Vuonna 2014

Suuren yhteenvedon aika! Olen koko viime vuoden kiltisti punninnut ja laskenut, ja nyt osaan sanoa, millainen on keskivertovuosi mun käsityöharrastuksessa.

Yksi työ on vielä esittelemättä, mutta palaan siihen, kunhan kuvat on otettu. Näissä tilastoissa se esiintyy mukana.

Töitä valmistui yhteensä 42 kappaletta.
Näistä yleisin laji oli sukat, joita valmistui vuoden aikana 15 paria.

Pipojakin ehti syntyä vissiin kahdeksan, tässä viimeisimmät:

Vuorela-sarjan asusteet viihtyivät puikoilla ahkerasti: Vuorela-mallin sukkia tein kuudet, hanskoja kahdet, myssyjä kolme, yhden kaulurin ja yhdet polvisukat.

Virkkuitakin tuli tehtyä iso pino, kaikki lähinnä sisustustavaraa. Kotona oli aika raikkaiden värien tarve.

Ja kyllä niitä värejä tuli käytettyä muutenkin.

Mutta vuosi ei ollut pelkkiä käsitöitä. Se oli leipää, metsäretkiä, sieniä, hoitokissoja, lenkkejä auringonpaisteessa, ystäviä, vyötiäisiä, Vuorelan tapaamista.

Vuonna 2014 valmistui siis 42 työtä. Niihin kului yhteensä 6998 grammaa tai 20 676,35 metriä lankaa. Lisäksi punnitsin vuoden aikana alkuunsaatetut työt: Niitä oli 693 grammaa tai 1 456 metriä. Yhteensä neuloin siis 22,13 kilometriä lankaa, reilut 7,5 kg.

Tästä kaikesta seuraa, että keskimäärin käyttämäni langan juoksevuus on 288 m / 100 g. Mututuntumalla, kyllä! Pääasiassa neulon sukkalankaa, mutta kun tekee vähän juttuja matonkuteesta tai worsted-vahvuisesta langasta, niin allekirjoitan kyllä laskelmani.

- - -

Vuoden lopussa joulu tuli tarpeeseen. Vuosi oli raskas. Kipuilin (kipuilen) unelmieni työn loppumista ja sen tuomaa identiteettikriisiä. Samalla on pitänyt katsoa tulevaan ja panostaa muutoksiin, joita ei olisi halunnut tehdä.

Kropassakin oli pientä kremppaa läpi vuoden. Tuntuu yli kolmekymppiseltä, joka on vähän kireällä. Lääkärit arpoivat kohdalleni ties mitä Lederhosea ja määräsivät Mobilatia ja Voltarenia ja kipulääkkeitä vähän oikealle ja vasemmalle. Lenkkeily ja käsityöharrastus kärsivät, mutta vaivat eivät onneksi olleet kuitenkaan mitään sen vakavampaa.

Jouluna sitten tirautin aattona heti pienet itkut. Olin niin väsynyt, vaikka kaikki oli ihan hyvin. Mutta kas, jouluna sain seurata monen lapsen riemua ja tavata koko perheen. Kummipojasta tulee isoveli, ja se jaksoi hymyilyttää. Kuulin myös kaksi uutta vauvauutista lähipiiristä. Jotenkin siinä unohtuu arjen tahmaisuus.

Joulupukki oli antelias ja fiksu. Onnistuin myös itse pukin apulaisena mielestäni hyvin (siinä auttoivat hyvät lankavarastot - käärin paketeihin vissiin alun kolmatta kiloa neuleita).

Uusi vuosi otettiin vastaan hiljaisesti ja leppoisasti. Nyt on ihan sees olo. Uutta kesää kohti! Päivät pikkuhiljaa pitenevät, valo lisääntyy, elämä asettuu uomiinsa. Näin on varsin hyvä.

Ihanaa vuotta 2015 kaikille Sudranan lukijoille ja eritoten kaikille, jotka ilahdutitte minua viime vuonna kommentein tai hankkimalla neuleohjeitani tai muuten vaan olemalla ihania! Kiitos, että olette siellä!