Jos metsään haluat mennä nyt, jäävät käsityöt kyllä tekemättä

Vietimme koko viikonlopun vanhempieni mökillä, jsota kovasti rakennetaan heille eläkevuosien kotia. Lähdimme sinne lähinnä tarkoituksenamme auttaa puuhellan kantamisessa, mutta niin sitä vaan nautti taas olostaan, että oli haikea lähteä tänään kotiin.

Yläkuvassa on huussi, ensimmäinen tönö joka tuolle tontille nousi joskus viisi-kuusi vuotta sitten.

Raparperi yritti tuhlata voimiaan kukkimiseen. Kukka pääsi maljakkoon ja allekirjoittanut pilkkoi mukaansa purkillisen meheviä raparperinvarsia piirakankiilto silmissään.

Lähin järvi sijaitsee muutaman kilometrin päässä mökiltä. Kävimme venerannassa haistelemassa ilmavirtaa (joka oli kyllä aika mitätön) ja lepuuttamassa silmiämme helleauringossa kimaltavassa järvessä.

Itse mökkiä isäni rakentaa lähinnä yksin, joskus lankomiehensä kanssa. Toki äitini auttaa minkä osaa, jaksaa ja ylettää, mutta ei äiti kuitenkaan mikään timpuri ole. Mökki valmistuu siis hyvin hitaasti, viikonloppuisin naula, lauta tai laatta kerrallaan. Nelistään saimme kannettua painavan puuhellan tulevaan keittiöön ja suunnittelimme sen äärellä jo tulevaisuuden uunipuuroja, lanttukukkoja ja juurespatoja.

Meikäläinen nukkui autuaasti päiväunia pihakeinussa akuankka naamallaan sillä aikaa kun isä imaisi pumpulla kaivon puhtaaksi jokavuotista pesua varten. Kaupunkilaistyttö ei tiennyt, että se on joka vuosi pestävä. Aina oppii.

Syksyllä saadaan lopullinen vesipumppu ja viemäröinti kuntoon. Samalla varmaan mökkielämän painopiste siirtyy pihan “pikkumökistä” eli yksihuoneisesta majapaikasta tänne varsinaiseen mökkiin.

Ensi kesänä saadaan varmaan parveke rakenteille ja sitten julkisivun maalaus loppuun. Mitäs sitten? Sitten on jo suunnitteilla autotalli, pikkumökin remontoiminen fiksummaksi vierasmajaksi ja ainakin parinkymmenen puun kaataminen. Sitten pääseekin aloittamaan pihaa…

Ihana, rakas paikka. Kerrostakaan en kutonut eikä tehnyt edes mieli, olin lomalla siitäkin.

Kunnon guruilua

Eilen saatiin taas kunnon naurut meikäläisen käsityöharrastuksen kustannuksella. Katselin Huippumallia ja virkkasin menemään. Hips vaan, valmista tuli, neula käteen ja ompelemaan…

Lopulta Huippumalli loppui ja kassi valmistui. Työnsin sen käsivarren mitan päähän itsestäni, roikotin sitä silmien korkeudella ja katsoin tulosta ensi kerran.

Tällä lailla se näyttää ihan kelvolliselta (kassi, ei tuo kamala kuva). Kyseessä on siis Fat Bottom Bag (Rav) Stitch’n’Bitch Crochet – Happy Hooker –kirjasta. Väri on oikeasti supertumma violetti, Muskatin ihana, syvä väri. Pinta on mielenkiintoista ja malli on viehko. Mikä sitten meni pieleen (tuon kuvan lisäksi - otin salamalla kuvia aamulla, kun aurinko ei vielä paistanut sisään)?

No noi kahvat on isommat kuin itse laukku. En kertakaikkiaan pysähtynyt katsomaan, miltä ne näyttää yhdessä. Edes siinä vaiheessa, kun päätin tehdä ekstravahvan kaksinkertaisen sauman kahvoja kiinnittäessäni en viitsinyt tarkistaa, sopivatko ne yhteen.

Mies ei yleensä juuri osaa kommentoida käsitöitäni, mutta nyt hänkin osasi revetä nauruun laukun nähdessään ja moitti minua tunariksi. Olisiko noin? No mutta muuten laukku on valmis, ihana ja kesäinen, vaihdan vaan kahvat kunhan saan ostetuksi pienemmät.

