turhaa höpinää

Sain vaihdossa kauniin Wollmeise Sockenwolle Twin Rosenrotin.

Kellokortti onkin kuulkaa ihan näppärä kapistus! Voi hyvällä omallatunnolla tehdä lyhyempiä päiviä, kun kortti piipittää plussan puolella.
Lyhyestä päivästä voi sitten nautiskella esimerkiksi pitkällä lounaalla lankakeskustelujen merkeissä. Voimakkaasti kookoksinen malai kofta maistui, vyyhtejä mallailtiin vierekkäin ja paljon uusia ideoita vaihdeltiin. Käppäilin kotiin Kirstikin ohi ja kävin nappaamassa anoppia silmällä pitäen vyyhdin Kipuapulankaa. Jos en ehdi neuloa, annan sen tuollaisenaan sille joululahjaksi. Onhan se neuloja itsekin!
Nyt viihdyn sohvalla television, kannettavan, huivintekeleen ja siideritölkin kanssa. Ah, viikonloppu!
Onnistuin tänään Wollmeisen päivityksessä saamaan pitsilankaa ensimmäistä kertaa. Sehän ei ole mitään varsinaista ohutta pitsilankaa, vaan hieman sukkalankaa ohuempaa konepestävää ja pehmeää villaa. Ensi viikolla kuvia!
Kiitos myönteisyydestä halinallepihvien suhteen. En itse pidä käsialaani mitenkään erityisen tasaisena, mutta äitinikin väittää, että se kyllä on. Johtuisko siitä, että neulon niin tiivistä, ettei silmukoilla ole tilaa olla eri kokoisia?
Sain muuten Me-lehdeltä vastauksen palautteeseeni. Palaute oli otettu tosissaan ja siihen vastattiin erinomaisen kohteliaasti. Sotkussa oli osansa väärinkäsityksellä, ja Me-lehti sai minulta täyden synninpäästön. Jatkossa he varmasti ymmärtävät olla tarkkaavaisempia, ja sitähän minä heiltä pyysinkin.
Oikein oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Powered by Qumana

Halinallemylly

Vietän ansaittua etäpäivää ja laiskanlaisesti hoitelen työasioita. Samalla sain hyödynnettyä tuota ihmeellistä valoilmiötä, jota muistaakseni auringoksi kutsutaan, ja otettua muutaman valokuvan.

Jauhetut halinallet ovat edenneet toisen sukan alkusentteihin. Mua jotenkin huvittaa koko projekti - värit on niin ei mua kuin vain voi olla.

Tässä miehen pipossa taas värit, niin vähäiset kuin ne ovatkin, taas ovat aivan kohdillaan. Sanotaan suoraan: Siitä tulee ihana, puspus. Wollmeisen Vroni 100-prosenttisena merinona siis kyseessä, puikot 2 mm ja silmukoita 172.

Ja Novitahan puhuttaa jälleen. Koskapa se ei puhuttaisi?
Ravelryssä. Asiasta ovat bloganneet ainakin Tikru, Kaisa ja Arja. Novita oli neulomossaan vedonnut siihen, että idea tuli Me-lehdeltä, he vain toteuttivat toiveen. Eikö tällä logiikalla palkkamurhakin olisi laillinen? "Mutta en mä keksinyt sitä itse!"
Itselläni tämä vain vahvistaa jo aikaisemmin päättämääni Novita-tuotteiden ja -mallien täysboikottia, joten asiakasta he eivät minussa menetä. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa tehdä asioita suoraselkäisesti ja lusmuilematta?

Powered by Qumana

Władysław I Lyhyt ja Knuut Pitkän pipo

Joku muu oli vienyt mummolle villasukat. Vissiin kokoa 45, mutta välttävät nyt toistaiseksi. Kuume on poissa. Katsellaan.

Oli ihana palata kotiin. Yhdellä rotalla on päässä ihottumaa ja ovesta vetää, mutta on se koti ja siellä on kaikki. Painuin suoraan junalta puolantunnille ja olin verbeistä pihalla kuin lumiukko. Onneksi on opeteltu vasta kolmatta konjugaatiota ja joitain epäsäännöllisiä, joten ehkä vielä onnistun pääsemään mukaan. Eilen opin sanomaan myös czekolada (suklaa) ja czekoladowy (suklainen). Fakta: puolaksi huone ja rauha ovat sama asia - pokój.
Hauskaa opiskelussa on se, että äänteet alkavat saada paikkansa. Osasin ennenkin sanoa Puolassa pzrepraszam (anteeksi), mutta jos joku olisi pyytänyt minua kirjoittamaan sen, olisin saanut ekan peen kirjoitettua ja siihen se olisi jäänyt. Nyt osaan, enkä vain ulkoa opettelemalla, vaan koska ymmärrän. Vau.

