Pienen pojan puku

Edellisen postauksen arvontaan ehtii vielä osallistua!

Pahoittelen lähiaikoina tulevia kuvia. Kamera lähti huoltoretkelle ja saattaa viipyä sillä reissulla, joten lähiviikot mennään kännykkäkuvien varassa.

Pupu muutti Espooseen. Itse sankari ei juuri vielä pystynyt katsettaan tarkentamaan, mutta ainakaan pupun omistajuudesta ei tarvitse kiistellä: Isoveljensä ilmoitti heti, että pikkuveljen pupu. Oli vissiin vähän lapsellinen kolmevuotiaan mielestä?

Muina viemisinä vein sitten villapuvun. Koko on meikämakkaran silmän mukaan sellainen noin puolivuotiaan. Pikkuvauvakaudelle Pikkuveljellä on isoveljeltä peritty villapuku.

Robottipuku

Takki: 

Malli: Puerperium cardigan

Langat: Adriafil Regina (harmaa) ja Cascade 220 Superwash Sport (turkoosi), yhteensä 93 grammaa eli 233 metriä

Puikot: 2,75 mm

Napit: Dress It Up -sekoituspussista

Nauha: Hanhelista

Pöksyt:
Malli: Improvisoitu
Langat: Cascade 220 Superwash Sport (turkoosi) ja Vuorelma Veto (vihreä), yhteensä 83 grammaa eli 203 metriä
Puikot: 2,75 mm
Nauha: Hanhelista

Takkiin tein joitakin muutoksia: Niskaan lyhennettyjä kerroksia, ettei etuosa nouse liikaa ja etuosaan intarsiana nappilistat (ohje on yksivärinen). Tein myös reilut resorit hihoihin.

Pöksyjen malli tuli langan riittävyyden mukaan. Tein peffaan reilusti vaippatilaa sekä lisäyksin että lyhennetyin kerroksin.

Vähän oli vaikea saada edustavaa kuvaa :D

Nauha näyttää hassulta näin rytyssä, mutta se piti ommella reilun pituisena, kun eihän se jousta yhtään.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 24 ja 25

Lastenvaatteet: 1 ja 2

Kulutetut grammat: 2334

Kulutetut metrit: 6590,6  

Viitelöintiä

Puolikätisen elämä on sitten tylsää. Ajattelin ensi viikolla kokeilla varovasti parsimista ja langanpäiden päättelyä, saisi edes jotain kosketusta lankaan. Nyt kun ei tee käsitöitä, vietän kaiken liikenevän ajan netissä haaveilemassa käsitöistä. Selailen päämäärättömästi Pinterestiä, luen blogeja, plärään lankakauppojen sivuja ja hyppelen pitkin Etsyn Craft supplies -puolta.

Olen nyt jokusen päivän pohtinut erään torkkupeiton vuorikangasta. En osaa päättää edes haluanko kudottua puuvillaa, trikoota vai flanellia. Peitosta on neulottu ehkä yksi viidesosa (eikä se valmiinakaan ole jäämässä kotiin), mutta tähänkin voi siis käyttää aivan loputtomasti energiaa.

Ennen käden hajoamista aloin opetella ikivanhaa ja itselleni uutta käsityötekniikkaa, viitelöintiä. Olipa hauskaa puuhaa! Menin itselleni tyypillisesti ahteri edellä kohti latvaa enkä viitsinyt katsoa Youtubesta löytyneitä videoita aiheesta ennen puuhaan ryhtymistä. Sainkin pähkäillä alussa hyvän tovin, mutta keksin kuitenkin, miten ratkaista pari ongelmaa. Ei nyt puhuta siitä, että lähdin tekemään verkkonauhaa ja tulikin ristikkonauhaa (ks. esittely eri tyypeistä täältä).



Viitelöintikehyksen improvisoin pahvilaatikosta ja nuppineuloista. Apuna käytin paria ohutta sukkapuikkoa. Ihan toimiva ratkaisu, joskin nuppineulojen pysyminen kiinni pahvissa epäilytti. Ensi kerraksi yritän visioida jotain tukevampaa. Mutta kyllä te tiiätte, kun se inspis iskee, ei ole aikaa kauheasti miettiä vaan puuhaan on päästävä Heti Sillä Sekunnilla.

Lankoina hommassa käytin sukkalankakorin antimia. Väreissä pyrin Hämeen miehen kansallispuvun liivin väreihin, mutta oikeanlainen punainen puuttui varastoistani. Nauhaa tuli kaksi n. 15 sentin pätkää, jotka menevät ihan aiottuun tarkoitukseen sukkien somisteeksi (kunhan pystyn neulomaan ne sukat loppuun) eräälle hämäläiselle miehelle.