Vuoden eka

© MevrouwWalvis

Viimeinkin sain pingotettua ja kuvautettua vuoden ensimmäisen valmiin työn. Kuvat otti ihana luottonaapurimme Villavyyhdin kulmalta - poikkesin kesken työpäivän sinne hakemaan sahaa, kuvauttamaan sukkia, puhumaan pätkien kanssa duploteknistä asiaa ja vähän silittämään kissaa.

© MevrouwWalvis

© MevrouwWalvis

Plantagenet
Lanka: Lanitium ex Machina -sukkalanka, väri Hound
Puikot: 2,25 mm Knit Pro Karbonz -pyörö
Koko: 38

© MevrouwWalvis

Tilastoa:
Langankulutus: 65 grammaa eli 272,8 metriä
Haasteet: 14 in 2014
Kategoriat: Eka valmis työ 2014, ekat sukat 2014

© MevrouwWalvis

Muuta: Näistä tulee myyntiohje eli toivottavasti kiinnostaa :) Suomenkielinen ohje on viittä vaille valmis, mutta koeneulon tai koeneulotutan ohjetta vielä ennen julkaisua.

Lanka ja väri olivat aivan ihania. Koko ajan neuloessa teki mieli jotain marjaraitaista vaniljajäätelöä pistaasirouheella.

© MevrouwWalvis

Kauhistus

Ajattelin tänä vuonna tilastoida tosiaan näitä tekemisiäni tarkemmin. Se on varmaan monelle lukijalle tosi puuduttavaa luettavaa (hyppikää reilusti yli), mutta täällä nää jutut pysyy tallessa.

Olen tänä vuonna ostanut 2,5 kiloa lankaa. On tammikuun 19. päivä. Jos ostaisin koko vuoden lankaa tähän tahtiin, sitä kertyisi varastoon vuoden aikana 45 kiloa. Huhhuh. Menin hetkeksi ihan sanattomaksi.

Ostetut / tilatut:
- Kilo oranssia Cascadea (220 Superwash Aran) siskonpojan valaaseen ja miehen pipoon
- Kilo harmaata jesaria miehen villatakkiin
- 300 g Pohjan akkaa siskon raitatakin valmiiksi saattamiseen
- 200 g Ilun kashmirsukkista Ziljan varastosta

Pelottavinta tässä on se, ettei mulla ole aavistustakaan, paljonko lankaa kulutan keskivertovuonna. Neulon paljon alle 100 gramman hitaita projekteja, voin helposti käyttää viikon noin 70 gramman neulomiseen. Jos tekisin vain sukkia koko vuoden, lankaa kuluisi noin 3,64 kiloa.

Mä en myöskään tiedä, minkä verran mulla on lankaa.
- yhteensä 9 kartiota Colourmartin merinoja, n. 2 kg
- 600 grammaa jesarin superwashia
- 500 grammaa Pohjan akkaa villatakkiin
- Yksi kauhavalainen kampalankakartio
- Langolta saatua värjäämätöntä villaa n. ööh 800 grammaa
- Värjäämättömiä lankoja omia värjäyksiä odottamassa noin 600 grammaa
- Puuvilloja ehkä kilo
- Vironvillaa kahdessa värissä yhteensä noin 1,5 kiloa
- Käsinkehrättyjä noin 1,5 kiloa
- Wollmeisea pieni pahvilaatikollinen, ehkä 2 kiloa
- Sukkalankoja ehkä kaksi kiloa
- Puolisen kiloa huivilankoja
- 100 grammaa Loftia
- Jämälankoja noin puoli kiloa
- Pari kiloa matonkudetta

Jumankavita, melkein 20 kiloa lankaa! Ja loppuvuodesta 45 kiloa lisää (no ei vaiskaan)!

Mä en nyt ehdi kirjoittaa pidemmälti, mun pitää mennä neulomaan mun hirviömäistä lankavarastoa pois.

Suuret on suunnitelmat

Kipeilen kotona. Haistan kuitenkin tuoreen leivän tuoksun. Jäähtyis jo! Kokeilin ekaa kertaa joka toisessa ruokablogissa nähtyä vaivaamatonta leipää.

