Hylätty pöytäliina

Tiedättekö, mitä tapahtuu niille pöytäliinoille, joita joku ravintola tai joku ei koskaan lunasta pesulasta takaisin? Minäpä nimittäin tiedän.

Ne seisovat ensin siellä myymälässä odottamassa noutoa. Pikkuhiljaa ne siirretään ylähyllylle ja sitten kauemmas varastoon ja lopulta sinne vihoviimeiseen varastoon... Ja kun ne ovat sen muutaman vuoden seisseet hylättyinä, paikalle tulee joku pesulan työntekijä, eli äitini, ja lunastaa ne pesuhinnalla itselleen.

Kyllä, äidilläni on muutama pöytäliina. Sitten kun lapset ja lapsenlapsi menevät viikonlopuksi leikkimään aurinkovärjäyskurssille, äidiltä saa kassillisen valkoisia juhlapöytäliinoja ihan vaan kokeiluja varten.

"Voit värjätä luonnonkuituisia kankaita uuteen uskoon aurinkovärjäämällä: pöytäliina, verhot, kassi- tai mekkokankaat yms. Niitä voi myös laminoittaa omannäköisiin tarjottimiin, leikkuulautoihin ja pannunalusiin. Värjäyskemikaalit voit ostaa kurssilla 10 € /peruspaketti, lisää ostettavissa opettajalta.

LISÄTIETOA Materiaalien kuviointiin voit käyttää luonnosta löytämiäsi lehtiä, kukkia, varsia, hedelmien kuoria tai/ja valmiita sapluunoita. Värjäykseen käytämme ruiskuemulsiota ja väripigmenttejä. Tuo mukanasi valmiiksi pestyjä puuvillakankaita. Aurinkovärikylvyt sopivat hyvin myös vanhojen kankaiden, pöytäliinojen tai verhojen uudistamiseen."



Sisko teki ruokailuhuoneen pöydälle vihreä- ruskean metsäneläinpöytäliinan, itse keskityin tähän kevään- ja ruohonvihreään. Keskellä oleva tipluttainen alue on kuvioitu merisuolalla, reunoilla on käytetty rypyttämistä. Tuli iso ja kesäinen. Tykkään! Tykkäisin vielä enemmän, jos olisi kokonaan tuota reuna-alueiden kellanvihreää. No, seuraavalla kerralla sitten. Liinoja jäi vielä :D

Suolatekniikkaa käytin myös parin lautasliinan värjäyksessä. Ne menivät suoraan kurssilta laminoitaviksi, niistä tulee leikkuulauta ja pannunalunen. Näytän sitten, kun tulevat kotiin!

Kävin myös Polarn o. Pyretissä ostamassa läträttäväksi pari vauvanvaatetta. Niiden valkoiset paidat ja bodyt ommellaan näemmä euroopassa, kun taas kuosipotkarit tulevat Kiinasta.

Tähän bodyyn piti tulla krokotiili, mutta se ei enää paiston jälkeen erottunut yhtään. Eipä mitään, musta tää on sikahieno näinkin:



Kuviointi ihan vaan rypyttäen.
Ja sitten tämä kiva paita!



Tässähän piti siis etana kiivetä pitkin saniaista ja kai siitä heikon etanan erottaakin. Sisko toi töistään (oikeesti, kaikki me hamstrataan töistä asioita) nahkalehteä, sillä sai kuvioitua kivan "saniaisen".

Aurinkovärjäyksessä alueet, jotka ovat jotakin pintaa vasten, jäävät vaaleammiksi. Siihen siis on vaan tällätty värin päälle oksa (ja etanapiparimuotti) ja annettu kuivua rutikuivaksi. Tasoa vasten kuivuessaan paita jäi tietenkin toiselta puolelta vaaleammaksi kans, mutta ei haittaa. Se on design feature!

Selkäpuolelle lensi jostain kokeilusta myös pari suolahippusta. Varo, etana! Ja selkäpuolella erottuu metsänpohjalta sienikin.



Viimeisessä kokeilussa muokkasin valkoisesta xs-kokoisesta kauluspaidasta pikkupojalle käypäisen dinosaurus saniaismetsässä -paidan.




