Kultaa taikka kunniaa

Tour tuli, tour meni, kuka välistä sen veti… Mutta tavoitteeseen pääsin, ekaa kertaa ikinä!



Tavoitteena oli "puolittaa kuituvarasto" eli kehrätä näistä kuiduista kolme kokonaan ja saada vasemman yläkulman silkki säikeeksi. Tavoite ylitettiin hienosti: Silkistäkin tuli valmista lankaa ja pääsin jopa aloittelemaan oikean alakulman isoa kasaa.



Kyllä kehrääminen vaan on kivaa! Yksi näistä langoista on jo kerälläkin, aloittelen sitä heti kun miehen hanskat viimein valmistuu - vielä puuttuu kolme sormea ja lapashuput.

Seuraava suuri pyöräkisa on jo nyt elokuussa, kun ajetaan Espanjan Vuelta. Silloin meikätyttö aikoo kuitenkin keskittyä langan kuluttamiseen sen tuottamisen sijaan.

Silkinpehmeää

Tällaisen silkkitopsin (? voihan tämä olla jotain muutakin, mutta silkiksi menisin vajavaisen muistini ja erehtyväisen sormituntumani kanssa väittämään) olen saanut joskus aikoinaan pomolta (ex-pomolta, pitää vissiin opetella sille uusi ilmaisu) lahjaksi. Olen harjoitellut sillä jo värttinöintiä, mutta vielä oli reilu 100 grammaa jäljellä.



Tällaiset maalatut kuidut aikaansaavat usein paljon herkemmät värit lankaan kuin mitä ensinäkemältä uskoisi. Tässä oli kuitenkin ihan reilulla kädellä värien syvyyttä.





Unohdan aina, että silkki kannattaisi kehrätä taitteelta eikä suoraan topsin päästä. Ihan turhaan tappelin tämänkin kanssa ensimmäisen puolikkaan.





Langasta tuli sievää kaksisäikeistä. Sitä on 105 g / n. 500 metriä.

Ja lehmus tuulessa huokailee

Taisi olla viime syksyn Kuitupitoiset kokoontumisajot, jossa bongasin Yarngrimoiren myyntisammioista tämän upean kuidun.



Pohja on omiaan sukkalankaan - yli puolet konepestävää villaa ja loput bambuviskoosia ja nailonia.



Kehräsinkin tätä sukkalanka mielessäni. Sellainen pyöreän kuohkea, kulutusta kestävä, kierteinen sukkalanka.



Ja varsin mieluisaa lankaa sainkin.

Paksuus on maltilliset 370 m / 106 g, joten taidan näyttää tälle langalle tuttuja 2,25 mm puikkoja.







En vaan kyllästy kellanvihreään.

Kuvakertomus sinisorsasta

Viimeinen kuva on väreiltään onnistunein - pääsin eroon kännykkäkameran varassa olemisesta :)

Ostin tämän kuitupakkauksen jo useampia vuosia sitten ja unohdin sen kellariin. En voi väittää, että olisin riemuinnut nyt tätä viimein kehrätessäni - väri oli vihreämpi ja tylsempi kuin muistin. Pieni vaihtelu kuidun värissä tekee kehräämisestä mielenkiintoisempaa ja nämä teollisen oloiset tasaväriset ovat vähän… plääh. Lisäksi karstalevyn kehrääminen on välillä vähän takkuista, varsinkin helteellä.

Lopulta päätin, että tuskin näistä langoista edes tulee sukkia, koska metrejä olisi lähes polvisukkiin, mutta en halua karstalankaisia polvisukkia, joiden ainoa vahvike vieläpä on silkki. Ehkä näistä tulee vaikka huivi.

Sinisorsa
Kuitu: Cupcake Fiber Company, BFL-silkki, väri Mallard (=sinisorsa), 155 grammaa
Lanka: 593 metriä. Perinteinen kolmisäikeinen. Toinen vyyhti on juoksevuudeltaan n. 370 m / 100 g ja toinen 394 m / 100 g. Lisäksi yhden säikeen loppuessa kertasin kaksi muuta jämää yhteen ikivanhan merinosäikeen kanssa (viimeisessä kuvassa oleva pikkuvyyhti). Tätä miksausta sain vajaat 50 metriä.

Erään aikakauden loppu

Kolme vuotta, satoja kiloja lankaa, kymmeniä rukkeja, monen monituisia messuja ja markkinoita.

Ohjeiden suomentamista, taulukoinnin pakertamista, verkkokaupan väkertämistä, kerien laskemista.

Villaa, puuvillaa, pellavaa, nokkosta, ramia, mohairia, angoraa, alpakkaa, laamaa, silkkiä.

Punnitsemista, mittaamista, laskemista, pakkaamista, käärimistä, vyyhteämistä, kerimistä.

Minigrippejä, paperikasseja, silkkipaperia, nauhaa, pahvia, postituspusseja, teippiä, osoitetarroja.