Miehen pipo on edistynyt kohta viisi senttiä. Kirous kahden millin puikoille! Kirous itsetehdyille valinnoille!

Sijaistoimintaa

Hmm... nyt on taas ristiriitaiset fiilikset. Mummoon on noussut korkea kuume, enkä tiedä, haluanko aloittaa niitä sukkia ollenkaan. On todennäköistä, ettei niistä tulisi ajoissa valmiita.
Stressaavimpia asioita tilanteessa on kaksi: Ensinnäkin äidin tukeminen tilanteessa ja toisekseen se, että osa suvusta on paljastanut tilanteessa sellaisen karvan, jota en olisi välittänyt nähdä. Sanoisinpa, että peruuttamatonta vahinkoa on tapahtunut ja menetän mummon lisäksi muitakin sukulaisia.
Nää on varmaan just niitä asioita, joista ei kannattaisi julkisesti avautua, mutta tuntuu, että surullisen yleisiä on nämä välien rikkoutumiset tällaisissa tilanteissa. Joskus meilläkin päätettiin, että ei meille sitten käy niin. Ja kilin marjat.
No joo. Kerin sitten taas lankoja, se on jotenkin niin meditatiivista. Miehen pipolangat esimerkiksi:

Ja siskonpojan sukkalangat:

On se lankojen pyörittely vaan rauhoittavaa. Villa, värit, jatkuvuus.

Powered by Qumana

Kesäpotpuri

Tällä kertaa kuvituksena vain pari viimekesäistä maisemakuvaa, ei tää tuhtuinen sää innosta kuvaamaan neuleita yhtään.
Mummo oli pyytänyt villasukkia. Mummo on sairaalassa ja jalkoja palelee. Kävin läpi koko lahjalaatikon sisällön, mutta sopivia ei ole valmiina. Jalkaterä 41, kapeahko, nilkka ja pohje kuitenkin paksut. Lisäksi pitäisi olla mahdollisimman kirkaan väriset, mummohan ei mitään metsänkukertavaa tai ruskeaa päälleen pistä.
Ei tässä vissiin auta kuin pistää sukat puikoille ja mahdollisimman heti.

Sanomatalon ulkoseinää heinäkuussa 2009.

Mieskin kyseli piponsa perään. Kai se on  pakko kaivaa kerinpuut esiin ja laittaa taas yksi työ puikoille. Mutkun täällä ei valmistu mitään! Joukahainen on edennyt vasta toisen hihan alkuun, Kaislikossa suhisee -sukat on edelleen samassa pisteessä kuin kuukausi sitten retriitissä, oma villatakki ei etene.
Kaiken lisäksi olen niin rakastunut Pubiruususeen nyt käytössä, että haluan neuloa toisen. Langatkin on valittu. Polttelee! Pitäisi varmaan kuitenkin pitää noi joululahjahommat ykkösprioriteettina...

Yleisesti Helsingin rumimpana kaupunginosana pidetty Merihaka. Minä pidän Merihaasta.
Migreeni vaivaa toista päivää. Nukuin lyhyesti ja huonosti, näin unia murhista, kodittomuudesta ja kaiken maailman eettisesti kyseenalaisesta toiminnasta. Saisi nyt tuo Miranax purra, eihän tässä saa neulottuakaan kun jomottelee siinä määrin ikävästi. Ja kun ei saa neulottua, iskee stressi mummon sukista (ei ihminen nyt vaan saa kuolla jalat palellen), ja stressi pahentaa migreenia. Sanoisin yhden kirosanan, mutta se on niin ruma, etten kehtaa.

Onko tämä se betoniviidakko?

Ei ole kyllä ihan hetkeen ollut näin suurta vimmaa neuloa ja virkata. Koko ajan, kaikki työt huutelee, startitis vaivaa, langat on kauniita. Mutta aika ei riitä. Viikonloppu meni ihan susille tän pään vuoksi ja huomenna alkaa taas työviikko. Emmäähaluu!
No joo, josko ois nyt kitissyt tarpeekseen. Elämä kuitenkin hymyää pohjimmiltaan kovin kauniisti, ja näiden kesäisten Helsinki-kuvien katsominen piristää myös kovin. Että osaa olla kaunis kaupunki.