Ja koska kerralla ei voi onnistua missään, en tietenkään saanut kaikkia langanpäitä peitostakaan pääteltyä. No, koska niitä jäi (toivottavasti) vain yksi, se on alle prosentti kaikista langanpäistä peitossa. Alle prosentti sallitaan. Katselin iloista vihreää langanpäätä, kun se hulmusi kesäisessä tuulessa peiton ollessa  ulkona kuivumassa. En jaksanut närkästyä sille, hymyilytti vain.

Aamukammassani työn suhteen on jäljellä 12 piikkiä. Juhannuksena olen vapaa tekemään itselleni taas uuden elämän. Ei kellään olisi töitä hyvälle tiedottajalle? Myös rahakkaat tarjoukset neulojana työskentelystä otetaan huomioon.

Mä tein peiton!

Hih, ihan kokonaisen peiton tein, ihan ite, näillä käsillä! Ja koska se on kanttiinsa n. 175 cm, s ei ole edes mikään vauvanpeitto vaan ihan oikea torkkupeitto!

Siellä se nyt on pihalla asettumassa. Se kävi kylvyssä ja lingossa ja meni ulos.

Näyttää vähän tyhmältä kun nuo keskustan raidat on neljä kerrosta paksuja ja ulompana vaan kolme. Mutta siihen oli  kaksi oikein pätevää syytä: 1) Uloimmat raidat vei jo nyt sata grammaa lankaa, neljällä kerroksella ne olisi vieneet 130 grammaa, mikä olisi ollut tyhmää, koska kerät ei olisi koskaan menneet tasan ja 2) oliko vähän tylsää virkata jo kolmattakin kerrosta noilla reunaraidoilla! Lopulta vei jo kolmisen tuntia päästä kerran ton peiton ympäri.

Lihava mummo
Malli: Todella iso isoäidinneliö + scallop edge (mikä se on suomeksi?)
Koko: n. 175 x 175 cm, paino 1200 grammaa ja risat.
Koukku: 4 mm
Langat: Mandarin Classic (keltainen, sininen, vaaleampi vihreä ja lämpimämpi luonnonvalkoinen) sekä Drops Muskat (Tumma harmaa, tumma vihreä ja harmaampi luonnonvalkoinen)
Fiilis: MUN! Tää jää kotiin.

Tättärätäätätää

Mulla on voittaja! En tosin voi kertoa teille hänen nimeään, koska hän oli eräs anonyymeistä osallistujista, mutta hänelle on jo lähetetty postia.

Koska oletan, että hänellä ei ehkä ole blogia, esittelen arvontapalkinnon täällä sitten kun aika on kypsä.

Kiitos KIITOS kaikille osallistujille ja lukijoille ja pusmus.

Arvatkaas kuinka allekirjoittaneelle kävi tänään? Olen kytännyt Wollmeisen päivitystä joka ikinen päivä jo pari viikkoa. Tiesin jotenkin, että tänään se varmasti tulee ja olin jo teroittanut paypalini valmiiksi aamuista kyynärpäätaistelua varten.

Ja sitten nukuin pommiin. Tuhisin onnellisena tuolla makuuhuoneessa ja näin unta, että olin viihdyttäjänä New Yorkiin matkalla olevassa laivassa, ja ohjelmanumerona oli opettaa avaruusolennoille Quenyaa, erästä Tolkienin haltijakieltä. Lisäksi se kaikki oli lavastusta – kyseessä oli oikeasti Bond-elokuva, mutta meille näyttelijöille ei oltu kerrottu juonta etukäteen, eli kyseessä oli tavallaan roolipeli. Se oli jo melkein niin outo uni, että yks Wollmeise-päivitys sinne tänne.

Mitäs tästä pidätte?

Keväthuivi

Ihana kevät!

 

 

Sori, monta kuvaa, mutta kun eilen illalla sää sitten kuitenkin kirkastui ja ehdin vielä viimeisille kerrostalojen välissä läikkyville auringonsäteille ulos kuvaamaan. Ihanaa valoa!

