A couple of years back I gave my mother a pair of Wollmeise socks. She fell in love, head over heels, with the colors. I then took her to Ravelry and showed her some pictures. I could almost Hear her jaw drop when she saw Johannesbeer & Brennelse, red currants and nettles. "I love that!" Challenge accepted.
Sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta projekti ei edennyt ikuisuuteen. Väriä ei ollut päivityksissä enkä Ravelryn destashayksistäkään sitä saanut käsiini. Lopulta kävi faksi Annelille, kun ihana ystäväni Anna kiikutti minulle vyyhdin. Mikä aarre! Niin Anna kuin lankakin.
I stalked and browsed and looked under every rock, but was unsuccessful in finding the yarn. After what seemed like eternity my dear friend Anna put a skein of it in my hands and giggled. My precious! That applies for both, Anna and the yarn.
Neuloin sukat. Varren spiraalikuviota hämmensin hiukan marssittamalla nostettuja silmukoita pitkin poikin vartta. Eipä tuosta kummoistakaan efektiä tullut, mutta tulipahan kokeiltua. Terät neuloin ihan sileää.
I cast on for socks. I used some slip stitches on the leg to break the spiralling a bit. It doesn't make a lot of difference, but oh well, now I've tried that too. The instep is plain stockinette.
Oli vissiin vähän eri tiukkuus käsialassa, kun yht'äkkiä lanka teki jotain ennenkuulumatonta ja maalasi ison nokkosenlehden toiseen sukkaan. Meinasin ensin purkaa, mutta annoin sen sittenkin olla.
My gauge must have changed along the way, as the latter sock started pooling like crazy. I was very close to ripping it, but then I shrugged and let it be.
Nämä sukat menivät tänä jouluna lahjaksi ihanan herukka-akvarellin kanssa. Maalaus pääsi heti lipaston päälle ja sukat äitin jalkoihin.
I gave the socks to my mom this Christmas along with a beautiful watercolor painting of red currants. The artwork went straight on top of her dresser and the socks went straight to her feet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!