Viiniä, kahvia, teetä, karkkia, keksejä, munkkeja, simaa, juustoja, cavaa.

Laulua, naurua, itkua, vitsejä, halauksia, neulomista, kehräystä. Ystäviä.

Villavyyhti ehti antaa elämääni paljon enemmän kuin uskalsin toivoa. Olen äärettömän onnellinen, että sain olla osa sen tarinaa. Erään asiakkaan/ystävän sanoin: "Villavyyhti oli enemmän kuin kauppa. Se oli yhteisö."

Kiitos kaikille, joiden polut kohtasivat omani kanssa kuluneina kolmena vuonna. Toivottavasti Villavyyhti ehti ilahduttaa, auttaa ja inspiroida.

Nyt uutta kohden!

Kultaa, hopeaa, patinaa

Tämä kuitu on tullut minulle lahjaksi. Pintapuolisesti olin vähän varautunut, koska topsissa oli aika paljon ruskeaa, joka ei kuulu suosikeihini. Kokonaisuutena topsi kuitenkin kiehtoi - mukana oli upeita sinisiä, lämmintä kullankeltaista ja komeaa hopeanharmaata.



Avasin koko letin ja nappasin sen puolesta välistä poikki. Tässä vaiheessa huomasin, että letin eri päät olivat ihan eri värisiä - toisessa päässä oli paljon syviä sinisiä, lisäksi lähinnä kultaa, ja toinen pää oli kulta-hopeinen, vain hiven sinistä vilkkui siellä täällä.



Pitäydyin kuitenkin kaksisäikeisen suunnitelmassani. Halusin tästä asusteita ja siihen keskipaksu kaksisäikeinen on omiaan.



Viimeiset metrit säikeestä kehräsin jalkapallon maailmanmestaruusfinaalin aikana. Koska finaali venyi jatkoajalle, ehdin aloitella kertaustakin näiden mitalivärien parissa.



Kerratessakin säikeiden erilaisen värimaailman huomasi hyvin.



Valmiissa langassa kulta dominoi selvästi. Ihailemani siniset tuntuivat katoavan jonnekin. Saa nähdä, nousevatko ne neulottaessa vielä esiin.



Langasta tuli kuitenkin kivaa! Ja siitä saa vaikka mitä kivaa.

Kultaa, hopeaa ja patinaa
Kuitu: All Spun Up Mixed BFL / Silk, 165 grammaa
Lanka: Kaksisäikeinen, 598 m / 165 grammaa eli 362,5 m / 100 g.

Minullekin Still Light

Veera Välimäen Still Light on "aika suosittu",  Ravelryssä on lähes 2 000 projektia. Tiedänpä erään, joka on tehnyt näitä jo kahdeksan. Minulle tämä on ensimmäinen - aika sitten näyttää, onko viimeinen.

Ostin kanssaneulojalta neljä vyyhtiä Wollmeisen Purea tätä silmälläpitäen. Yllättäen tähän kului aika tarkkaan kolme vyyhtiä, toista taskunpohjaa jatkoin hiukan neljännestä. Kolmella vyyhdillä olisin saanut valmista, jos helma olisi ollut kaksi kerrosta lyhyempi. Toki vyyhdit olivat ylipainoisia kaikki - mekon paino valmiina on 488 grammaa.



Minähän olin iloinen yllättäen käyttämättä jääneestä Frosch-vyyhdistä. Siitä on jo tulossa kaulahuivi ensi talveksi. Olen kadottanut neljä vuotta sitten neulomani Frosch-pohjaisen ainaoikein-huivin, joka oli hurrrrjan rakas, joten teen nyt sitten uuden, värikaverina vaan tällä kertaa harmaata.

Valoisa sammakko
Malli: Still Light
Koko: n. L (säädin vähän, koska tiheyteni heitti yhdellä silmukalla annetusta)
Modaukset: Rintamuotolaskokset lisätty
Puikot: 2,75 mm, Chiaogoon Red Lacet ja Hiyahiyan sharp steel -pyöröt
Lanka: Wollmeise 100% Pure, väri Frosch, 488 grammaa eli 1708,8 metriä
Nappi: Stephaniexulta vuonna 2009 ostettu puunappi

Itsensä kuvaamisen mahdottomuus...



Tilastoja:
Vuoden 2014 valmis työ nro 19, villapaita nro 2
Langan yhteiskulutus 2014: 4985 g eli 14 119,13 m

Woodvillet

Tämä sukkapari oli kesken vaikka kuinka pitkään. En ole mikään palmikoiden fani ja siksi sukan käänteet olivat mielestäni hurjan tylsät :) Kannattaa neuloa asioita, joista ei juuri tykkää, eikö? Varsinkin kun tätä mallia pitää vielä neuloa pariin kertaan ennen kuin ohje on valmis koeneulottavaksi.