Kurssilla oli huikean kivaa, kiitos kaunis Keravan opisto, Marja-Liisa Neuvonen sekä tietysti Joulupukki, joka kurssiosallistumisen minulle toi. Aion mennä uudestaankin jos vaan onnistuu. Ihana ope, ihana tunnelma ja värien iloa. Menkää tekin!

Kuin taskurapu

Kolmen viikon blogihiljaisuus. Taas. Mutkun on lannistanut! Kiva neule esiteltävänä, muttei yhtään kunnollista kuvaa. Joudutte uskomaan sanallista selitystä.



Tämä tunika alkoi, kuten moni muukin tekemäni vaate, pikaisesta töherryksestä muistikirjaan. Tästä alun ajatuksesta säilyikin monta elementtiä, esim. nuo 3/4-hihat. Pituutta tuli enemmän. Kuva on huhtikuulta 2014.



Jottei paita olisi liian helppo nakki purtavaksi, päätin taas keksiä pyörää uudelleen ja mennä vaikeimman kautta. Aloitin rehvakkaasti neulomisen toisesta hihansuusta ja posottelin paidan poikittain. Ensin hiha lisäillen tarpeen mukaan (ei tietenkään muistiinpanoja, ne on amatööreille). Olkapäälle päästyäni loin kylkisilmukat provisional cast onilla sekä ennen että jälkeen hihaosuuden ja sitten muutaman lisäkerroksen jälkeen purin apulangat ja silmukoin kylkisauman yhteen. Kyllä. Silmukoin reilu sata silmukkaa kylkisauman kohdalta.
Vyötärö- ja lantiomuotoiluja tein lyhennetyillä kerroksilla vähän fiiliksen mukaan.

Etenin kohti pääntietä neuloen tasona helmasta helmaan. Kun saavuin pääntien reunaan, neuloin ensin etukappaleen toiselle hartialle asti. Neuloin pääntielle kahdeksan silmukkaa ainaoikein-neuletta ja kaventelin/lisäilin ainaoikein-neuleen ja sileän rajalla niin, että sain matalan pyöreähkön pääntien linjan aikaiseksi. Jätin silmukat odottamaan.

Palasin takakappaleen puolelle ja neuloin samoin kuin etukappaleen, mutta ilman ainaoikein-kaistaletta ja muotoillen pääntien syväksi v-aukoksi. Suunnilleen puolivälissä takakappaletta jätin koko homman noin vuodeksi marinoitumaan kun ei vaan napannut enää yhtään.

Noin vuotta myöhemmin kaivoin mytyn jostain kaapin perukoilta ja aloin pähkäillä, että mitäs tässä tulikaan aikoinaan tehtyä. Kun etu- ja takakappaleet olivat valmiit, liitin ne taas samalle puikolle ja yritin toisintaa ensimmäisen hartian ja varsinkin ne hilpeät vyötärömuotoilut.



Kai ne meni sinne päin. Sitten taas silmukoin sivusauman yhteen ja aloitin hihaa. Laskemalla ensimmäisen hihan lisäyksiä yritin saada aikaiseksi samanlaisen hihan.

No, kun vartalo-osa oli valmis, piti aloittaa helman viimeistelyä. Neuloin sinne n. 20 silmukalla kaksinkertaisen helmakaitaleen, joka taittui nätisti kaksin kerroin, kun puolessä välissä oli yhden nurjan silmukan taittoraita. Kiinnitin kaitaleen neuloessani, niin tuli sopiva eikä tarvinnut ommella.

Sitten selailin Ravelryä ja Pinterestiä muutaman päivän, kun valkkasin sopivaa virkkausmallia. Valitsin lopulta Gypsy Shawlin ja virkkasin neljä kolmiota sen ohjeella. Tässä vaiheessa piti sitten vähän ommellakin, että sai ne kiinnitettyä.



Lopputestailussa totesin pääntien olevan vielä himpun iso. Virkkasin pääntielle kolme kerrosta kiinteitä silmukoita ja hyvä tuli!

