaanilanka olisi kivaa :)

Kuituhampusta on vaikea keksiä varsinaisia huonoja puolia, pellavan kanssa sama juttu. Molemmat menestyvät laajalla alueella, niitä voitaisiin lähiviljellä.

Mitä muita luonnonkuituja keksitte? Mikä on suosikkinne? Kertokaa nokkosesta!

1 kommentti:

  1. Muistelen lukeneeni, että kashmirin tuotanto ei ole aivan eettisimmästä päästä. Vuohista teurastetaan jo kakaroina ne, joiden turkki ei ole tarpeeksi hyvä. Symppaan vuohia enkä osta kashmiria sisältäviä lankoja.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!