Näkymä Töölönlahdelta Linnunlaulun läpi Kallion kirkolle. Keskustan hulinaa siis.
Me ollaan pyöritelty tässä yhtenä vaihtoehtona ajatusta muuttaa pois Helsingistä. Mä tarviin alanvaihtoa kipeästi ja täällä tulee pyörittyä enemmän tai vähemmän vanhojen asioiden parissa. Nyt mulla on olevinaan ihan eri työnkuva kuin ennen, mutta päädyn kuitenkin vastaamaan kysymyksiin vanhan alan puitteissa. Mulla ei pitäis olla mitään tekemistä meidän puljun omien ohjelmistojen, saati sitten niiden suunnittelun kanssa, mutta niin sitä vaan tulee sanottua mielipiteensä kun pähkäillään vaihtoehtoja.
Mä alan oikeesti lammasfarmariksi tai nauriinviljelijäksi. Mutta miten mä muka ikinä selviäisin ilman rakasta Helsinkiä?

Tässä rakentuu kiistelty musiikkitalo.

Mua kiinnostais hei järjestää muutaman hengen kesken (tai miksei isomminkin jos varaa etukäteen) verenluovutusmiitti joskus. Siinä kun on kuitenkin aina sitä odottelua eikä jälkeenpäinkään voi heti sännätä liikkeelle, niin ajan voisi hyödyntää neulomalla ja höpisemällä. Kahvikin on ilmaista! Mä en itse voi mennä ennen kuin helmikuussa, mutta jos innostutte ja saatte luovuttaa, menkää jo nyt ja mennään keväällä sitten yhdessä :)
Taidanpa pistää Ravelryyn keskustelun aiheesta, niin ei vaivu unholaan.

                                                    Kesä Kruununhaassa :)

Nyt laitan Simpsons-dvd:n pyörimään aivottomaksi viihdykkeeksi ja katson, josko sitä saisi tuota Joukahaista vietyä vähän eteenpäin.

                                                        Kruununhaan arkkitehtuuria.

Powered by Qumana

Sekalaisia ajatuksia

Aloittelin illalla ensimmäisiä Regia-sukkia tuosta bambuversiosta. Jestas, että tulee rumaa väripintaa! Muuten pinta on ihan ok 2,5 mm puikoilla - vähän tiiviimpää saisi olla, mutta kelpaa. Tuo valkoisena pysyvä (bambu?)säie tekee pinnasta mukavan meleeratun oloisen. En sitten vaan kaupassa tajunnut, että tuo värihän vaihtuu ihan muutaman sentin välein ja sukasta uhkaa tulla lähinnä räjäytetyn halinallen näköinen.
Tunnultaan lanka muistuttaa suuresti Tofutsiesia ja siitä tulee varmasti oikein mukavia välikausisukkia.

Yhdessä noista kolmesta ostamastani värissä lukee vyötteessä 45 % viscose (Bamboo), 40 % puhdasta  uutta villaa, 15 % polyamidia. Muissa lukee 45 % bambua, 40 % uutta villaa, 15 % polymidia. Onkohan se bambu kuitenkin kaikissa samassa muodossa, etikettiä on vaan jossain vaiheessa muutettu?
Hei, uusi Ulla ilmestyi viikonloppuna. Tarkoitus oli taas auttaa oikoluvussa ja vaikka missä, mutta niin se taas vaan hukkui muihin kiireisiin. Suosikeikseni ovat nousemassa Indil-lapaset (mitä mielettömiä värimahdollisuuksia mielestäni kumpuaakaan!) ja Serpentes-sukat.
Myös lankaesittelyissä oli paljon kiinnostavaa asiaa. Itse seuraan olevinaan hyvinkin tiiviisti lankamaailman uusia tuulia, mutta kaikki ei kävele kuitenkaan oma-aloitteisesti mua vastaan :) Esimerkiksi Vihreän vyyhdin uutuudet ja toisaalta esim. Piikkopirran langat jäävät usein ihan varjoon, ellei sitten Ravelryssä satuta puimaan jotain niihin liittyvää asiaa.
Tänään on taas kouluilta, ja yllätys-yllätys, ne verbit on edelleen pänttäämättä. Ehkä mun pitäis käyttää ruokis siihen, että tassuttelen tuonne kieliluokkaan lukemaan niitä edes hiukan.
Ja koska listoja on hauska kirjoittaa ja niistä voi joskus olla jopa jotain hyötyäkin, listaan tässä, mitä olisi suotavaa saada tehtyä ennen joulua, pikapuoliin tai sitten hetimiten.