Varrashuivi äidille
Malli: Ei mallia, 40 silmukkaa, 60 toistoa.
Välineet: 4 mm virkkuukoukku, 20 mm pitkä puikko.
Koko: 20 x 190 cm
Lanka: Handu’s Handdyed bambu-silkkisukkalanka, väri ehkä jotain kukkiviin ruusupuihin liittyvää.
Fiilis: Nätti tuli. Lanka toimii tuossa hyvin.

Jos varras- eli lastavirkkaus on vieras tekniikka, kurkkaa Käspaikan wikiartikkelia. Helppo tekniikka! Puikon paksuutta vaihtelemalla saa erilaista ilmavuutta ja pingotuksen tiukkuudella on helppo vaikuttaa lopulliseen ulkoasuun. Käspaikka listaa myös seuraavat englanninkieliset nimet, joista voi olla apua googlauksessa:

• Broomstick crochet / lace
• Jiffy lace
• Peacock Stitch
• Peacock's eye crochet
• Witchcraft Lace
• Lattice Loop

Mä tein aluksi esim. roskasihvelin varren ympärille, mutta ostin sitten noi isot puikot tota varten. Uskoisin, että tuollaiseen pitkään puikkoon saa tarvittaessa pari sataa silmukkaa ängettyä. Olen tehnyt myös 10 mm puikolla, ja sillä saa aika tiivistä pintaa jo sukkalankavahvuuksilla.

ARGH!

Tiedossa aggressiivinen postaus. Argh!

Ensinnäkin työkuviot eivät etene toivotulla tavalla ja epätietoisuudessa on inhottavaa elää. Lisäksi löysin intoa tehdä traktoripaitaa eilen, mutta sen ohjettapa ei olekaan enää missään. Ei missään! Olen kääntänyt kämpän ylösalaisin ja ohje on ja pysyy olemattomissa. Jäljellä olisi enää toinen hiha ja etuosasta puolet – siis se puolikas, jossa on intarsia ja kavennukset.

Pitänee poiketa kirjastoon tai jotain.

No mutta sitten iloisempiin asioihin. Aggressiivisuus meni jo.

Voitin Lankalaatikon* keltasukkatempauksen palkintona Tsock Tsarinan Poseidon-sukkapaketin eli kaunista merellistä sukkalankaa ja ohjeen haastaviin delfiinisukkiin.

Aivan ihana palkinto. Nyt minulla tosin on enemmän sukkalankaa kuin aloittaessani niitä keltaisia sukkia, joten stash muuttuu väärään suuntaan… No mutta sukkalankojen kohdalta se on sentään kulutuksen kanssa jonkinlaisessa maagisessa tasapainossa.

Muuten, Zigzagstitches, josta puhuin postauksessa Kana kutoo, viestitti minulle Ravelryssä, että sai postaustani seuraavan viikon aikana neljä tilaajaa Suomesta. Ehkä blogillani oli jotain tekemistä asian kanssa?

*Ravelry-ryhmä, jonka tarkoitus on toimia vertaistukipaikkana ihmisille, jotka ostavat tai omistavat liikaa lankaa kulutukseensa ja elin-ikäennusteeseensa suhteutettuna.

Minä teille vartaat näytän

Pienestä vaaleanpunaisesta pallogrillistäni huolimata olen kaupunkilaisena ja liharajoitteisena aika huono grillaaja. Mulle vartaat liittyy siis lähinnä varrasvirkkaukseen (broomstick lace, broomstick crochet). Tekniikan opetti mainio anoppiehdokkaani pari vuotta sitten ja olen käyttänyt sitä mm. äidille tekemääni kolmiohuiviin.

Tästä Ilun värjäämästä bambu/silkkisukkalangasta olen aloittanut sukkia muutamaankin otteeseen. Sopivaa mallia ei kuitenkaan löytynyt ja lopulta lanka alkoi tuntua mulle väärän väriseltä. Äitini värinen se kuitenkin on, ja siksi tämä 40 silmukan levyinen, 20 mm puikolla ja 4 mm koukulla väkerretty huivinalku.

Ajattelin saada sen valmiiksi ja jopa pingotettua ennen äidin synttäriä loppukuusta.

