Elämäni villapaitoina / My Life in Sweaters

Ihana MevrouwWalvis muisteloi blogissaan neulomiaan villapaitoja ja -takkeja. Joku on ollut varsin tuottelias, 54 vaatetta!

The ever-so-lovely MevrouwWalvis counted the sweaters and cardis she has knit and wound up with the staggering number 54!

Mun kertymä on aivan eri tavalla vaatimaton. Neuloin ekan villapaidan tai -takin elokuussa 2008. Arvelin neuloneeni yhteensä viisi tai kuusi paitakokoista vaatetta, mutta on näitä nyt muutama enemmän jo ehtinyt kertyä.

I am nowhere close to those numbers. I knitted my first cardigan in August 2008. I thought I could count to five or six, but the number was slightly larger.

Ensimmäiseen paitaani ostin langat Priimasta. Tykkäsin tuosta Pinwheelistä ihan älyttömästi, sääli, että pesin sen välittömästi pilalle.

My first cardi was knitted with soft English wool. I loved this cardigan... it's a shame I felted it in the first wash.

Samoilla Priimanreissuilla ostin tosi paksua, löyhää villalankaa, ja neuloin siskollekin Pinwheelin. Se nyppyyntyi ihan riettaan näköiseksi heti kättelyssä, mutta värit olivat kauniit. Puikot kuvassa ovat kokoa 10 mm.

I also bought some superbulky yarn and knitted a Pinwheel for my sister. It pilled like crazy. The colors were lovely, though. The needles in the picture are size 15.

Seuraava paita syntyi samaan rytäkkään. Menitasta ostettua Novita Luksus Cloudia, joka tuntui tosi kalliilta, kun osti paidallisen. Nyppyyntyi myös ihan välittömästi, alennettiin parissa kuukaudessa kotipaidaksi ja puolen vuoden ikäisenä tais jo lentää roskiin.

This sweater's yarn was by the Finnish brand Novita. It too pilled and was declared a wear-only-at-home sweater after a couple of months.

Ehkä tämäkin lasketaan paidaksi? Little Knitsistä tilattua Ella Rae Shibua. En pitänyt kertaakaan, meni suoraan UFFin laatikkoon.

Maybe this counts as a sort of sweater too? I ordered Ella Rae Shibu from Little Knits. I never wore this one before giving it to goodwill.

Sitten Ihan Kaikki neuloivat Vihervaaran, niin minäkin. Lanka on Lion Brand Wool Easea, sitä, mitä VK:ssakin käytettiin. 90 % akryyliä! Tämä paita on nyt kummitytölläni.

Everyone knitted a Green Gables hoodie next, and so did I. The yarn is Lion Brand Wool Ease, 90 % acrylic! My niece wears this hoodie now.

Ensikosketukseni Cascade Venezia Worstediin.  Se kuuluu lempilankoihini edelleen. Tuonkin takin pesin heti pilalle, mutta tämä ei niin harmittanut, ei ollut mun tyylinen. Napit ovat Etsystä, olen siis jo hurahtanut siihenkin.

Here is the result of my first encounter with Cascade Venezia Worsted. It still remains one of my favorite yarns. I felted this in the wash too. The buttons are from Etsy, so by this time I was carrying my money there too.

Cascade 220:aa ja mahdollisimman epäpukeva malli. Napit oli kivat.

Cascade 220 and a pattern that could not suit me any less even if it tried. I liked the buttons, though.

Shalom Brown Sheep Lamb's Pride Bulkystä. Meni siskolle.

Shalom vest out of Brown Sheep Lamb's Pride. Gifted to my sister.

Joukahainen muka miehelle Cascade 220 Quattrosta. Lanka ja malli oli molemmat kivoja, mutta pahaksi onnekseni olin ottanut mitat miehen vanhasta villapaidasta, eikä tämä tekele todellakaan mahtunut päälle.

Joukahainen sweater for my boyfriend. The yarn, Cascade 220 Quattro, and the pattern were both nice, but I had taken measures of an old sweater, which didn't fit him anymore. Oh, well.

Wollmeise-villatakki itselle. Tämän tiheys on muuten ihanat 34 s / 10 cm. Tekemiseen meni hetki.

A Wollmeise cardigan for myself. The gauge is 34 sts / 4 inches. It took me a while.

Ihana angorapaita, josta lihoin ulos lähes välittömästi. Pupulanka tuli Colourmartista.

An angora sweater. I gained too much weight to fit in it, so I gave it away. The bunny yarn is from Colourmart.

Wollmeisepaita poolokauluksella. Olen pitänyt tätä aivan älyttömästi.

A Wollmeise sweater with a turtle neck. I have worn this a lot.

Steekattu villatakki, myös Wollmeisesta.

A steeked cardigan, also Wollmeise.

Ja rento raglanvillis... Wollmeisesta.

And a casual raglan sweater... Wollmeise.

Ja sit tällainen Wollmeise-paita.

Oh, and a Wollmeise sweater.

Ihanaa silkkivillaa. Nyt ollaan jo reilun vuoden takaisissa tunnelmissa. Jatkuvassa käytössä.

Lovely silk&wool cardigan. This was a year and a bit back. I wear this al the time.

Ja viimeisin tuotos, Pohjan akkaa 3/4 kg.

And the latest: Knitlob's Lair Pohjan Akka, 750 g in total.

