Langanpäiden päättelyä

Eilen istuin koko illan päätellen langanpäitä ja kerien jämälankoja uudelleen. Sellaista ylläpitotyötä. En ole halunnut aloittaa uutta näin vuoden viime metreillä. Vuoden irtonaiset langanpäätkin on hyvä päätellä tänään, katsoa hieman, mitä tuli tehtyä.

2013 

Tänä vuonna emme muuttaneet kertaakaan, mikä on selkeää parannusta viime vuoden kahteen muuttoon verrattuna.
Sen sijaan pääsin Suomen rajojen ulkopuolelle kolmeen otteeseen ja näin yhden uuden maan.

Terveyspuolella nilkka leikattiin taas kerran ja multa kiskottiin neljä viisaudenhammasta. Muuten on ollut helppoa ja kivaa.

Oma elämä

Aikataulutus on tänä vuonna ollut haastavaa, koska yritän käydä koulua ja tehdä vähän töitäkin samaan aikaan. Ja vaikeammaksi vaan muuttuu, kun pitkät työssäoppimisjaksot alkavat keväällä. Olen kuitenkin jaksanut paremmin kuin etukäteen oletin ja koen olevani pääosin elämäniloinen ja optimistinen tulevaisuuden suhteen. Koulua on vuosi jäljellä, sitten mullakin pitäisi viimein olla ammatti.

Perhe ja ystävät

Lähipiiriin saatiin pari vauvaa lisää, mikä ilahdutti minua kovasti. Lähimmistä lapsista pienempi aloitti jo koulutien ja oppi lukemaan. Kummityttö on jo viidennellä ja toivoi joululahjaksi yleiskonetta. Kummipoika on pian kaksi ja kutsuu meitä nimillä Anna ja Tutti.

Alkusyksystä mummini kuoli ja se sai mut miettimään paljon vanhenemista ja juuriani.

Kulttuuri 

Yksi mieleenpainuvimmista keikoista oli Camelin näkeminen Lontoon Barbicanissa. Vahvimmin varmasti virkisti, kun näin suuresti ihailemani Eddie Izzardin viimein livenä keväällä Helsingissä. Joulukuinen Egotripin 20-vuotisjuhlakiertueen keikka oli nostalgisin kulttuurikokemus koko vuonna. Muista kokemuksista mieleen jäi kummitytön vieminen balettiin viime keväänä, kävimme katsomassa Joutsenlampea.

Ruoka ja juoma

Lempiaiheeni! Tänä vuonna syötiin hyvin. Opeteltiin monta uutta keittiötekniikkaa, kokeiltiin uusia raaka-aineita ja käytiin kivoissa paikoissa syömässä, tosin harvakseltaan. Paras kokemus oli ehdottomasti Amsterdamin Utrechtedwarstafel. Juomapuolelta olin iloinen, kun Alko otti valikoimaansa Ginger Joen, brittiläisen inkiväärioluen.

Parvekkeen chiliviljelmät antoivat valtavan sadon sekä habaneroja että rawiteja ja uusia lajikkeita on jo kasvamassa ensi kesää varten.

Käsityöt

Aika paljon on tullut tehtyä vuoden aikana, mm. yli 20 paria sukkia, nimiäismekko, villatakkeja ja -paitoja, pipoja ja huiveja. Oppimispuolella musta isoimpia juttuja on olleet nuo ompeluvirstanpylväät. Vuosien tauon jälkeen kokeilin myös miltä tuntuu pitää kynää kädessä piirrostarkoituksessa. No hassultahan se tuntuu.

Nyt mä menen laittamaan leipätaikinan tuloilleen. Illalla on ohjelmassa luomupossunkyljellä täytettyjä patonkeja ja kuohuviiniä vuoden vaihtumisen kunniaksi. Toivottavasti ensi vuosi on yhtä lempeä ja monipuolinen kuin kulunut vuosi.

Erinomaista vuodenvaihdetta ja erityisesti onnellista ja levollista vuotta 2014 teille kaikille!