Otan osaa mummojen (=ryhmä Ravelryssä) versioon 14 in 2014 -haasteeseen ja oma haasteeni on neuloa 14 työtä niistä langoista, jotka minulla on ollut olemassa jo ennen vuoden alkua. Neljä on jo aloitettu! Tässä aloitettuja:

1. Oma sukkamalli Lanitium ex Machinan sukkalangasta värissä Hound. Nämä on jo päätelty, odottavat vain pingotusta.
2. Siskon sukat Yarngrimoiren bfl-sukkalangasta. Nämä menevät kantapäissä (aloitettu kärjestä).

3. Raitatakki Pohjan akasta, siskon joululahja 2012. *Khöm* Hihat ja nappilistat puuttuu.

4. Oma raitahuivi Wollmeiseista, väreinä hyvin tumma Agatha ja hyvin vaalea Petit poison. Tehty ehkä 1/5.

Lisäksi suunnitelmissa varastolangoista:

5. Miehelle kirjoneulelapaset Pohjan akasta.
6. Itselle ainaoikein-pipo noista Wollmeisenjämistä.
7. Itselle tumput, myös Wollmeisea.
8. Ten stitch blanket vironvilloista - langat ja suunnitelma on ollut valmiina jo muutaman vuoden.
9. Pieni sylipeitto/vauvanpeitto Colourmartin merinosta.
10. Villapaita Superwash 220:sta, tässäkin langat on olleet varastossa jo useamman vuoden.
11. Villapaita Wollmeisen Admiralista. Kerin pitkään odottaneet langat loppuvuodesta.
12. Kummitytölle myssy tai baskeri Fashion Juliasta.
13. Anun villatakki mohairlangasta, myöhässä joku kolme vuotta.
14. Miehelle kauluri jostain kutittamattomasta ja lämpimästä varastolangasta.

Uusiakin lankoja pitää ostaa, ihan ensin siihen siskonpojan valaaseen ja miehen pyytämään villatakkiin. Valaasta jäänee sopivasti miehelle lupaamaani oranssiin pipoon. Myös miehen joululahjasukat tulevat tämän vuoden puolella ostamistani langoista, kun ostin Ziljan stashistä Ilun värjäämää kashmirsukkista kaksi vyyhtiä.

Muut joululahjasukat sitten ehkä varastolangoista, niissä on meinaan aika kivoja lankoja…

Kaksi kiloa suunnitelmia

Flunssailen kotona ja palelen käsistäni niin paljon, ettei neulomisesta tule mitään. En osaa neuloa edes kynsikkäät kädessä. Murjotan nessupaketin kanssa ja katselen internetistä kemiavideoita ja tosi-tv:tä vuorotellen.

Siskonpoika rakastui meidän neulottuun ryhävalaaseen (kavereille Ryhis), vaikka otus on jo nyppyinen, litistynyt katkuvasta löhötyynytehtävästään ja edelleen silmätön, koska neulojaan iskee joskus laiskuus.
"Sanna-täti, voitko sä tehdä mulle oranssin ryhävalaan, voitko?"

Lupasin tietenkin tehdä, mutta varoitin, että se ei ole nopea homma. Ensin pitää tilata lankaa ja neulomiseenkin pitää varata ainakin kuukausi. Poika lupasi odottaa kiltisti, kunhan vain saisi oman Ryhiksen.

Paria päivää myöhemmin mies alkoi kysellä, että mistähän saisi ostettua villatakkeja. Lupasin ensin opettaa hänet neulomaan, mutta ehdotus ei saanut vastakaikua. Lupasin sitten "tietenkin" neuloa hänelle villatakin. Siihen pitää vaan ensin tilata lankaa ja…

Laskeskelin, että jesaria pitää varata miehen takkiin 900 grammaa. Ryhis painaa suunnilleen saman ilman täytteitä.

Ensin pitäisi kuitenkin tehdä ystävän villatakki, joka onneksi mohairisena on keveä.

Tähän tyyliin ei juuri lankavarasto vajene.

Faksi Annelille

Langan tuloa ei voi estää! Ja vaikka ihmisellä olisi kuinka tavoitteena maltillistaa lankavarastoa, on tilaisuuksia, joille ei voi (tai kuulu!) sanoa ei. Tämä oli yksi sellainen.

Kaikista maailman ihmisistä lankomieheni, tiedättehän, se insinörtähtävä hevimies, kysyi multa yllättäen jouluna, haluaisinko lankaa. Hmmm, saanko mä miettiä hetken?