Saldoni on siis 17 villapaitaa tai -takkia, jos lastenvaatteita ei lasketa mukaan. Lasten nuttuja, takkeja ja paitoja olen neulonut laskujeni mukaan 10.

That makes 17 sweaters and cardigans, excluding kiddie-wear. I have knitted 10 baby or child sized sweaters or cardis.

Olisin kovasti utelias lukemaan muiden yhteenvetoja, pliide *räpsräps*

I would love to read your report, too *Pretty please* 

Rustiikkista / Rustic

Olen neulonut niin paljon tuollaisia hattaranpehmoisia juttuja, että tällainen rehellinen suomenlammas tuntui tosi karhealta. Oon vielä kehrännyt sen aika kovaksi (paljon kierrettä sekä säikeessä että kerratessa), ihan ajattelemattomuuttani siis, en tarkoituksella. No mut ei se mitään! Kauluri on tarkoitettu  pystykauluksisen takin kauluksen päälle, ei suoraan kaulalle, ja kädet tuntuivat kestävän ihan mainiosti vähän karkeammankin langan.

I've been mostly knitting silky soft yarns lately, which made this finnsheep yarn feel like steel wool. I have not exactly helped the situation by spinning it with loads of twist. I didn't mean to spin it so hard, it just... happened. Oh well, the cowl is meant to be used with a high-collar coat, on top of the collar, and my hands didn't itch when wearing this set.

© MevrouwWalvis

Kaulurin tekotapa oli jyrkän tieteellinen: Luodaan pyöröpuikolle jonkin verran silmukoita, suljetaan pyöröneuleeksi, neulotaan helmineuletta, kunnes alkaa kyllästyttää ja päätellään silmukat. Kämmekkäät tein samalla metodilla, lisäsin vaan peukalokiilan ja lopuksi pätkän peukaloa. Niin ja oli niissä vähemmän silmukoita :)

The cowl method was very scientific: Take a circular needle, cast on a bunch of stitches, knit in the round using seed stitch until it becomes boring, bind off. I used the same method for the mitts, just added a thumb gusset and a thumb. And used less stitches.

Tässä vielä lanka lankana - -

Here the set is still in its yarn form...

- - ja ennen sitä villana. Värjäys Louhittaren luolan, väri on nimeltään "Puoliksi mies, puoliksi apina".

...and in its wool form. The dyework is by Knitlob's lair.

Kevättalvea odotellessa / Early Spring Days, Welcome

Pomo pakkasi itsensä, minut ja graafikonplantun punavalkoiseen sillipurkkiin ja luotsasi koko joukon komiasti ulkomaille. Ja se oli kuulkaa ihanaa! Olin niin lomalla, että ylläni oli mm. Prismasta ostettu akryylineule.

My boss packed herself, me and our graphic designer into a ferry and whirled us to Sweden. It was so much fun! I even wore an acrylic sweater and that is as far from my work persona as you can get. Perfect little getaway.

Laivaan päästyämme marssimme hyttiin, kaivoimme puikot esiin ja neuloimme lähtöä odottaen. Tietty! Ehdittiin me toki illan mittaan mm. syömään hyvin, cava-baariin ja ostoksillekin... mutta parasta oli silti palata hyttiin hyvässä seurassa ja kaivaa ne kutimet taas esiin.
First thing we did when we got onboard was to march to our cabin and get on with our knitting. Well ok, we did get around to eating, shopping and enjoying the ferry cava bar, too, but I enjoyed getting back to the cabin, kicking of one's shoes and knitting in great company.



Tukholma helli meitä upealla säällä, muutama pakkasaste ja kuulas ilma. Marssimme käytännössä koko päivän ylös-alas Södermalmin katuja ja tutkimme alueen pikku puoteja. Poikkesimme kahville hassuun hippikahvilaan ja lounaalle hipsterikuppilaan. Kolusimme kirpputorin ja luomupuodin.

Stockholm was beautiful, as always, and the weather was splendid. We walked all day, up and down the streets of Södermalm, popping into little shops and cafes.

Ystävien kanssa on helppo olla reissussa.

Everything seems so effortless when traveling with good friends.

Olihan meillä agendakin, neuleista piti saada kuvia. Ja kuten lupasin, itsekehrättyjä neuleita, olkaa hyvät.

We did have a mission, too! We needed to take some pictures of finished knits. And as promised, here are some accessories I knitted using home-spun yarn.

© MevrouwWalvis

© MevrouwWalvis

Patinoituneet hanskat ja pipo
Mallit: Hanskoihin inspiroi Camp Out Mitts (Ravelryssä), tosin olin laiskumus enkä tullut missään vaiheessa avanneeksi ohjetta. Pipo tuli stetsonista, toi kun on tollanen perus.
Lanka: Pomo antoi mulle joskus aikoinaan letin rambouillet-lampaan villaa. Siitä tuli ketjukerrattua lankaa sitten.
Puikot: 3,5 mm molemmissa neuleissa

Aged mitts and hat
Patterns: I was inspired by Camp Out mitts (pattern available in Ravelry), but I was too lazy to actually open the pattern, so I improvized. The hat is a basic hat, no particular pattern.
Yarn: Navajo plied rambouillet wool, gifted by my boss some years back.
Needles: 3.5 mm.





Pehmeät on! Rambo on vielä luonteeltaan sellaista, että se pesussa muhkeutuu ja kuohkeutuu. Tykkään noista ruosteisista sävyistä.

