Suuresta Käsityölehdestä

Aloitin Suuren Käsityölehden tilaamisen kokeiluluontoisesti, kun Anu Harkki aloitti päätoimittajana. Vuosien ajan olin ostanut vain satunnaisia irtonumeroita, jotka olin selannut kerran läpi ja pistänyt kiertoon.

Näihin muutamaan numeroon olen kuitenkin tyytyväinen. Lehden rakenne on selkeämpi – pukeutuminen alussa ja sisustus lopussa. Tykkään Nuori suunnittelija –osiosta, vaikka sen vaatteet eivät omaa tätiytyvää toimistotyyliäni puhuttelekaan. Lankakauppaesittelyt ovat tervetullut uudistus – haluammehan lehden koskettelevan koko käsityöharrastustamme, myös kuluttamista. Käsityöharrastejien ja alan ammattilaisten nostaminen esiin on upeaa ja pidän Kaisa Lekan sarjakuvistakin. Huippua!

Mitään toteutettavaa en ole vielä näistä numeroista löytänyt, mutta itselleni se ei välttämättä ole tärkeää. Luen lehteä kuin aikakauslehteä, se on ajankuva harrastuksestani, kanssatekijöistä ja alan ilmiöistä.

Lehti peilaa mielestäni aika vahvasti Anun omaa tyyliä, mikä tietysti on osittain tarkoituskin ja toivottavaa. Sisustussivuilla se mielestäni tuntuu erityisen voimakkaana. Kuinka pitkälle tämä sitten ajallisesti kantaa, jää nähtäväksi. Eiköhän kuitenkin Anu ole kyllin fiksu tuottamaan tyylillistä variointia tässä kuukausien mittaan.

Ratasukat

Mulla ja sukilla on uusi rakkauskausi. Olen viime aikoina neulonut sukkalankavarastoa niin reippaasti pois, että messuilta tehdyt langat  tulivat lähes tarpeeseen. Nytkin on kolmet sukat kesken. No siis, on mulla vielä sukkalankoja: Yksi jitterbug, jonka riitto mihinkään malliin pelottaa, yksi itsetilattu Ilu joka ei sitten kuitenkaan oikein sano mulle mitään, yksi sukkaklubilanka, jonka olen jo kerinyt ja joka tuijottaa mua joka päivä, mutta josta en vaan tykkää… Niin, ja vielä kolme vyyhtiä Wollmeisea. Kahdelle niistä on jo kyllä suunnitelma, haluaisin vaan saada La Digitessoja pidemmälle ennen kuin aloitan uutta keskittymistä vaativaa sukkaa…

Viime aikoina olen saanut myös sen Araucania Rancon Tuulilta, mutta se odottaa täydellistä, luontohenkistä mallia.

Niin, ne ratasukat.

Malli: Gentleman’s Sock in Railway Stitch (Knitting Vintage Socks)
Lanka: Wollmeise 100 % Superwash, väri Buxkranzl
Puikot: KnitPicks Harmonies (olkoon nykyään mikä vaan, tolla nimellä mä olen ne ostanut :)), 2,25 mm
Huomioitavaa: Tein muuten silmukalleen ohjeen mukaan, paitsi kantalappuun tein pituutta seitsemän senttiä. Olen kantapään kautta (!) oppinut, että miehelle ei mene sukka jalkaan ollenkaan, jos lappu on lyhyempi.

Sukat istuu kuin… hansikkaat. Tässä postauksessa on nyt jo niin paljon outoja kielikuvia että mua hämmentää. Joka tapauksessa olen iloinen, että sain viimeinkin miehelle tehtyä istuvat sukat ja laatulangasta vieläpä.

Lankomiehellä on syntymäpäivät loppukuusta. Titityyn korvaava klubilanka eli Fleece Artistin Trail Sock muuttuu sukiksi hänelle:

‘

Aika naminamivärejä.

Mulla oli aivan ihana, kiireetön aamu. Istuin sukanalun kanssa selailemassa Suurta Käsityölehteä ja join kahvia, kahvia, kahvia.

…ja silittelin uusia lankojani! Niistä hiukka myöhemmin.

Meemintynkää – ei liity käsitöihin

Hain Heivatuista kudelmista meemintynkää.