• Joululahjahuivi äidille, todennäköisesti Wollmeisen Roter Himbeeremundista.
• Traktoripaita loppuun: Etukappaleen purku, uudelleen neulominen ja traktorin kirjominen, kappaleiden kiinnitys, kaulus.
• Joululahjasukat serkun pojille - toiselle vihreät, toiselle siniset. Molemmat kokoa 38-39
• Einolle joululahjasukat, koko 30, sinisestä langasta. Wollmeisen Bluebell?
• Miehelle pipo. Wollmeisen Vronista? Ohut, valtaosa villaa. Malli keksimättä. Jacques kuulemma kelpaisi taas.
• Itselle pipo! Malli tähän on Ravelryn jonossa. Lanka päättämättä. Tää ois aika urgent, päätä palelee nykykotsassa.
• Bambuhihattimen ohje kirjoitettava puhtaaksi. Ei hengenhätää.
• Miehen Joukahainen jouluksi valmiiksi.
• Oma tuskien villatakki valmiiksi ennen kevään lämpimiä säitä. Neuletiheys (44 s / 10 cm) vähän hidastaa menoa...

Kävin tosi pitkästä aikaa kirjastossa. Meillä on täällä koululla niin pieni ja suloinen kirjasto, etten saa siellä ahdistuskohtausta (on mullakin vaivat). Lainasin kolme kirjaa. Kävellessäni takaisin työpisteeni ääreen aloin miettiä, että tässä oli nyt jotain omituista. Katsoin uudestaan lainaamiani kirjoja: Eevan tyttäret, Tieteen tyttäret, Karjalan tyttäret.

Powered by Qumana

Paljastuksia

Nyt mä sen keksin. Monessa haasteessa on pyydetty paljastuksia itsestään, ja mun on ollut vaikea keksiä mitään, mitä en olisi jo kertonut. Nyt tuli eräs asia mieleen.

Mä en yleensä kuuntele naissolisteja. Harva naisääni miellyttää - pidän matalasta lauluäänestä, muutenkin matalista äänistä... Paria naisvokalistia hyllystä löytyy kyllä, mutta häviävässä vähemmistössä he ovat.
Nuoruusvuosinani rakastin kiihkeästi keskiajan kulttuurihistoriaa. Pelasin historiallisia liveroolipelejä, ompelin mekkoja, tutkin vaatteiden kaavoitusta, pengoin Etelä-Ranskan uskonelämää... Pidin vahvimmin 1300-luvun loppupuolesta, mutta lempikansani ovat aina olleet keltit. Tai siis, eihän näillä asioilla mitään varsinaista ristiriitaa ole, 1300-luvulla vaan oli paljon muitakin vahvoja kansoja.

Aina 1300-luvulle voidaan jäljittää myös hienon balladin juuret. Alun perin skotlantilainen rakkaustarina taisi nousta tunnetuksi vasta 1960-luvulla Simon&Garfunkelin myötä, mutta he olivat tosiaan vain yksi myöhäinen tulkki ikivanhalle tarinalle. Kappale on tietenkin Scarborough Fair.

Tässä tulkitsijana Hayley Westenra.
Kelttihenkiset harppusävelet, viulut ja heleät naisäänet saavat likimain kyyneleet nousemaan silmiin.
Ettepä tienneet sitäkään, että mun lempisoitin on sello ja jouluisin kuuntelen aina Apocalyptican joululevyä.

No, se paljastuksista tällä kertaa. Poikkesin töistä tullessani Menitassa hakemassa lisää puuvillaa peittoprojektiin. Se siis edistyy... ihan... hyvin. Tai siis virkkaan paljon, mutta laskelmistani huomaan, että a) 200 lappua vie ikuisuuden, ja mikä vielä pahempaa, b) 200 lappua ei likimainkaan riitä tällä koukkukoolla ja langalla. Oh well.

Siellä oli myös käsittääkseni vallan hyvä tarjous Regian ohuemmista sukkalangoista - monet kerät olivat vain 2,50 €. En tunne lankaa entuudestaan, mutta otin bambuversiota ja hiukan tavallistakin, kun kerran halvalla sai :) Bambuversion normaalihinta oli yli seitsemän euroa kerältä. Kai näistä joululahjasukkia tekee. Mitä itse olette Regiasta pitäneet?

Powered by Qumana

Vilautus

Muutama teaseri tästä uudesta suurprojektista.




Peitossa on nyt 13 kuusikumiota. Enää reilu parisataa!

Selvennykseksi edelliseen postaukseen: Pakastimessa oleva rotta on lemmikkimme Markku, joka odottaa pakastimessa seuraavaa mökkikäyntiä ja siten lepopaikkaa särkyneensydämen oksien alla.

