Kuitua syksyyn / Autumnal Dose of Fiber

Perjantaina puolenpäivän jälkeen raijasin puoli omaisuuttani, pari kaupan tavaratoimituskassia, Onni-rukin ja itseni takapihalle odottamaan ovelta-ovelle-kuljetusta. Pian Anna kaarsikin pihaan ja ängimme minun tavaralastini Annan tiramisun, rukin, kurkkuläjän ja villakassien sekaan autoon. Sitten vaan nokat kohti Tarttilaa ja ensimmäisiä Syksyn kuitupitoisia kokoontumisajoja.

On Friday afternoon my friend Anna came to pick me up. Well, me and half of my possessions, including Onni the wheel. We headed north to Tarttila to attend the first ever Autumnal Fiber Feast.

Päivölän opiston pihatammi otti meidät taas juhlavana vastaan.

A fabulous oak stands in the middle of the venue area.

Paikalle oli tiensä löytänyt yli neljäkymmentä naista, jotka toivat mukanaan valtavasti lankaa, villaa ja 25 rukkia, jotka puolestaan edustivat peräti 13 eri mallia. Viikonloppuun kuului - taas - paljon naurua, herkkuja, tyhmiä juttuja, pölisevää villaa ja puikkoja, puikkoja, puikkoja.

There were over 40 of us, everyone bringing yarn, spinning fiber, 25 spinning wheels (representing 13 different models!), and food. We laughed a lot, ate a lot, span a lot and knitted a lot.

Lämmin kiitos kaikille kavereille <3 Erityiskiitos järjestäjille, joiden luotsaamana viikonloppu oli aika pitkälle virheetön. Loppuun vielä kurpitsatossut (varsi Lanettia, tossuosa kevyesti huovutettu Pohjan akkaa).

Thank you, everyone <3 Special thanks to the fabulous women who made this happen. The weekend was perfect! I end with a pair of pumpkin booties (cuff Lanett sock yarn, the felted part Knitlob's Lair's Pohjan akka).

Neuleretriitti IV / Knitting Retreat IV

Jo neljännen kerran kokoonnuimme viikonlopuksi Päivölän opistoon neulomaan, kehräämään, herkuttelemaan ja nauramaan samanmielisten ihmisten kanssa. Monet meistä tiesivät jo entuudestaan, mitä odottaa - kädennostogallupissa neljännen kerran veteraaneja ilmoittautui kymmenkunta, suunnilleen saman verran kuin ensikertalaisia. Ihanaa, että uutta porukkaa tulee mukaan joka kerralla!

Fourth time already! Can barely believe it. We gathered to the Päivölä Folk High School (a boarding school) to knit, spin, eat well and laugh with other crafters. Many of us knew well what to expect. When we raised our hands for a poll, around 10 people said they were attending for the fourth time. About the same number raised their hands for the first time there. I love that so many new people attended!

Itse otin mukaan yhden neuleprojektin ja Onni-rukin. Tiesin kokemuksesta, että yksi kiva ja simppeli neulottava riittää ja monimutkaisuudessaan se saa olla korkeintaan ainaoikean luokkaa. Niinpä jo pitkään ajatuksissa hautunut kolmas kolmiohuivi kahdesta Wollmeise-väristä pääsi matkaan ja edistyikin reissussa paremmin kuin odotin.

I took only one knitting project with me in addition to bringing Onni the wheel. I knew I wouldn't be able to knit anything more complicated than garter, so I took two colours of Wollmeise with me and started my third striped scarf.

Yksityishenkilöiden myyntiin tuomille tavaroille oli varattu valtava pöytä, mutta sekään ei meinannut riittää. Kirjoja, lankaa, villaa ja tarvikkeita myytiin ja ostettiin valtavasti. Itse myin pari kiloa itselleni mykkää lankaa ja pinon kirjoja. Ja joo, ostinkin. Siitä lisää myöhemmin.

This was the table dedicated for destashing items. Book, yarn, fiber, and notions were sold and bought in rather large quantities. I sold a couple of kilos of yarn and a pile of books. And yes, I bought some stuff too...

Herkkupöytäkin paisuu paisumistaan joka kerta. Itse laiskana leipojana osallistuin pöydän kasaamiseen tuomalla kilon verran karkkia. Se on aina suosittu valinta.

The snack table is more and more loaded each time. I am not much of a baker, so I participated by buying a load of candy. They seem to be very popular.

Biljardihuoneen ikkunasta paistoi ihan oikea aurinko.