1. Mitä teit tasan vuorokausi sitten? Mä olin töissä. Kirjoitin paria mailia ja mietin, millä metrolla pääsen sopivalle junalle.
2. Kuinka tutustuit henkilöön, joka on kännykkäsi numeroluettelossa seitsemäntenä? Kyseessä on eräs opiskeluaikainen kaverini, kielitieteilijä, jolla on hämmentävä kyky sarkasmiin ja mustaan huumoriin. Eräs eniten arvostamiani ihmisiä.
3. Onko sinulla paljon rutiineja? Ei, elämäni on täysin mielivaltaista tämän suhteen. Yritän kyllä jatkuvasti parantaa.
4. Oletko rehellinen? En välttämättä. En pidä totuutta minään itseisarvona, joten saatan hyvinkin kaunistella totuutta tai suoraan valehdellakin tilanteen mukaan.
5. Miksi asut siellä missä asut? Siellä on koti :) Kaksi vuotta sitten päätin, että nyt riittää ahdistava yksiöasuminen hankalassa asunnossa. Mies sitten päätti samalla kertaa kantaa omat tavaransa samaan asuntoon. Asunto valittiin sijainnin ja lattiamateriaalin perusteella.
6. Osaatko sanoa (kalenteriin katsomatta) monesko päivä tänään on? Kyllä, neljäs päivä.
7. Koska viimeksi teit itse ruokaa? Hmm, aika paha. Eilinen meni lapsia hoitaessa, toissapäivänä nukuin koko illan töiden jälkeen. Sitä edellisenä päivänä oltiin siskon tykönä ja syötiin pizzaa… En kyllä muista, koska oltais kokattu.
8. Muistatko minkä CD:n ostit ensimmäiseksi? Kyllä muistan, se oli Rasmuksen ensimmäinen levy. Samaan aikaan ostin myös Red Hot Chili Peppersin levyn One Hot Minute ja Erykah Badun levyn Baduizm.
9. Millaisessa asennossa olet tällä hetkellä? Istun työtuolissani, vasen jalka koukussa allani ja oikea heiluu sinne tänne.
10. Millainen perheesi on? Keitä siihen kuuluu? Lähintä perhettäni ovat avomies ja kuusi lemmikkieläintämme. Näiden lisäksi perheeseeni kuuluu äiti, isä, sisko, siskon mies ja siskon kaksi lasta.
11. Mitä haluaisit huomenna tapahtuvan? Huomenna mulla on useampi palaveri, joiden jälkeen juoksen Cafe Ursulasta hakemaan postituspusseja ja jatkan kuohuviinitreffeille entisen työkaverin kanssa. Sääli, että piti buukata se samalle päivälle neuletapaamisen kanssa, mutta pakkotilanne oli. Toivon, että kaikki sujuu leppoisasti ja että kuohuviini ei maistu liian hyvin… niinkin on joskus vastaavassa tilanteessa käynyt.
12. Kuinka paljon salaisuuksia sinulla on? Ei mulla kai oikeita salaisuuksia ole ollenkaan, olen turhankin avoin. Jopa työpaikalla tiedetään, että mä olen mielenterveysongelmainen, samoin puhun ilman vaikeuksia lapsuudestani rikkinäisessä perheessä ja muista ikävistä kokemuksista. Uskon, että se on helpottanut niiden käsittelemistä, pidänkin tähänastista elämääni helppona ja onnellisena, vaikka kuulemma siinä riittäisi aineksia enempäänkin itsesääliin. Pöh.
13. Näetkö paljon unia? Kerro viimeisin. Mä olin megafonin kanssa siskon takapihalla tiedottamassa metsän lintuja - lintupunkkihäätö tarjottaisiin kaikille halukkaille, mutta vain ennakkoon ilmoittautuneille linnuille. Ilmoittautuminen alkaisi vielä samana päivänä ja toimisi siten, että lintu käy tökkäämäsä nokallaan reiän ilmoittautumislistaan. Näiden ilmottautumisten pohjalla sitten hankittaisiin punkintorjunta-aineet ja hoito aloitettaisiin 9.3. Kaikki ilmottautuneet hoidetaan samaan aikaan, jotta punkit eivät leviäisi uudestaan. Melkein 50 ilmottautumista tuli!
14. Oletko enemmän ujo kuin villi? Ehdottomasti ujo. Läheisten joukossa tosin myös täysi yllytyshullu.
15. Aistitko, jos sinua tuijotetaan? Välillä tuntuu, etten aisti koskaan mitään. Hyvä jos aistin sen, että mua puhutellaan.
16. Ketä kättelit viimeksi? Siskoni appea.
17. Mitä näet, kun suljet silmät? Ihan vaan pilkkuja.
18. Kuinka monet kengät omistat? Voi, ihan liian monet… Eniten on käytössä mun ihanaiset sammakkokengät eli El Naturalistan Uggdrasil-nilkkurit. Kevääksi on myös ostettuna tossut, Planet Walkers –tennarit. Lisäksi mulla on korkkareita, sandaaleita ja saapikkaita, tosiaan turhankin kanssa. Olen nyt päättänyt, etten sorru enää halpiskenkiin, vaan pyrin panostamaan laatuun ja ekologisuuteen.
19. Kuinka suuren joukon edessä olet esiintynyt? Enpä äkkiseltään tiedä, olisiko viitisen sataa? Mitä tuollainen täpötäysi perusyökerho vetää?
20. Mikä oli päivän paras juttu? Mä oon vasta ollut töissä, ei tässä kauheen hyviä juttuja ole ehtinyt kertyä.
