Lisäksi Sny hemmotteli mua suloisilla keksi- ja kakkuaiheisilla tarroilla.
Kiitos! Langat katselevat mua viekkaan oloisina. Niillä on selvästi suunnitelmia mun varalle :D
Lisäksi Sny hemmotteli mua suloisilla keksi- ja kakkuaiheisilla tarroilla.
Kiitos! Langat katselevat mua viekkaan oloisina. Niillä on selvästi suunnitelmia mun varalle :D
Sain Secret Woolin klubilangan käsiini - kiitos, kaima! Söpö alpakkalanka on kaunis havumetsänsävyineen, mutta en jotenkin näe sitä sukkina, ainakaan itselleni. Saas nähdä, tuleeko siitä vaikka joululahja jollekin :)
Possunapit toimitettiin Thaimaasta Etsyn ystävällisellä avustuksella. En malta odottaa, että löydän noille jonkin kohteen.
Mummo puolestaan syyhki kerien vyyhdinpuilta. Vanhana villatehtaalaisena mummo oli saanut ostaa säkeittäin ja säkeittäin ohuita konelankoja, joita kerittiin neuleita varten kaksin-, kolmin-, jopa yhdeksänkertaisiksi.
Suurin osa neulemuistoistani liittyy mummoon. Mummo neuloi ne mohairiset polvimittaiset raitasukat, mummolta sain sen helmi- ja palmikkoneuleisen villatakin, jonka nappeja inhosin. Mummolta sai aina jouluksi vähintään parit sukat ja lapaset - ennen joulua saattoi päästä valitsemaan omansa kymmenien parien laatikosta. Mummon puikot olivat keltaisen senkin ensimmäisessä laatikossa, siinä, jonka vedin on rikki ja joka on avattava alakautta pohjasta vetämällä. Pitkässä vakosametilla päällystetyssä likaisenkeltaruskeassa putkessa kaikki vääntyneet ja monta neuletta nähneet pitkät puikot, koukut ja loputtomasti metallisia sukkapuikkoja.
Mummo täytti 85. Olemme heikosti väleissä, mummo on vanhemmiten muuttunut ihmiseksi, joka ei tee minulle hyvää. Kunnioituksesta käyn kuitenkin moikkaamassa silloin tällöin, joskus jopa on ihan mukavaa. Viimeksi oli, mummo oli hyvällä tuulella vaikka keskeytimme pyykkipäivän. Saunalla pääsivät vedet varmaan jäähtymään, kun istuimme muistelemassa. Tuollaisina päivinä tunnen viiltävää ikävää lapsuuteni, aikaan, jolloin mummo oli rakas, itse oli sinisilmäinen ja kaikki yhteinen oli vain tarinoita Karjalasta, sukankutimia, hellalla keitettyä kahvia, kinkkuvoileipiä oikealla voilla ja herukkakiisseliä.
Kuinka tuhannet tunnit istuimme keittiön pöydän molemmin puolin, keitimme pikkukattilassa vettä uuteen kahvipannulliseen, mummo kutoi ja minä söin marianneja, kettukarkkeja ja karjalanpiirakoita vehnäkuoressa.
Mummo lähti evakkoon 16-vuotiaana Salmista, Karkun kylästä. Tunnen tuon karjalaisen veren suonissani vahvemmin kuin minkään muun, vahvemmin kuin kuopiolaisen, venäläisen, parikkalalaisen, minkään muun. Se on mun karjalainen verenperintöni, se on mun vahvojen naisten sukulinjani, se on mun sormenpäät ja syljellä kostutettu langanpää neulansilmässä. Mun selkärangassa on sisäänkirjoitettuna vahvistettu kantapää ja mummon peukalonmalli. Osaan mä niistä poiketa, joo, mutta kaikki muut tulee aina olemaan mulle erikoisia variantteja, eksotiikkaa.
