Siskonpoika rakastui meidän neulottuun ryhävalaaseen (kavereille Ryhis), vaikka otus on jo nyppyinen, litistynyt katkuvasta löhötyynytehtävästään ja edelleen silmätön, koska neulojaan iskee joskus laiskuus.
"Sanna-täti, voitko sä tehdä mulle oranssin ryhävalaan, voitko?"
Lupasin tietenkin tehdä, mutta varoitin, että se ei ole nopea homma. Ensin pitää tilata lankaa ja neulomiseenkin pitää varata ainakin kuukausi. Poika lupasi odottaa kiltisti, kunhan vain saisi oman Ryhiksen.
Paria päivää myöhemmin mies alkoi kysellä, että mistähän saisi ostettua villatakkeja. Lupasin ensin opettaa hänet neulomaan, mutta ehdotus ei saanut vastakaikua. Lupasin sitten "tietenkin" neuloa hänelle villatakin. Siihen pitää vaan ensin tilata lankaa ja…
Laskeskelin, että jesaria pitää varata miehen takkiin 900 grammaa. Ryhis painaa suunnilleen saman ilman täytteitä.
Ensin pitäisi kuitenkin tehdä ystävän villatakki, joka onneksi mohairisena on keveä.
Tähän tyyliin ei juuri lankavarasto vajene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!