Viitelöintiä

Puolikätisen elämä on sitten tylsää. Ajattelin ensi viikolla kokeilla varovasti parsimista ja langanpäiden päättelyä, saisi edes jotain kosketusta lankaan. Nyt kun ei tee käsitöitä, vietän kaiken liikenevän ajan netissä haaveilemassa käsitöistä. Selailen päämäärättömästi Pinterestiä, luen blogeja, plärään lankakauppojen sivuja ja hyppelen pitkin Etsyn Craft supplies -puolta.

Olen nyt jokusen päivän pohtinut erään torkkupeiton vuorikangasta. En osaa päättää edes haluanko kudottua puuvillaa, trikoota vai flanellia. Peitosta on neulottu ehkä yksi viidesosa (eikä se valmiinakaan ole jäämässä kotiin), mutta tähänkin voi siis käyttää aivan loputtomasti energiaa.

Ennen käden hajoamista aloin opetella ikivanhaa ja itselleni uutta käsityötekniikkaa, viitelöintiä. Olipa hauskaa puuhaa! Menin itselleni tyypillisesti ahteri edellä kohti latvaa enkä viitsinyt katsoa Youtubesta löytyneitä videoita aiheesta ennen puuhaan ryhtymistä. Sainkin pähkäillä alussa hyvän tovin, mutta keksin kuitenkin, miten ratkaista pari ongelmaa. Ei nyt puhuta siitä, että lähdin tekemään verkkonauhaa ja tulikin ristikkonauhaa (ks. esittely eri tyypeistä täältä).



Viitelöintikehyksen improvisoin pahvilaatikosta ja nuppineuloista. Apuna käytin paria ohutta sukkapuikkoa. Ihan toimiva ratkaisu, joskin nuppineulojen pysyminen kiinni pahvissa epäilytti. Ensi kerraksi yritän visioida jotain tukevampaa. Mutta kyllä te tiiätte, kun se inspis iskee, ei ole aikaa kauheasti miettiä vaan puuhaan on päästävä Heti Sillä Sekunnilla.

Lankoina hommassa käytin sukkalankakorin antimia. Väreissä pyrin Hämeen miehen kansallispuvun liivin väreihin, mutta oikeanlainen punainen puuttui varastoistani. Nauhaa tuli kaksi n. 15 sentin pätkää, jotka menevät ihan aiottuun tarkoitukseen sukkien somisteeksi (kunhan pystyn neulomaan ne sukat loppuun) eräälle hämäläiselle miehelle.