Aina välillä mieleen nousee Kerttu-kana, jonka Nasti-mummo pelasti haukan kynsistä heittämällä haukkaa kukkarollaan. Kerttu muni pitkään nahkamunia, oli niin pelästynyt, raukka. Kerttu on vain yksi niistä sadoista tarinoista, jotka tekevät mun suullisen tarinaperinteeni. Toivottavasti muistan Kertun jatkossakin, sillä mummo itse ei näitä tarinoita enää yleensä muista.
Tuoli, jonka äiti sai viisivuotiaana naapurin vanhalta rouvalta, on tällä kertaa sinisessä maalissa ja mulla vyyhdinpuiden jalkana. Rouva itse oli tuonut tuolin mukanaan Pohjanmaalta. Yksi istuinlaudoista on vaihdettu edellisen lahottua, mutta muuten tuo vanha tuoli voi hyvin.
Maatuskat symboloivat mulle mummon äitiä, Nasti-mummoa, joka pakeni 16-vuotiaana Venäjältä Karjalaan ja jätti kaiken taakseen. Siihen eivät Nastin vastoinkäymiset toki loppuneet - kuten sanloin, siellä mulla on taustallani vahvojen naisten sukulinja.Rakas Pinwheelini tuli tänä aamuna tiensä päähän laiskan omistajan vuoksi. "Kyllä se nyt villaohjelman kestää," ajattelin ja tuuppasin sen pesukoneeseen.
No eipä kestänyt. Takki on nyt hyvin tiivis huopapalanen. Pitää varmaan tehdä siitä pannumyssy :D
Itse asiassa se ei taida riittää pannumyssyksi.
Löydettäessä 14-vuotias tyttö painoi 21,7 kiloa ja häneltä jouduttiin poistamaan kuusi hammasta, sillä syljenerityksen tyrehtyminen oli altistanut hampaat bakteereille. Hän oli tehohoidossa sairaalassa muutaman viikon ja on nyt sijaisperheessä. Hänen ei tarvitse enää koskaan yrittää juoda salaa wc-pöntöstä, vaikka hän edelleen kuulemma hysteerisesti pelkää, että joutuu takaisin äitipuolensa hoteisiin.
Kamala tapaus. Kaikin puolin hirveä. Perheen isä antoi vaimonsa kiduttaa lastaan puuttumatta tilanteeseen, katsoi vaimon osaavan kurinpidolliset toimet itseään paremmin. Tytön pikkuveli on varmasti myös iäksi haavoilla.
En ole julkisen lynkkauksen kannalla, oikeusjärjestelmä huolehtikoon asiasta, ja jos ja kun nainen tuomitaan, sitten hän on syyllinen. Ennen sitä en mielelläni lietsoisi asiaa. Tiedättekö, mikä tekee tästä asiasta kuitenkin poikkeuksen? Moni tietää, uskoisin. Tämä liippaa liian läheltä meitä, neulojia, jotta voisimme suhtautua tähän kuin mihin tahansa maailmalta kantautuvaan kauheaan rikosuutiseen.
Tämä nainen oli aktiivinen neuloja, neulebloggaaja, räveltäjä. Ravelryssä moni on tuntenut hänet empaattisena, auttavaisena, ystävällisenä ja energisenä. Blogissa (kyllä, kaivoin sen esiin) esiintyy hymyilevä nainen, tämän hymyilevä mies ja miehen hymyilevä poika sekä hyvin hoidettuja lemmikkejä. Tytärtä ei mainita sanallakaan. Julkisivu on tahraton. Nainen naureskelee blogissaan poikansa kokkauskokeiluille, jotka epäonnistuvat niin komeasti, että kaikki ruoka on heitettävä roskiin. Kuka olisi arvannut, että samaisen roskiksen kanssa samassa talossa eli nälkiintynyt tyttö, joka yritti nuolla ikkunaan tiivistyvää kosteutta pysyäkseen hengissä?