These are soft. Rambo is a sort of wool that gets thicker and softer when washed. I love these rusty tones!

Kalasoppaa ja intoilua / Fish Soup and Anticipation

Miehen kokatessa keittiössä madesoppaa mä horisen Ravelryssä joutavuuksia. Viihdytän itseäni katselemalla kuvia viime kesältä ja miettimällä, minkä neuleen pakkaan huomenna reppuun.

My fiancé is cooking fish soup. (I love fish names in English! From Wikipedia, about the fish he is using today: "The burbot (Lota lota) or bubbot^[1] is the only gadiform (cod-like) freshwater fish. Also known as mariah, the lawyer, and (misleadingly) eelpout, the burbot is closely related to the marine common ling and the cusk.") I keep myself entertained by looking at pictures from last summer and thinking about what I want to knit tomorrow.

Kevät polttelee jo kovasti ajatuksissa. Lumi voi alkaa sulaa jo parin kuukauden päästä! Kesäkesäkesä... Yhtään ei auta toi pelargonikuvien selaaminen, ajatus uudesta parvekkeesta, välillä pilkahteleva aurinko...

I am getting excited about spring. The snow might start to melt away in a couple of months. Summer... Looking at pictures of geraniums does not exactly help out. Nor does the fact that we have a new balcony. And the sun already peeks out every once in a while.

Tästä suloisenpehmeästä käsinkehrätystä on tulossa kauluri silakansuomuneuleella. Hi-das-ta! Opin lisäksi sen, että tuohon neuleeseen on otettava reilusti isot puikot - aloitin koolla 3,5 mm, mutta päädyin lopulta koon 6,5 pyöröihin. Woops :)

This divinely soft hand-spun yarn is turning into a herringbone cowl. I have never tried that stitch before. It takes ages! Also, I doubled the size of my needles and started again. Woops :)

Ensi viikolla on muutenkin luvassa pikku neuleita käsinkehrätyistä langoista. Luotan siihen, että huomisella Villavyyhdin työhyvinvointiretkellä pomo auttaa kuvaamisessa.

I will post about little projects of hand-spun yarns next week. I trust my boss will help me take pictures when we head out to our company spring get-away tomorrow.

Ihanaa keväänodotusta!

Have a wonderful time waiting for the spring!

Pikku Bob / Little Bob

Olen nyt blogannut enemmän tämän vuoden aikana kuin viime vuonna kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana. Kunhan ohitan koko viime vuoden postausmäärän, pistetään arvonta pystyyn. Pysykää samalla lepakkokanavalla!

I have already blogged more this year than I did for the eight first months of last year. Once I pass the total number of posts last year, I'll organize a blog lottery. Keep tuned!

Oisko tämä viimeinen joululahjabloggaus?

If I am not mistaken, this is the last one about Christmas presents.

Kummipoikamme, vuodenvaihteessa 11 kuukautta, on suuri musiikin ystävä. Tulee musiikki sitten levyltä, puhelimesta, soittorasiasta tai muusta lelusta, ihmisestä tai mistä vaan, askel alkaa heti notkua. Jo puolen vuoden paikkeilla hän osoitti suurta rakkautta reggae-musiikkiin. No, siitä se ajatus sitten lähti...

Our dear godson, 11 months on new year's, is a huge music lover. He doesn't care where the music comes from, a cd, a phone, a music box, a toy, a person - the second he hears it, his walk becomes a dance. He was about six months old when he showed great respect for reggae music.

Kevätpipoon valittiin perinteiset rastavärit (vaikka miehen mielestä mustaakin olisi pitänyt olla), viileää puuvillaa ja pitkä muoto. Neuloin tämän Ricon puuvilloista muistaakseni kolmosen puikoilla.

I planned this hat to be worn in the spring, so I chose cotton in the traditional rasta colors. I used size 2.5 needles and knit the hat quite long.

Tässä hän on, naamioituneena koska internet, istumassa pyykkikorissa ja tutkimassa uutta kolmen ceedeen reggae-kokoelmaansa.

Here he is, in camouflage for internet purposes, sitting in a laundry hamper and holding onto his new 3-cd reggae collection.

Iskälle / For Dad

No niin, valokuvauksen ihmelapsi taas täällä, hei.

The photography genious here again, hi.

Isällekin piti saada jouluksi sukat. Iskä on siitä vaikea, ettei sen reaktioista voi oikein päätellä, mistä se tykkää ja mistä ei. Äiti sitten jälkeenpäin juoruaa, mitä sukkia se on pitänyt.

I wanted to give my father a pair of socks for Christmas. He is difficult to give presents to, as I can never really figure out whether or not he likes what he gets.

Tästä ylemmästä kuvasta voitte päätellä, että neuloin Vuorelman Vetoa ja tein raitoja. Alemmasta kuvasta saa ehkä hyvällä tahdolla selville, että pari tuli valmiiksi asti. Lisätietona kerrottakoon, että puikot olivat 2,75 mm. Kokoa näilläkin se noin 44.

From the picture above it is clear that I used Vuorelma Veto sport-weighed sock yarn and knitted stripes. From the picture below one might just see that the pair actually did get finished. I used size 2 needles. The sock size is EUR44.