Nämä langat on kehräytetty lampaista, joita lankomiehen kotipaikassa pidettiin joskus… vissiin 80-luvulla. Sain sekä harmaata vahvistettua sukkalankaa että valkoista vahvistamatonta.

Suunnitelmia näille aarteille ei vielä ole, mutta ehkä olisi asiallista tehdä jotain hämäläishenkistä näiden lähes verisukulaislampaideni kunniaksi.

Adventtisukat

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukat valmistuivat joulupäivinä, mutta jännästi jäi toi blokkaaminen taas hetkeksi.

Ohjeista poiketen tein sukat 64 silmukalla ja ranskalaisella kantapäällä. Valitsin myös 2o, 2n -joustimen varteen. Lankoina on pääasiassa Louhittaren luolan Väinämöisen jämiä, mutta myös useampi Lanitium ex Machina -sukkaminijämä ja yhtä Handua ja Fleece Artist Trail Sockia. Handu on raju pinkki, Trail Sock on tuo turkoosi, LeM Sukkaminit tunnistaa vahvoista värivaihteluista (alla olevassa kuvassa erottuvat vasemman jalan sukassa tumma sininen, viininpunainen ja tumma vihreä, oikeassa sukassa sinapihtava keltainen ja sen perässä taas sama tummahko sininen).

Sukista tuli kivat ja sopivat. Aion pitää ne itse.

Karpaloita ja kinuskikastiketta

Regia Iglua olin ostanut toisessakin värissä. Nämäkin piti tietysti neuloa äkkiä pois. Lanka oli tosi halkeilevaista, mikä turhautti jo ekan 300 gramman jälkeen, ja halusin siksikin päästä näistä pikapuoliin eroon. Tein ensin polvisukat (tai vähänylipolvensukat) samoilla spekseillä kuin ne harmaat.

Jäämarjat

Lanka: Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Eisbaer, kulutus noin 220 grammaa

Puikot: 3,5 mm

Koko: n. 38-39

Yksityiskohdat: Neulottu varpaista alkaen, ranskalainen kantapää, varsi ulottuu noin 5 cm polven yläpuolelle

Ja loppulanka sitten melko tarkasti näihin varsin lyhytvartisiin sukkiin. Tismalleen samanlaiset kuin pitkävartiset, mutta langankulutus n. 80 grammaa ja joustin 3o, 1n pitkävartisten 2o, 2n -joustimen sijaan.

Siihen loppuivat iglut. Viisiin sukkiin siis niitä käytin. Nyt takaisin kotoisamman paksuisten puikkojen ja sukkalankojen pariin :)

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Joululomalaiskottelu jatkuu meillä edelleen. Koskahan - jos ikinä - ollaan oltu näin pitkään samaan aikaan vapaalla? Ollaan kokkailtu uusista keittokirjoista, joita huomaavainen joulupukki toi (minun avustuksellani) miehelle ja pelattu Arkham Horroria, jonka sama joulupukki toi (tällä kertaa mies toimi apulaisena). On tyhjennetty rennosti useampi viinipullo ja tuhottu jokunen suklaarasia.  On katsottu leffoja, kyläilty vähän ja tietenkin tapeltu. Itsenilainen introvertti ei kestä kauhean pitkään tiiviisti toisen seurassa, ei vaikka toinen olisi se maailman tärkein ihminen. Onneksi loma, niin rentouttava kuin se on ollutkin, on kohta ohi.

Vuoden loppumetreillä sain viimein pääteltyä ja pingotettua nämä Regia Iglu -sukat.

Siperia-polvisukat
Lanka: Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Siberia, noin 220 grammaa
Puikot: 3,5 mm
Koko: 38-39, muhkealle pohkeelle

Rakastuin tähän lankaan Herkku & koukku -blogin takia ja täytyy sanoa, että tykkään omista sukistani ihan valtavasti. Tuttuun tapaan en mitenkään yrittänyt kohdistaa värejä ja neuloin vielä toisen sukan kerän eri päästä, joten väriraidat kulkevat vastakkaisessa järjestyksessä.