The sun was actually shining at moments.

Värjäreiden pöydässä oli valtavat kasat houkutuksia. Täälläkin kevensin lompakkoani.

The dyers' table was filled with temptations. I unloaded a bunch of money at this table, too.

Yhteistyöllä rullallinen vaaleanpunaista sukkalankaa pääsee vyyhdiksi.

A bobbin of pink sock yarn was wound into a skein.

Lauantaina lankayrittäjät myivät lankaa sivuhuoneessa. Paikalla olivat Lankaluola, Titityy ja Puffa. Lisäksi myynnissä oli koruja ja luonnonkosmetiikkaa. Itse ostin rannekorun, koska minulla oli tyttömäinen hömpöttelyhetki.

On Saturday a bunch of yarn stores sold their yarn in one of the rooms. Lankaluola, Titityy and Puffa yarns were all present. There was also a selection of jewelry and natural cosmetics for sale and I bought myself a bracelet, being such a girl that I am.

Rukkeja paikalla laskettiin 26 kappaletta, mikäli muistan oikein. Moni paatunut kehrääjä PK-seudulta jäi pois näistä geimeistä mm. onnellisista perhesyistä, joten 26 on varsin hyvä saldo noin 40 naisen porukassa. Lisäksi ainakin kaksi retriitissä kehruukärpäsen leukoihin jäänyttä on sanonut tilaavansa rukin hetimiten.

Someone counted 26 spinning wheels. Many of the Helsinki-based spinners were not there, as there has been happy family occasions for many, so I figure 26 is a rather good amount considering there were 'only' 40 of us. 

No niin, niitä tuliaisia. Ostin sekä villaa että lankaa, kun nyt kerran tarjolla oli :)

Okay, I will show you some of my purchases. I bought both yarn and spinning fiber.

Suomenlammasta Louhittaren luolasta.

Finnsheep from the Knitlob's Lair.

BFL/Silkkiä Louhittaren luolasta.

BFL/Silk from the Knitlob's Lair.

Trail Sockia Titityyltä. Tää on vaan aivan loistava sukkalanka.

Trail Sock from Titityy. Fantastic sock yarn, this.

Myös Luolasta ryöminyttä sukkalankaa.

And a bunch of sock yarn that has crawled out of the aforementioned lair.

Zitron Loftia Destash-pöydästä. Kevät!

Zitron Loft from the destash table. Spring!

Hamppua tiskirätteihin. Myös harmaata.

Some hemp yarn for crocheting cleaning cloths. I got this in gray, too.

Retriitissä oli taas myös lanka-arvonta. Oma puotini lahjoitti sinne yhden arvottavan tuotteen, olisi kiva kuulla, kuka sen sai ja onko tyytyväinen. Toivottavasti! Itselläni kävi tuuri, vaikka olin valitsemassa tuotetta ihan viimeisten joukossa: Sain Käsityökauppa Ilon suomalaista suomenlampaan lankaa.

There was a yarn lottery, too, as there always has been. I donated one project bag (If you got it, please let me know if you have been pleased - I certainly hope so!) I got lucky, even though I was one of the last ones to choose. I got some Finnsheep yarn from Käsityökauppa Ilo. 

Lämmin kiitos kaikille! Nautin olostani suunnattomasti ja rentouduin, vaikka samaan aikaan väsyinkin. Erityiskiitos apinoille <3

Thank you, everyone! I enjoyed myself immensely.

Tuliaiset / Retreat Purchases

Näitä hypistellessä kelpaa talven pimeinä iltoina palata retriittitunnelmiin...

When the nights are cold and lonely, I can get these out and take a trip down the memory lane...

Upea veriappelsiinin oloinen oranssinpunainen sukkalanka.

A fabulous blood orange red sock yarn.

Mun tän vuoden ykköskombo, turkoosia ja keltaista. Myös ohut sukkalanka.

My favorite combination of the year, turquoise and yellow. Also a sock yarn, this.

Superwash-böflää 100 grammaa siinä toisessa suosikkikombossa, oranssi-petrooli.

A hundred grams of superwash BFL in orange and teal. Love <3

Kaikki värjäykset Tuulia Salmela / Knitlob's Lair.

All dyework by Tuulia Salmela / Knitlob's Lair.