Lyijyhaarniska

Ensi vuonna ajattelin tilastoida tekemisiäni hieman tarkemmin. Tänä vuonna on osa hommista jäänyt lisäämättä blogiin tai Ravelryyn, kun ei ole vaan napannut ottaa kuvia. Eikä sitä todellakaan muista, mitä on tehnyt. Eilisessä ratsauksessa puuvillalankojen kassista löytyi valmiita tiskirättejä. En jäänyt sen kummemmin ihmettelemään, päättelin langanpäät ja vein rätit paikalleen keittiöön. On vissiin tullut sellaiset virkattua jossain välissä.

Olen kerinyt lankoja. Istunut sohvalla Netflixin seurassa ja kerinyt, kerinyt, kerinyt. Kahden illan aikana  olen saanut kilon kerittyä, toinen kilo voisi vielä mennä tässä ennen vuodenvaihdetta. Sitten ei tarvii vähään aikaan, sen kun ottaa uuden kerän edellisen loputtua. Myin kerinlaitteen pois ja kerinlehdet ovat kellarissa, niin pahasti on eräs Ritvis minut käsin kerimiseen aivopessyt.

Kummitytön joulupaketista paljastui epäsymmetrinen liehukevillatakki.

Haarniska (Ravelryssä)
Koko: 34-36
Lanka: Wollmeise Pure 100% Merino, väri 82Pb, kulutus n. 350 grammaa
Puikot: Peruspuikkoni villatakkeihin ja -paitoihin, 3,25 mm

Aloitin neulomisen takakappaleen keskeltä. Halusin välttää silmukointia viimeiseen asti, joten työssä oli jatkuvasti monta puikkoa tai jämälankaa kiinni. Vain sivusaumat on silmukoitu noin 40 silmukan korkeudelta. Hihat on neulottu ylhäältä alas. Sivusaumojen silmukoinnin jälkeen neuloin helmaan reilusti pituutta. Lopuksi neuloin koko kappaleeseen yhtenäisen reunuksen - siinä olikin puikolla jo yli 800 silmukkaa. Onneksi mulla ei ole mitään päättelyä vastaan :) 

Fiilis: Tulipahan kokeiltua. Lähtiessäni neulomaan ajatus oli aika abstraktilla tasolla, joten olen iloinen, että tästä ylipäätään tuli vaate. Väri on valtavan kaunis. Pitkällä ja sorjalla kummitytöllä tämän pitäisi olla monikäyttöinen, jos nyt on mieluisa. Yritin tehdä kyllä tytön oman maun mukaan.

Erilaisia kiinnityssysteemejä mallailin, mutta lopulta Pörrön huivineula oli selvä voittaja. Kevyt, raikas ja piristää kivasti tummaa takkia.

Raitalampaan blogissa on mielestäni aivan ihastuttava tapa kertoa aina, mikä asia on ilahduttanut blogauspäivänä. Lukijakin jää miettimään, mikä itseä on ilahduttanut. Asioiden ei tarvitse olla suuria, on ihanaa ilahtua minimaalisistakin jutuista. Kiitos Raitalampaalle näistä positiivisista hetkistä! Minua ilahdutti tänään se, että jämälankavillasukkajoulukalenterisukista tuli kauniit (näette melko pian) ja se, että siskonpoika pyysi minua neulomaan itselleen ryhävalaan.

John Deere

Marssin viimein ennen joulua Itiksen Eurokankaaseen etsimään kaksoisneulaa.

Neulan myötä lähdin viimeistelemään traktoripaitaa kummipojalle. Olin hämmentynyt, kun sain homman skulaamaan oikeastaan välittömästi.

Helman tikkauksesta tuli siisti.

Hihansuita ei kannata katsoa liian tarkasti, koska alle metrisen ihmisen koossa hihansuut ovat pikkiriikkiset ja minulle tavattoman vaikeat ommella.