Kirjontaa

Olen ostanut viime aikoina muutaman pikkuisen ristipistotaulun ja yhden piirretyn kaitaliinan. Ainoa ongelma on, etten taida osata kirjoa. Olen viimeksi tehnyt mitään tuon suuntaista, kun seiskalla ompelimme virvittäin liinan päät ja sitä ennen viidennellä varsi- ja linnunsilmäpistoin tein ruman taulun sarjakuvamaisesta koirasta.

Koska mä en aio täysin pilata noita kankaita ja tuhlata lankoja, ostin pari hakuteosta taustalukemiseksi.

Amazonissa nämä maksoivat yhteensä ehkä 15 puntaa. Kun siihen lisätään 2 x 10 euroa (taulut) ja 25+6 euroa (liina ja siihen vähän eri väriä kuin pakettiin kuului) sekä 6 euroa (kirjontakehys), kirjontaharrastukseni on nyt syönyt noin 75 euroa. Yhtäkään pistoa en ole pistellyt. No mut heti kun virkkausinnostus laantuu!

Äidille joululahjaksi, that’s a promise.

Värejä!

Cherry Tree Hillin Supersock Select Supersolids (huh!) pyörähti Secret Woolin kautta ja matkasi sitten tänne. Aubergine:

Katja on ensimmäisten joukossa, jotka Yhdysvaltain ulkopuolella lankaa myyvät. Cherry Tree Hillin kotisivuilla on listattu yksi kauppa Kanadassa, yksi Englannissa ja yksi Suomessa! Eikä tätä Jenkeistäkään vielä kovin laajalti saa.

Yllä Indigo, alla Jade.

Luin langan tulosta Cherry Tree Hillin blogista jo joskus vuoden alussa (saattoi kyllä olla viime kuussakin, aika on vain tuntunut ikuisuudelta :D) ja olen kovasti odotellut sen tulevan helposti saataville. Supersock on suosikkejani, vaikkakaan tätä matalamman mikronimäärän Select-laatua en ole ennen kokeillut. Lisäksi mulla on sukkalangoissa vahvojen semisolidien himokausi meneillään, joten tämä sopii kuin sormi napaan.

Olisi ehkä pitänyt kuvata näitä jollain muulla linssillä, tuo antiikkinen Takumar tekee jotenkin niin suloisen utuista jälkeä ja värien uskomaton syvyys jää kuvissa hieman puolitiehen. Mutta muuten on ihan lempilinssini tuo.

Vai ei muka sukkia… niin ja arvonta!

EDIT: ARVONTA ON PÄÄTTYNYT

Edellisessä postauksessa ei ollut yksiäkään sukkia kesken. No nyt on ja vieläpä kahdet:

Iskälle synttäreiksi – puikot on kakkoset, mutta iskän synttärit on onneksi vasta heinäkuussa :)

Ja alla itselle polvisukat, Wollmeisen Hollerstaud’n-klubiväristä:

Isoäidinneliöstä loppui taas sininen lanka kesken kerroksen. Menee hermo kun en osaa yhtään arvioida langanmenekkiä, se kun muuttuu joka kerroksella. Ei saa nauraa sille vaikka se on tuollainen epäkesko :D

Juuri kun synttäriarvonnoista päästiin, näyttää 20 000 vierailijan raja tulevan täyteen pikapuoliin. Eiköhän taas arvota sen kunniaksi, vaikka vähän mauttomaksihan tämä jo alkaa mennä. Perussäännöillä mennään, hihkaise jotain kommentteihin. Aikaa varmaan jonnekin ensi viikolle, koska en jaksa hätiköidä palkinnon kanssa :)

Palkinto on tällä erää virkkausaiheinen, joten ei kannata osallistua jos virkkaaminen aiheuttaa verenpaineen nousua.

Hidas traktori

Riikkis on kuulemma saanut Sudranan syntymäpäiväarvontapalkinnon (yhdyssanojen aatelia). Sinne meni se Zen and the Art of Knitting :), puoli kiloa paaaksua lankaa ja kaikenlaista krääsää, joka toivottavasti kuitenkin tulee tarpeeseen.

Itse puolestaan keskityn lähinnä mittailemaan traktoripaidan kappaletta kahden kerroksen välein ja toivomaan, että pituus riittäisi jo. Tän neulominen ei oo kivaa.

