tiistai 29. heinäkuuta 2008

Intoilua

Lainaan nyt tapojeni vastaisesti kuvaa muualta. Mutta koska mainostan kirjaa ja kuva on kirjan markkinointikuva, annan itselleni anteeksi.
Työn allahan on jo jonkin aikaa ollut tilata värttinä ja kuituja ja katsoa, onko meikätytöstä kehräämään. Tilasin sitten Bookplussasta aiheeseen johdattavan kirjan Spinning in the old way.

Kirja on mainio! Selkeästi ja yksityiskohtaisesti se kertoo jotakuinkin kaiken, mitä aloitteleva (yläpainoisella) värttinällä kehrääjä ihmettelee ja kummastelee. Se kertoo, millaiset villat sopivat alkuun, miten kuituja valmistellaan, miten ja miksi lankaa kerrataan ja milloin kannattaa kerrata. Se kertoo ergonomiasta ja kokemuksista.
Kehruukuumeen laannuttamiseen siitä siis ei juurikaan ole...

Snyilykin on pääsemässä alkuun. Jänskättää! Yritin selittää touhun ideaa miehelle, joka katsoi vain pitkään ja sanoi alkavansa huolestua musta. Mä vaan hihkuin että "Aattele nyt, sitten yllättyy! Ja aattele kun saa miettiä, miten yllättää jonkun!" Sain osakseni vain päänpudistuksia.

Siskolle tekemäni pinwheel sai erinomaisen vastaanoton. Saan kuulemma siitä kuvia lähipäivinä, niin näette tekin, miten sille kävi. Siitä kieltämättä tuli kaunis. Hoidin kiinnitysasian punotulla solmiamisnyörillä. Hihoista tuli pitkät ja hieman levenevät. Kiva syksyinen vaate! Muutama takin nähnyt jo vihjaili, että maksavat kyllä langat, jos teen heillekin. Yllättäen en alkanut ottaa tilauksia vastaan :)

Palasin tänään toimistolle yli kolmen viikon sairausloman jälkeen. Matkaneuleena kulkee nyt alkuun simppeli perussukka, josta jo tohkeilinkin. Tässä sukka leikkii hiekkalaatikolla:

Vielä yksi tohkeilu:
Pian alkavat lankaklubit. Aika moni kanssabloggaaja on mukana joko Titityyn tai Secretwoolin klubeissa, joten tulee hauska syksy muidenkin tuotoksia seuratessa. Itse siis olen molemmissa sukkaklubeissa (ja ylläriväreillä tottakai).

Mua kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia siitä, miten koetaan tottuminen puikkopaksuuksiin ja lankojen vahvuuteen. Itse olen tehnyt nyt monet sukat 2,25 mm puikoilla ja yht'äkkiä 2,5 mm puikot tuntuvat liian paksuilta sukkatyöhön. Kai tämä menee ohi? Ajatella, että vuosi sitten tein kaiken 3,5 mm puikoilla. Uskaltaako tässä kahden millin puikkoja kokeillakaan vai jääkö sille tielle?

2 kommenttia:

  1. Joo, kolmoset tuntuu haloilta, vitosta paksummilla neulominen tuntuu äärimmäisen vastenmieliseltä... Eli mitä ohuempi lanka ja puikot (paitsi pitsihuiveissa), niin sitä parempi!

    VastaaPoista
  2. Sama juttu...olen nyt useammat sukat tehnyt 2,25 mm puikoilla, ja kun jouduin neulomaan kolmosilla, tuntui ettei työstä tule mitään, jotenkin kyynärpäätkin kipeytyi...

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!