Paita oli sopiva ja hihoissa on pari senttiä kasvuvaraa. Lämmin kiitos kankaasta kuuluu Möffille!

Emmepä osanneet aavistaa, kuinka sopiva lahja tästä lopulta tuli - traktorihullu kummipoika sai joulupukilta myös vihreäkeltaisen John Deere -polkutraktorin.

Huputi

Alakouluikäinen poika lähipiirissä on mulle jotenkin yksi suurimpia haasteita, varsinkin, kun kundi on tarkka tyylistään. Joulupukilta tilattiin hupparia ja jotenkin koin itse tekemisen ainoaksi vaihtoehdoksi.

Se se olikin haaste. Ensin oli mielestäni liian lapsellisia kankaita, sitten oli mielestäni epäpukeva kaava, sitten oli ongelmia ompelussa… Sitten otin aikalisän. Hain paksua, tuota, jotain sellaista mitäliejerseytä ja paritin sen Ikasyrin kalainterlockin kanssa. Päädyin slimmiin ratkaisuun - otin Ottobren Raide-trikoopaidan kaavan ja piirsin siihen sopivan hupun Joka tyypin kaavakirjan avulla. Päädyin tekemään sivutaskut ja supersimppelit resorit.

Siitä tuli kuin tulikin huppari! Lempiväriä oranssia on vain vuorin kaloissa, mutta varmaan sopii kivasti esimerkiksi oranssien housujen kanssa.

Vastaanottaja ei juuri ehtinyt tähän keskittyä, koska paketeista oli tullut jo legoja. Tädin neulomat sukat sentään vedettiin heti jalkaan.

Joulupäivä

Sateisen joulupäivän tavoitellessa valoisinta hetkeään istun kotona sohvalla ja katson televisiosta Beyoncén omakuvadokumenttia. Salaisuus: Ihailen ja arvostan tuota naista.

Lempipuuhaani joulun aikaan on istua sohvalla ja katsella joulukuusta. Se on niin kaunis. Niin rauhallinen. Muutenkin tänä jouluna olen onnellinen. Aina on huolia, aina on asioita, joihin ei voi vaikuttaa… mutta ne asiat, mihin voin vaikuttaa, ovat niin hyvin kuin voivat.

Eilen vietimme jouluaattoa ensin kaksin kotona ja vielä uudestaan siskon luona. Rusinat pullasta (tai tavallaan kaksi kokonaista pullaa). Vilho-koirasta paljastui todellinen joulukoira, niin tohkeissaan se oli pukista, paketeista ja uusista leluistaan.

Äitiä lahjoin vähän hassusti kahdella huivilla, mutta kun erinäisistä syistä äitimäisiä huiveja on kertynyt useampia. Ensin esittelyssä simppeli kaulaliina.

Ensimmäinen kudottu huivi
Koko: n. 30 x 210 cm
Puut: Schacht Cricket, pirta 32 / 10 cm.
Sidos: Palttina
Langat: Loimena on kahta eri lankaa, Louhittaren luolan värjäämää vanhaa Novita Floricaa (vaaleanvihreä) sekä käsinkehrättyä BFL:ää, samalta värjäriltä. Kuteena käytin All Spun Upin värjäämää merinosilkkiä, myöskin itsekehrättynä.

Nuo kuteen kanervaiset sävyt ovat just eikä melkein äitini värejä. Huivi on myös hyvin pehmeä, joten menee varmasti ihan kaulaa vasten.

Jälki ei ole mitään tasaista, mutta ei kai se niin nuukaa ole, varsinkaan ekassa kudontatyössä! Reunatkin aaltoilevat, mutta se ei äitiäni haittaa. Äiti on myös siitä kiitollinen vastaanottaja, että se tietää, kuinka paljon työtä käsityöhön menee. Äiti käyttää kaikkia saamiaan lahjoja paljon ja muistaa myös leuhkia niillä (=lapsillaan) työkavereilleen.

