Paljon on blogeissa kirjoitettu siitä, miksi kirjoittaja tekee sellaisia sukkia kuin tekee, käyttää niitä lankoja kuin käyttää, valitsee ne mallit ja niistä lähteistä kuin valitsee. Toinen puolustaa novitalaisia, toinen bradpittinperskarvalankaa (kuten Midori asian niin elegantisti ilmaisi), kolmas kehrää langat itse, joko naapurin lampaan villasta tai harvinaisesta kultamahakaniinin pentukarvasta. Yksi neuloo Cookieta, toinen luottaa marttaliiton malliin, kolmas ei valmiisiin ohjeisiin koske. Neiti A pitää sukkaa kumisaappaassa, Rouva B unisukkana ja Herra C kävelykengässä ihoa vasten.
Mikä sitten on hyvän villasukan merkki? Mitä hyvällä villasukalla tehdään?
No kun se niin riippuu käyttäjästä ja käyttötarkoituksesta. Minä puhun omasta näkökulmastani, omista tarvelähtökohdistani lähtien, oman kokemuksestani käsin. Naapurin Annukalla on ihan eri näkemys asiaan. Mulkoilemme toistemme sukkia nenänvarsiamme pitkin, nyökyttelemme muka hyväksyvästi ja mutisemme mielessämme halveksuvia nimityksiä toisillemme. "Voi mikä juntti!" "Kauhee snobi!" Kumpikin tuntee sairasta ylemmyydentunnetta, koska itse on ymmärtänyt käsityöharrastamisen Perimmäisen Totuuden. Hyväntahtoisuudessamme olemme valmiit suomaan kilpasiskolle oikeuden harrastella, vaikka väärinkin, mutta olisi paljon kivempaa, jos sekin ymmärtäisi hyvän päälle.
Tähänkö on oikeasti tultu? Eikö voitaisi vaan kukin tehdä sellaisia kuin tykätään tehdä ja tunnutaan tarviivan? Eikö voitaisi olla iloisia siitä, että käsityöharrastus elää ja on voimissaan, monimuotoisena, kehittyvänä, yhteisöllisenä ja yksilöllisenä, kunkin tarpeisiin mukautuvana?
Kerrotaan nyt se meikäläisen täydellinen sukkakokemus.
Mä teen paljon sileää perussukkaa omalla mallilla. Teen myös muunlaisia sukkia - tykkään matalasta pintaneuleesta (ei muhkuroita sukkiin!), maltillisesta pitsineuleesta, jännistä rakenneratkaisuista, geometrisyydestä ja graafisuudesta.
Teen sukkia itseni lisäksi perheelle. Teen pitosukkia, sellaisia, joita voi pitää kotona paljasta jalkaa vasten sekä kengässä. Niiden pitää olla ohuehkot, mutta lämpimät. Ne eivät missään nimessä saa hiostaa, eivät olla liian liukkaat eivätkä lörpähtää etäisesti räpylää muistuttaviksi pusseiksi. Niiden täytyy kestää pitoa ja pesua.
Oma valintani on olla käyttämättä Novitan lankoja. Langat on ihan jees ja lopputulos on ihan jees, mutta mä en tarvii ihan jees -sukkia. En yleensäkään tykkää sekoitelangoista, teen myös pesukoneessa pyörivät pitosukat mieluiten 100 % villasta. Okei, on joitain sekoitteita, joita käytän, esimerkiksi Wollmeisen Twin, mutta siinä en tunne neulottaessa tai pidettäessä eroa täysivillaiseen verrattuna. Neulon mielelläni myös bambua tai silkkia sisältäviä sukkalankoja, mutta saapassukiksi niistä ei ole.
Toinen tekijä on paksuus. Ei mun kenkiin mahdu mikään seiskaveikkasukka! Kaiken lisäksi se on sen verran vilpoisa lanka, että sen alle tarvitsisi vielä puuvillasukankin pakkasilla.
Joo, lopputulos on tietenkin tärkeä juttu. Monelle jopa se kaikkein tärkein juttu. Mulle se ei ole tärkein, hyvänä kakkosena kuitenkin heti tekoprosessin jälkeen. Neulomisessa mulle rakkainta on itse neulominen, pähkäileminen, langan muuttaminen esineeksi. Tarvitsen ihania puikkoja ja käsiä helliviä lankoja, jotta voin täysin palkein nauttia rakkaimmasta ajanvietteestäni. Se on ehkä mulle suurin syy välttää 7V:stä ja muita sen tyyppisiä lankoja - mä en vaan nauti niiden työstämisestä niin suuresti.
