No minä täällä hei

Tuntuu kuin olisi ollut viikon poissa. Tosiasiassa mä vaan piipahdin viikonlopun mökillä enkä eilen viittinyt blogata mitään, en mihinkään blogiin. Hah! Loma!

Testaan taas uutta writeria, joten vähän jännittää, paljonko joutuu korjailemaan. Kiitos muuten vinkeistä Bloggerin käyttöön - mäkin lisäsin kaikki kuvat ensin, järjestin ne ja aloin sitten vasta kirjoittaa. Sitten meni hermo ja päätin haluta ohjelman, jolla ei tarvitse tietää etukäteen, minne juttu vie (tai menettää hermojaan).

Mökillä oli ihanaa. Oli helle, oli grillattua halloumia, oli viiniä ja kauhean puhdistava vollotuskohtaus, oli sukankudin ja oli paljon naurua.

Makoilin pihakeinussa ja neuloin Artyarns Ultramerino4:sta sukkaa. Onpa muuten ärsyttävä lanka! Tuntuu ihan chenilleltä - kuin ohutta Samosta - ja halkeilee huomaamatta. Miten tää voi olla täyttä merinoa ja tuntua silti ihan sekoitteelta? Onko teillä kokemusta, mitä ootte langasta pitäneet?

Ainoa aidosti miellyttävä puoli on nuo tummansiniset raidat/läiskät, jotka näyttävät ihan marmorilta tai joltain muulta kivilajilta, jota en nyt oikein saa päähäni. Joku metamorfinen kivilaji kai kuitenkin - onko linjoilla geologeja? Miltä sukka näyttää?

No niin, nyt nokka ulos sisätiloista. On kesä!

Tags: maisemat, muu elämä, sukat

Powered by Qumana

Möh

En voi uskoa, että kenenkään mielestä "Kakki artistit" ei ollut vuoden paras vitsi. Mua se huvittaa edelleen (mutta mulla onkin nelivuotiaan huumorintaju).

Kummitytön perussukat raparperista
Malli: Oma perussukka
Koko: noin 36 (minne vuodet menee?)
Lanka: Wollmeise 100 % Superwash Merino, Rhabarber, 63 grammaa
Puikot: Knit Pro 2 mm

Kivat tuli ja pääsi eroon tuosta keränlopusta. Mun makuun ihan liian siistiä raidoittumista, mutta ehkä ne on saajan mieleen.

Tässä koko vyyhti käytettynä:

Nyt on raparperikausi langan suhteen ohi. Mitähän sitten?

Mä lähden nyt mökille, jee! Nähdään ensi viikolla.

Harrastus puntarissa

Oudot taljasukat valmistuivat.

Taljasukat
Malli: Gentleman's shooting stockings - Nancy Bushin Knitting Vintage Socks -kirjasta
Lanka: Wollmeise 100 % Merino Superwash, väri Zenzi (=Mansikki), kulutus 103 grammaa
Puikot: Knit Pro 2,0 mm (perhana)
Koko: Noin 44

Pitäis ostaa isommat sukkablokkerit, nuo on oikeasti naisten Bloccit.
Fiilis: Noh... Harvoin tulee tylsää Wollmeisen värejä neuloessaan, mutta nyt toinen sukka meni lähinnä kiukulla. Mustaa, tummanruskeaa ja luonnonvalkoista, lankaan sopimaton pintaneule ja lopulta tylsää raidoittumista. Plääh. Puikotkin oli kakkoset, joten liian nopeasti näiden kanssa ei päässyt eteenpäin. Lopulta eilen meni hermo ja neuloin kuuteen asti aamulla, halusin niin kiihkeästi jo eroon näistä. Onneksi digiboksi oli täynnä hyvää hömppää eikä tänään ollut enää työpaikkaa johon herätä :)

Tänään sain viimein ostettua digitaalisen keittiövaa'an. Se on tarpeen paitsi käsityöhommissa, myös rottia punnitessa. Punnitsinkin samoin tein kaikki sukkalanganjämät, jotka talosta löytyy. Pienimmät säästetyt nötöt oli 13-grammaisia, mutta löytyi myös melkein 70-grammaisia "jämiä".