Nämä sukat neuloin kärjestä alkaen. Koska olen laiska lukemaan ohjeita, jouduin keksimään pyörän uudelleen ja kehittämään käänteisen ranskalaisen kantapään itse. Jälkeenpäin luin Ullasta Zeskan kirjoittamaa ohjetta kantapäähän samalla tyylillä ja aika tarkkaan olin keksinyt saman metodin, pienillä eroilla. Zeska oli kuitenkin fiksuna ratkaissut muutaman ongelman, joita olin itse ylenkatsonut, ja aionkin muokata jatkossa kantapäätä Zeskan ratkaisujen mukaan. Kiitos kanssaneulojalle!

Neuloessani en tiennyt, kelle näistä tulee sukat, mutta kuvia ottaessani päätin, että minulle. Koska hei, 80% neulomistani sukista menee muille. Joskus viime keväänä mulla oli itselläni kaksi villasukkaparia. Olen ansainnut useamman parin vuodessa, niin itseneulottuja kuin muidenkin neulomia.

Jämälangat omistin muille. Ensin neuloin entisen kämppiksen ja hyvän ystävän kuopukselle lämmikettä.

Elli W:n sukat

Lanka: Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Siberia, kulutus jotain… 30 grammaa ehkä?

Puikot: 3,5 mm

Koko: noin 24

En edes muista, miten päin neuloin nämä sukat. Todellinen pikkuvälipala. Pikku Elli W. kävi meillä kaupalla kylässä ja sai nämä heti mukaansa.  Pitäisi varmaan neuloa vielä isoveljellekin sukat, edellisistä on jo pari vuotta aikaa.

Lankaa jäi vieläkin kahdesta kerästä jäljelle. Päätin tehdä siitä raitoja varsiin. Lankomieheni on kova kuluttamaan sukkia ja onnekseni myös äitini on liittynyt eeronsukitusjoukkoihin. Jouluksi tein langolle ohuet Wollmeise-sukat ja vastapainoksi tein nyt koiralenkkejä varten tosi paksut saapassukat. Lanko käyttää molemmat isot koirat kahdesti päivässä lenkillä, siis neljä lenkkiä päivässä. Jos tulee pakkasta, paksut sukat tulevat tarpeeseen.

Paksut sukat

Langat: Wollmeise Twin, väri Maus Jung, melkein koko vyyhti (neulottu kaksinkertaisena), ja Regia 8-fädig Iglu Colour, väri Siberia, joku parikymmentä grammaa

Puikot: 3,5

Koko: 44

Viime vuodelta on vielä neljät sukat raportoimatta, sitten päästään tämän vuoden aiheisiin. Tänään olen neulonut tällaista:

Langanpäiden päättelyä

Eilen istuin koko illan päätellen langanpäitä ja kerien jämälankoja uudelleen. Sellaista ylläpitotyötä. En ole halunnut aloittaa uutta näin vuoden viime metreillä. Vuoden irtonaiset langanpäätkin on hyvä päätellä tänään, katsoa hieman, mitä tuli tehtyä.

2013 

Tänä vuonna emme muuttaneet kertaakaan, mikä on selkeää parannusta viime vuoden kahteen muuttoon verrattuna.
Sen sijaan pääsin Suomen rajojen ulkopuolelle kolmeen otteeseen ja näin yhden uuden maan.

Terveyspuolella nilkka leikattiin taas kerran ja multa kiskottiin neljä viisaudenhammasta. Muuten on ollut helppoa ja kivaa.

Oma elämä

Aikataulutus on tänä vuonna ollut haastavaa, koska yritän käydä koulua ja tehdä vähän töitäkin samaan aikaan. Ja vaikeammaksi vaan muuttuu, kun pitkät työssäoppimisjaksot alkavat keväällä. Olen kuitenkin jaksanut paremmin kuin etukäteen oletin ja koen olevani pääosin elämäniloinen ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Koulua on vuosi jäljellä, sitten mullakin pitäisi viimein olla ammatti.

Perhe ja ystävät

Lähipiiriin saatiin pari vauvaa lisää, mikä ilahdutti minua kovasti. Lähimmistä lapsista pienempi aloitti jo koulutien ja oppi lukemaan. Kummityttö on jo viidennellä ja toivoi joululahjaksi yleiskonetta. Kummipoika on pian kaksi ja kutsuu meitä nimillä Anna ja Tutti.

Alkusyksystä mummini kuoli ja se sai mut miettimään paljon vanhenemista ja juuriani.