Kahdelle tyttöselle / For Two Little Girls

Serkkuni perheeseen kuuluu kaksi pientä tyttöä, joista toinen on Viileän Venlan suuri ihailija. Lupasin auttaa serkkua joululahjojen teossa ja tällaiset ruusukkeet syntyi: Kaksi hiuspinniä Venla-fanin vaaleaan tukkaan ja yksi rintaneula pikkusiskon takkiin, mekkoon tai laukkuun. Langat löytyivät omasta varastosta (Ricon puuvillaa Villavyyhdistä ja Ricon merinoa samasta puljusta). Helmien valinnassa olin Prisman varassa, onneksi sieltä löytyi edes jotain! Omat helmet ovat edelleen muuton jäljiltä jossain varmassa tallessa.

My cousin's family includes two little girls amongst other people. One of them is a huge fan of Viileä Venla, a character of a Finnish kids' movie. Venla uses big bows, flowers, and ribbons on her hair. I helped my cousin with the Christmas presents and this is what we came up with: Two hair rosettes for the little Venla fan and a brooch for her little sister. All the yarn (Rico's cotton and merino wool) are leftovers from my own stash. The beads are genuine plastic from a nearby supermarket. I haven't found my bead stash after we moved.

Itsehän sitä ei koskaan ole tyytyväinen, nytkin nuo helmien ja lankojen värit mielestäni riitelevät railakkaasti. Onneksi en kuitenkaan ryhtynyt överikriittiseksi - tytöt ovat kuulemma aivan hurmaantuneet ruusuistaan.

It seems I am rarely fully happy with what I make for others: I hate how the colors clash here. I am glad, though, I didn't listen myself too closely, as I am told the girls absolutely loved their new jewelry.

Puutarhassa / In the Garden

Muutama vuosi sitten katselimme ihanaisen äitini kanssa Ravelryä. Hän oli saanut lahjaksi Wollmeisesta neulomani sukat ja oli ihmeissään moisista väreistä. Ravelrystä sitten katselimme, mitä kaikkea Wollmeisesta onkaan neulottu ja miten upeita värejä oli niin paljon. Äitini leuka loksahti, kun hän näki värin 'Johannesbeer & Brennelse', punaherukka ja nokkonen. "Ihana!" Otin haasteen vastaan.

A couple of years back I gave my mother a pair of Wollmeise socks. She fell in love, head over heels, with the colors. I then took her to Ravelry and showed her some pictures. I could almost Hear her jaw drop when she saw Johannesbeer & Brennelse, red currants and nettles. "I love that!" Challenge accepted.

Sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta projekti ei edennyt ikuisuuteen. Väriä ei ollut päivityksissä enkä Ravelryn destashayksistäkään sitä saanut käsiini. Lopulta kävi faksi Annelille, kun ihana ystäväni Anna kiikutti minulle vyyhdin. Mikä aarre! Niin Anna kuin lankakin.

I stalked and browsed and looked under every rock, but was unsuccessful in finding the yarn. After what seemed like eternity my dear friend Anna put a skein of it in my hands and giggled. My precious! That applies for both, Anna and the yarn.

Neuloin sukat. Varren spiraalikuviota hämmensin hiukan marssittamalla nostettuja silmukoita pitkin poikin vartta. Eipä tuosta kummoistakaan efektiä tullut, mutta tulipahan kokeiltua. Terät neuloin ihan sileää.

I cast on for socks. I used some slip stitches on the leg to break the spiralling a bit. It doesn't make a lot of difference, but oh well, now I've tried that too. The instep is plain stockinette.

Oli vissiin vähän eri tiukkuus käsialassa, kun yht'äkkiä lanka teki jotain ennenkuulumatonta ja maalasi ison nokkosenlehden toiseen sukkaan. Meinasin ensin purkaa, mutta annoin sen sittenkin olla.

My gauge must have changed along the way, as the latter sock started pooling like crazy. I was very close to ripping it, but then I shrugged and let it be.

Nämä sukat menivät tänä jouluna lahjaksi ihanan herukka-akvarellin kanssa. Maalaus pääsi heti lipaston päälle ja sukat äitin jalkoihin.

I gave the socks to my mom this Christmas along with a beautiful watercolor painting of red currants. The artwork went straight on top of her dresser and the socks went straight to her feet.

Raitoja / Stripes

Olipa mukava käydä siskon luona kylässä eilen, kun siellä oltiin mun neulomat sukat jalassa päiväunilla. Asialla ei ollut perheen lyhin, kuten olisi voinut olettaa, vaan perheen pisin: lankomies.

We went to visit my sister's family yesterday. Someone was napping, wearing the socks Santa brought them. No, not the shortest one in the family, but the tallest: My brother-in-law.

Monenmoisia sukkia olen sinne toimittanut vuosien varrella, ja kaikki niistä ovat kestäneet vissiin maksimissaan kahden viikon ajan reiättöminä. En enää tiedä, mitä teen, paitsi että lanko saa synttärilahjaksi parsinsienen ja valikoiman parsinneuloja.

I have given him half a dozen pairs of socks these last few years, but none have survived over two weeks or so before he has managed to get holes in them. The coming March he will get a darning egg and some needles for his birthday.

Yritän tällä kertaa taas vähän erityyppistä lankaa, Vuorelman Vetoa. Kotimainen lanka, hyvä ja laaja värikartta, hyvä saatavuus käsittääkseni kautta suomen, edullinen - kiva perussukkalanka, siis. Tästä myös neuloo miestenkin sukat vikkelästi, koska lanka on aika paksua (256 m / 100 g). Käytin muistaakseni puikkokokoa 2,75 mm.