Jos Wollmeisesta jää 68 gramman jämä, ekaan sukkapariin on mennyt jotain 80 gramman pintaan tai enemmänkin - nuo vyyhdit ovat 150 gramman näennäispainosta huolimatta keskimäärin 160-grammaisia. Eräästä vyyhdistä oli jäänyt vain 45 gramman jämä, joten olen tehnyt itselleni sukat, joihin on mennyt reilusti yli 100 grammaa lankaa. Eikä ne ees oo kauheen pitkät.

Me vietettiin maailman paras juhannus hotellissa ihan täällä kotikaupungissa. Hyvää ruokaa, drinkkejä Kappelissa, pitkiä kävelyitä, herkullisia aamiaisia ja kylpemistä - toki skumppaa ja mansikoita myös :)

Mutta... paskaa musaa:

Kesän kruunu

Kesä! Serranon perhettä telkkarissa, aurinko elinvoimaansa tihkuvissa lupiineissa, mansikat, maitokahvi, kuohuviini, värit.

En uskalla syödä paljoa mansikoita, olin lapsena niille(kin) pahasti allerginen. Mutta mansikoissa on se paha puoli, että heti kun saa yhden syötyä, seuraava alkaa näyttää aivan vastustamattomalta. Niin iso ja punainen! Miltähän juuri tuo maistuu?
Kirsikat sen sijaan... Niitä syön vain muutaman kerran kesässä, mutta litran kerta-annoksissa. Sitten tuskastelen kipeän vatsani kanssa hetken ja vannon ettei koskaan enää... kunnes seuraavan kerran eksyn kirsikkakojulle.

Inspiraatio on ollut hukassa viime päivinä. Olen pyöritellyt tarvikkeita ja kokeillut uusia malleja puotia varten. Hiirikoruja on kyselty lisää, munakoisot eivät kiehdo. Hmm. Ehkä kehitän sarjan pikkueläimistä ja teen seuraavaksi erän kärppiä.
Ja jottei nyt tulisi väärää kuvaa, hiiriä on ollut vain yksi ja se on kauppani toistaiseksi ainoa myyty esine, joten ei tässä nyt mitään kovin hurjaa bisnestä pyöritetä.

Olen pyöritellyt tarvikkeita edestakaisin ja miettinyt, miten ne asettuvat. Napeista on tulossa pinnejä, mutta haluaisin kovasti hyödyntää tuota kaunista turkoosia villaakin niissä. Miten? Ideoita on liikaa, mikään ei nouse ylitse muiden.

Olkoon - mä jatkan näitä sit.

Ihanaa juhannusta kaikille! Mä vietän sen parhaan eli kaupunkijuhannuksen.

KIP-muistoja

Siskonpoikani täytti hurjat kolme vuotta ja vaikka tlaktolipaita lähes valmistui, se tuomittiin purkuosastolle ja odottamaan uutta etukappaletta. Aion leikata sen kahtia, neuloa keskiosan uudestaan ja silmukoida sen yläosaan kiinni. Syksyllä. Onneksi aloitin reilun koon.

Sukat sentään valmistuivat. Mallineuleena käytin jotain nancybushilaista, olisiko railway stitch. Lankoina Indie Dyerin Supersockia, jota jäi omista hanskoistani viime syksyltä, ja Lorna's Laces Shepherd Sockia, jota jäi iskän joululahjasukista. Kakkosen puikot, arvottu määrä silmukoita (48) ja sitten vaan neuloin kunnes lopetin neulomisen. Toivottavasti sopivat.