Lopulta tunika meni joululahjapakettiin siskolle.

Poikittain neulottu tunika
Malli: niin stetson ettei tosikaan
Lanka: ColourMart Extra Fine Merino 10/30NM DK Weight, väri Petrol, 1,99 kartiota eli himpun vaille 300 grammaa.
Puikot: 4,5 mm, helmakaitaleessa 4 mm.
Koko: jotain M-L väliltä

Fiilis on hyvä. Tekisin itellekin jos psyyke kestäisi!

Vuonna 2015

Vuonna 2015 neuloin tai virkkasin 55 asiaa. Ne jakautuivat seuraavasti:
- 7 lapaset
- 5 pipoa
- 2 huivia
- 2 pientä peittoa
- 32 sukat
- 1 pannulappupari
- 3 lelua
- 4 lastenvaatetta (villahousuja tai -takkeja)
- 1 paita

Tosta tulee kyllä jo 57 asiaa. Missähän kohtaa laskut on menneet metsään?

Käyttämäni vihreän sävyt löytyvät aika turvallisesti tuolta keltaisemmasta päästä. Tossa on lankoja viideltä eri värjäriltä (Lanitium Ex Machina, Wollmeise, Louhittaren luola, Yarngrimoire, The Unique Sheep), mutta aika lähekkäin ne asettuvat kaikki.

Tässä neulomuksiani katsellessani alan tajuta, että olenpas mä ollut merkkiuskollinen. Yläoikealta alkaen: Wollmeise, Wollmeise, Louhittaren luola, Wollmeise, Wollmeise, Louhittaren luola (ja harmaa Vuorelma Veto), Hedgehog Fibers, Louhittaren luola ja Lanitium Ex Machina, Louhittaren luola, Wollmeise. Ja varastoani kun katselen niin aika lailla samaa tavaraa on luvassa alkavanakin vuonna.

Sukkia, sukkia, sukkia... Aika paljon nousi sukkien suhteellinen osuus neulomuksista: Vuonna 2014 valmistui 42 työtä, joista sukkia oli 15 paria. Vuonna 2015 valmistui 55 työtä, joista sukkia 32 paria. Nousua on 36 prosentista 58 prosenttiin.

Muutama viimeinen sukkapari on vielä kuvaamatta ja bloggaamatta, yhteismäärissä ne kuitenkin on jo mukana. Ja toinen huomio: Jätin itselleni peräti neljä sukkaparia tänä vuonna. Kolmet niistä nousi ehdottomiin suosikeihin sukkavarastoni joukosta, yhdet on jääneet vähemmälle käytölle. Eli hyvä saldo!

Mitäs sille lankavarastolle sitten muuten kuuluu?

Ostettuja lankoja:

- 10 vyyhtiä Väinämöistä
- 8 vyyhtiä MadelineTosh Unicorn Taileja (n. 10 grammaa kappale)
- 2 vyyhtiä Cascade 220
- 2 vyyhtiä Vekkilän museotilan karitsanvillaa
- 1 vyyhti Yarngrimoiren Supersockia
- 2 vyyhtiä Lanitium Ex Machinan blingisukkalankaa

Yhteensä 1,8 kg tai 9,5 km lankaa. Lisäksi sain anopilta 100 grammaa pitsilankaa ja ystävältä 100 grammaa Väiskiä. Ai niin, ja Lanitiumin Nealta 100 grammaa sukkalankaa vaihdossa! Eli 2,1 kg taaaai 11,1 km.

Neulottua lankaa: 5,5 kg tai reilu 16 kilometriä. Valmistuneiden laskuissa lukee 15 901,97 km, mutta kesken jäi kahdet sukat, rahinpäällinen ym. ja niissä on kiinni aika kasa metrejä. Taas keskipaksuus on se noin 300 m / 100 g, siinä ei ole ollut muutosta.

Reilusti miinuksella siis! Sen huomaa kyllä varastolaatikoissa.