Lohduttaudun sillä, että vaikka mä en tykkää palmikoista, moni muu tykkää. Ja onhan toi nyt sievä.



Tämän mallin myötä Tudor-dynastian innoittama sukkaohjetrilogiani alkaa kolistella keskiajan loppuvaiheita.





Woodville, ensimmäinen kokeilu

Malli: Woodville, julkaistaan myöhemmin
Lanka: Louhittaren luola Väinämöinen, väri 'Eiku' (säyiltään lähimpänä Villiviiniä), 75 grammaa eli 301,8 metriä
Puikot: 2,25 mm
Napit: Aikoinaan Etsystä. Myyjä on jo lopettanut, mutta vastaavia kookosnappeja on monella muulla myyjällä.




Tilastoja:
Vuoden 2014 valmis työ nro 20, sukkapari numero 4
Langan yhteiskulutus 2014: 5060 g eli 14 420,93 m

Kokoelma huomioita ja raportti Tappaamisesta

Huomio 1: Plantagenet-sukkaohjeesta on vihdoin ostettavissa myös englanninkielinen versio. Myynti Ravelryn kautta neljän euron hintaan (ostamiseen ei tarvita Ravelry-tiliä, joskin suosittelen ihan jokaiselle tosi lämpimästi Ravelryä) ja hintaan kuuluvat sekä englannin- että suomenkielinen pdf-tiedosto.

Huomio 2: Tour de Fleece on vienyt kaiken aikani jo kolme päivää. Tänään aion myös neuloa, kehrään ihan korkeintaan pari tuntia enkä taas kahdeksaa kuten eilen.

Huomio 3:
Parvekkeella kehrääminen on parasta.

Tappaaminen

Viikkoa juhannuksen jälkeen pakattiin taas auto täyteen naisia, villaa, lankoja, rukkeja, kuohuviiniä ja herkkuja ja suunnattiin nokka kohti Lieksaa. Vuosittaisista neuletapaamisista tämä on yksi suosikeistani.

Paitsi loistavaa seuraa ja inspiraatiota, Tappaaminen tarjoaa kivan majoituksen Timitra Hostelissa, joka tarjoaa paitsi kunnon puitteet Tappaamiselle, myös aivan törkeän hyvät pöperöt. Suosittelen paikkaa lämpimästi kaikille Pohjois-Karjalaan matkustaville. Eikä muuten ole maksettu mainos (ellei sitten mahdollisuutta rapsuttaa talon koiraa pidetä maksuna - siinä jäin nimittäin huimasti plussalle)!

Paljonkohan meitä oli paikalla, parisenkymmentä? Tapahtuma ei siis ole kooltaan yhtä iso kuin esimerkiksi Päivölän retriitit tai Syksyn kuitupitoinen tapaaminen, mutta on sitä juttuseuraa tuossakin :) Ja on aina kiva tavata tuon suunnan ihmisiä.

Koko reissu torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään (majoitus, oleskelutilat ja neljä ateriaa päivässä) maksoi reilusti alle kaksi sataa euroa per pää. Lisäksi tuli bensakuluja kimppakyydeistä ja tietenkin kuohuviinikulut.

Lämmin kiitos siis tilaisuuden primus motoreille Saaralle ja Marikalle! Reipas Saara toi mukanaan kolmiviikkoisen kuopuksensa, joka käyttäytyi kuin vanha tekijä - laulavat, nauravat ja rasvaisia juttuja puhuneet naiset eivät juuri junioria hätkäyttäneet ja tyynesti vauva keikkui sylistä syliin monta päivää :)

En ottanut yhden ainutta käsityökuvaa koko nelipäiväisen reissun aikana. Tämä tekele kuitenkin eteni sillä reissulla parikymmentä senttiä. Kerron mekosta/tunikasta lisää pikapuoliin.

Tour-tunnelmia

Aika hurjalla penkkiurheiluputkella alkoi Tour de Fleece. Eilinen etappi venyi niin, että hyvä kun ehti vessassa käydä ennen futiksen alkua. Ja siinähän meni sitten pitkälle aamuyöhön…

Tilanne Tourin alkaessa:



Päivän tavoite saavutettiin hiukan ennen etapin loppumista:



Mutta kun kehräsi yhteensä 11 tuntia eilen, sai valmiiksi jo seuraavankin päivän tavoitteen!



Tänään tunsin jo hiukan turnausväsymystä :) Päätin ottaa kevyen päivän, joten kertasin tuon ensimmäisen puolikkaan ja aloittelin seuraavaa hommaa ihan vaan rullanpohjan verran.



Ajattelin huristaa tämän Neiti Kevään säikeeksi jo näin alkuvaiheessa, jotta säie ehtii levätä kunnolla ennen ketjukertausta. Heti, kun tämä on säikeenä, palaan kuppikakkuprojektin pariin.



Mutta pitäiskö tätä kehrätessä kannattaa Cannondalea vai Tinkoff - Saxoa?