Joillekin meistä internet ja sen tuoma yhteisöllisyys ovat henkireikä. Joillakin ei ole elämässään muita ystäviä, muuta yhteisöä. Internet-yhteisöt ovat pitäneet monta vertaistuen tarpeessa olevaa ihmistä hengissä. Mutta kolikolla on toki aina se kääntöpuoli - jos kukaan meistä ei kohta enää tapaa ketään kasvokkain, kuka lopulta tietää, mikä on totta ja mikä ei?
Perheelliset - antakaa rakkaillenne ylimääräinen halaus tänään. Halataan hengessä pientä, nyt jo yli 30-kiloista seattlelaistyttöä, joka toivottavasti vielä joskus luottaa ihmisiin ja tuntee onnea.
Toinen ajatuksia herättävä detalji: Joissain artikkeleissa on kuvattu naisen pakonomaista langanostelua ja neuroottista neulomista. Puhutaan määristä, jotka meille monella ovat arkipäivää - naisella oli lankaa 72 projektiin ja hän saattoi neuloa villapaidan viikossa.
Jos minä nyt kuolisin tai muusta syystä joku katsoisi asiakseen oppia tuntemaan mua vaikka tämän blogin kautta, millaisenakohan mua pidettäisiin? Millaisena sinua pidettäisiin?
Titityyn sukkaklubin yllätysväriryhmän kakkospaketti onnistui yllättämään myös riemuisasti. Ilun lankaa! Jossa on bambua! Ja mun lempiväriä valtaosa langasta! Upeasti yhdistettynä rauhoittavaan maitokahvin sävyyn! Iik!
En ole koskaan nähnyt Ilulla noin mun väristä lankaa, vaikka monesta olen pitänytkin. Mahtavaa!
Hamstraamistani euron Samos Lollipopeista teen nyt riiviölle villatakkia jouluksi. Malli on Runaround raglan (Ravelry-linkki), mutta langan värikkyyden vuoksi jätin siitä palmikot pois. Ohje on kyllä ihan koko viiden dollarin arvoinen, enhän mä itse edes hahmota minkä mittaiset kädet tenavilla on suhteessa vartaloon...
Olisitte nähneet sen helmineuletakin, jonka tein kummitytölle kun se oli vastasyntynyt kuusi ja puoli vuotta sitten. Ihanaa lehmuksenvihreää vauvavillaa, porkkananmuotoiset napit... ja kymmenisen senttiä liian pitkät hihat. Nyt se on pukenut jo kahta perheen vauvaa sen muutaman viikon kun ovat juuri sen kokoisia ja on tällä hetkellä kummityttöni nukella uninuttuna. Käärityin hihoin, edelleen. Siskoni väitti sinnikkäästi, että hihojen valtavat käänteet "sopivat ilmeeseen". Ainakin siellä arvostetaan itsetehtyä...
Mä arvoin puikkokokojen 4½ ja 5 välillä, mutta päätin ottaa vitoset ettei tule kittanaa peltiä. Ihan hyvältä tuo näyttää, vaikka kuvissa näyttää jopa väljemmältä kuin on.
Vikkelästi tulee jälkeä, kivaa! Yritän nyt muistaa, että vaikka lapset hetkittäin ovatkin aika apinoita, niillä ei ole gorillankäsiä. :)
Mun vieruskaveri töissä (mies) kysyi multa, koenko mä että alpakkaan tarttuu vähemmän hajuja kuin lampaanvillaan :)
Lienee turha vääntää rautalangasta, että kyseessä on kanssabloggaajan mies. Tulinpa iloiseksi, pieni villakeskustelu keskelle nörtteilypäivää :D
Annan tämän tunnustuksen eteenpäin seuraaville seitsemälle:
Annikainen puikoissa
Benighted
Estival-Etana
Hanna menee lankaan
House of the Blue Wilds
*Ilun* handu duunaa
JaanaMaa
Tämäkin sitten seitsemälle:
Joko knits
Kangaskasa
Kesken
Liinan villat
Mippe neuloo
Mustaa villaa
Nienor
Kiitos teille kaikille, teette päivistäni valoisempia ja neulomisestani inspiroituneempaa!