Vain yksi paita syntyi muuten vuonna 2015. Se oli kyllä varsin suuritöinen, joten ei ihme, että jäi ainokaiseksi. Jos tänävuonna sitten jo pari enemmän? Mutta noita pipoja on nopea tehdä. Miksen neulo niitä enempää? Neuloin itselleni yhden pipon tänä vuonna, hukkasin kaksi pipoa. Ei ole tasapainossa se.

Mitä muuta sitten tapahtui vuonna 2015? Kevään isoin juttu oli tietty opinnäytetyö ja valmistuminen. Opinnäytetyö ("Folchin lipidiuuttomenetelmän mukauttamisen vaikutus uuttotehokkuuteen") oli kiva ja ohjaaja oli ihana. Ei pahemmin stressannut, paitsi ehkä ihan vähän Excel stressasi. Valmistuminen tuntui kovin mukavalta, kävin oikein kevätjuhlassakin kuuntelemassa suvivirttä.

Pääsin neljään eri kansallispuistoon, näin ison kasan kotieläimiä, pyöräilin kotikulmilla, olin koira- ja pupuvahtina, synttärimatkailin Tallinnaan, opin paljon rahkasammalista, sain töitä.

Kaiken kaikkiaan hyvä vuosi! Kiitos kaikille matkaseurasta, oli kiva kulkea tämäkin matka kanssanne. Ja nyt tämän vuoden kimppuun, tulkaa mukaan! Luvassa taas keväälle synttäriarvontaa, muuten varmaan taas vaan sukkaparia sukkaparin perään koko vuoden.

 

Karitsanpökkimää

Ostin kesällä Vekkilän museotilalta kaksi vyyhtiä tilan omaa karitsanvillalankaa. Tiesin heti, mitä siitä haluan: Ainaoikein-huivin.

Lankaan liittyi mulla paljon kivoja fiiliksiä, koska loma Vekkilässä oli niin ihana. Ja tietty on olemassa sammumaton rakkauteni suomalaisiin lammasrotuihin...

Yleensä tykkään kylmistä harmaista, mutta tässä langassa ihan rippihiikkinen lämmin taite ei haitannut yhtään. Yhdistin 200 grammaan karitsaa yhden MadelineToshin Unicorn Tailin värissä Coquette.

Näissä kuvissa huivin muoto ei käy selväksi, mutta se on kapea ja pitkä. Yläreuna on suora, alareuna kasvaa kärjistä kohti keskustaa kolmiohuivin tapaan, mutta kärki on katkaistu pois ja keskiosa on alareunastaankin suora. Aina 40 kerroksen välein tulee 2 kerrosta pinkkiä ja joka pinkissä raidassa on alareunassa tupsuliini. Tupsut on tehty keittiöhaarukan avulla :)

Tykkään ite huikeesti näistä kontrasteistä: Rouhean oloista (mutta pehmeää) värjäämätöntä villaa ja räikeän pinkkiä merinoa! Graafisen selkeä muoto, mutta hupsuttelevia tupsuloita! Tarviin itekin tällaisen, täytyy varmaan laittaa meiliä Krisselle Vekkilään...

Pituutta huivilla on reilusti, liki kaksi metriä, ja leveimmältä kohdaltaan sen on noin 35-senttinen.

Juu, tuossa purkissa on amaryllis.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 52

Huivit: 2

Kulutetut grammat: 5025

Kulutetut metrit: 14419,97

Parit joululahjalapaset

Voi näitä valokuvien värejä! Vaan ällös huoli, kevättä kohti mennään ja valoa alkaa olla enemmän!

Pari päivää ennen joulua oli taas se mummo-tunne. Meidän mummolla oli tapana löytää joululahjoja jemmoistaan pitkin kevättä ja usein sitä saikin pääsiäisen tienoilla jotakin, kun mummo oli jouluna tyystin unohtanut hankkineensa sellaisenkin. No, minä steppasin olohuoneessa ympyrää ja mietin että kyllä mä mielestäni neuloin mukuloille lapaset, missä ne voi olla...

Löytyi ne sitten vaatekaapin ulkoiluvaatehyllystä. Pääsivät paperiin ja joulupukin rekeen. Pienempi avasi paketin ja kommentoi lakonisesti että "no jee, taas villasukat".