This time around I tried a different sort of yarn, Vuorelma Veto. It is a Finnish sock yarn with a nice color chart, wide availability (in Finland at least) and a reasonable price tag - a nice yarn for basic socks, that is. It is also quite thick for socks, 280 yards for 3.5 ounces, so it is quite fast to knit even a man-sized pair. I used size 2 needles.

Ihanille naisille / For Wonderful Women

Vielä jonkin aikaa tuppaa näitä joululahjaneuleita ja olen vielä kierona ihmisenä ajastanut näiden julkaisun eri päiville, niin ei tule ylipitkiä postauksia. Tosin tänään näette kahdet sukat, koska en kehtaa tehdä erillistä bloggausta sukista, joista ei ole yhtään kappaletta tarkkaa tai puhkipalamatonta valokuvaa. Talviolosuhteet, minä ja kamera emme saa näemmä oikein mitään tolkullista yhdessä aikaan.

Still more Christmas knits to come. I have timed these to come out on different days so that I won't bore you with a million mile long post. Today you'll see two pairs of sock, though, as I could not bring myself to write a post with zero focused pictures... Winter, my camera and myself are not the best team there is.

Tässä nää kaunokaiset nyt sitten ovat:

This picture was the best of the bunch:

Siskolle koon 38 perussukat (rikottua joustinta ja sileää) Louhittaren luolan Väinämöisestä. Tämäkin väri on tongittu Tuulian laareista joskus aikana ennen värikarttoja, mutta jos matkiminen himottaa, suosittelen tsekkaamaan värinä vaikka Kurpitsan. Puikot oli tutut ja turvalliset 2,25 mm.

Basic socks (broken rib and stockinette stitch) for my sister, knitted with Väinämöinen sock yarn. This color dates back to the time before color charts, too, but if you want to copy this amazing and so well presented pair of socks, try out 'Kurpitsa'. The needles were, again, size 1 or 2.25 mm.

Oiskohan siinä kaikki mun jouluksi kutomat Väiski-sukat? Nytkin on yhdet puikoilla, mutta koska sukkakiintiö on hetkeksi täynnä, ne saavat muhia kaikessa rauhassa yhden kassin pohjalla.

I wonder if that completes the series of Väinämöinen socks for this Christmas... I have one pait on the needles as we speak, but I am so over knitting socks for a few months. Let them rest for a while.

Olen pitkään pyöritellyt Ravelry-jonossani ohjetta Escalator Socks, mutta niinhän siinä sitten kävi, että ajatus muokkautui omassa päässä erilaiseksi ja lopulta puikoilta ryömivät ihan eri näköiset liukuhihnakuviot. Lankana näissä on Ilun värjäämä perussukkalanka, väri on Daalia. Todella mehevää ja ärhäkkää pinkkiä, josta tiesin kummityttöni pitävän.

I've had Escalator socks in my Ravelry queue for ages. I had them in mind when I started this following pair of socks, but in the end a totally different escalator pattern crawled from my needles. The yarn here is Ilu's basic sock yarn in 'Daalia'. I love this cold, vivid pink, and I knew my niece would also adore it.

Kun nyt olin lähtenyt kikkailemaan, kokeilin vähän muutakin: Cat Bordhin Sweet Tomato Heeliä eli tomaattikantaa aikuisen sukkiin. Vauvansukkia olenkin tehnyt tällä kantapäällä jo useampia, mutta aikuisen koossa testaaminen on jäänyt. Nyt tein kaksi ja puoli toistoa lyhennettyjä kerroksia ja istuvuus on aivan loistava ainakin mun käpälään. Kuulemma kummitytöllekin istuvat hyvin ja ovat päässeet pitoonkin :)

This was a good project to try Cat Bordhi's Sweet Tomato Heel on. I have used it in kiddie socks a couple of times, but never in adult-sized socks. I repeated the short rows two and a half times and they fit really nicely. They fit my niece too, she tells me, and adds that she has been wearing them, too :)

Jonosuomuiset / Scales in Neat Rows

Neuloin joululahjaksi kahdeksan paria sukkia. Periaatteessa lähipiirissä seitsemän ihmistä odottaa pehmeää pakettia, mutta mies on ollut niin kiltisti, että sai kahdet sukat. Toiset olivat ne jo bloggaamani ruostuneet sukat ja toiset nämä Jonosuomuiset. Aloin ajatuksissani tehdä Shur'tugal-sukkia (jotka olen neulonut jo kerran aiemmin ja joista mies tykkää), mutta onnistuin tunaroimaan mallineuleen niin, että suomut eivät asettuneetkaan lomittain vaan pystysuoriin jonoihin. Eipä mitään, eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Kivalta toi näyttää noinkin.

I knitted eight pairs of socks for this Christmas. I have 7 people waiting for knitted gifts, but I wanted to pamper my dear fiancé with two pairs. I already blogged about the first pair and here are the other ones. I started to knit Shur'tugal socks, which I have already knitted once, but something happened between reading the pattern charts and knitting and I screwed up. Oh well, this looks pretty good too, I said, and knitted on, and that's how the scales are in rows instead of overlapping each other.

Mallineule on vähän työläs (=hidas) tehdä ja tuollaisissa koon 44-45 sukissa tulee useamman kerran miettineeksi, että pitikö tähän nyt ryhtyä taas. Mutta pitäähän se mies sukissa pitää, se kun on ilmaissut, että ei halua enää kaupan sukkia käyttää. Onneksi se ei kuluta sukkiaan puhki kovin taajaan.

