perjantai 26. joulukuuta 2008

ja sanaton on sydämeni kieli

Nyt esittelen ensin jonkun toisen neulomuksen - sain nimittäin käsinneulottua joululahjaksi. Tasaisen jäljen takana on anoppiehdokkaani, joka viime jouluna varusti mut aloe vera -sukilla ja nyt teki musta ihan oikean plinsessan näillä helmirannettimilla. Simppeliä ainaoikein-neuletta poikittain, pientä aaltoreunaa ja kirkkaita helmiä. Vitsit! Niin nätit, yksinkertaiset ja ylelliset. Pehmeää vauvavillaa.

Muutenkin mä oon sanonut, että mulla on maailman fiksuin anoppikokelas. Kertaakaan ei olla vielä nahisteltu mistään, minkä lisäksi se tekee vieläpä hyvää ruokaa ja neuloo. Eikä puutu meidän asioihin. Kaikkea hyvää ihanille anopeille ja miniöille!

Mun joulu oli aivan ihana. Pukki oli rikas monella tapaa - kotiamme varustettiin pyyhkein ja lakanoin, leivänpaahtimin, sähkövatkaimin ja kynttilöin. Salaattikulho ja hyvä leikkuulauta olivat "tilattuja" lahjoja, kaikki muu yllätti. Mies lahjoi mua kotimaisella sarjakuvalla.

Joulussa toki on muutakin tärkeää kuin lahjat *virnistys* Kehtaan sanoa noin, koska olen ehdottomasti ennemmin lahjojen antaja kuin saaja. Nytkin omia paketteja enemmän kuumotti se, koska voi soittaa siskolle ja kysyä, mitä muksut pitivät männisukistaan ja villatakeistaan, sopivatko pipot ja oliko kaikki mieleistä. Lahjat on ihania! Ja niitä voi varustaa myös ilman rahaa, ihan tosi.

Niin, se muu tärkeä. Mummi oli pirteä. Huonokuuloinen ja omissa ajatuksissaan, mutta jaksoi istua ja seurata sukulaisten jutustelua. Rutistettiin kovasti taas kun erottiin. Käyn liian harvoin. Kaikki on liian harvoin, jos jokainen tapaaminen voi olla viimeinen.

Mummokin oli hyvällä tuulella. Vierailu sinnekin oli mukava (jo toinen mukava vierailu siellä tänä syksynä!).

Miehen vanhemmilla oli jo viini ja Trivial Pursuit esillä kun pääsimme sinne. Joka joulu kaikki kuusi nappulaa kiertävät ympyrää "mylpyröistä" taistellen. Jos peli pitkittyy, täytyy pitää taukokin, sillä puolen yön aikaan katetaan pöytään kahvi ja likööri, salaatteja ja juustoja. Naurua riitti pikkutunneille, anoppi pelkäsi jo meidän häiritsevän naapureita.

Aamulla unta riitti puolen päivän paremmalle puolelle. Aamiaisen palan painikkeeksi katsoimme Joulutarinan. Ihana, kiireetön joulu.

Itse varustin omia vanhempiani kylmää vastaan jouluna. Äiti sai parin keväällä neulottuja sukkia ja isälle väänsin simppelit sileät sukat parina päivänä ennen aattoa. Tai no parina päivänä - aloitin lauantaina ja neuloin keskiviikkoaamunakin vielä vähän. Päättely, prässäys ja vielä kuumana pakettiin ja kassiin. Tiukille meni. Pirun hitaalta tuntuu nelikolmosiin jalkoihin neulominen, vaikkei ne edes ole miesten jaloiksi isot.

Lankana on Lorna's Laces Shepherd Sock Multi, väri Devon, eikä sitä mennyt läheskään kahta vyyhtiä (yksi vyyhti on 57 grammaa).

Malli on perus - 17 silmää puikolla, ranskiskanta ja muuten vaan paahdetaan suoraa silmät ristissä.

Toivottavasti kaikilla on ollut levollinen joulu. Ihania välipäiviä!

2 kommenttia:

  1. Ai kuinka kauniit rannekkeet. Taidat olla mieleinen miniä anopille :)

    Joulunne kuulosti mukavalta. Samanlaisia välipäiviä toivottelen :)

    Juu ja kivat perussukat. Niitä tarvitaan aina.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!