Kulttuuri 

Yksi mieleenpainuvimmista keikoista oli Camelin näkeminen Lontoon Barbicanissa. Vahvimmin varmasti virkisti, kun näin suuresti ihailemani Eddie Izzardin viimein livenä keväällä Helsingissä. Joulukuinen Egotripin 20-vuotisjuhlakiertueen keikka oli nostalgisin kulttuurikokemus koko vuonna. Muista kokemuksista mieleen jäi kummitytön vieminen balettiin viime keväänä, kävimme katsomassa Joutsenlampea.

Ruoka ja juoma

Lempiaiheeni! Tänä vuonna syötiin hyvin. Opeteltiin monta uutta keittiötekniikkaa, kokeiltiin uusia raaka-aineita ja käytiin kivoissa paikoissa syömässä, tosin harvakseltaan. Paras kokemus oli ehdottomasti Amsterdamin Utrechtedwarstafel. Juomapuolelta olin iloinen, kun Alko otti valikoimaansa Ginger Joen, brittiläisen inkiväärioluen.

Parvekkeen chiliviljelmät antoivat valtavan sadon sekä habaneroja että rawiteja ja uusia lajikkeita on jo kasvamassa ensi kesää varten.

Käsityöt

Aika paljon on tullut tehtyä vuoden aikana, mm. yli 20 paria sukkia, nimiäismekko, villatakkeja ja -paitoja, pipoja ja huiveja. Oppimispuolella musta isoimpia juttuja on olleet nuo ompeluvirstanpylväät. Vuosien tauon jälkeen kokeilin myös miltä tuntuu pitää kynää kädessä piirrostarkoituksessa. No hassultahan se tuntuu.

Nyt mä menen laittamaan leipätaikinan tuloilleen. Illalla on ohjelmassa luomupossunkyljellä täytettyjä patonkeja ja kuohuviiniä vuoden vaihtumisen kunniaksi. Toivottavasti ensi vuosi on yhtä lempeä ja monipuolinen kuin kulunut vuosi.

Erinomaista vuodenvaihdetta ja erityisesti onnellista ja levollista vuotta 2014 teille kaikille!

Lyijyhaarniska

Ensi vuonna ajattelin tilastoida tekemisiäni hieman tarkemmin. Tänä vuonna on osa hommista jäänyt lisäämättä blogiin tai Ravelryyn, kun ei ole vaan napannut ottaa kuvia. Eikä sitä todellakaan muista, mitä on tehnyt. Eilisessä ratsauksessa puuvillalankojen kassista löytyi valmiita tiskirättejä. En jäänyt sen kummemmin ihmettelemään, päättelin langanpäät ja vein rätit paikalleen keittiöön. On vissiin tullut sellaiset virkattua jossain välissä.

Olen kerinyt lankoja. Istunut sohvalla Netflixin seurassa ja kerinyt, kerinyt, kerinyt. Kahden illan aikana  olen saanut kilon kerittyä, toinen kilo voisi vielä mennä tässä ennen vuodenvaihdetta. Sitten ei tarvii vähään aikaan, sen kun ottaa uuden kerän edellisen loputtua. Myin kerinlaitteen pois ja kerinlehdet ovat kellarissa, niin pahasti on eräs Ritvis minut käsin kerimiseen aivopessyt.

Kummitytön joulupaketista paljastui epäsymmetrinen liehukevillatakki.

Haarniska (Ravelryssä)
Koko: 34-36
Lanka: Wollmeise Pure 100% Merino, väri 82Pb, kulutus n. 350 grammaa
Puikot: Peruspuikkoni villatakkeihin ja -paitoihin, 3,25 mm

Aloitin neulomisen takakappaleen keskeltä. Halusin välttää silmukointia viimeiseen asti, joten työssä oli jatkuvasti monta puikkoa tai jämälankaa kiinni. Vain sivusaumat on silmukoitu noin 40 silmukan korkeudelta. Hihat on neulottu ylhäältä alas. Sivusaumojen silmukoinnin jälkeen neuloin helmaan reilusti pituutta. Lopuksi neuloin koko kappaleeseen yhtenäisen reunuksen - siinä olikin puikolla jo yli 800 silmukkaa. Onneksi mulla ei ole mitään päättelyä vastaan :) 

Fiilis: Tulipahan kokeiltua. Lähtiessäni neulomaan ajatus oli aika abstraktilla tasolla, joten olen iloinen, että tästä ylipäätään tuli vaate. Väri on valtavan kaunis. Pitkällä ja sorjalla kummitytöllä tämän pitäisi olla monikäyttöinen, jos nyt on mieluisa. Yritin tehdä kyllä tytön oman maun mukaan.