No mutta sitten siihen raha-asiaan. Kun joku sanoo, että kaikilla ei ole vaan varaa törsätä käyttösukkiin kymmeniä euroja, tuntee sydänalassaan syyllisen piston. Olenko mä oikeasti ollut rahankäytölleni täysin sokea? Maksanko mä sukista enemmän kuin housuparista? Syyllistänkö mä muita, jos he eivät tee niin?
No, ensinnäkään mä en laske hintaa sukkaparille, vaan harrastustunneille. Ohuempaa sukkalankaa mä neulon kauemmin ja nautin siitä enemmän. Vaikka sukkapari maksaisi 30 euroa, siitä tulisi neulontatunnille noin euro kustannuksia, joten se on edelleen huomattavasti halvempaa kuin ratsastaminen :) Tosin kukaan tuskin ratsastaa seitsemää tuntia päivässä...
Kaiken lisäksi 30 euroa on huikeasti yläkanttiin. Okei, olen mä neulonut esimerkiksi koko vyyhdin vieneitä Casbah-sukkia, joiden kustannus on siis ollut noin 23 euroa parilta, mutta ne ovatkin sitten kalleimmat. Wollmeise-parin hinnaksi tulee naisen sukilla noin kymppi, miesten sukilla noin 14 euroa - ja tähän hintaan lasken mukaan postikulut Saksasta.
Mulla on tuolla kyllä kolme vajaata kerää Seitsemää Veljestä ja ajattelin siskonpojalle tehdä taas Spiderman-sukat jouluksi. Samaan aikaan pidän kuitenkin silmäni auki, jos löytäisin yhtä sopivat värit joistain mieluisammista langoista. Täyttä villaa pikkumiehen talvisaappaisiin ja kevään kurakeleille! Miksi? Koska sen täti haluaa nauttia niiden sukkien tekemisestä eikä neuloa ihan jees -lankaa otsa kurtussa.
Siinä oli mun sukkamietteet. Mua ei oikeasti yhtään tippaa haittaa, jos joku rakastaa Nallea ja Seitsemän veljeksen nimeen saa vapaasti vannoa. Meitä on erilaisia. En kuitenkaan aio itse enää syyllistyä, vaikka rakastankin Casbahia, Trail Sockia ja Wollmeisea. Näkemykseni saa haastaa, joko kommenteissa tai vaikka livenä retriitissä (ENS VIIKOLLA!).
Nyt vien flunssani lepäämään. Mummo on sairaalassa ja huonossa kunnossa. Maanantaina alkaa uusi työ. Lihaksia särkee. Sitäkin suuremmalla syyllä tarvitsen rentoutusta ja nautintoa. Punaherukkadrinkki ja Rancoa?
Powered by Qumana
Palasin viikon leirimatkalta. Kotona odottivat Äidin Neulomat Perussukat Seiskaveikasta. Ihanat laittaa jalkaan lämmittämään. Lämmittävät myös sen takia, että äiti on minua ajatellut kutoessaan sukat viikolla täällä mörönsyöttinä ollessansa.
VastaaPoistaVielä kotiin tullessani mulla oli jalassa Sinun Neulomasi Sukat Trekkingin(?) Jamaica(?) -langasta. Lämmittivät ihanasti jalkojani kun ne aamuviideltä käyttöön sipaisin. Mallin nimeä minä en tiedä, mutta on ihanan kaunis. Ja juuri niin minun jalkaani sopiva sukka. Mistä tiesitkin tehdessäsi jalkani koon? Näissäkin lämmittää langan lisäksi neulojan ajatus.
Niinpä, monenlaiset sukat ovat ihania, käytännöllisiä ja arvokkaita. Kun tekijä nauttii ja käyttäjä nauttii niin eipä ole kellään valittamista. Olen kanssasi niin samaa mieltä.
Hyvää viikonloppua!
Minäkin haluan nauttia neuloessani ja siksi valintani on laadukas lanka (jonka etiketissä EI lue Novita). Neulon korkeintaan kaksi paria sukkia kuussa joten kymppi tai kaksi sukkaparin langoista ei ole paljon. Olenpa tainnut maksaa langasta välillä jopa enemmän. Käyn töissä eikä minulla ole elätettävänä kuin tuo kissa (joka saa Shebansa, hiekkansa ja eläinkaupasta ostetut raksut ennen lankaostoksia), joten voin käyttää rahaa myös itseeni. Kaikki harrastukset maksavat ja minä harrastan sukkien kutomista (ja kehräämistä).
VastaaPoistaMinä en haasta sinua retriitissä kuin korkeintaan esittelemään ihania sukkia.