Mulla ei ole yksiäkään sukkia kesken. Outo olotila.

Kana kutoo!

Viime neulemiitissä tuli yht’äkkiä huvitusta mun Kana kutoo –sukkapussistani. Tajusin, että ehkä en ole koskaan niistä sen kummemmin hehkuttanut, koska tilasin niitä viime syksyn SNY-salailun aikaan ja yksi tällainen meni SNY:llekin.

Ihan loistavia pusseja pikku projekteille. Roikkuu ranteessa kun kutoo sukkaa metrossa, pitää tavarat ojennuksessa laukun uumenissa. Mulla ja tuolla mun elämäni valolla on tällaiset jopa matkoilla meikkipusseina :)

Etsystä, kuinkas muuten. Tekijä on Zigzagstitches, joka tekee hyvin huolellista työtä. Kaikki on tietenkin vuoritettua ja saumat ovat aina suorassa. Voin suositella!

Näppärä on myös pieni Sock and Go Mini Case, jonka ohut toppaus suojaa puikkoja matkalla ja pitää muutkin tarvikkeet ojennuksessa.

Kahvia ja Interweave Crochet. Moo!

“Ai jai hyi!” Säikähtyi

Äidin kasvimaalla
Malli: Gentleman’s Fancy Sock (Nancy Bush: Knitting Vintage Socks)
Lanka: Wollmeise 100 % Merino Superwash, väri Rhabarber
Puikot: Knit Pro 2 mm

Kuvaan pääsivät myös Kesäsammakot eli uudet El Naturalistat, jotka onnekkaana tyttönä bongasin eilen Aleksin alennuksesta. –20%! Just mun värikin (ja mikähän turkoosi, petrooli tai vastaava EI olisi muka mun väri?) ja kelpaavat jopa asiakaskäynneille kun tulee kerran kesä ja casual pukeutuminen. En kaiva jakun jakkua kaapista moneen kuukauteen!

Tässä vielä samat kalvakat kevätkoivet kuivalla kevätnurmikolla.

Eilen olimme taas aika mittavalla poppoolla Cafe Ursulassa neulomassa. Ihana kanssaneuloja pelasti tunaroivan allekirjoittaneen mustan langan puutteelta. Tuttuun tapaan huusimme kaikki muutaman tunnin päällekkäin – lehdistä, langoista, malleista, kirjoista, kaupoista… Meidän päässä pöytää puikot taisivat olla ainoa käsitöihin liittyvä asia, jota ei puitu läpi.

Paikalla oli varmaan alun kolmattakymmentä neulojaa, jälleen myös miespuolinen yksilö. Ainoa pettymys oli houkuttelevien kakkujen puute. En saanut minkäänlaista kakkua kun appelsiinikakku ei houkutellut ja se vihreä kakku oli pelottava. Möh.

Jumitusta

 

Kuva on hyvin, hyvin ontuva aasinsilta, jäin nimittäin tuon puun päälle jumiin. Kengät liukuivat märällä puulla enkä päässyt eteen, en taa. Kun parempi (ja sadistisempi) puoliskoni oli sitten aikansa naureskellut ahdingolleni ja ottanut siitä kylliksi kuvia, hän tuli auttamaan minut pois. Ei ois varmaan tullut ellei kameralaukku ois ollut mulla. Pah.

Ostin uuden Modan Tikrun suunnittelemien sukkien vuoksi. Moda on kyllä jees lehti – pidän siitä, että lehdessä katsahdetaan catwalkien kuulumisia, esitellään käsityöliikkeitä ja tekijöitä sekä kerrotaan uusimmista kirjoista. Jees. Mallit eivät puhuttele juurikaan, yksi villatakki saattaa päästä puikoille asti. Todennäköisesti pääseekin, muttei tosiaankaan hempeässä vaaleansinisessä sävyssä kuten lehden visiossa.

Kannatti myös ostaa lehti tänään ja huomata siinä Mandarin Classic –etukuponki… kun osti sitä juuri eilen 10 kerää…

Viitaten Mandarin Classiciin, mä virkkaan edelleen. Isoäidinneliö vaan läskistyy ja läskistyy.

Kuvia varmaan ylihuomenna – raparperisukat on valmiit. Kaikki muu jumittaa.