Taimin lapaset
Malli: Sileä lapanen kärjestä alkaen. Peukalokiila. 2o, 2n -resori.
Lanka: Wollmeise Pure, väri Blue Suzanne, 59 grammaa eli 205,1 metriä
Puikot: 2,25 mm
Koko: Mulle leveydestä sopivat, mutta liian pitkät. Saaja on pitkänhuiskea pianisti.

_______________________________

Einon lapaset
Malli: Sileä lapanen kärjestä alkaen. Peukalokiila. 2o, 2n -resori.
Lanka: Wollmeise Pure, väri Okzident, 50 grammaa eli 175,8 metriä
Puikot: 2,25 mm
Koko: Mulle inan pienet kaikissa suunnissa. Saaja on kolmasluokkalainen pojankoltiainen.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 51

Lapaset: 6 ja 7

Kulutetut grammat: 4821

Kulutetut metrit: 13871,97

Myssy se on pienikin myssy

Ennen kuin jatketaan taas muutamien lapasparien parissa, esittelen yhden pikkuisen pipon. Se on niin pieni, että menee ehkä sellaiselle vuosikkaalle. Tattilapselle, tiedättehän - sellaiselle, joka osaa kävellä ekaa talveaan ja taapertaa toppapuvussaan ihan pienen tatin näköisenä. Kypärämyssyn päälle, kuinkas muutenkaan :)



Lanka on vuonna 2011 kehrättyä BFL-silkkiä



Värjäys on Louhittaren luolan.



Myssy painaa 52 grammaa ja vanhojen muistiinpanojen mukaan se vastaa 95,108 metriä. Lankaa on siis liki puolet vielä jäljellä.



Vauvanmyssyt kuvaan niin, että laitan pyöreämuotoisen jälkiruokakulhon lasin päälle ja pipon taas jälkiruokakulholle ylle. Pidän itseäni varsin nokkelana kettuna kun moisen keksin!

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 49

Pipot: 5

Kulutetut grammat: 4712

Kulutetut metrit: 13491,07

Unholan lapaset

Mä olin ensin ihan varma, että olen blogannut näistä lapasista, mutta enpäs olekaan. En ainakaan löydä sellaista postausta mistään.
En myöskään tiedä, punnitsinko näitä ikinä.
Ja kruununa: En muista yhtään, menikö nämä PK-seudun turvakotiin vai Kaapatut lapset ry:n Kekrijuhlan keräyshuutokauppaan. No jonnekin meni, jotain painoi ja nyt bloggaan! Ei se niin nuukaa ole.

Lankana näissä on Louhittaren luolan Väiski Sport, väri Ruska. Lasketaan painoksi nyt vaikka 40 grammaa, ei se kauas mene. Puikot oli ehkä 3,25 mm.

Kooksi heitän taas tuollaisen suurpiirteisen eskarilaisen. Mulla on keskikokoinen naiskäsi ja noi on vähän pienemmät.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 48

Lapaset: 5

Kulutetut grammat: 4660

Kulutetut metrit: 13395,96

Vihreää talveen

Lapaset on kyllä loistava välipalatyö. Miksen neulo niitä enempää? Ne ovat erinomainen kohde yksittäisille tai vajaille lankakerille. Ne saa tehtyä muutamassa illassa. Ne ovat käytännöllisiä.

Tämän langan olen kehrännyt Tuulian värjäämästä Falklandinvillasta. Lanka on aika paksua, sellaista worstedia (n. 200 m / 100 g). Kooltaan nämä ovat sellaiset alakoululaisen, ehkä, ihan pikkuisen mulle pienet siis.

Tajusin just, että mulla on raportoimatta vissiin yksi lapaspari kokonaan. Onkohan niistä otettu kuvia...

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 47

Lapaset: 4

Kulutetut grammat: 4620

Kulutetut metrit: 13275,96

Niin kiitollisena

Mulla on ollut kiitollinen viikko. Ette uskokaan, mitä suurta tunnemylläkkää olen käynyt ja ilman mitään varsinaista syytä.