21. Luokitteletko ihmisiä? Pakko ihmisiä on luokitella, jos ei muuten niin muistaakseen kaikki. Se, mitä luokittelulla tässä sitten tarkoitetaan, on jo toinen juttu.
22. Kuinka korkealta katselet maailmaa? Jos heltta heiluu 165 sentissä, olisiko silmät noin 157 sentissä?
23. Onko sinulla lemmikkejä? On, kuusi rakasta rottaherraa. Tosin kohta ehkä viisi, koska Boris on jo Hyvin Iäkäs Vanha Herra, eikä Matti näytä saavan aikaiseksi jälkikasvua, vaikka hänellä on ollut tyttöystävä jo viikkokausia.
24. Kerro joku viehättävä piirre ihmisessä? Tykkään hersyvästä naurusta, matalasta puheäänestä ja rauhallisuudesta.
25. Oletko tullut enemmän äitiin vai isään? Olen aika paljon molempien näköinen. Posket äidiltä, nenä ja silmät isältä, suu äidiltä, persjalkaisuus molemmilta… Luonteeltani olen ehkä enemmän isäni tyyppinen, mutta ulosanti on enemmän äitini tyyppistä. Kyllä mut vaivatta tunnistaa vanhempieni lapseksi.
26. Uskotko ihmeisiin? Ihmeisiin ja ihmeisiin… Uskon uskomattoman hienoihin asioihin.
27. Kumpi on kiireisempää aikaa; arki vai viikonloppu? Mä pyrin pitämään viikonloppuisin mahdollisimman väljää ohjelmaa, ahdistun, jos molempina viikonlopun päivinä on jotain sovittuna. Samoin muutama arki-ilta viikossa on vähintään oltava kotona oloa ja hiljaisuutta. Arkena vaan tuntuu aika niin riittämättömältä, kun työ vie aikaa.
28. Olitko iloinen herätessäsi aamulla? Joo. Torkuin turhan myöhään, mutta pääsin sitten reippaasti liikkeelle.
29. Oletko tavannut isovanhempiesi vanhempia? Yhden heistä, isän äidin äidin. Esimerkiksi mummoni isä kuoli jo 53 vuotta ennen omaa syntymääni, joten ei ihan ehditty nähdä :)
30. Mikä tappaa kiinnostuksen (ihmisistä puhuttaessa)? Ennakkoluulot ja syrjivät asenteet. Mustavalkoisuus. Tunnepohjainen argumentointi, kun sitä käytetään kuin järjellistä argumentointia.
31. Oletko kateellinen muille ihmisille? Hetkittäin olen, lähinnä mielenterveydestä. Toisaalta hulluuteni on osa mua, ja vaikka elämä ilman sitä olisi varmasti helpompaa, “päivääkään en vaihtaisi pois”.
32. Oletko ollut kirpparilla myymässä? Joo, mutten viimeiseen 15 vuoteen.
33. Koska eletään elämän parasta aikaa? Tämä ei ole vaikea kysymys. Nyt, koska muuta aikaa ei ole olemassa.
34. Kuinka monta serkkua sinulla on? Tämä on sekava aihe. Äidin puolelta 4 varsinaista ja 2 “tunnustamatonta” serkkua. Isän puolelta 8 serkkua, joista tosin en järin montaa tunnistaisi kadulla.
35. Kirjoitatko päiväkirjaa? Kai nää blogit jonkinlaista päiväkirjan virkaa hoitaa.
36. Koska olet viimeksi itkenyt? En tiedä, yleensä itken pari kertaa viikossa. Ai niin, sunnuntaina itkin vuolaasti, kun katsottiin elokuvaa.
37. Mikä muistuttaa viime kesästä? Käsityöt… Viime kesä oli ensimmäinen kesä, jolloin vakavammin riehuin käsitöiden parissa.
38. Olemmeko kaikki jollekin tai jotenkin korvaamattomia? Tietenkin olemme. Jos emme muille, niin itsellemme, ja siinä on kyllin.
39. Kuvaile hiustesi luonnollista väriä. Tummanvaalea. Aina perinteinen savokarjalainen tallukkaväri.
40. Kenen nimipäivä on syntymäpäivänäsi? Olgan ja Oilin.
41. Oletko koskaan käynyt vessassa elokuvateatterissa leffan aikana? Olen, ja vieläpä treffeillä.
42. Onko sisäinen kauneus vain rumien puhetta? Tyhmä kysymys. Sisäinen kauneus on mielestäni sekava ilmaus enkä ole varma, tarkoitetaanko sillä enemmän hyvyyttä ihmisenä vai levollista, seesteistä minuutta. Oli se kumpi tahansa, se kyllä kaunistaa ihmistä ulkoisestikin huomattavasti.
43. Menetkö koskaan nukkumaan meikit naamassa? Harva se ilta.
44. Osaatko keittää riisiä? Osaan, mutta harvoin keitän.
45. Pidätkö yksinäisyydestä? Suunnattoman paljon. Justiinsa tuossa avopuolisolleni sanoin, että on edelleen ihan outoa jakaa kotinsa ja arkensa toisen ihmisen kanssa, koska kokee itsensä niin erakkona ja yksinäisyyttä janoavana. Kaikkeen sitä onkin rakkauden vuoksi valmis…
46. Onko sinulla unelmia? On, mutta tällä hetkellä ne kaikki ovat aika materialistisia. En koe elämästäni puuttuvan oikein mitään. Totta kai sitä haaveilee sapattivapaasta tai muuten mahdollisuudesta kiertää ajan kanssa maailmaa, mutta onko noi nyt niin isoja juttuja…