This particular stitch pattern is a bit slow to work on and my beloved seems to have the largest feet (imagine Jeremy Clarkson voice here) in the world. But I want him to have lovely socks and he has said he never wants to wear store-bought socks again, so what is one to do except knit and knit and knit?

Jonosuomuiset
Malli: Shur'tugal vahinkomuokkauksin
Lanka: Louhittaren Luola Väinämöinen, ajalta ennen värikarttoja, aika lähellä Valaan laulua.
Puikot: 2,25 mm
Koko: 44-45

Scales in neat rows
Pattern: Shur'tugal with mistakes
Yarn: Louhittaren Luola Väinämöinen, no named colorway, similar to 'Valaan laulu'.
Needles: Size 1 or 2.25 mm
Size: EUR44-45

Alkuperäinen ohje on muuten Ravelryssä ilmaiseksi saatavilla, suosittelen lämmöllä. En löydä niistä ekoista tekemistäni Shur'tugaleista bloggausta, ne vaan vilahtaa yhdessä joululahja-aiheisessa postauksessa vuodelta 2010. Pitäis vissiin kaivaa kuva niistäkin. Tässä linkki niiden projektisivulle Ravelryyn.

The Shur'tugal pattern, by the way, is available as a free Ravelry download. It seems I never blogged about the first pair I knitted using that pattern, but here is their Ravelry project page.

Kuvissa näkyvä kauniinkiharainen suomenlampaan luomutalja on Tampereen messuilta ostettu tuliainen itselle. Lampaan on kasvattanut Rintalan tila.

The sheep hide visible in these pictures is the one I bought for myself from the Tampere crafts fair. 

Muistoja / Memories

Tänä jouluna mulla on ollut ikävä mummoa. Näin kauan siinä meni, melkein puolitoista vuotta mummon poisnukkumisesta, ja ikävä iski ihan kirkkaalta taivaalta. Se tuli pienistä puroista, joulunodotuksesta, ruokamuistoista, käsityöajatuksista. Muut surut voimistivat jotenkin sitä kaipuuta. Lopulta sitä istui autossa kyytiläisenä, matkalla joulunviettoon, katseli lumista maisemaa ja itki ikäväänsä - ensimmäistä kertaa.

This Christmas-time it hit me and it hit me hard: I miss my nan. It has been almost a year and a half since she died and now I feel it for the first time. The approaching Christmas, memories that involve foods she cooked, knitting gifts... it all wound together and formed a very strong feeling of sorrow and lost. I sat in our little car on my way to spend Christmas with my future in-laws and cried for my nan.

Mummola oli vanhahko puutalo, rakennettu juuri ennen Kennedyn virkakautta. Siellä oli oma hajunsa, kaikki haisi mummolalta. Myöhemmin olemme todenneet, että taisi olla yhdistelmä sahanpurua ja hometta se haju. Hajumuisti on ihmisellä vahva ja mummolan muisto elää vahvana ainakin siinä keskeneräisessä villatakissa, joka mulla on kellarissa. Mummon viimeinen käsityö. Aion tehdä sen valmiiksi, vaikkei sitä kukaan koskaan pitäisikään.

Nan lived in a fairly old wooden house, built just before Kennedy was inaugurated. The house smelled very unique, like sawdust and a wee bit of mildew. People tend to remember smells the longest and a vivid memory of my nan lives in the half-made cardigan I inherited from her after she had passed. Her last piece of knitting. One day I will finish it for her.

Samalla lailla sitä luo omia muistojaan muiden mieliin, ihan vaan haisemalla. Siskonpoika oli haistellut joululahjavillasukkia ja osannut hajun perusteella kertoa, kuka oli neulonut mitkäkin. Toiset haisi kuulemma Sanna-tädille ja toiset Urjalan mökille (eli mun äidille).

I guess I will live in the memories of other in the same way. I write my history by smelling :) My nephew had sniffed the socks he got for Christmas and instantly knew, who had knitted which pair. He said the other pair smelled like Auntie Sanna and the other pair smelled like the Urjala house (my mother's home).

Sanna-tädiltä haisevat sukat
Malli: Omasta päästä, kaksi kerrosta oikein, yksi kerros yksi oikein, yksi nurin.
Lanka: Fleece Artist Trail Sock värissä Tourmaline (eikä se loppunut vieläkään)
Puikot: 2,25 mm
Koko: 32

The socks that smell of Auntie Sanna  

Pattern: Improvized, with two knitted rows and one row of knit 1, purl 1 

Yarn: Fleece Artist Trail Sock in Tourmaline
Needles: Size 1 or 2.25 mm
Size: EUR32

Tampereen messuilla / Tampere Crafts Fair

Oi, mikä ihana, hidas sunnuntaiaamu! Huomaan olleeni messu- ja flunssapimennossa, kun kuulen uuden Twist Collectiven olleen ulkona jo kokonaisen viikon. Selasin sen nyt silmäillen läpi ja kaksi mallia nousi todella humisten sieltä muiden joukosta: Luggala on ihana kengurutaskuinen villapaita ja Celestarium aidon innovatiivinen pyöreä huivi. Celestarium tosiaan pysäytti. Kuinka yksinkertainen! Kuinka näyttävä! Kuinka kaunis! Kuinka erilainen!