Yksi päivä ajelin vesisateessa töistä kotiin. Jouluradio oli päällä ja sieltä tuli jonkun, en tiedä kenen, versio kappaleestä Sydämeeni joulun teen. Pientä buddhalais-agnostikkosydäntäni koskettivat suunnattomasti nämä säkeet:

On jouluyö, sen syvä rauha
Leijuu sisimpään, 
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
Loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen
Ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

Olin päivän aikana ehtinyt töissä ajatella paljon. Ajattelin Suomen nykytilaa, sitä, miten tarvitsemme rauhaa sekä yhteiskuntaan että sydämiin. Ajattelin suvaitsevaisuutta, lähimmäisenrakkautta, empatiaa. Kotimatkalla heräsi toivo - ehkä edes jouluna hetken ajan Jeesuksen painottama rakkaus leijuu sisimpäämme ja hetken ajan muistamme, että olemme tosiaan osa kaikkeutta. Voisiko mielemme tosiaan olla täynnä kirkkautta? Edes vähän?

Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, olen taas suuren ristiriitaisen tunnemylläkän kourissa. Suomi on tänä vuonna ollut niin kaunis ja niin ruma samaan aikaan, miten tätä maata osaa edes juhlia?
Mutta itselleni tyypilliseen tapaan aion painaa unholaan kaiken rumuuden ja nostaa maljan kaikelle kauneudelle. Suomi ON edelleen hieno ja upea maa.

Kommentoin tuossa aamutuimaan Emma Karin Facebook-kirjoitusta itsenäisyydestä seuraavasti:

"Minun sukuni veteraanit olivat avarakatseisia miehiä, jotka puolustivat Suomea - ei suomalaisille, vaan Suomea sellaisena kuin se oli ja on. Minulle turvattiin kaunis, vapaa, turvallinen, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa edistävä maa, jossa on kaikilla hyvä elää ja olla. Ukki ja Pappa uhrasivat vuosia elämistään varmistaakseen, ettemme me ole osa Venäjää, jossa kukkivat mm. muukalaisviha ja epätasa-arvo. Sytytän tänäänkin kynttilät Ukille, Papalle ja kaikille muille, jotka turvasivat minulle Suomen, jossa kaikilla on samat oikeudet."

Nostetaan tänään malja ihanalle, upealle Suomelle ja ollaan kiitollisia kaikesta siitä, mikä on hyvin!

Osta työtä Suomeen -päivä

Postaus kotimaisuudesta herätti kivasti keskustelua, kiitos kommenteista!

Aiheesta ovat bloganneet muutkin. Erityisesti pidin Mehukekkereiden Veeran yhteenvedosta kotimaisten kenkien suhteen.

Tiesittekö, että perjantaina 4.12. vietetään Osta työtä Suomeen -päivää? Ideana on siis ostaa koko päivän ajan vain suomalaisia tuotteita tai ainakin korvata jotain suomalaisella tuotteella.

Tapahtumaan voi liittyä Facebookissa, mutta tärkeintä kai on osallistua siihen kaupassa. Haastan jokaisen osallistumaan edes yhdellä tuotteella, on se sitten jokin pienen tuotteen korvaaminen ruokakauppareissulla tai jonkin suomalaisen joululahjan ostaminen. Ja kommentteja ja kokemuksia tietty kaivataan! Hästägit #ostatyötäsuomeen ja #sinivalkoinenjalanjälki. Saas nähdä, mitä ite keksin. 

Sivullisen silmin

Weekend Chic -blogissa avauduttiin ompeluun liittyvistä kommenteista. Tämä nosti pintaan joitain omia turhautumisen aiheita. Kuka samaistuu joihinkin näistä kommenteista?

