Luulin olevani jotenkin innovatiivinen, kun neuloin äidille tämän joululahjaparin ekaa sukkaa. Toisen sukan ollessa puolivälissä luin työpaikalla vastikään ilmestynyttä Kerällä-kirjaa ja kas, tismalleen sama raidoitus tuli sukissa vastaan siellä. Tuijotin typertyneenä keskeneräistä sukankudintani ja kirjaa. Olo oli vähän "no höh" ja sitten "selvästi tyylikäs, kun on oikein kirjaankin päässyt!"
Mutta rapatessa roiskuu ja jämälangoilla neuloessa vasta roiskuukin. Wollmeisen Sanguinello (tuo oranssi) loppui tietysti kesken kaiken, vaikka olin punninnut kerää joka mutkassa.
Mietin montaa ratkaisuvaihtoehtoa. Lopulta päätin jatkaa raidoittamista, mutta käyttää viimeisissä raidoissa korvaavaa lankaa. Jotta homma ei olisi helppoa, kotona löytyi sopivahkoa Wollmeisen Twiniä vain kelta-oranssi-punaisessa värissä Strohblume. Yritin sitten käyttää niitä oranssisimpia kohtia :D Kauhean tarkka en raaskinut olla, tuollakin kirjavuusasteella käytin kolme-neljä langanpätkää kerroksella. Jos olisin hakenut tasaista oranssia, olisin saanut yhdellä pätkällä neulottua ehkä viisi silmukkaa.
Olen kuitenkin sukkiin varsin tyytyväinen. Into korvaa puuttuvat taidot vai miten se meni…
Äidille
Malli: Neulontahetkellä vielä oma (68 s, ranskalainen kanta, nauhakavennus)
Koko: n. 38
Puikot: 2,25 mm
Langat: Wollmeise Twin, Merlot ja Sanguinello
Vau, onpa upeat sukat!
VastaaPoistaIhan mielettömän kauniit, tekisi vain mieli tuijottaa kuvia ikuisuus <3
VastaaPoistaKaunis väritys näissä sukissa!
VastaaPoista