Neuleretriitti III / Knitting Retreat III

Jo kolmannen kerran (osat I ja II) joukko käsityöharrastajia kokoontui hämäläiseen Päivölän opistoon viettämään aikaa käsitöiden ja toistensa parissa, kurssittautumaan, rentoutumaan ja herkuttelemaan. Tällä kertaa meitä oli mukana noin 50, monet tulivat satojen ja satojen kilometrien takaa, toiset hurauttivat lähiseuduilta yleisimmin täyteenahdetuissa autoissa. Matkatavaroista paljastui mm. 27 rukkia, kymmeniä kiloja lankaa, kuohuviinipulloja, kakkuja ja piirakoita, vyyhdinpuita ja noin kuorma-autollinen villaa.

For the third time already a bunch of crafty ladies got together for a weekend to enjoy the crafts, the company, good food and wine and short courses. There were 50 of us, some from hundreds of miles away, some from surrounding areas. We arrived on Friday evening with 27 spinning wheels, tens of pounds of yarn, wine bottles, cakes and pies, swifts and a truckload of wool.

Jälleen kerran saumattomat järjestelyt takasivat ainakin allekirjoittaneelle erinomaisen retriittikokemuksen. Voisin jopa sanoa, että tämä kolmas oli minulle mieluisin. Lämmin kiitos järjestäjille ja kaikille mukanaolleille. Muistiin itselle: Jos retriittien järjestäminen jatkuu, ensi kerralla juo vähemmän Hestian tarjoamaa viiniä ja puhu vähemmän kiveksistä.

The event was perfectly organized once again. Warm thanks to those who made it happen and to everyone who attended. Note to self: Next time, less wine and less talk about testicles.

Onni suosi tuotearvonnassa ja sain sukkalankaa ja -puikot. Sain ystävältä myös kauan kaivatun lankavyyhdin pyytämättä ja yllätyksenä. Ostin kaksi sukkalankavyyhtiä ja kaksi topsia villaa. Lisäksi sain kotimaisia omenia! Tulin silti kotiin kevyemmin kantamuksin kuin mitä lähdin liikkeelle.

I bought a few skeins of sock yarn and two tops of wool. I got a bag of apples, too. When I returned home my bags weighed less than on Friday. Yay!

Me ollaan hienoa klaania, naiset. Olin tosi onnellinen tuntiessani yhteenkuuluvuutta monen hienon, upean ihmisen kanssa.

What a fabulous breed we are, we crafty people! I am very happy to be one of us.

Huomenna / Tomorrow

Huomenna päivällä lähtee kyyti kolmanteen neuleretriittiin. Melkein kaikki on pakattuna: Onni-rukki, kasa myytävää lankaa ja villaa kirpparipöytään, ompeluksia. Viinilasi ja sukankudin. Lääkkeet, puhelin ja sen laturi. Mietin vielä tuota ristipistotyötä. Ehkä se jää nyt kuitenkin kotiin, enhän mä millään ehdi kaikkea.

Tomorrow starts the third ever Finnish knitting retreat. Almost everything is packed: Onni the wheel, a pile of yarn and books for the second-hand sales. A wine glass and a sock-in-progress. Personals tuff: Meds, phone and charger. But what about my stitching? I guess I'll leave it home.

Uusia ihania kankaitakin on tullut.

And some fabulous new fabrics have arrived.

Neuleretriitti II / Knitting Retreat II

Viime viikonloppu oli taas kuukausien intoilun huipentuma, kun lähes 50 suomalaista käsityöharrastajaa kokoontui Päivölän opistolle jo toisen kerran koko viikonlopuksi.

Last weekend was the end of the wait. It was finally time for the second ever Finnish knitting retreat and I got to spend the whole weekend with almost 50 other craft enthusiasts.

Tällä kertaa saimme opistolta toimivammat ja lämpimämmät tilat kuin viimeksi, joten nyt ei löytynyt Kerrassaan Mitään Mutistavaa. Valuimme paikalle pitkin perjantai-iltaa ja lastasimme yhteiselle herkkupöydälle tuomisia, myyntipöydälle myymisiä, lahjoituslaatikkoon annettavaa, kirjastopöydälle luettavaa, ompelupöydälle koneita sekä kankaita ja pitkin oleskelutiloja loputtomasti rukkeja, villaa, neuleita, teemukeja, viinilaseja, silmukkamerkkejä, projektipusseja ja keksipaketteja.

We arrived on Friday evening and loaded the place with sweet treats, sewing machines, craft books, spinning wheels, wool, knitting projects, wine glasses, tea mugs, and cookie trays.