"Osaisinpa mäkin... mutta ei, mä olen ihan onneton neuloja."
Ai jaa. Onneksi mä synnyin näiden taitojen kanssa. Missään nimessä en ole hikeä vuodattaen käyttänyt vuosia ja vuosia osaamiseni kerryttämiseen. En ole neulonut, purkanut, neulonut, purkanut. En ole paiskonut tekeleitä seinään. En ole tehnyt about jokaista virhettä, jonka voi tehdä. En ole tehnyt kymmeniä sukkapareja ennen kuin löysin sen täydellisen metodin. En ole toistanut samoja juttuja aina vaan uudestaan ja uudestaan ymmärtääkseni jotakin. Mulle vaan - puff - taianomaisesti siunaantui tällainen osaaminen. "Toiset ne osaa," sanot. EI! "Toiset ne opettelee" on lähempänä totuutta. Ja ei, älä ymmärrä väärin. En pidä sinua huonompana siksi, että omat intohimosi eivät kohdistu juuri samaan asiaan. Kaikkien ei tarvitse olla himoneulojia. En väheksy sinua, älä sinäkään minun osaamistani.
Ärsyttävintä on, että tämän sanoja tuntuu kuvittelevan, että tämä on kohteliaisuus.

"Toisilla näyttää olevan aikaa..."
Joo, niin on. Kokonaista 24 tuntia vuorokaudessa. Se, että minä asun aikuisperheessä tai osaan neuloa katsoessani telkkaria ei tarkoita, että mulla on loputtomasti enemmän aikaa kuin muilla tai että en joutuisi priorisoimaan. Jos mä valitsen käyttää aikaani neulomiseen, se on kyllä aina joltain muulta pois. Olen kiukulla opetellut moniajoa, koska muuten en ehtisi neuloa. Voin neuloa myös kävellessäni, lukiessani, bussissa, odotushuoneissa, jonoissa, duunin kahvitauoilla. Talven ikävin puoli on, että sormet jäätyvät bussipysäkillä neuloessani. Kuten edellisessäkin kohdassa, mulla ei ole käytössä mitään maagista resurssia, joka asettaa mut muita onnellisempaan asemaan.

"No, ainakin siinä säästää."
No, juu ei säästä. Ainakaan yleensä. En nyt edes puutu siihen, paljonko perusvälineistöön (puikkoihin sun muihin) joutuu sijoittamaan, että pärjää, mutta langat on oikeesti kalliita. Koon 39 naisten sukat maksavat langoiltaan noin 14 euroa (yleisimmin käyttämäni langat), miesten nelineloset ehkä noin 17-18 euroa. Villapaidan tai takin lankoihin saa varata vähintään 55 euroa, ylärajaa ei sitten kai olekaan (itsellä kipuraja menee noin 80 eurossa eikä niitäkään kyllä montaa vuodessa neulota). Pari reilun satasen villatakkia olen tehnyt, toinen meni lahjaksi. Ja juu, sekin raha on aina jostakin pois.
Toki täysvillaiset vaatteet ja asusteet maksaa mansikoita kaupassakin. Joskus onnistuu itse tehden säästämäänkin.

"Sähän voisit tehdä näitä myyntiin!"
Tämäkin on tarkoitettu laatua kehuvaksi kommentiksi. Mutta en voi. Ei kukaan maksaisi summia, joita pitäisi pyytää - ylemmässä avaudun kuluista ja aika se vasta rajallista onkin. Yhden parin sukkia olen myynyt, hintaa parilla oli 37 euroa ja halvalla meni.

"Nykyään käsitöitä ei arvosteta."
Arvostetaanpas. Riippuu ihan siitä, millaista seuraa valitsee.

"Nykyään kukaan ei osaa neuloa sukkaa."
Haloo, puhumme tästä aiheesta, koska neulon tässä parhaillaan sukkaa. En ole mikään luonnonoikku tai kummajainen. Olen ihan tavallinen 34-vuotias suomalainen nainen. Neulon sukkaa.

"Sähän voisit tehdä mulle sitä/tätä/tuota?"
Mä neulon paljon muille, jopa valtaosan tekemisistäni. En kuitenkaan liki koskaan tee, jos joku ilmaisee asiansa noin. Kuten olen tässä jo paasannut, neulomiseen käyttämäni aika on aina jostakin pois. Nämä asiat eivät synny itsestään. Saatan tehdä pyynnöstä, jos näen kysyjän arvostavan aikaa ja vaivaa, jonka neulomiseen käyttäisin, ja jos pyydetään kauniisti. Lisäksi vähintään langat kuuluu ostaa neulojalle (itsestäänselvää, tiedän, mutta välillä yllättyy oletuksista). Niin ja vielä: Ei, mä EN neulo niistä halvimmista akryyleistä - se on mun ajan ja kysyjän rahojen tuhlausta. Mä en jaksa purra hammasta 30 tuntia, että sä säästät kympin ja saat sukat, jotka hiostavat tai eivät kestä käyttöä. Jos ei ole valmis maksamaan kunnon lankoja, ei kannata kysyä neuleita.