Oh, what a lovely Sunday morning! We are taking it slow, ate breakfast in bed and now enjoy the silence. I have been a bit busy with the trade fair and having a cold, I just noticed this morning that the new Twist Collective has been out for a week already.  I browsed through it and immediately found two favorite patterns, both of which I really want to make: Luggala, a lovely kangaroo-pouched sweater, and Celestarium shawl. Truly innovative! So simple! So Stunning! So different!

Tampereen messut menivät hyvin. Kävijöitä oli kaikkiaan 36 000, mikä tietysti on aivan älytön määrä. Sunnuntaina meidän isolle osastolle olisi kyllä mahtunut enemmänkin rupattelijoita :) Kehrääminen kiinnostaa ihan valtavasti yleisöä - myimme loppuun niin värttinät kuin kehrääjän käsikirjatkin. Myös Pipo on pääasia -kirja katosi kuin kuumille kiville. Jossain vaiheessa alkoi jo naurattaa se tietty dialogi, joka käytiin muutama tuhat kertaa viikonlopun aikana: "kyllä, tämä on moderni matkarukki... Yhdysvalloista... eipä ole Suomessa tekijöitä... viehän se vähemmän tilaa... Ihan sama toimintaperiaate... Teollisesti kammattua villatopsia… Käsinvärjättyä, kyllä…"

Tampere Crafts fair was a decent success. Altogether the fair was visited by 36.000 customers. On Sunday we could have sported a larger crowd at our section, though. Spinning was a true showstopper and we sold all our spindles and spinning books. We kept repeating the same dialogue: "Yes, a modern travelling wheel… From the States… No, no-one makes them in Finland… It takes up less floor space… Industrially combed wool top… hand-dyed, yes…"

Kehrättiin Annan kanssa minkä ehdittiin ja Jenni myi tekemämme langan jo ennen kuin se saatiin pois rullalta. Myös värttinä pyöri (ja putoili) koko viikonlopun ja löysin viimeinkin siihen hommaan aidon tekemisen riemun. Mä osaan sittenkin!

We, Anna and myself, spun like dervishes all weekend and Jenni sold the yarn before we had a chance to skein it. We also spun with a drop spindle (and yes, I dropped it all the time), but I finally learned how to produce a decent single on it.

Myös Cricket-pöytäkangaspuu oli käpälissä viikonlopun mittaan ja mehän siihen rakastumaan siinä määrin, että ostettiin Annan ja Marjan kanssa moinen vehje kolmeen pekkaan omaksi. Nyt se on mun hoteissa ja tulossa on joululahjakaulaliina iskälle. Loimena on Vuorelman Vetoa ja kuteena silkkivillaa Villavyyhdin poistosammioista.

We also had the Cricket table loom with us. We loved it enough to purchase a shared one for myself, Anna and Marja. I have it at home now and I am currently weaving a scarf for my dad for Christmas. I wefted it with a sport-weigh sock yarn and use a tweed effect silk wool blend as the warp. Or is it the other way around? 

Itsellä jäi muiden näytteilleasettajien kiertäminen puolitiehen, koska, noh, Euroopan suurimmat käsityömessut. Omaa hallia ehdin silmäillä pariin otteeseen ja käydä rupattelemassa hieman esimerkiksi Succaplokkilaisten kanssa. Tinttamarelli ja Hopeasäie olivat muutaman korttelin päässä meistä, mutta Titityyn puoti olikin jo toisessa hallissa ja heillä oli sellainen hulina, etten mahtunut edes lähelle. Kova hulina kävi myös naapuritontillamme, jossa majaili Hobboksin jäämistö. Kirjoihin kompastuin myös minä, mutta ostinkin lähinnä ruoka-aiheista kirjallisuutta, koska Villavyyhdin myötä kattava käsityökirjasto on aina lähellä.

I had the time to glance at maybe half of the exhibitors, because, well, it is the biggest crafts fair in Europe. I walked through our own hall a couple of times and got to talk with Succaplokki people. A couple of other yarn shops were relatively close to us, but some, like Titityy, were all the way to the opposite hall. Glad we had dinner together! Next slot from us was Hobboks bookstore with all kinds of hobby literature. I bough a couple of cook books, as I don't need a knitting library now that I have access to Villavyyhti's library.

Muissa messuostoksissa oli heijastimia Makeelta ja ihana luomulampaantalja Rintalan tilalta. Minä ja talja olemme olleet lähes erottamattomia messuista lähtien. Viime yönä vedin sen jaloille peruspeiton päälle, kun tassuja paleli.

What else did I buy? Reflectors from Makee Design and an organic sheep hide. I have been inseparable with the hide ever since. Last night I covered my feet with it when I went to sleep. Heavenly.

Sekalaisia huomioita / Miscellanious Thoughts

Tänään töissä ollessa iski inspiraatio niin kovaa, ettei sellaista ole ihan hetkeen nähty. Ei vaan ole välineitä, materiaaleja eikä oikein tilojakaan ajatuksen toteuttamiseen, mutta eipä hätää: World of Wool toimittaa tavaraa, välineitä voi aina tuunata ja tilat värjäämiseen kyllä järjestyvät.

I was at work today when I was struck with sudden inspiration. I just donät happen to have the tools, materials or a suitable work space needed for the idea. Oh well, World of Wool will ship the materials, I can alter some of my old tools and the space for dyeing can always be attained.