Kerta kaikkiaan siinä se oli sanottu ihan juuri se kaikki tärkein, allekirjoitan kaikki. Täytellisesti. =)
VastaaPoistabradpitinperskarvalanka sai mut nauramaan ääneen. :D
VastaaPoistaJust näin. Olen kanssasi samaa mieltä. Kutominen on mun rakkain harrastus ja silloin kun otan puikot käteen niin haluan myös siitä tekemisestä nauttia!
VastaaPoistaJokaisella on oma mielipiteensä, kuten kirjoitit, ja minusta tämä on yksi typerimmistä aiheista riidellä. Hei, sehän on kuitenkin vaan sukka! :) Onhan kaikkien muittenkin vaatteiden suhteen itse kullakin oma makunsa, miksi siis joku villasukka on saanut tällaisen kohun aikaan? Minä olen se junttineuloja, joka teen Novitan 7 veljeksestä sukkia, ja ohuemmat sukat sitten Nallesta. Joitakin muitakin sukkalankoja olen kokeillut, mutta monet blogeissa vilahtelevat langat eivät sano minulle mitään. Mutta olen juntti ja ylpeä siitä. ;) Enkä edes osta kenkiä, joihin ei mahdu 7 veljessukat sisään - niiden täytyy mahtua jopa kesälenkkareihin. :) No, siis minähän käytänkin vain lenkkareita, eli omistan tasan kahdet kengät: kesä- ja talvilenkkarit, mikä sopii varmasti junttiin pukeutumistyyliini. :)
VastaaPoistaJa kyllä, minäkin nautin neulomisesta, ja lempilankani on ehdottomasti 7 veljestä, sen paksuus ja tuntuma sormissa ja kaikki mahdollinen on miellyttävintä, mitä mikään lanka on minulle koskaan tarjonnut. :)
Mutta kuten minäkin jokin aika sitten kirjoitin blogissani: antaa kaikkien sukkien kukkia! :) Ja nuo kaikki sinun kuvissasi vilahtelevat sukat ovat aivan ihastuttavia, kukin omalla tavallaan! :)
Kiitos hyvästä kirjoituksestasi! :) Ja oikein sukkaisaa viikonloppua sinulle! :)
just tässä avokille jutustelin päivänä eräänä, että vaikka netti on pullollaan itä ihanimpia sukkamalleja ja tekniikoita, kuitenkin teen AINA sen perustavissukan, korkeintaa hiukka muokkailen, lisäilen palmikkoa tai kirjoneuletta raitan yms muodossa. Miksikö, varmaan siksi kun se on niin helppo, ei tarvii seurailla ohjetta kun osaa jo ulkoa. Ehkä olen laiska, muttei se minua haittaa. =) varmaan sama homma novitan lankojen kans. Mä päätin etten hehkuta tällä lankakokemuksella Novitan lankoja, koska mulla ei vaan ole kokemusta muista langoista. =) Tällä hetkellä ne on kuitenkin kivoja lankoja, mut jos joskus kokeilen toista lankaa(niinkuin varmasti josksu teen), voi olla, että mielipiteeni muuttuu. Mutta niinkuin snoit, meitä on joka junaan ja kaikki taaplaa tyylillään.
VastaaPoistaMinusta on tosi kivaa lukea tällaisia pohdiskelevia juttuja, monesti itsekkin mietin lankoihin ja käsitöihin liittyen syntyjä syviä(ja nyt on jopa aikaa kirjoittaakin näistä tässä kun muksut katsoo lastenohjelmaa). kivaa syksyn jatkoa, jatketaan omalla tyylillämme, sehän tekee tästä maailmasta niin ihanan värikkään ja mielenkiintoisen! =)
Olipas hyvä kirjoitus! Ja hassua, miten itsekin vertaan harrastukseni hintaa juuri ratsastukseen... ratsastustunteihin mulla ei nimittäin juuri tällä hetkellä ole varaa. Ihaniin sukkalankavyyhteihin onneksi on!
VastaaPoistaMä en jaksa mistään kenenkään kanssa tapella, annan puikkojen huiskia vaan (ja tökin siinä sivussa sukkapuikoilla, jos joku tulee jotain nillittämään).
Ihanaa viikonloppua!
Täysin samaa mieltä! Joka kohdasta. Mulla on niin vähän harrastuksia, että voin ihan hyvin laittaa harrastusrahani lankaan. Ja ihanaan sellaiseen. Joka tuntuu ihanalta kädessä, jota on ihana neuloa. Mulla neulomisessa merkkaa melkein eniten se itse neulominen, miltä se tuntuu. Toki on kiva saada valmistakin, mutta enemmän se itse neulominen merkitsee.