Mitä sitten voi tai kannattaa kommentoida? No, aina ei tarvii kommentoida mitenkään. En neulo kahvihuoneessa siksi, että haluaisin keskustella neulomisesta tai ylipäätään tehdä itsestäni tai tekemisistäni mitään numeroa. Neulomiseni saa ohittaa sanomatta mitään. Jos tahtoo kommentoida jotakin, voi sanoa vaikka että "kiva lanka" tai "tulee hieno" tai "teetkö itellesi" tai jotain. Jos sanot jotain ylläolevista, en kanna kaunaa, ainakaan kauaa, mutta huokaan kyllä sisäisesti.

Tunturipaju

Huhhuh. Huhhuh.

Bloggaajanne vetoaa edelleen kiireeseen ja väsymykseen. Niin meni sivu suun Lankamaailman bloggaajakinkerit kuin Tampereen kässämessutkin. Musta tuntuu, että oon vastannut melkein kaikkeen tänä syksynä että "Voi hitto, mä oon iltavuorossa just tolla viikolla..." Mä jopa unohdin yhden avoimen ammattikorkeakoulun kurssin. Kokonaan. Verkkokurssi, kutsu oli tullut pari viikkoa ennen kurssin alkua ja kun olisi päässyt rekisteröitymään, olin jo unohtanut koko asian. Nyt tuli sitten lasku - 50 euroa kankkulan kaivoon, ka-tsing!

Kuitupitoisiin kokoontumisajoihin Päivölään sentään pääsin kuun vaihteessa. Tosin jouduin siitäkin nipistämään liki vuorokauden, koska olin perjantaina töissä iltayhteentoista (voi hitto, mä oon iltavuorossa just tolla viikolla...).

Sain kuitenkin samalla toimitettua Sudranan synttäriarvonnan päävoiton vastaanottajalleen. Viimeinkin! Voitto oli torkkupeitto ja annetuista vaihtoehdoista voittaja valitsi petroolinsinistä.

Värivalinta oli mieleinen, mutta samalla asetti rajoitteen: Mulla oli lankaa vain puoli kiloa. Miten tehdään torkkupeitto vaivaisesta kilometristä lankaa?
Langan olen aikanaan (Louhittaren luolan värikartan alkuaikoina) pyytänyt Tuulialta spekseillä "Valaan laulu, mutta tummempi". Tosi nätti väri onkin, joskin vaikea kuvattava.

No, kyllä siitä jonkinmoinen peitto tuli, vissiin reilun metrin kanttiinsa (olisko noin 100 x 120 cm?). Langankulutusteknisistä syistä valitsin aika löyhän tiheyden ja pääosin sileää pintaa. Vähän persoonallisuutta vaan mukaan kolmella kuvioraidalla. Joo, joo... on se se Vuorelan kuvio.

Tunturipaju

Malli: Ei ole.

Koko: En tiedä, reilu metri.

Lanka: Louhittaren Luola Pohjan akka, väri tavallista tummempi Valaan laulu, 500 grammaa eli 1000 metriä.

Puikot: 5 mm.

Mistä nimi Tunturipaju? No, Vuorela -> Vuori -> Tunturi. Vastaanottaja on sellainen pajumainen tyyppi, vahva ja joustava.

Kyllä sen alla mahtuu torkut ottamaan, kuten kuvasta näkyy :) 

Näin saimme päätökseen Sudranan 7-vuotisjuhlat. Kiitokset kaikille!

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 46

Peitot: 2

Kulutetut grammat: 4531

Kulutetut metrit: 13050,96