Osaamattomuusturhauma

Kiukuttaa oma osaamattomuus. Mähän en siis osaa ommella, hädin tuskin verhojen suorat päärmäykset onnistuu (ja sekin riippuu kankaasta…) enkä mä omista ompelukonetta.

Miksi tämä nyt yht’äkkiä turhauttaa? No kun! Mä haluun ihan sairaasti Amy Butlerin Weekender Travel Bagin! Oon myös yrittänyt löytää sellaista valmiina, mutta ei löydy mistään päin maailmaa. Sinänsä ihan loogista, eiköhän kaavassa ole kielletty kaupallinen käyttö.

Mutta mistä tällainen kädetön tunari sitten sen laukun saa? Myykää mulle oma laukkunne heti.

Kiitos kommenteista

Parempi vastata näin koostetusti joihinkin kysymyksiin.

Villa Lankala, mä luulen että väri on “Pebble”. Se on jotenkin tosi levollinen vaaleissa sävyissään. Aion tehdä siitä mahdollisimman simppelit sukat sileää neuletta.

Kaisa, mä itse opetin sille oikean silmukan teon noin, ja tuntui menevän kerrasta kaaliin. En tiedä, mistä hokema on mulle tarttunut, en muista itselleni opetetun sellaista.

Kangaskasa, lukemiani kirjoja ovat Zen and the Art of Knitting, Knitting Heaven and Earth sekä Neulo ja rentoudu. Olen myös tilannut kirjat Knitting Sutra, Mindful Knitting ja Compassionate Knitting. Kerron niistä kyllä sitten kun saan luetuksi. Viimeiset kaksi ovat ehkä voimakkaimmin hengellisyyteen päin kallellaan, mutta sopivat ainakin allekirjoittaneen maailmankuvaan.

Pitsineule, mähän ihan hämmennyin moisista kehuista :)

Parhaillaan yritän venyttää 50 grammaa BC Garnin Sock Woolia sniikkereiksi. Tai en juuri parhaillaan, nyt juuri mä nettailen ja syön croisantia briellä ja viikunahillolla :P

Messuviiliksiä

Olin ajoissa liikkeellä. Lähdin eilen kymmeneltä kotoa (ja meiltähän pääsee suoraan ratikalla Wanhaan satamaan), joten olin kädentaitomessuilla puolisen tuntia ovien avautumisesta. En viihdy ihmisjoukoissa ja yritän etsiä messuillakin aina ajankohdan, jolloin olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä kulkemaan hieman vapaammin. Turha toivo, paikka oli täynnä heti. Valuin ihmisjoukon mukana enemmän tai vähemmän tahdottomana.

Toiveissa oli löytää sukkalankoja, nappi siskon Shalomiin, KnitPicksin puikkoja ja “jotain kivaa”. Olin aika avoimella budjetilla liikkeellä, joten olin salainen kultakaivos myyjille. Olen palvelunatsi – mut saa ostamaan vaikka pernaruttoa jos palvevlu on hyvää ja rutto laadukasta. Olin altis, mukanani oli käteistä. Olin kävelevä aikapommi.

Olen tehnyt paljon asiakaspalvelutyötä ja ollut myös messutöissä. Matkamessuja ja keksikonsulentin hommia, myöhemmin it-alan messutilanteita. Tiedän, mitä aikainen rakentaminen, pitkät päivät ja messujen omalaatuinen tunnelma tekevät jaksamiselle ja miten tiukassa se hymy on. Kuitenkin yllätyin useammin kuin kerran siihen, että lähestyin myyjää eilen ja kyselin jotain tuotteista, enkä saanut vastaukseksi kuin murahduksen. Parhaimmillaan myyjä istui tiskin takana tuolissa, ja kun kysyin tuotteen hintaa (jota EI ollut näkyvillä), myyjä pyöräytti silmiään ja nousi lopulta huokaisten tuolistaan “palvelemaan” minua. En ostanut tuotetta.

Ei käsityöläisen tarvitse olla huippummyyjä eikä olla mielin kielin, mutta peruskäytöstavat luulisi löytyvän rankkana messupäivänäkin. Jos jaksaminen on noin vähissä ensimmäisen messupäivän aamuna, onnea vaan.

Onneksi myrtsejä naamoja näkyi kuitenkin vähemmistönä. Hyvää palveluakin sai ja ostettavaa löytyi. Ja tuttuja näkyi!

KnitPicksejä löysin vain koossa 2 mm, mutta ne maksoivatkin vain 5 euroa / setti. Ostin Cloverit (2,25 mm), 11 euroa,  ja pikkunappeja.

Kaksi sarvinappia, vaalea shalomiin ja tumma vastaisen varalle. Kolme euroa kappale, myyjänä Kauhavan kangasaitta. Kaupantekijäisinä sai vielä kirjeveitsi/mittatikun, ei paha.

Shibuin sukkalankaa mä lähdin hakemaan. Tarkoitus oli ostaa Kiwiä ja Honeytä ainakin, mutta livenä ne värit ei sitten oikein jutelleetkaan mulle. Löytyi mieleisiä kuitenkin:

Herkkuja!  Mukaan tarttui myös Hand Maidenin Casbahia aivan uskomattoman upeassa värissä:

Lisäksi päätin ostaa neulomisesta innostuneelle kummitytölleni omat välineet, jottei aina tarvitse olla hiplaamassa muiden lankoja. Peace Fleecen kutosen puikot leppäkerttunupeilla ja ihanan herkullisen vyyhdin Araucanian Nature Woolia. Tytöllä oli siis synttärijuhlat eilen. Vein kirjan (“Ensimmäinen tietosanakirjani”), jo esitellyt rannettimet ja nuo neulontatarvikkeet. Tyttö halusi heti keriä vyyhdin ja saada aloitussilmukat. Loppuillan hän mumisikin sohvannurkassa “menee ovesta sisään, hakee langan, tulee ovesta ulos, laittaa oven kiinni…”

LIsäksi löysin ihanan pannunalusen, jonka vein siskolleni. Linkin takana ei ole siitä kysisestä kuvaa, mutta samanhenkisiä. Valintani oli valkoinen lammas.

Nää oli hei mun ekat käsityömessut!

Tekninen ihme

On tämä nykytekniikka hömmentävää. Tässä tämä postaus läjähtää eetteriin ja itse olen (toivottavasti) täyttä päätä kuolaamassa Kädentaitomessuilla par’aikaa. Ajastus on ihmeellinen asia.