Päivölä piti meidät perusruoissa, mutta eihän pitkät harrastuspäivät onnistu terveellisillä aamupuuroilla ja koululounailla! Siksi herkkupöytämme oli kerrassaan riettaan näköinen.

The venue provided us with basic meals, but every crafter knows one can't knit long hours with basic morning porridges and school lunches. That is the reason for our obscene candy table.

Koska olemme moniriippuvaisia hörhöjä, ylläoleva pöytä on vain lähes yhtä herkullinen kuin allaoleva.

Because we feel strongly about other stuff too, the above table is nothing compared to the below table.

Nauraa räkätimme mitä omituisemmille jutuille, suunnittelimme yhteistä vanhuutta ja neuloimme, neuloimme, neuloimme... Tosin neulominen uhkaa jäädä jo kehräämisen jalkoihin, niin paljon paikalla oli rukkeja! Lisäksi Rinali piti värttinäkehruun työpajaa ja saikin aikaan joukkion uusia kehrääjiä.

We, pardon my French, laughed our asses off. We planned our own retirement castle and I almost peed my pants laughing so hard. But in between all the laughing, all the bubbly and all the food we did knit a lot. Having said that, knitting seems to be getting ran over by spinning. There was at least ten wheels there, maybe more, and a workshop for spindle spinning.

Ylläolevassa kuvassa sulassa sovussa Majacraft Rose, Taluttimen mahtava Mario-rukki ja Tuulian ylisöpö taskumalli Masa.

Above a Majacraft Rose, a stunning custom Mario wheel and Tuulia's cute pocket wheel called Masa.

Hanna muisti vuodenajan vaatimukset ja pyöräytti vyyhdillisen kanamaisen kahelia pääsiäislankaa.

Hanna let her creative side loose and spun a hank of easter yarn.

Onneksi Hanna siitä vakavoitui ja pisti Pirkko Liinamaan säikeeksi.

Thank god she pulled herself together and started spinning something more serious - a pensioner's hairdo.

Ennen kuin kukaan ehti kunnolla huomata, oli jo sunnuntai ja pakkasimme autoja kotiinlähtöä varten. Aika kaihoisaa oli lähteä kohti arkea, mutta toisaalta väsytti jo siinä määrin, että oli kiva tulla kotiin. Matkalla aloimme jo suunnitella, että jos seuraava olisi nelipäiväinen ja ja ja...
Retriitin jälkeinen arki on tahmeaa. Väsyttää ja ahdistaa ja samaan aikaan on hektinen ja onnellinen olo. Go figure.

Too soon it was sunday and time to leave. I felt a bit sad to go, but on the other hand I was so tired I felt a certain amount of relief to be heading home. We were still on our way home when we started dreaming about the next time and what it would be like if it lasted a day more...
Now I am just tired. I feel anxious and happy at the same time. Go figure.

Powered by Qumana

Retriitin jälkitunnelmia

Olen edelleen retriitin jälkeen hieman kaihoisissa tunnelmissa (ja flunssassa). Mikä siitä tekeekään niin hienoa, käsitöiden merkeissä yhdessä olemisesta? Eihän meitä yhdistä mikään muu kuin rakkaus jonkinsorttiseen käsintekemiseen, tämän retriitin osalta lähinnä neulomiseen ja muihin lankatekniikoihin.
Mä en ole mikään kovin helposti ihmisistä tykkäävä luonne (joku voisi sanoa ahdasmieliseksikin), mutta ei tehnyt tiukkaakaan olla 40 muun ihmisen kanssa samassa tilassa aamuvarhaisesta iltamyöhään. Yleensä tarvitsen päivääni runsaasti aikaa olla hiljaa ja hiljaisuudessa, nyt ei haitannut yhtään olla suuna päänä vuorokaudenajasta riippumatta.

Päivölässä oli oleskelurakennuksessamme meneillään jonkinlainen Talvisota/Mannerheim-näyttely (kauhukseni tajusin just, ettei mulla ole aavistustakaan, kirjoitetaanko sotien nimet isolla vai pienellä... tämän jälkeen siirrynkin suoraan kielitoimiston sivuille), josta napsin myös kuvia. Siellä oli nähtävillä myös Pikkulottain kultaiset säännöt, joissa oli musta muutama liikuttava kohta, mm.
5. Ole hyvä ja
7. Älä lannistu vaikeuksissa.
Mulle hyvänä oleminen on myös elämän ohjenuora. Huomioitava kuitenkin on, ettei hyvä ole sama kuin kiltti, menestyvä, onnistuva, kuuliainen, nöyrä, hyväkäytöksinen tai uhrautuva. Hyvä ihminen on hyväntahtoinen, ei vello kaunassa, ei ole katkera tai kateellinen eikä ole välinpitämätön vaan vastaanottavainen ja empaattinen. Myös suhteessa itseensä. Miksemme muista olla itsellemme armollisia?

