Ylihuomenna on viimeinen koulupäivä. Annan suullisen esityksen lopputyöstäni. Sit se on ohi, sillä siunaamalla sekunnilla olen ansainnut viimeisen opintoviikkoni ja jään odottelemaan todistusta postissa. Kääk!
Töidenhaku on sen sijaan jo täydellä tohinalla alkanut. Yhdestä paikasta olin innoissani jo ennen sen hakemista ja pettymyshän oli tietysti suuri, kun ei tullut kutsua edes haastatteluun. En ole vuosiin hakenut töitä, tältä alalta en koskaan, ja opettelua on taas paljon. Että jos täältä kaikuu sellaista epämääräistä kiroilua, minä se vaan heittäydyn päin uutta niin että oman hiekkalaatikon reunat kolisee.
Tämä vaate on ollut valmiina kohta viikon, mutta ei tule tartuttua neulaan ja silitysrautaan.
Sen sijaan tartuin tällaisiin lankoihin ja aloitin kolmiohuivia.
Tsemppiä huomiselle!
VastaaPoistaIhania värejä nuissa neuleissa.