Jos kaikki nyt on mennyt niin kuin oletan ja olen siellä messuilla, laukussani on kummitytön synttäreitä varten mm. nämä:

Kummityttö näki joulun jälkeen anoppiehdokkaan mulle tekemät rannettimet ja kainosti pyysi, josko tekisin hänelle sellaiset. Näihin ei mennyt lankaa juuri ollenkaan ja saa paahtaa pelkkää ainaoikeaa muutamilla kavennuksilla, lisäyksillä ja helmillä – piece of nakki.

Lankana käytin Mokkasukkaa, väri Vielä virtaa. Sitä jäi Sachiko-sukista yli, ja jäi edelleen ainakin vauvanlapasten verran.

Muuten mä tykkään näistä, mutta helmistä tulee jotenkin mäti mieleen :D

Pöllöilyä

Hei ystävät, vieläkö tästä blogista ilmaantuu haamupäivityksiä blogilistalle?

Ootteko tulossa huomenna tai sunnuntaina Wanhaan satamaan messuilemaan? Mulla on suuri missio löytää siskon villatakkiin nappi sieltä ja ommella se junassa kiinni ennen synttäreille menoa. Saan ostaa sukkalankaa kans <3

Aloin neuloa sniikkereita BC garnin Sock Woolista, siitä, joka tuli viimeisen Titityy-klubipaketin mukana syksyllä. Vähään aikaan en ole sukkalankaa neulonut 2,5 mm puikoilla – tuntuu että lopputulos on tiheydeltään kalaverkon luokkaa. En jaksais vaihtaa ohuempiin kyllä (sitä paitsi haluan ne toiseen työhön kiinni).

Ihana aurinko! Kevätmasennuksesta puhuttiin ainakin aikoinaan paljon. Mulla on masennukseni kanssa talvet olleet aina vaikeita, koska vihaan kylmää ja palelua, eikä se pimeyskään varsinaisesti piristä. Tämäkin talvi on ollut raskas, ei niinkään depression vaan väsymyksen vuoksi. Olen ollut hyvin voimaton. Neulominen on tuonut kaivattuja onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Olen myös lukenut kirjallisuutta neulomisen käytöstä stressinhallintaan, surun läpikäymiseen ja muihin elämän haasteisiin.

Mutta tosiaan mulla on nyt asiat väsymistä lukuun ottamatta kauhean hyvin. Olen onnellinen ja levollinen. Ilostun pikkuasioista. Huomasin esimerkiksi seuraavasta valokuvista, että uusi pöllöhuivi sopii mun silmien väriin :)

Pöllöhuivi
Malli: zig zag scarf (Ravelry)
Lanka: Debbie Bliss Cashmerino Superchunky, väri Sage, 400 grammaa
Puikot: 7 mm
Kiinnisilitettävä merkki: Annie’s Porch

Huivilla on mittaa reilu kaksi metriä ja se on to-del-la muhkea.

Kuvassa näkyy myös se siskolle menevä Shalom. Bloggaan siitä ja sen napista vielä myöhemmin.

Omakuva

Tässä värikkäässä omakuvassa valokuvataiteilija nähdään myöhemmälle varhaiskaudelleen tyypillisessä asetelmassa. Tällä kaudella hän kuvasi itsensä usein ikkunan edessä, katse kaappiin nauliutuneena. Useissa kuvissa huomio kiinnittyy taiteilijan sukkiin, tässä kuitenkin on pääosassa räikeä villatakki, joka riitelee raivokkaasti taiteilijan hiusten kanssa.

Pienen harmin ratkaisu

Ei se edes ollut hukassa se sovitinavain. Kun auringonvalo alkoi kadota, mies tuli kotiin ja sanoi, että siinä se on kameralaukun sivutaskussa – siinä, jonka olin tarkistanut jo monta monituista kertaa.

En kuitenkaan saanut enää villatakista salamatta kuvia. Palaan siis siihen aiheeseen myöhemmin :) Pääsin kuitenkin kuvaamaan vähän sukkia.

Mua on pitkään siis siitä asti, kun näin Mustaavillaan toteutuksen mallista) himottanut Nancy Bushin Gentleman’s sock in railway stitchit. Siksi ostin koko Knitting Vintage Socksin, vaikka onhan siellä muutakin, joka päätyi jonoon.

Halusin sukkaan Wollmeisea, mutta ei mulla ollut fiksua korostusväriä, joten skippasin raidat ja tein ihan yksiväriset. Käsittämätön malli kyllä – tein sellaisen, että pitäis mahtua miehen kavioon, mutta ei toi mullekaan ole iso. Häh?

Tarkensin johonkin vaaleanpunaiseen nukkaan…

En malttais odottaa, että nää valmistuu.

Pieni murhe

Olisi etäpäivä, joten olisi hyvä valokuvata päivänvalon aikaan. Olisi uusi, juuri eilen viimeistelty villatakki, joka on ensi kertaa päällä ja uhkaa mennä suoraan ykköseksi lempivaatelistalla. Olisi uusi järjestelmäkamera, jonka käyttöä olisi hyvä harjoitella ja jolla saisi kivoja kuvia.

Ja puuttuu yksi typerä litteä metallinpala. Sovitinavain, jolla saisin vaihdettua linssin kameraan. Nyt siinä on manuaalilinssi, jolla en voi ottaa kuvia itsestäni – se ei tarkenna automaattisesti eikä sillä voi käyttää kaukolaukaisinta. Mitätön metallinpala pilasi mun kuvaussuunnitelmat. Käsityöt OVAT välineharrastus!

