Toissapäivänä kuitenkin meni hermot. Päätin, etten osta enää yhden ainoaa typerää keltaista 2700 Kelvinin lamppua tähän huusholliin. Mä en edes arvosta sitä "lämmintä valkeaa sävyä", jollaisena se kuvataan lamppujen tuotepaketeissa. En!
Kaikki lähti liikkeelle tästä. Hain Wollmeisen paketin (paketit, köh) postista ja availin niitä innostuneena sohvalla. Vedin ulos keväisen verson mukaan nimetyn Zarte Knospen ja petyin kamalasti. Keltaista? Omituista epäkeltaista?
Kieltäydyin uskomasta asiaa, vein langan suojaan ja päätin tehdä lampuille jotain. Eilen illalla sitten ratsasin Kodin Ykkösen ja Stockmannin aikomuksenani ostaa mahdollisimman korkeakelvininen lamppu kuin mahdollista (keskipäivän päivänvalon lämpimyys on noin 6500 Kelviniä).
Eipä noissa marketeissa kovin hyvää valikoimaa ollut. 2700 ja 3000 Kelviniä olivan Kodin Ykkösen vaihtoehdot, Stockmannilla oli yksi malli, joka pääsi 4200 Kelviniin asti. Sitä siis.
Ja tältä näytti Zarte Knospe uuden lampun valossa:
Eikä enää harmita yhtään. Samassa WM-päivityksessä sain myös paria upeaa turkoosiperheeseen kuuluvaa väriä, Skarabäusin ja Suzannen:
Ja kaksi upeaa Ebenholzia:
Tänään ohjelmassa: Ullaneuleen vuosikokous ja pikkujoulut. Otan mukaan huivintekeleen enkä edes mieti joululahjoja tänään. Huomenna sitten taas - huomenna voisin yrittää jaksaa tehdä joululahjasaippuaa. Raporttia yrityksestä seuraa.
Edellisen postauksen kommentteihin - kyllä, turkiskuoriaiset ovat yllättävän yleinen vaiva näissä vanhoissa kerrostaloissa. Mieluummin kuitenkin pidän turkiskuoriaiset kuin ne faaraomuurahaiset, joiden takia koko korttelissa tehtiin mittava hävitystyö kaksi vuotta sitten.
Kuoriaisten vuoksi päätin nyt siis luopua kauniiden lankojen maljakkosäilytyksestä, vaikkeivat kuoriaiset avoimessa tilassa viihdykään. Kaikki lankani muuttivat tiiviisiin muovipusseihin ja käyvät kukin viikon ajan pakastimessa, jotta kaikki mahdolliset langoissa piileskelevät öttiäiset kuolevat.
Powered by Qumana