Ihanaa joulunjatkoa kaikille sitä viettäville lukijoille! Itse nautin vapaapäivistä uudenvuoden yli ja sen kunniaksi ajattelin ottaa näin keskellä päivää lasin roseviiniä ja muutaman konvehdin.

Lämpimiä varpaita ja hartioita, toivoo tonttu!

Ravelryn ihanassa Mummot lumessa -ryhmässä virisi syksyllä ajatus siitä, että olisi kiva taas välittää jouluista hyvää mieltä neulomalla. Pohdimme perheettömien vanhusten yksinäistä joulua ja vanhusten taipumusta paleluun ja niinpä se kohdeajatus lähti siitä kristalloitumaan - neulotaan vanhainkotiin.

Lähestyin varovasti erästä suurta vanhustenkeskusta ja kyselin, alkaisivatko he järjestää tätä kanssani pidemmälle. Henkilökunnallehan tällaisesta on paljon lisätyötä - kootaan listaa asukkaista ja toiveista, sovitaan yksityiskohdista, tiedotetaan asukasmuutoksista, järjestetään tapaaminen pakettien toimitusta varten… Saimme kuitenkin kaksi osastollista asukkaita kohteeksemme. Enemmänkin olisi neulontaintoa riittänyt, mutta vastaanottavalla päällä ei ollut tälle joululle enempää resursseja organisoida tätä.

Tänään vein yhdelle osastolle kaksi kassillista villasukkapaketteja ja toiselle osastolle kaksi kassillista hartiahuiveja, yhteensä 27 käsin tehtyä lahjaa. Jokainen lahja oli saajansa lempivärin mukainen, sukat tietysti ilmoitettua kengänkokoa.  Vähän jouduttiin vielä tänään säätämään järjestelyjä, mutta muuten kaikki sujui kuin tanssi. Kiitokset vaan pomolleni siitä, että Villavyyhti toimi sujuvasti neulepostin vastaanottopaikkana!

Ei tämä toki mikään epäitsekäs projekti ollut, koska itse sain tätä myöten joulumieltä parin kuukauden ajan. Minua niin suuresti ilahdutti ihmisten halu muistaa tuntematontakin, antaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseen hyvään. Joka kerta, kun avasin uutta joulupaperirullaa, tunsin ihmeellistä riemua siitä, että saamme antaa lahjoja jollekin, joka ei muuten välttämättä saisi yhtäkään (tänään tosin kuulin, että hoitajat yrittävät jotain pientä varustaa jokaiselle, mutta aika homma siinäkin on).

Minä itse neuloin Mairelle mustan huivin. Unohdin tässä hässäkässä kuvata sitä tämän paremmin, tietenkin. No, se oli Shibui Sockia värissä Ink. Käytin lankaa 200 grammaa ja huivista tuli varsin reilun kokoinen.

Lämmin, lämmin kiitos kaikille pukin pikku apureille, jotka neuloitte näitä (mielestäni kultaakin kalliimpia) lahjoja. Menen vielä joulun jälkeen kuulostelemaan tunnelmia, toivottavasti näen monet lahjat käytössä.

Itsenäinen päivä

Ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille!

Että minä sitten rakastan tätä maata. En aina enkä kaikkia puolia siitä, mutta kokonaisuutena. Jopa nyt, kun ikkunan takana on tympeän harmaata ja vettä sataa lotkottaa. Tai tavallaan erityisesti juuri silloin - saan katsella sitä sadetta täältä vällyjen välistä. Ympärillä on tutut seinät, ulkona on hiljaista ja rauhallista.

Kun olin taapero, Ukki oli joskus huokaillut temmellystäni katsellessaan, että voi kun saisi sen päivän nähdä, että Ute on aikuinen ja sillä on vielä pää ehjänä tallella. Tällaisina hetkinä toivon, että Ukki saisi olla näkemässä, että mulle kävi hyvin. Pitkälti on Ukin ansiota, että Ute pärjää, on turvassa ja saa viettää ihanan tylsää itsenäisyyspäivää.