Olen kyllä iloinen, että Sudranalla on vakilukijoita ja kävijämittarikin raksuttelee meikäläisen mittakaavalla aivan älyttömissä lukemissa, vaikka Sudrana on vasta puolivuotias. Kiitos siis kaikille, jotka jaksatte lukea mun märinöitä :)
Käsitöistäkin pikkuisen.
Orvokkivaara on nyt viimeistelyä vailla. Kainaloiden ompelu, kalua-aukon virkkaus ja lankojen päättely jäljellä. Jätin sen tässä vaiheessa lepäämään hetkeksi.
Aloitin siskonpojalle villatakkia jouluksi ja jessus, että lapsille tekeminen on vaikeaa! Mä tiedän, että se on 98-senttisten vaatteiden käyttäjä ja mulla on taulukot, joilla yritän tehdä oikean kokoista, mutta saas nähdä. Simppeli ylhäältä-alas-raglantakki Samos Lollipopista vitosen puikoilla tulollaan.
1. Little Knitsin paketti jäi tulliin.
2. Etsystä tilaamani napit on lähetetty viime kuussa, mutta eivät ole vielä tulleet. Noh, Ameriikasta, mutta silti! (aivan ihania nappeja muuten, laitan kuvan eräistä alle)
3. Moni on jo saanut a) Secret Woolin ja b) Titityyn klubilankansa, minä en.
Secret Woolista on tulossa mulle iso lähetys vyyhdinpuita, kerijälaitteita ja Cascaden Venezia Worsted -lankaa. Itella-hyvä, jos se ei tule perille, saatan joutua heittäytymään aggressiiviseksi.
Kyllä, seison ruokapöydällä. Kuvassa on myös mun lempihame ja meidän erittäin paskainen ikkuna.
Tuomio: Kyllä tätä tulee pidettyä. Cloud uhkailee edelleen varhaisella nyppyyntymisellä, mutta aika näyttää. Hihat ovat liian pitkät, mutta ovatpahan lämpimät. Koko M olisi muutenkin riittänyt, yliarvioin tällä kertaa painon kertymisen (kerrankin näin päin!) ja luulin olevani suurempi.
Ohje oli superlaadukas ja aion käyttää sitä myöhemminkin.
Ois kiva jos ois ihmisten nenä.
Silmukkaakaan en siis neulonut. Ottaa kupoliin liian moni asia, kuten kamerattomuus. Mitä järkeä on tehdä neuleita valmiiksi, jos ei niistä saa kuvia (eli ei saa rävellettyä tai blogattua)?
Orvokkivaaran toinen hiha on valmis (lisäykset tuli vähän myöhään kun meinasin unohtaa) ja toisesta puuttuu 10 senttiä. Kyllä tää tästä.
Eli ei taas ollut mitään asiaa :D
Mutta kun into iskee, ei tässä voi mitään neliötä alkaa väsätä. Mä haluan luoda. Mut mitä mä luon? Mitä uskaltaa kokeilla? Pannulappua? Treenaanko jollain amigurumiötököillä? Jotain ruutuvirkkausta (onko se niin tylsää kuin miltä se näyttää)?
Suositelkaa jotain. Mä en yhtään tiedä mistään mitään. (sama tietämättömyys pätee muuten kunnallisvaaleihin, siitä lisää Turpakäräjillä).
Kesken on myös jousiampujan lapaset itsevärjätystä Woolista. Niitä on tehty pitkään ja hartaudella, koska halusin, että ne istuvat käteen kuin... no... hanska käteen. Olen kerros kerrokselta suunnitellut, mihin lisään silmukan tai mistä vähennän. Tykkään langan väristäkin, se on ukkosenharmaita pilviä ja keltaisia salamoita. Mut siis silleen aloittelijatunaristi värjättynä.