Erilaisia kiinnityssysteemejä mallailin, mutta lopulta Pörrön huivineula oli selvä voittaja. Kevyt, raikas ja piristää kivasti tummaa takkia.

Raitalampaan blogissa on mielestäni aivan ihastuttava tapa kertoa aina, mikä asia on ilahduttanut blogauspäivänä. Lukijakin jää miettimään, mikä itseä on ilahduttanut. Asioiden ei tarvitse olla suuria, on ihanaa ilahtua minimaalisistakin jutuista. Kiitos Raitalampaalle näistä positiivisista hetkistä! Minua ilahdutti tänään se, että jämälankavillasukkajoulukalenterisukista tuli kauniit (näette melko pian) ja se, että siskonpoika pyysi minua neulomaan itselleen ryhävalaan.

John Deere

Marssin viimein ennen joulua Itiksen Eurokankaaseen etsimään kaksoisneulaa.

Neulan myötä lähdin viimeistelemään traktoripaitaa kummipojalle. Olin hämmentynyt, kun sain homman skulaamaan oikeastaan välittömästi.

Helman tikkauksesta tuli siisti.

Hihansuita ei kannata katsoa liian tarkasti, koska alle metrisen ihmisen koossa hihansuut ovat pikkiriikkiset ja minulle tavattoman vaikeat ommella.

Paita oli sopiva ja hihoissa on pari senttiä kasvuvaraa. Lämmin kiitos kankaasta kuuluu Möffille!

Emmepä osanneet aavistaa, kuinka sopiva lahja tästä lopulta tuli - traktorihullu kummipoika sai joulupukilta myös vihreäkeltaisen John Deere -polkutraktorin.

Huputi

Alakouluikäinen poika lähipiirissä on mulle jotenkin yksi suurimpia haasteita, varsinkin, kun kundi on tarkka tyylistään. Joulupukilta tilattiin hupparia ja jotenkin koin itse tekemisen ainoaksi vaihtoehdoksi.

Se se olikin haaste. Ensin oli mielestäni liian lapsellisia kankaita, sitten oli mielestäni epäpukeva kaava, sitten oli ongelmia ompelussa… Sitten otin aikalisän. Hain paksua, tuota, jotain sellaista mitäliejerseytä ja paritin sen Ikasyrin kalainterlockin kanssa. Päädyin slimmiin ratkaisuun - otin Ottobren Raide-trikoopaidan kaavan ja piirsin siihen sopivan hupun Joka tyypin kaavakirjan avulla. Päädyin tekemään sivutaskut ja supersimppelit resorit.

Siitä tuli kuin tulikin huppari! Lempiväriä oranssia on vain vuorin kaloissa, mutta varmaan sopii kivasti esimerkiksi oranssien housujen kanssa.

Vastaanottaja ei juuri ehtinyt tähän keskittyä, koska paketeista oli tullut jo legoja. Tädin neulomat sukat sentään vedettiin heti jalkaan.

Joulupäivä

Sateisen joulupäivän tavoitellessa valoisinta hetkeään istun kotona sohvalla ja katson televisiosta Beyoncén omakuvadokumenttia. Salaisuus: Ihailen ja arvostan tuota naista.

Lempipuuhaani joulun aikaan on istua sohvalla ja katsella joulukuusta. Se on niin kaunis. Niin rauhallinen. Muutenkin tänä jouluna olen onnellinen. Aina on huolia, aina on asioita, joihin ei voi vaikuttaa… mutta ne asiat, mihin voin vaikuttaa, ovat niin hyvin kuin voivat.

Eilen vietimme jouluaattoa ensin kaksin kotona ja vielä uudestaan siskon luona. Rusinat pullasta (tai tavallaan kaksi kokonaista pullaa). Vilho-koirasta paljastui todellinen joulukoira, niin tohkeissaan se oli pukista, paketeista ja uusista leluistaan.

Äitiä lahjoin vähän hassusti kahdella huivilla, mutta kun erinäisistä syistä äitimäisiä huiveja on kertynyt useampia. Ensin esittelyssä simppeli kaulaliina.