VastaaPoistaSamaa mieltä, antaa kaikkieen kukkien kukkia! Ihana kirjoitus, täytyy pistää nuo sun lempparisukkalangat korvan taakse ja kokeilla joskus!
VastaaPoistaTodella hyvä kirjoitus! Aloin itekkin ajatella miksi teen just niin kuin teen sukkani. Ja mistä.
VastaaPoistaAsun maalla, täällä ei lankakauppoja ole, ennen ku löysin nää neuleblogit JA lankanettikaupat(muutama vuosi sitten), tein melkein aina Novitan langoista. Ne oli helposti saatavilla eikä tosiaan mistään muista vaihtoehdoista ollu tietookaan! :) Sit kun löysin blogit ja tietoa lisää, oli ku uus maailma ois avautunu. Eli musta on ihan parhautta että voi ostaa jotain uutta merkkiä mitä ei oo ennen kokeillu. Tuo kummasti vaihtelua tekemiseen. Mulle on tärkeetä langan tuntu ja neulottavuus ja myöskin värit. Jos nää kaikki on hyvät useimmiten se lopputuotekin on jees.
Noita hintojakin aloin tässä miettimään ja oon kanssa sitä mieltä et tää on mun harrastus, hinnasta viis! :) Toki välillä on pakko himmailla kun lankaa on niin ettei kaappeihin mahdu, eikä ne siellä kaapissa itekseen neuloudu...
Vaikka nyt oon löytänyt nuo ihanaiset ja ah niin koukuttavat nettiputiikit, käytän edelleen esim Nallea. Mulla ei oo siinä mitään ongelmaa. Ja sehän on vaan makuasia, ei niistä voi kiistellä. Kunhan itse prosessi on itelle mieluinen ja sukkien saaja on iloinen niin silloinhan kaikki on tyytyväisiä!
Hyvää viikonloppua ja kiitos ajatuksia herättäneestä kirjoituksesta!
Tuo Midorin käyttämä bradpitinperskarvalanka kuvaa kyllä hyvin osaa ostamiani lankoja. Voisihan ne rahansa pöllömminkin käyttää.
VastaaPoistaNaulan kantaan :D
VastaaPoistaJa minäkin aivan samaa mieltä, hyvin olet asian miettinyt ja esille laittanut. t. Lea
VastaaPoistaHieno kirjoitus. Niin tyhjentävästi sanottu, etten voisi enempää olla samaa mieltä. Valitettavasti mä olen hiukan pihalla siitä, missä tämä bradpittinperskarvalanka(:DD)-keskustelu on vellonut, minä en ole törmännyt kuin mainintoihin kauheasta sodasta. Outoa. Ehkä luen vääriä blogeja. :D
VastaaPoistaMinuahan tässä voisi paiskata kokonaisella kuormallisella kiviä, jos haluaa nakkelemaan ryhtyä. Ostan mielelläni ihania, pehmeitä, värikkäitä, laadukkaita lankoja -ja maksan niistä maltaita. Rakastan Wollmeisejani, Casbahejani, Malabrigoani.. Ja typerintä on se, etten edes ehdi neuloa niitä. Mutta silti katson, että minulla on oikeus ylläpitää rakasta harrastustani silloinkin, kun tuntuu, että olen vain ja ainoastaan töissä tai puolikuolleena sohvalla ennen nukkumaanmenoa. Jo pelkkä lankojeni olemassaolo ja muistelu, saati niiden hipelöinti ja ihanasta lopputuloksesta haaveilu laskee ratkaisevasti vitutusta ja verenpainetta, kun tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle.
Nauttikaamme kukin työmme hedelmistä itsellemme sopivalla tavalla. Jokainen päättää itse, minne lankarahansa kantaa. :o)
Tätä kirjoitusta oli mukava lukea ja se herätteli miettimään omiakin sukkavalintoja.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi. Ostan mielelläni sellaista lankaa, joka kestää käytössä ja on sopivan vahvuista. Teen itse paljon pitosukkia ihan sileästä neuleesta ja ribbistä, mutta tykkään myös monimutkaisemmista malleista. Monimutkaisemmat teen aina yksivärisestä langasta ja kirjavista langoista teen aina sileää.
VastaaPoistaHaluan tehdä kunnollisista langoista, koska minulla ei ole ylimääräistä aikaa tehdä jatkuvasti uusia varusteita huonoista langoista.
Juuri näin. Hyvin ajateltu ja kirjoitettu. On niitä hölmömpiäkin tapoja kuluttaa rahojaan.
VastaaPoista