Sitten alkaiskin olla jo aika aloitella joululahjaneuleita. 1½ Lehmusta pitäisi vielä neuloa. La Digitessat myös joululahjakonttiin - niissä menee varmaan kuukausi. Sitten siskon muksuille villatakit, teen Samoksesta jotta etenee reippaasti.
Little Knitsin alehinnat höykyttivät mut tilaamaan kilon Debbie Bliss Superchunky Cashmerinoa. Minne mä sen laitan?
Meiltä löytyy
[ ] akvaario
[x] arabian astioita
[ ] arkkupakastin
[x] astianpesukone
[ ] autotalli
[x] digiboxi
[ ] digikamera (hajos, prkl)
[x] digitaalivaaka
[ ] dvd-soitin
[ ] epilaattori
[ ] farmariauto
[ ] henkilöauto
[x] hiirimatto
[x] hiustenkuivain
[ ] höyrysauna
[x] iittalan astioita
[ ] ilmakiharrin
[x] ilmakitara (HARHAR)
[ ] ilmankostutin
[ ] jenkkisänky (meillä on futon enkä vaihda ikuna!)
[x] kahvinkeitin
[ ] kahvipannu (espresso)
[ ] kannettava dvd
[x] kannettava tietokone
[x] keittiövaaka
[x] kenkäteline
[ ] kerrossänky
[ ] keskuspölynimuri
[ ] kirkasvalolaite
[ ] kopiokone - monitoimikone
[ ] kotiparturi
[ ] kotiteatteri
[ ] kottikärryt
[ ] kuisti
[ ] kuivausrumpu
[x] kultaisia koruja (mulla on yks sormus ja yks ranneketju, molemmat lahjoja, kumpaakaan en käytä)
[ ] kuntolaitteita (jumppapallo on)
[ ] kylpytakki
[x] laajakaista
[ ] lankapuhelin
[x ] langaton hiiri
[ ] leipäkone
[x] leivänpaahdin
[ ] litteä tietokonenäyttö
[ ] luistimet
[ ] maasturi
[x] matkapuhelin
[x] mikroaaltouuni
[ ] moottorikelkka
[ ] moottoripyörä
[x] mp3-soitin
[x] musiikkisoitin
[ ] navigaattori
[ ] oma ranta
[ ] omakotitalo
[ ] ompelukone
[ ] pakettiauto
[x] partakone
[x] parisänky
[ ] parveke
[x] pelikone
[ ] polkupyörä (ei, mutta kickbike on, voi sydän!)
[ ] polttava cd-asema - ulkoinen
[ ] porakone
[ ] poreallas
[x] pyykinpesukone
[x] pölynimuri
[x] pöytätietokone
[ ] rappuset
[ ] rikkaimuri
[ ] rullaluistimet
[ ] salarakas
[ ] sauna
[x] sauvasekoitin
[x] silitysrauta
[x] skanneri - monitoimilaite
[ ] suihkulähde
[ ] sukset
[ ] suoristusrauta hiuksille
[ ] sykemittari
[x] sähköhammasharja
[ ] sähkövatkain
[ ] sälekaihtimet
[ ] takka
[ ] taulutelevisio
[x] tauti (on, mahatauti)
[x] teepannu
[ ] tekohampaat
[x] tietokonepöytä
[ ] traktori
[x] tulostin - monitoimikone
[ ] uima-allas - puhallettava
[ ] ulkorakennus
[ ] ulkosauna
[ ] useampi televisio käytössä
[ ] vapaa-ajan asunto
[x] vedenkeitin
[ ] vene
[ ] verenpainemittari
[ ] vhs-videonauhuri
[ ] videokamera
[x] viinaa (hei, me just tultiin Puolasta, totta kai meillä on viinaa!)
[ ] villamatto (ei meillä käytetä mattoja)
[ ] vohvelirauta
[ ] voileipägrilli
[ ] vuodesohva
[ ] web-kamera
[ ] wokki-pannu
[ ] yleiskone
[ ] yläkerta