Lupasin toissa muutossa talkoolaisille kiitossukkia. Olen toimittanut kahdet noin kymmenestä luvatusta parista. Onneksi en maininnut, mihin mennessä sukat toimitan - ois voinut tulla hoppu.

When we moved almost a year ago I promised to knit socks for all my little helpers. So far I have knitted two pairs out of the ten or so. 

Tässä siis Marjalle mennyt sukkapari. Kuvat ovat Marjan ottamat ja kuvissa poseeraava mallikin on hänen omaa tuotantoaan. Kiitos mallillekin!

This pair was for Marja. All the pictures are hers, too, and she also made the model in the pictures herself. Thanks for the model, too!

Malli: Sovellettu ihanasta Hidden Path -mallista (linkki vie Ravelryyn). Siirsin kuvion jalan takaa ulkosyrjälle, muuten ihan perussukka.
Koko: Maltillinen naisimmeinen (sama koko kuin omassa koivessani, oli helppoa)
Lanka: Ihana, ihana Kuje-sukkalanka (Lankakauppa Kujeesta) kauniissa vadelmanpunaisessa sävyssä
Puikot: 2,25 mm

Pattern: A version of Hidden Path socks by Sarah Fama (the link leads to Ravelry). I just moved the path from the back of the leg to the outer side of the front.
Size: Same as my own, very easy to do :)
Yarn: Kuje sock yarn from Lankakauppa Kuje.
Needles: Size 1.

Tiesin jo etukäteen, että väri on Marjan mieleen. Valitsin sitten vaan simppelin mallin, jossa lanka saisi näytellä pääosaa, mutta jossa olisi jotain pientä jujua. Halusin ehdottomasti tehdä sileähköt sukat, joita on helppo pitää kengässä, ja sellaiset, joissa ei ole mitään kummempaa pitsimäisyyttä. 

I knew that Marja would love this color. I wanted to knit the socks very simple so that the color and the lovely yarn could play the leading part, but I did want something besides the plain old stockinette stitch. 

Elämä on niin paljon helpompaa, kun on ystäviä, jotka auttavat mutkissa ja mäissä. Toivon, että voin olla joillekuille myös sellainen.

A bunch of friends makes life so much easier. I wish I can help my friends out too and make their lives a bit easier every now and then.

Ensi viikonloppuna vietetään Tampereella kädentaitomessuja. Siellä on Villavyyhtikin. Kehrätään, kudotaan, neulotaan ja tietty myydään materiaaleja ja tarvikkeita. Kaikkea ihanaa on tulossa mukaan, itseänikin himottaa mm. ne yhdet Ilun värjäämät merinot siellä yhdessä messulaatikossa - saas nähdä, ehtiikö ne messuille asti ollenkaan vai ostaako Puksu kuormasta! Ei vaan, teille ne on. Tulkaa hakemaan :)

Next weekend we'll spend at the Tampere crafts fair. We'll spin, weave and knit and naturally sell all kinds of materials and tools. We have loads of fantastic stuff to take with us there... I am very tempted to buy some of our fair stash for myself... 

(Nyt on vissiin se villan ja lämpimien neuleiden sesonki, kun ensimmäiset kunnon kylmät koettelevat luitamme. Onneksi meillä on lankaa ja käpälät, joilla tehdä - emme ponien lailla voi kasvattaa paksumpaa karvaa suojaamaan viimalta. Tämä ponitalli on tuossa parin sadan metrin päässä uudesta kodistamme.)

(This season calls for warm knits, as the first actual winter days make us shiver. We can't grow winter fur like these ponies, who have stayed outside all autumn. These stables are only a few hundred metres from my home.)

Joulupukin apulainen / Santa's Little Helper

Kaikki muuttuu, vain sukkapula on pysyvää. Syksyn kuitupitoisessa kokoontumisajoissa Päivölän opistolla tein oravannahkakauppoja ja vaihdoin vyyhdin Louhittaren luolan Väinämöistä muutamaan mukiin. Väri oli ihailemani Ruoste, joka tosin näissä kuvissa toistuu hieman laimeana.

Everything changes except for the need of socks. I traded a couple of mugs for a skein of Knitlob's Lair's Väinämöinen sock yarn in Ruoste colorway. The pictures don't do justice for the colors, but hey, I can't take better ones. 

Aloitin sukat jo Päivölässä. Simppeli resepti: 72 silmukkaa, yksinkertaista helmineulemaista pintaneuletta, vahvistettu ranskalainen kantapää ja aivan pirusti pituutta jalkaosaan.

I started a pair of socks right away. A simple recipe: 72 stitches, an easy pattern with a few purl stitches every third row, a French heel and about a million rounds between the heel and the toe decreases.

Sukat on neulottu itselleni tyypilliseen tapaan 2,25-millisillä puikoilla, tällä kertaa metallipyöröllä. Pistelin vauhdilla menemään ja valmista tuli noin viikossa (mikä on ihan hyvin, koska tämänkokoiseen pariin menee ehkä noin 40 tuntia aikaa).

I used number 1 needles, or a needle, as I used a circular needle this time around. The socks only took about a week, which is rather quick for me, as a pair this size takes about 40 hours of knitting.

Värjäys on erittäin onnistunut, paitsi väreiltään, myös rytmitykseltään. On jo seuraavat Väiski-sukat puikoilla :)

The colors work perfectly together and their rhythm is spot on. I have the next pair already on the way :)