Powered by Qumana

kukertava kännykkäkamerakuva koulun kalseassa... kilmapiirissä

Miia-Rebekka oli aivan oikeassa, hexagoneja peittoa varten on työn alla. Tein ison kasan noita alkuja ensin, koska se on niin ärsyttävää nyhertämistä. Ei ole oikein mitään, mistä pitää kiinni ja ketjusilmukka-aloitus muljuu kourissa.
Olen nyt kahtena päivänä pitänyt Pubiruususta kaulassa ulkona. Miten lämmin! Miten pehmeä! En voi uskoa, että melkein annoin sen pois. Onneksi palelin eilen aamulle ja päätin vetäistä sen kaulaan. Kunhan kaula taas vähän tottuu villaan, voin pitää taas myös SNY:ltä viime syksynä saamaani ihanaa Fifi-huivia.

Viikonloppuna oltiin kilttejä jälkeläisiä ja vietettiin lauantai mun sukulaisten, sunnuntai miehen perheen kanssa. Lauantaina menin katsomaan mummoakin ensi kertaa sen jälkeen, kun hän pari viikkoa takaperin joutui sairaalaan. Nyt olin nuhaton ja yskätön, joten uskalsin poiketa siellä. Se menikin paremmin kuin oletin, ei jäänyt pahaa mieltä eikä kiukkua. Oli jopa helppo tykätä mummosta, ihan aidosti eikä vain verisiteen vuoksi.

Sunnuntaina suunnattiin sitten miehen vanhempien kesäpaikalle. Mies karkasi isänsä kanssa sieneen, anoppiehdokas laittoi ruokaa ja minä virkkasin villasukat jalassa. Tuntia myöhemmin miehet palasivat mukanaan 24 litraa suppilovahveroita! Siinä olikin perkaamista ja paistamista... Eilen kodinhengettäreni sitten jo heti kokkasikin chili-sieni-nuudelisoppaa, joka oli aivan taivaallisen hyvää ja lämmittävää.
Tuohon saaliiseen kun vielä yhdistetään äidin meille kuivaamat sienet, pysytään hyvin metsän mauissa koko talvi. Pakastimessa on myös marjakolmikko mustikka-mansikka-puolukka. Niin, ja pullo vodkaa. Ja yksi kuollut rotta.
On työväenopiston syyslomaviikko, joten meikätytöllä on koulusta vapaailta. Se sopii hyvin, koska en ole tikkua laittanut ristiin verbitaivutusten opetteluun. Sen sijaan kotiin mentyäni nautin hiljaisuudesta, keitän teetä, katson ehkä huippumallin... ja virkkaan.

Väliaikatietoja ranteenvirkistyslomalta

Yritin neuloa kesken olevaa Joukahaista eteenpäin. Kymmenen hihasentin jälkeen alkoi kuitenkin taas rasittaa ranteita ja niin oli taas jätettävä hiha lepäämään ja tartuttava koukkuun.
Sain todella tarkasti tuhottua Läskimummo-peiton jämälangat kolmeen virkattuun tiskirättiin. Onpa muuten epätasaisen näköistä jälkeä! Ei se kyllä mitään haittaa räteissä.

Kolme tiskirättiä (Ravelryssä)
Lanka: SandnesGarn Mandarin (sininen, keltavihreä, khaki) ja Garnstudio Muskat (jäänharmaa)
Menekki: Yhteensä noin 140 grammaa, en ole punninnut tarkemmin
Malli: Ei ole, puolipylväitä vaan. Ketjusilmukkalenkki ripustukseen.

Totuttuun tapaan en tiedä yhtään, pidänkö nämä itse vai annanko pois. Siellä ne lojuvat ruokapöydällä kuvauksen jäljiltä, ja varmaan lojuvat vielä ensi viikollakin...
Virkkaus jatkuu. Kuka arvaa mitä näistä tulee? Lähimmäksi arvannutta ei palkita, eikä muitakaan. :)

Oikeasti ei pitäisi paljastaa mistään mitään siinä vaiheessa, kun noin promille siitä on tehty. Tulee vielä paineita.

Vapaa-aikana vapaata aikaa

Kivaahan se on ja alkaa jo ihan sujuakin, mutta ranteisiin se ottaa niin ettei tosikaan.

En uskalla neuloa, kun molemmat ranteet huutaa hoosiannaa.
Hädissäni kaivoin sitten kaikki Läskimummo-peitosta jääneet puuvillanjämät ja päätin vähän virkata. Se on mukavaa vaihtelua kätösille.


Puolitoista rättiä myöhemmin virkkausvimma on taas huipussaan ja kuolaan Safranin värikarttoja netistä. Kuusikulmioita, Babettea, polveilevaa pylväsriviä... Heti ensimmäisestä tilistä Menitaan!
Samaan aikaan toisaalla: Ensimmäinen hiha lojuu hyljättynä.

Powered by Qumana