Jämälankavillasukkajoulukalenterisukkaan käskettiin neuloa kuusi kerrosta oman etunimen alkukirjaimella alkavalla langalla. Päivän kunniaksi otin sinisen.

Katsos kepposta

Äitini on ollut tänään pitkin päivää mielessä - hän oli aamulla sairaalassa pienessä, mutta kivuliaassa toimenpiteessä, johon liittyi mm. paksuja neuloja, skalpelleja ja kuulemma huutoakin. Reipas äiti!

Luulin olevani jotenkin innovatiivinen, kun neuloin äidille tämän joululahjaparin ekaa sukkaa. Toisen sukan ollessa puolivälissä luin työpaikalla vastikään ilmestynyttä Kerällä-kirjaa ja kas, tismalleen sama raidoitus tuli sukissa vastaan siellä. Tuijotin typertyneenä keskeneräistä sukankudintani ja kirjaa. Olo oli vähän "no höh" ja sitten "selvästi tyylikäs, kun on oikein kirjaankin päässyt!"

Mutta rapatessa roiskuu ja jämälangoilla neuloessa vasta roiskuukin. Wollmeisen Sanguinello (tuo oranssi) loppui tietysti kesken kaiken, vaikka olin punninnut kerää joka mutkassa.

Mietin montaa ratkaisuvaihtoehtoa. Lopulta päätin jatkaa raidoittamista, mutta käyttää viimeisissä raidoissa korvaavaa lankaa. Jotta homma ei olisi helppoa, kotona löytyi sopivahkoa Wollmeisen Twiniä vain kelta-oranssi-punaisessa värissä Strohblume. Yritin sitten käyttää niitä oranssisimpia kohtia :D Kauhean tarkka en raaskinut olla, tuollakin kirjavuusasteella käytin kolme-neljä langanpätkää kerroksella. Jos olisin hakenut tasaista oranssia, olisin saanut yhdellä pätkällä neulottua ehkä viisi silmukkaa.

Olen kuitenkin sukkiin varsin tyytyväinen. Into korvaa puuttuvat taidot vai miten se meni…

Äidille

Malli: Neulontahetkellä vielä oma (68 s, ranskalainen kanta, nauhakavennus)

Koko: n. 38

Puikot: 2,25 mm

Langat: Wollmeise Twin, Merlot ja Sanguinello

Kuuentoista kaapelin pipo

Tässä olen neulonut parhaina päivinä noin neljää eri sukkaa per päivä. Multitasking :D

Koko 600 grammaa Regia Iglua on kohta kulutettu. Saatte kokoelmakatsauksen niihin sukkiin sitten kerralla. Satsista tuli kahdet polvisukat, yhdet vauvansukat ja yhdet lyhytvartiset naisen sukat (haha, kirjoitin ensin lyhytvartisen naisen - pitää varmaan pitää ne sukat ite!). Mietin, käyttäisinkö viimeisen knöödin raidoiksi sukanvarsiin… Sitten ois se projekti förbii.

Eniten innostaa just nyt ne jämälankavillasukkajoulukalenterisukat (on muuten melkein yhtä kiva yhdyssana kuin eilen koulussa käyttämäni bromikresolipunalaktoosipeptoniliemiputki). Kolmas luukku toi mukanaan kolme kerrosta neulottavaa ja uutta luukkua pitäisi odottaa huomiseen saakka. Onneksi neulottava määrä lisääntyy joka päivä aina sinne 24. päivään saakka.

Neulon mä muutakin kuin sukkia. Tällaisen pipon tein villapaidasta jääneestä Wollmeise DK:sta (ja silti lankaa jäi eteenpäinkin annettavaksi, riittoisat 600 grammaa).

Malli: 16 Sixteen Cable Hat

Lanka: Wollmeise DK, väri Oomph, kulutus jotain 60-80 grammaa

Puikot: 3,25 mm.

Kiva tuli, ylttää hyvin korville ja pysyy päässä vauhdikkaammassakin menossa.