Asioita

Asioita, joista pidän:

• Eebenpuiset vitosen pyöröt
• Wollmeisen sukkalangan tuntu
• Neuletapaamisissa Cafe Ursulassa juomani luomuvalkkari
• Raglankavennukset
• Ranskalainen kantapää
• Cascade 220 ja Venezia Worsted
• Secret Woolin valikoima ja palvelu
• Kangaspäällysteiset napit
• Palaverit, joissa voi neuloa
• Hassut neulotut ja virkatut pehmolelut
• Huikeat kirjoneuleet
• Pitsin neulominen
• Etsyssä shoppailu
• Sukat sileästä neuleesta
• Kavennusmuunnos, jossa nostetaan yksi oikein, yksi nurin ja neulotaan takakautta yhteen. Paras vasemmalle kallistuva!
• Tiukkakierteiset sukkalangat
• Pienet kukalliset sakseni
• Neulominen aamu-tv:tä katsoessa
• Valmistajan nettisivut, jossa kerrotaan langan alkuperästä, tuotannosta ja kemikaalikäsittelyistä selvästi.

Asioita, joista en pidä:

• Kirjoneuleen tekeminen
• Pingottaminen
• 40-grammaiset keränloput
• Pitsin käyttäminen vaatteena
• Kuviovärjätyt langat, kuten Fabelit ja Regiat ja mitäniitänyton, paitsi se galaksijuttu josta tulee renkuloita
• Palmikkosukat tai muuten muhkuraiset
• kavennus, jossa neulotaan kaksi nurin takakautta yhteen (P2togtbl)
• Se, että pienet kukalliset sakseni ovat hukassa
• Joustamattomat langat
• Päivätyö, joka vie aikaa ja voimia

Krääsää!

Materialistinen postaus
osa II
eli
kuinka äkäpussi kesytetään

Toisin sanoen, kiukkuni on laantunut, en enää hoe kilin p*rsettä enkä enää ole kuluttamistakaan vastaan, ainakaan ennen kuin näen tiliotteeni. Vaikka minulla on nykyään kaksi kappaletta kirjaa Zen and the Art of Knitting, joka muuten on vähintään sen vajaan kympin arvoinen. Kannattaa siis osallistua jatkossa tämän blogin arvontoihin, saattaa hyvinkin saada kirjallisuutta :D

Olen etsinyt pitkään neulatyynyä. Hauskaa ja näyttävää, mutta silti mukavan simppeliä. Halusin Etsyillä itselleni neulatyynyn ja siellähän on valikoimaa.

Mikä olisi simppelimpää kuin kauniista kankaasta ommeltu neulatyyny? Värikäs ja hyväntuoksuinen, täytteen seassa on hieman laventelia <3 Tyyny matkusti ystävättärensä kanssa tänne Englannista. Myyjä on Beaky.

Tilasin hieman kiinnisilitettäviä applikointimerkkejäkin, tai miksi noita nyt sanoisi:

On pöllöä ja mäyrää, kärpässientä ja hiirtä. Söpöjä. Nämä myi Annie’s Porch.

AnthroPoMorhpCon silmukkamerkkejä olen jostain syystä katsellut sillä silmällä jo vaikka kuinka kauan. Miksi vihainen punajuuri ja apaattinen peruna vetoavat minuun, en tiedä. Ehkä olen itse mielenvikaisen vihanneksen kaltainen.

Kannattaa käydä vilkaisemassa tekijän omia kuvia noista, niissä hahmot näkyvät selvemmin. Tosin, kuvieni puolustukseksi sanottakoon, että kuvat ovat luonnossa hailakammat kuin mitä kaupan kuvat antavat olettaa. Söpöjä silti!

Ja ei, ei tässä todellakaan vielä kaikki (enkä edes aio kertoa siitä 2,7 kilosta lankaa jotka olen tilannut). Puikkopussit! Meni täydellisesti hermo joka puolella pyöriviin pyöröpuikkoihin ja sekalaiseen seurakuntaan sukkapuikkoja. Niinpä sijoitin kunnollisiin pusseihin, yksi pyöröille ja toinen sukkiksille:

Tein aika kattavasti töitä löytääkseni Juuri Ne Oikeat. Nämä saavat sitten kestää maailman tappiin. Ja varmaan kestävätkin! Ainoa kohta, joka mua epäilyttää, on tuo pyörökotelon neppari. Nämä on hyvin huolellisesti ja taidolla ommellut Sarahkincheloe.

Jokohan näillä pysyisi maailmantalous hetken kunnossa?

Kyllä nyt kelpaa!

Voitin Pilvin arvonnassa! Tai siis en voittanut Pilviä, enkä Pilvin kissaakaan, vaikka jälkimmäinen ensin luvattiinkin.

Tänään itelloonitäti, joka raukka on joutunut viime aikoina kovin koville vuokseni, toi paketin Pilviltä. Teräsmiesmäisellä voimanaisotteella tartuin pakettiin kaksin käsin ja revin sen auki. Katsokaa mitä sieltä tulvahti:

Hyvää karkkia ja elämäni ekat Kool-Aidit! Eikä tässä vielä kaikki – myös elämäni ensimmäinen vyyhti Araucania Rancoa. Vitsit, piti hieman oikein ulvahdella riemusta. Ja toi väri! Pilvillä on silmää.