Viehättävä juliste. Asia on toki hyvä, mutta kaikki tutut propagandistiset välineet on toki tässäkin valjastettu käyttöön avuttomasta pellavapäästä aina kansallisromanttiseen rukiintähkään (vai onko toi ohra? Ei kai).


Pääsin myös tuijottamaan perinteisen "Pystykorva"-kiväärin piippuun, lukemaan lehtileikkeitä sodan tapahtumista ja toisaalta taas kohtaamaan tätä kulttuuriperimääni myös positiivisemmassa sävyssä:

Nyt menen sohvalle jatkamaan harjoituksia värttinällä ja neulomaan tätä retriitissä aloitettua paitaa.

Powered by Qumana

Retriittiraportti, osa I, eli kuinka neulojaa nauratetaan

Kuuluin siihen onnekkaaseen joukkoon, joka mahtui mukaan tiettävästi Suomen ensimmäiseen neuleretriittiin eli koko viikonlopun mittaiseen neulemiittiin Päivölän opistossa. Meitä mahtui sinne noin 40 neulojaa ja erään neulojan oma maskotti, jota tosin nähtiin vain ruoka-aikaan.


Upea syksyinen maaseutuidylli innosti väreillään. Väri-ilottelua oli tosin myös sisällä oleskelutilassa:





Itse en ilmoittautunut yhteenkään pajaan. Aluksi harkitsin kehräyspajaa, mutta päätin sittenkin nauttia viikonlopusta ilman kummempia aikatauluja. Ja toisaalta, kyllähän mä kehräämään päädyin kuitenkin, pajaa tai ei.
Oli ihan hyvä, etten ottanut pajaa ohjelmaan. Viikonloppu vilahti muutenkin ohi kuin huomaamatta ja koen saaneeni muutenkin varsin paljon virikkeitä ja innostusta. Ja kavereita! Uskomatonta, miten paljon naurua ja hulvatonta huulenheittoa saatiin viikonloppuun mahtumaan. Rukit hyrräsivät, puikot napisivat toisiaan vasten ja aina jostain pöydästä purkautui valtava naurunremakka. Vyyhti toisensa jälkeen joutui siliteltäväksi, haisteltavaksi ja painetuksi poskea vasten.
Lankaa oli myynnissä niin Titityyn kuin retriittiläisten itsensä toimesta. Runsaudenpulaa oli molemmissa myyntipisteissä:


Rukkien katseleminen oli meikätytölle mieleen. Olipa hypnoottista katsottavaa tuo taitava kehräys! Istuin itsekin ensimmäistä kertaa rukin eteen ja pistin osan Hannan villoista ns. päreiksi. Puolen viinipullon jälkeen sain kyllä lankaakin aikaan! Katsokaa vaikka. Ajattelin tehdä tästä pitsihuivin kunhan löydän sopivan mallin. Lankaa on noin 40 senttiä.

Sitten! Siellä oli lotto! Ja lottotyttö, pallokone ja iso kasa Auliksia! Ja mulla oli kaksi oikein, jolla sai jo palkinnon. Eikä mitä tahansa palkintoa, mä voitin mulle ennestään ihan tuntematonta Markkalankaa.

Viidellä sentillä, ajatelkaa nyt. Maailman halvinta lankaa.
Kotiutuessani retriitistä saldo oli siis seuraava:
Laukuista oli kadonnut viinipullo, rypäleitä ja luumuja, yksi värjäyskirja ja hieman rahaa. Lisäksi aika tarkalleen 100 grammaa Cascadea muuttui paidanhelmaksi:

Laukkuihin tuli lisää yksi ihana vyyhti Wollmeisea (love)1000 ja tuo voitettu Markkalanka, tuo 40 senttiä ihanaa pinkkiä itsekehrättyä lankaa, upea Haapsalu Sall ja mulle pakkolainattuja värttinöitä. Niin, alan kuulemma nyt harrastaa kehräystä ja käydä kehruumiiteissäkin. Mikäs siinä sitten.


Mulla oli upeaa, hauskaa, innoittavaa. Kiitos kaikille! Ei mulla sitten muuta kuin että Hannes Pulla.

Powered by Qumana