Tulipa taas oltua pitkään hiljaa. Mutta ihan oikeesti, mulla on syy! Kirjoitan lopputyötä kouluun ja se on aika hektisessä vaiheessa.
Lisäksi aika paljon aikaa on vienyt vanhempieni uusi koira! Faija on jo eläkkeellä ja äitikin kohta, joten aikaa ja poltetta oli uuden lenkkikaverin hankkimiseen. Tässä projektissa pääsimme siskon kanssa avustamaan aika tiiviisti, koska netti ja facebook ja ja ja… Aika pian sopiva haukku löytyikin, vaikkakin matkan päästä Espanjan Aurinkorannikolta.
Koiralla oli jo valmiiksi hyvä nimi: Tarmo. Saa nähdä, meneekö mulla vielä rukki ja koira sekaisin. Tarmokas tuo koira tosiaan onkin, hyvin leikkisä ja energinen, niin kuin toki noin vuoden ikäiselle pojalle sopiikin. Kuitenkin erinomaisen kiltti ja helppo, kulkee remmissä kuin ihmisen mieli, ei provosoidu ohitettavista koirista vaikka ne kuinka haukkuisivat jne. Jos sitä nyt sitten välillä kiipeää lavuaariin nuolemaan voiveistä tai syö jonkun sandaalin tai matosta hapsut, mitä sitten.
Käsityörintamalla tapahtuu anopin puolesta virkkaamista: Anoppi antoi mulle tehtäväksi tehdä tämän tarvikepakettina ostetun Lenny-pupun tässä kuussa odotetulle tulokkaalle. Jalkapohjat on jo valmiit.
Ihana Tarmo!
VastaaPoistaEikä vaan ulkomuodoltaan, tää kaveri on varsin hurmaava kaikin puolin. Tosin sitä pelottaa, jos sitä haistelee takaisin.
PoistaTarmot ovat hienoja koiria - ainakin jokainen miun tuntemani.
VastaaPoistaEi maton hapsuista kuulu välittää, askartelut pitää tuollaisen teinin virkänä :-D Komea poika, ihana ilme.
Tarmo on kyllä hienosti sopeutunut elämään Suomessa ja meidän suvussa. Nuo askartelut on tosiaan olleet se suurin ongelma koko hankkeessa, pidän aika pienenä. Äiti ei tosin hetkeen jaksanut hymyillä kun Tarmo aloitti käsityöharrastuksen uudelleenjärjestämällä muutaman äidin lankakerän...
Poista