Ensimmäinen kudottu huivi
Koko: n. 30 x 210 cm
Puut: Schacht Cricket, pirta 32 / 10 cm.
Sidos: Palttina
Langat: Loimena on kahta eri lankaa, Louhittaren luolan värjäämää vanhaa Novita Floricaa (vaaleanvihreä) sekä käsinkehrättyä BFL:ää, samalta värjäriltä. Kuteena käytin All Spun Upin värjäämää merinosilkkiä, myöskin itsekehrättynä.

Nuo kuteen kanervaiset sävyt ovat just eikä melkein äitini värejä. Huivi on myös hyvin pehmeä, joten menee varmasti ihan kaulaa vasten.

Jälki ei ole mitään tasaista, mutta ei kai se niin nuukaa ole, varsinkaan ekassa kudontatyössä! Reunatkin aaltoilevat, mutta se ei äitiäni haittaa. Äiti on myös siitä kiitollinen vastaanottaja, että se tietää, kuinka paljon työtä käsityöhön menee. Äiti käyttää kaikkia saamiaan lahjoja paljon ja muistaa myös leuhkia niillä (=lapsillaan) työkavereilleen.

Ihanaa joulunjatkoa kaikille sitä viettäville lukijoille! Itse nautin vapaapäivistä uudenvuoden yli ja sen kunniaksi ajattelin ottaa näin keskellä päivää lasin roseviiniä ja muutaman konvehdin.

Lämpimiä varpaita ja hartioita, toivoo tonttu!

Ravelryn ihanassa Mummot lumessa -ryhmässä virisi syksyllä ajatus siitä, että olisi kiva taas välittää jouluista hyvää mieltä neulomalla. Pohdimme perheettömien vanhusten yksinäistä joulua ja vanhusten taipumusta paleluun ja niinpä se kohdeajatus lähti siitä kristalloitumaan - neulotaan vanhainkotiin.

Lähestyin varovasti erästä suurta vanhustenkeskusta ja kyselin, alkaisivatko he järjestää tätä kanssani pidemmälle. Henkilökunnallehan tällaisesta on paljon lisätyötä - kootaan listaa asukkaista ja toiveista, sovitaan yksityiskohdista, tiedotetaan asukasmuutoksista, järjestetään tapaaminen pakettien toimitusta varten… Saimme kuitenkin kaksi osastollista asukkaita kohteeksemme. Enemmänkin olisi neulontaintoa riittänyt, mutta vastaanottavalla päällä ei ollut tälle joululle enempää resursseja organisoida tätä.

Tänään vein yhdelle osastolle kaksi kassillista villasukkapaketteja ja toiselle osastolle kaksi kassillista hartiahuiveja, yhteensä 27 käsin tehtyä lahjaa. Jokainen lahja oli saajansa lempivärin mukainen, sukat tietysti ilmoitettua kengänkokoa.  Vähän jouduttiin vielä tänään säätämään järjestelyjä, mutta muuten kaikki sujui kuin tanssi. Kiitokset vaan pomolleni siitä, että Villavyyhti toimi sujuvasti neulepostin vastaanottopaikkana!

Ei tämä toki mikään epäitsekäs projekti ollut, koska itse sain tätä myöten joulumieltä parin kuukauden ajan. Minua niin suuresti ilahdutti ihmisten halu muistaa tuntematontakin, antaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseen hyvään. Joka kerta, kun avasin uutta joulupaperirullaa, tunsin ihmeellistä riemua siitä, että saamme antaa lahjoja jollekin, joka ei muuten välttämättä saisi yhtäkään (tänään tosin kuulin, että hoitajat yrittävät jotain pientä varustaa jokaiselle, mutta aika homma siinäkin on).

Minä itse neuloin Mairelle mustan huivin. Unohdin tässä hässäkässä kuvata sitä tämän paremmin, tietenkin. No, se oli Shibui Sockia värissä Ink. Käytin lankaa 200 grammaa ja huivista tuli varsin reilun kokoinen.

Lämmin, lämmin kiitos kaikille pukin pikku apureille, jotka neuloitte näitä (mielestäni kultaakin kalliimpia) lahjoja. Menen vielä joulun jälkeen kuulostelemaan tunnelmia, toivottavasti näen monet lahjat käytössä.