KIPpailimme eli julkineuloimme lauantaina pienellä porukalla Ursulassa, jonne päädyimme viime hetkillä sateen pelossa. Noh, sää oli tietenkin kuin piknikkiä varten luotu, mutta Ursulassapa oli kuumaa kahvia, kylmää kuohuviiniä ja salaattia - ja sohva :P Ihastelimme Marjutin pelottavan aidon oloista Heimo Vesaa (kirjoitin ensin Vessaa, hah) ja tämän kissaa sekä Zeskan kauniita värjäilyitä. Olin ollut yli vuorokauden syömättä vatsakivun vuoksi, joten salaatti maistui taivaalliselta. Olipa ihanaa taas viettää aikaa hurahtaneessa mutta älykkäässä seurassa, arvon naiset!

Koiranpuolikkaani Vilho P. Piippola tuli hoitoon ja röhkii tuossa kainalossa. Uskomatonta, miten äijä toi piski on - toisin kuin elämääni viimeisten 25 vuoden aikana kuuluneet narttukoirat, tämä haisee koiralle koko ajan, sellaiselle urosuholle (u-ros-u-hol-le, ei u-ro-su-hol-le). Se röyhtäilee ja tutkii pallejaan aina yhtä hämmästyneen oloisena. Sen lisäksi siitä puuttuu kaikki sulavaliikkeisyyden kaiutkin, se kaataa kaiken minkä ohittaa (välillä itsensäkin). Se painaa nelisenkymmentä kiloa eikä silti ymmärrä ettei ole sylikoira vaan kauhea jyhmy. Ei se penaalin terävin kynä, mutta sitäkin hyväntahtoisempi ja -tuulisempi. Luppasilmä pusupoika. Pönttö.

Rapusukat, pikkusukat...

Iskän rapusukat tulivat valmiiksi yllättävän nopeasti, kun sain taas tartuttua niihin. Kahden millin puikot miesten sukissa ovat ihan naurettava idea. No mutta - tilannetta tasapainotti takaraivossa lurkkiva traktoripaita, jota olisi Ihan Pakko tehdä ja kiireellä. Tilanne oli sama kuin opiskeluaikoina tenttiinluvun ja sämpylänpaiston välillä. Jälkimmäinen alkaa maagisesti kiinnostaa juuri ratkaisevalla hetkellä.

Rapusukat
Malli: Oma perussukka, 80 silmukkaa, 7 cm:n kantalappu
Lanka: Tofutsies (voitettu Arjan blogiarvonnassa, kiitos Arja!), n. 85 grammaa
Puikot: Knit Pro 2,0 mm
Koko: n. 44

Kaiken kaikkiaan oikein kiva kokemus, lanka oli mukavan kesäistä ja uskon isän tykkäävän näistä kovasti.
Sukantarvettahan normaalissa suvussa riittää aina, joten iskin heti seuraavat puikoille (edelleen se moljottaa mua tuolta vasusta se traktoripaita...):

Nämä tulevat viikonlopun synttärisankarille, joka ihailee tlaktoleita, Lobin Huudia, Männiä (Spider-man) ja Maltti-autoa koko pienestä kohta kolmivuotiaasta sydämestään. Se tlaktolipaita pitää siis saada ihan oikeasti valmiiksi! Heti, kun se on valmis, saan palkita itseni jollakin näistä:

Opettelua

Meikäläisellähän on nyt tässä edessä tämä kaiken muuttuminen. Ty

ön loppuessa lähtee tuo HP:n läppäri, joka on tosin aiheuttanut oman osansa harmaista hiuksistani, mutta jonka olen viilannut toimivaksi monien yritysten ja erehdysten kautta. Bloggaamiseen olen tottunut käyttämään Windows Live Writeria. Kuvat taas olen pienentänyt näppärän kokoisiksi Office Picture Managerilla ja tarvittaessa korjannut Digital Image 7.0:lla. Pienennetyt kuvat on supernopeaa ladata Flickriin, josta taas käytän niitä joka paikkaan.

Nyt istun ja tuijotan tätä MacBookiani. Tää on valkoinen ja nätti, on akkukestoa ja syvää hiljaisuutta verrattuna vanhaan ylikuumenevaan höyrykoneeseen. Mutta kaikki toimii vielä niin vääristä paikoista :) Montakohan kertaa olen jo ryssinyt lomakkeen kirjoittamisen, kun olen @-merkin sijaan onnistunut antamaan jonkin ihme komennon?