Kool-Aidit joutuvat varastoon, koska tällä hetkellä mulla ei ole valkoista lankaa enkä aio nyt ihan heti ostaa lisää, mutta kokeilen niitä kyllä innolla sitten jonkun ajan päästä. Karkit on jo kulutuksessa *omnomnom* ja Ranco pääsee puikoille heti, kun keksin sille sen arvoisen mallin.

Kiitos Pilvi, tykkään ihan tosi paljon!

Tänään mulla oli muutenkin lottovoittopäivä. Titityyn lähetti korvaavan langan syksyn sukkalankaklubin viimeiselle paketille:

Fleece Artist Trail Socks on langanmerkki ja merino-nylon-sukkalanka on hänen laatunsa. Tämän langan kanssa pitää kaivaa esiin Knitting Socks with Hand-painted Yarn ja etsiä joku oikein mehevä malli. Väri osui nappiin.

Muhkeaa

Aina välillä iskee paniikki. Kello on kymmenen illalla eikä seuraavan päivän bussimatkoiksi ole neuletta olemassa. Bussissa voi neuloa vain sellaista, jossa ei tarvitse neuloa kaaviosta, joka painaa mielellään alle 100 grammaa ja jossa ei ole montaa lankaa sotkeutumassa toisiinsa.

Tämä huivi sai alkunsa siitä. Alun perin kilosta Debbie Bliss Cashmerino Superchunkyä piti tulla villatakki, mutta Ravelry-kierroksella huomasin lähes jokaisen langasta paidan tai takin tehneen valittelevan, että vaate ei pysy muodossaan. Ei sitten! Teen huiveja ja ehkä pipon.

Äkkiä tuo kilo varmaan on kulutettu. Tämä huivi on lähes päättelyä vaille valmis ja se on imenyt 400 grammaa lankaa…

…mikä siis tekee siitä auttamattomasti epäkelvon bussineuleen. Taas pitää keksiä jotain uutta. Ikään kuin noita keskeneräisiä ei taas olisi kertynyt muutenkin kylliksi…

Kuvia kuvaamisesta – ja hanskoista

Tässähän pääsi ihan leikkimään kameran kaukolaukaisimella. Ulkona oli valoisaa, mutta pakkasta, joten en mennyt sinne. Vanha rakas keittiön pöytä sai jälleen palvellakuvausstudiona.

Kuvaushanskat
Malli: oma, improvisoitu
Lanka: Indie Dyer 100 % Fingering Merino, Secret Woolin sukkaklubista, mutta en muista kuukautta.
Puikot: 2,25 mm KnitPicks Harmony

Väristä tulee mieleen jotkut orkideat tai muut eksoottiset kukkaset. Kivoja turkooseja ja raikkaanvihreitä pätkiä siellä on joukossa.

Tämä lankahan on samaa pohjalankaa kuin Cherry Tree Hillin SuperSock, eli aivan mahtavaa neulottavaa. Näissä ei tuo neulejälki ole samalla lailla siistiä kuin miehen hanskoissa, mutta se ei suinkaan ole langan vika. Ja ehkä se jälki tuosta tasoittuu kun hanskat kastelee. Jos malttaa – ne on olleet nimittäin jo ahkerasti käsissä.

Onpas se kohdistaminen hankalaa.

Näillä voisi vaikka soittaa pianoa, ainakin ilman peukaloita.

Loppufiilis: Oikein tyytyväinen. Kiva lanka, kivat värit ja lopputuloksena monikäyttöiset ja istuvat käpäläsuojat.

Materialistinen kirjoitus

Kaikkihan me tiedämme, miten vaikeaa on vastustaa kaiken maailman käsityökiusauksia. Markkalankaa olisi saatavilla, Noro olisi kauneinta lankaa siihen-ja-siihen, silmukkamerkkejä ei koskaan ole tarpeeksi, kirjat ovat kannattava sijoitus (ovat ovat ihan totta!) ja organisointi se vasta haastavaa onkin - tarvitaan puikkopusseja, kuljetuspusseja, rasioita ja koteloita.

Joopajoo. Älä ruoki lamaa ja silleen, mutta kuinka paljon voi ihminen haalia tavaraa? Kuinka paljon budjetti kestää? Kuinka paljon asunnon varastotilat kestävät?  Onko neulominen (/käsityöt yleensä) lopulta pahempaa välineurheilua kuin laskettelu silloin neonvärien aikaan?

Osaako hamstraaja itse oikeasti määritellä, mikä tavara a) helpottaa elämää b) auttaa aidosti pitämään tarvikkeet järjestyksessä c) on tosiaan hintansa arvoinen d) on tarkoituksessaan toimiva? Vai onko elämämme enemmän mut-kun-mä-haluun, se-on-niiiin-ihana ja mutku-puputsillakin-on? (Puputsi esimerkinomaisena kanssaneulojana, en tietääkseni kadehdi juuri häntä mistään juuri nyt.)

Mulla on pari vakiopuolustusta. Käytän niitä lähinnä silloin, kun haluan perustella itselleni, miksi taas ostin jonkun hintavan kikkulan.

1. Kuluttaminen ylläpitää kansantaloutta.
2. Ostan puolifiksusti: tuen pienyrittäjiä, käsityöläisiä ja ekologista tuotantoa. Se hyvittää lähes kaiken.
3. Jollain on aina isompi lankavarasto, enemmän puikkoja ja purkeittain nappeja.
4. Käsitöihin sijoittaminen on sijoittamista taitoon sekä perinteiden ylläpitämistä. Mulla on velvollisuus esiäitejäni kohtaan!