Kuvat sain ihan itse importattua tässä vissiin pariinkin paikkaan, sain ladattua Chocoflop-nimisen ohjelman niiden käsittelyä varten ja tutustuin iPhotoon. Voi hyvää päivää miten vaikeaa on vanhalle koiralle opettaa uusia temppuja! Enhän mä niitä kuvia saanut pienennettyä noin vaan. Luultavasti sekin on jotenkin niin helppoa, etten vaan tajua sitä. No. latasin ne sitten täysikokoisina Flickriin - onneksi mulla on Pro-tili sinne, muuten olisi ollut kuukauden latausraja jo täynnä.

No sitten tämä kirjoittaminen. Bloggerin editoriahan mä en vaan suostu käyttämään, olen tarpeeksi pelleillyt niiden rivinvaihtojen ja kuvanasettelujen kanssa. Nyt on kokeilussa Ecto-niminen ohjelmisto, jonka sopeutumisesta omiin tarpeisiini en ihan vielä ole varma. Jos mun blogit siis tekevät jotain kovin kummallista tai näyttävät oudoilta, syyttäkää ensin Ecto ja sitten vasta mua. Niin, ja kertokaa mulle jos näin käy.

Tässä editorissa on omat jekkunsa, ja asiaa monimutkaistaa vielä osaltaan se, että mulla on täällä vissiin kuuden blogin asetukset. Rakensin yhteen blogiin tarvittavia html-tageja, jottei niitä tarvitse kirjoittaa itse esimerkiksi kuvaa lisätessään, mutta eiväthän ne välity tietenkään kaikkiin blogeihini. Varsin epäloogista - en mä halua kirjoittaa muusta elämästäni eri tekniikalla kuin käsitöistäni. Vai oisko se ihan vaan kupru?  

Ei nyt tällä erää muuta. Ainoat valmistuneet käsityöt on noita myyntijuttuloita. Otan mielelläni vastaan kokemuksia eri writereista ja kuvankäsittelysoftista, mieluiten siis mäkille. Kun musta kerran tulee nyt sitten mac-ihminen. Lyhyttukkainen tuli jo!

Humalassa

Tän viikon vois melko huoletta nimetä Wollmeise-viikoksi. Olen tehnyt kahta asiaa – puuhannut suomalaisten Etsy-myyjien verkostoa ja toikkaroinut Wollmeise-huumassa. Koko viikon.

Eilen kokoonnuimme Ursulaan kälättämään. En tajua – noissa tilanteissa multa lähtee viimeisetkin käytöstapojen rippeet ja huudan muiden päälle täysin estoitta. Mikä siinä on, että kun vajaa 30 neulojaa istutetaan saman kakkuapajan ääreen, ei enää voi odottaa omaa puheenvuoroaan? Eikä olla puuttumatta joka puheenaiheeseen.

Eilen tuli myös postissa Wollmeisen sukkaklubin viimeinen lähetys. Ehkä kokonaisuutena lähetyksistä vähiten mieluisa mulle, en vaan noiden pinkihtävien juttujen kanssa osaa toimia. No mutta, katsotaan… Sininen lanka oli puolestaan hyvä, ei perussinisensä vaan sen upean petroolinsävyn vuoksi. En saanut siitä mitenkään hyvää kuvaa aamulla, odottelen siis kirkkaampaa päivää.

Tuon lähetyksen lisäksi minä ja eräs nimeltämainitsematon kanssaneuloja olemme menettäneet mopedin hallinnan yhdessä tuumin Wollmeisen nettikaupassa. Kaksi stalkattua päivitystä samalla viikolla, molemmissa ehdin ostoskorin kanssa Paypaliin ennen kuin kauppa oli tyhjä. Nyt odottelen sitten lisälähetyksiä, tulee viiniä ja wasabia, camparia ja vaikka sun mitä. Viittä väriä itselle, yksi vyyhti suoraan vaihtoon. Brr.

Kaiken tuon suuruudenhulluuden jälkeen kaipasin kipeästi jotain pientä ja vaatimatonta, ja valmistui tällainen:

Ihana Helsinki

Joskus aikoinaan Ilu mietti blogissaan (siinä toisessa), mikä saa ihmisen viihtymään kaupungissa. Ei oo vissiin eka kerta, kun olen julistanut rakkauttani Helsinkiin. Meillä on ihanan levollinen, tyyni suhde, josta ei kuitenkaan puutu intohimoa.

Toissapäivänä meillä oli treffit, kun kuljeskelin taas päämäärättömästi pitkin rantoja. Tällä kertaa en keskittynyt rakennuksiin, vaikka nekin ovat ihania, vaan siihen toiseen puoleen tästä ahdistavasta betoniviidakosta.

Lähin rantani. Viitisen minuuttia meiltä kävellen.

Ja sitten sitä teollistuneempaa maisemaa – yksi lempimaisemistani:

Sulassa sovussa:

Ja lisää syreenejä:

Nämä kuvat ovat helpon kävelylenkin varrelta, kun lähtee kotoamme länteen päin. Idän puolella puolestaan aukeaa keskuspuisto eli hehtaaritolkulla metsää. Mun betoniviidakko <3

Silti mulle rakkainta ovat suunnat suoraan etelään ja pohjoiseen, koska niissä on taloja ja teitä.

Miten tämä kaikki sitten liittyy käsitöihin? Ei kai mitenkään, paitsi että tämä on mun elämä. Niin, ja kyllä mä tolla reissulla kuvasin käsitöitäkin:

Pääasiassa kuvia

Edellisen arvonnan (20 000 kävijää mittarissa) voittaja oli siis anonyymi kommentoija kommenttinumerolla… ööh… 28(?) eli Piritta. Hän laittoi eilen viestiä, että paketti oli saavuttanut määränpäänsä, joten uskallan paljastaa sisällön täällä.

Lupailin virkkuuteemaista pakettia ja mitään muuta siihen ei päätynytkään: Neljä eri väristä kerää Rowanin puuvillaa, virkattu tiskirätti ja rintakoru sekä kirja “200 crochet blocks for blankets, throws and afghans”. Toivon, että kirjaa voisi soveltaa vaikka kassin tekoon, sellaiseen nuo langat varmasti riittävätkin.

Tiskirätti näkyy huonosti – se on Muskatista virkattu ja harmaa:

Ja rintakoru lähempää:

Kokosin paketin ihan sen mukaan, mikä itseäni miellyttää – toivottavasti ei mennyt ihan metsikköön.

Täällä kukkii.

Taas etsyilyä…

…mutta tällä kertaa hieman eri luonteisesti kuin ennen. Julistan nimittäin oman Etsy-kauppani avatuksi! Ho-hoo!

Vaikka valikoima on vielä hyvin vaatimaton ja varasto pieni, tämän puuhaaminen on vienyt tehokkaasti kaiken käsityöajan viime aikoina. Tällä hetkellä valikoimassa on jääkaappimagneetteja ja rintakoruja (ja yksi pinni) ja niiden väsääminen onkin niin kivaa, että niiden ympärillä aion pyöriä jatkossakin. Muutakin on mietinnässä, mutta katsotaan nyt…

Tarkoitus on myös saada aikaan Etsy Team (myyjien virtuaaliyhteisö) suomalaisille Etsy-kauppiaille ja sitä myötä Etsy-asioihin ja promootioon keskittyvä blogi, jottei tarvitse täyttää tätä blogia näillä etsyilyillä. Teamin voi kuitenkin perustaa vain, jos siihen on jo jäseniä ja alustava suunnitelma toiminnalle.
Jos siis olet suomalainen Etsy-myyjä ja sinua kiinnostaa joko kirjoitella blogia kanssani tai ainakin saada omia tuotteitasi esille siihen, laittele mulle mailia tai blogikommenttia. Työstän tiiminperustushakemuksen varmaan ensi viikolla.

Semmottiistämmöttiis. Menkää ostamaan juttuja.