Nämähän oli ihan fiksuja pointteja. Mikä niistä tekee sitten niin pirun tekopyhiä? Ehkä se, että pohjimmillaan motivaationi ostokseen on ollut se mut-kun-mä-haluun. Se saa mut valtaansa ja kun PayPal on napsahtanut, alan hokea itselleni, että oikeasti tämä oli ihan fiksu hankinta ja vaikkei olisikaan, kansantalous ja esiäidit kiittävät.

Mistä tämä vuodatus nyt otti ilmaa siipiensä alle?

Tajusin tilanneeni saman kirjan sekä Book Depositorystä että Amazonista. Harkittua kuluttamista, kilin p*rse.

Taas räkää - ja talia tinttien muodossa

Mahtavaa, selvästi on kevät tuloillaan. Tintit rääkyy viimeistä päivää ja ulkona on märkää. Olen lääkinnyt flunssaani amarettolla - rakastan karvasmantelia ja kävin torstaisen kampaajan jälkeen hakemassa keski-ikäisesti likööripullon. Ei se mitään, siskoni juo sherryä.

Olen selaillut kirjoja eessuntaas ja suunnitellut taas vaikka mitä.

Suunnitelmista puheen ollen - olen käynyt taas kiivasta mailinvaihtoa Secret Woolin suuntaan. Katja on taas kerran kestänyt ihailtavalla tyyneydellä ihmeelliset toiveeni ("Voisitsä tilaa mulle vähän tätä ja sitten tota, ja jos sitä ei saa niin ehkä tota, ja jos tota sais niin vois tehdä villatakin mut minkä värisen?") ja jos kaikki menee putkeen, saan loppujen lopuksi sen kauan himoitsemani tumman violetin villatakin. Muun muassa. *blush*

Mutta - lankalaatikolle tiedoksi - mitään ei ole vielä tilattu maahan ja aion pysyä silläkin osa-alueella säännöissä, eli mun on saatava villapaitalangat varastosta minimiin ennen kuin noi tulee.

Noi La Digitessat ei juurikaan jaksa innostaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei kirkkaanpunainen lanka ole oikein mun makuun tai sitten siitä, etten oikeasti ihan noin tyttömäisestä mallista perusta... Jostain syystä toi on vaan tehtävä, on joku sisäinen pakko. Silmukat on pirun tiukkoja, puikot sattuu sormenpäihin ja kaikki on jotenkin vähän hankalaa :)

 

Onneksi voi myös välillä paahtaa sileää neuletta. Tässä rakentuu mulle kuvaamiseen sopivat hanskat. Mun omissa ei ole hupun sisällä sormia vaan vain joustinta pätkä.

Postimies pääsee vauhtiin vasta alkuviikosta

Pahoitteluni arvontapakettien lähetyksen viivästymisestä - tuolla ne edelleen odottaa paketoimista ja postiin kiikutusta. Iski kauhea lunssatautikin tähän, niin että jäi kuukauden neuletapaaminenkin väliin *möks*

Lohdutukseksi tilasin sitten muutaman kirjan BookDepositorystä, se kun on sallittua, vaikka langanostoa vähennänkin. Ja koska organisatorisille ostoksille on myös lupa, tilasin puikkopusseja ja nippelirasioita myös. Pah.

Mitään valmista ei ole eikä hetkeen tule. Innostuin nimittäin virkkaamaan tiskirättejä :) Niitä hjaksaa flunssaisenakin pyöritellä. La Digitessaa yritin neuloa, mutta voitte kuvitella, millaista on kuljetella kaksittain matkustavia tiukkoja silmukoita 2,25 mm puikoilla, kun silmissä heittää :D

Se marinasta. Menen katsomaan telkkarista jotakin. Hip! Ensi kerralla lupaan olla paremmalla tuulella.

Kameroita ja niiden käyttöön hansikkaita

Viimeinkin kamera tuli kotiin.

Ajoitus oli sinänsä oikein sopiva, että eilen sain valmiiksi nuo talouden miehen toivomat kuvaushanskat.

Malli: Manly Fingerless Gloves
Lanka: Indie Dyer 100% Superwash Fingering Merino
Puikot: KnitPicks Harmony, 2,25 mm

Eipä tuossa kauaa ehtinyt manuaalia lukea, kun jo piti päästä kuvaamaan hanskoja. Edellisen kerran olen ollut järkkärin etsimen takana lukioaikoina, joten aika paljon pitää räpsiä ja räpsiä ja räpsiä, ennen kuin kuvat alkavat näyttää hyvällä kameralla kuvatuilta.

No mutta hanskoihin. Lanka on Indie Dyeria, jota mulla sattui olemaan kahta väriä (ja se toinen väri on nyt puikoilla, näette sitten ensi viikolla, mitä siitä tuli). Kaksi vyyhtiä eli noin 370 metriä riitti juuri ja juuri, tuskin jäi kahta grammaa yli.

Hupun silmukoiden poimintaa varten nappasin niksin kirjasta Knitting Tips and Trade Secrets: Ompelin kämmenselkämykseen rivin yhden silmukan levyisiä ketjusilmukoita. Niistä sai sitten poimittua silmukat siististi ilman, että sauma näyttää pinkeältä.

Näitä tehdessä tuli purettua aika paljon, koska en jaksanut juosta parin kerroksen välein sovittamassa hanskoja uhrille. Lopputulokseen olemme kuitenkin molemmat tyytyväisiä: