Hei Miia-Rebekka ja Virve

Virve, kiitos antamastasi Liebster Awardista! 
Tässä vastaukset kysymyksiisi.

1. Miksi bloggaat?
Omaksi päiväkirjakseni ja toivottavasti muiden iloksi myös. Olen ollut aikeissa lopettaa moneen kertaan, mutta usein juuri silloin tulee joku positiivinen kommentti, joka saa jatkamaan. Joku sanoo inspiroituneensa tai tulleensa hyvälle tuulelle. Sitten taas jatketaan.

2. Oletko yllytyshullu?
Olen, ihan naurettavuuksiin asti. Kokeilkaa vaikka.

3. Miten rentoudut?
Menen metsään.

4. Taito, jonka haluaisit oppia?
Haluaisin oppia jäsentynyttä ajankäyttöä, kankaankutomista, perinneruokien valmistamista ja ukulelen soittoa.

5. Suurin ylpeyden aiheesi?
Suhteeni perheen nuoreen sukupolveen.

6. Ajatteletko enemmän tunteella vai järjellä?
Tunteella. Joudun hyvin usein miettimään pariin kertaan, etten menisi aina intuitiolla ja sydän edellä.

7. Hame vai housut?
Yleensä hame, sanotaan että viitenä päivänä viikossa.

8. Mikä oli haaveammattisi ja miksi?
Katso alla kohta 2.

9. Mitä et voi sietää?
Ennakkoluuloja (on niitä itsellänikin, mutta en hyväksy niitä itsessänikään), passion-hedelmää, tyrnimarjoja, kovaa pakkasta (saan astmakohtauksen ja/tai nenäverenvuodon).

10. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle?
Antti Holma, Finnhitsit, Euroviisut, pienet vuohet ja se metsä.

11. Luetko muita blogeja?
Piti käydä Feedlyssä lunttaamassa - tilauksessa on 214 blogia tällä hetkellä. Osa niistä on kyllä jo hiljennyt, pitäisi siivota listaa ja bongata hyviä uusia tuttavuuksiakin.



Miia-Rebekka, kysyit blogissasi 11 avointa kysymystä. Tässä vastaukset.

1. Kerro blogisi tarina lyhyesti.

Sudrana syntyi hetken mielijohteesta reilu 7 vuotta sitten. Sittemmin se syrjäytti alkuperäisen, päiväkirjamaisen blogini ja on nykyään ainoa aktiivisesti kirjoittamani blogi.

2. Oletko sellainen ihminen, jollainen lapsena ajattelitkin sitten aikuisena olevasi?

Mä luulin olevani jonkinlainen opettaja; peruskoulussa arvoin äidinkielen, englannin, historian ja biologian välillä, lukiossa aloin kallistua historian tai englannin puoleen. Alakouluikäisenä ajattelin, että viimeistään 23-vuotiaana pitää olla lapset tehtynä ja ammatti olemassa. No, ammattiin valmistuin jo 33-vuotiaana (enkä todellakaan opettajaksi), lapsia ei ole haaveissa. En tiedä, mitä ajattelin luonteestani tai ominaisuuksina. Luulin kai olevani loputtoman idealistinen ja oikeamielinen. En ole.

3. Mitkä ovat parhaat puolesi?

Olen hyväntahtoinen ihminen. Minulla on oikeudentajua ja empatiakykyä.

4. Mitkä ovat heikkoutesi?

En ole kaukonäköinen. Olen loputtoman impulsiivinen. Luotan sokeasti tulevaan ja asioiden taipumukseen järjestyä jotenkin.

5. Mitkä kolme lapsuutesi tuotetta haluaisit takaisin kauppoihin?

Pinkkis-jäätelön, Malla-jogurtin ja Patu-salmiakkipötköt.

6. Mitä kaikkea olet opiskellut?

Koulun kirjoilla asti käännöstiedettä ja laboratorioalaa. Lisäksi harrastelen avointa ammattikorkeakoulua.

7. Keitä perheeseesi kuuluu?

Lähiperheeseen kuuluu minä ja tuo pysyvä kämppis. Sukkia neulon kuitenkin jouluiksi 7-9 paria.

8. Harrastuksesi?

Just nyt vahvimmin mieleen nousee sienestys. Nyt on vuoden toinen ja se intensiivisempi sienikausi. Viime viikolla ehdittiin metsään yhteensä 15 tunniksi, huh huh. Sitten on tietenkin nämä käsityöt: Tällä hetkellä kirjon varsipistoilla kuvaa kuumailmapallosta. Kai se kolmas on sitten ne avoimen ammattikorkeakoulun opinnot.

9. Jos saisit esittää yhden toiveen, joka toteutuisi, mitä toivoisit?

Oi, mun lempileikki! Muotoilisin sen ehkä näin: "Toivoisin, että mulla olisi mahdollisuus elää sitä haaveilemaani vuorelan-elämää eläimineen päivineen." Oikeestihan tossa on tuhat pientä toivetta yhdessä, mutta jos ovelasti muotoilee, niin kerta!

10. Mikä on parasta kotipaikkakunnassasi?

Mä rakastan Helsinkiä. Täällä on kaikki. On meret ja metsät ja kaupunki ja kulttuuri.

11. Jos sinun pitäisi muuttaa ulkomaille, minne muuttaisit?
Varmaan Krakovaan. Monta muutakin kovaa ois kisassa.
_____

Mä oon tämän haasteen laittanut joskus aiemmin eteenpäin, joten nyt jätän etsimättä uusia haastettavia. Bongatkaa uutta luettavaa tuolta mun "Luen näitä" -linkkilistasta :) 

Jos itseni lailla joku tykkää vastailla kysymyksiin, tässä 11 kysymyksen setti minulta:
1. Mikä on tämän vuoden mieleenpainuvin hetki tähän mennessä?
2. Ensimmäinen lapsuusmuistosi?
3. Kuvaile kotikatuasi tai -tietäsi lyhyesti.
4. Osaatko jotakin harvinaista / eksoottista taitoa?
5. Mikä on mielestäsi suomen kaunein sana?
6. Kaunein maisema? Mitä katsellessa mieli lepää?
7. Kerro käsistäsi.
8. Kehu itseäsi vähintään kymmenen sanan virkkeellä.
9. Monessako kodissa olet ehtinyt asua?
10. Kerro jostakin isovanhemmastasi.
11. Kerro htkestä, jolloin olit rohkea.

Jätäthän kommentin, jos vastaat kysymyksiin - tulen mielelläni lukemaan. Myös kommenttikenttään saa vastata.

Kesälomapäiväkirja 2015 - osa II

Hämeenlomalla meillä oli aikaa ja energiaa tutkia peräkkäisinä päivinä kaksi Tammelan kansallispuistoa, Liesjärvi ja Torronsuo.

Ensin vilkaus Torronsuolle. Tämä käynti oli minulle ensimmäinen. Nähtävää 30 km2 suolla riittäisi, mutta koska olin liikkeellä ilman kumisaappaita, pysyttelimme tiukasti pitkospuilla tai niiden lähimättäillä.

Pitkospuut ovat ihania, mutta kyllä 7 km jälkeen tunsi kulkeneensa puita pitkin.

Lakkoja oli Paljon ja ne olivat Meheviä. Onneksi ei sattunut astiaa matkaan, niin kehtasi ahmia heti kaiken keräämänsä. Kyllä mä varmaan puoli litraa ahmin.

Liesjärvellä menikin koko päivä, joku 8 tuntia oltiin paikan päällä. Kilometrejä kertyi vajaa 10, mutta eipä tuota metsässä oloa voi oikein kilometreissä mitata. Onneksi meillä oli Vekkilästä ostettu eväsreppu mukana, sinne oli asiantuntevasti koostettu kolmelle evästauolle riittävät eväät ja iso termari kahvia.

Aika nopeasti mies totesi, että nyt tais löytyä Sannan lempikansallispuisto. Joo. Löytyi.

Monenlaista kaunista metsämaisemaa ja suota oli Liesjärvelläkin. Mulle kuitenkin hienoin kokemus oli Korteniemen perinnetilaan tutustuminen. Siellä pääsin kehräämään (ja puhumaan rukeista, villoista sun muusta), ihastelemaan itseni pituista aunusruista ja pellossa kukkivaa pellavaa ja poimimaan kourakaupalla ahomansikoita vanhan tervahaudan laitamilta.

Kaikki loput kuvat ovat Korteniemen alueelta.

Sonnipojat laitumellaan noin kilometrin mittaisen metsätaipaleen päässä.

Yksi evästauoista pidettiin pässilaitumella. Saatiin sämpylät syötyä, niin pojat ilmestyivätkin kuikuilemaan rantapusikon takaa ja kohta ne rohkaistuivat tulemaan luo kerjäämään rapsutuksia. Siinä menikin sitten tovi jos toinenkin, kun hengailtiin metsässä hellyydenkipeän nuorison kanssa. Lopulta jatkettiin matkaa ja koko kolmikko saatteli meitä muutaman sata metriä alueensa toiselle laidalle.

Pihapiiristä löytyivät sitten uuhet ja lehmät. Ne eivät olleet alkuunkaan niin kiinnostuneita ihmisistä kuin nuoret pässipojat. Ne vain keskittyivät märehtimään porukalla. Eläinsuojan katossa oli kiireisempää, kun pääskynen ruokki pesällistä ahnaita poikasia.

Tullessamme tilan alueelle kanat olivat hukassa. Onneksi ne olivat vain lähteneet viettämään kesäpäivää läheiselle uimarannalle ja tepsuttelivat kohta takaisin pihaan kukon johtamina.

Kyllä ihmisen sielu lepäsi maalaisidyllin ja umpimetsän yhdistelmässä. Sannan lempikansallispuisto. Menkää sinne.

Heleitä raitoja

Mä neuloin tuossa aiemmin itselleni Kapan. En ole blogannut siitä, koska en ole saanut kunnon kuvia. Mutta bloggaan nyt näistä jämälankasukista sitten ensin!

Nämäkin tein itselleni. Koska olen niiden arvoinen!

Nämä on myös siitä alkuvuoden isosta Väinämöis-satsista: Siitä on tullut jo Kappa ja useammat sukat. 

Usein sanotaan, että monivärisiin neuleisiin pitäisi valita tummuudeltaan erilaisia värejä, sellaisia, jotka erottaisi mustavalkokuvassakin toisistaan hyvin. Sille haistatin tässä pitkät ja sillä hyvä. Minä näen väreissä enkä mustavalkoisena.

Heleiden raitojen sukat

Malli: Sileät perussukat

Koko: 39

Puikot: 2,25 mm

Langat: Louhittaren luola Väinämöinen, värit Hopea, Haltia ja Myrkky, yhteensä 64 grammaa eli 257 metriä

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 35

Sukat: 22

Kulutetut grammat: 3105

Kulutetut metrit: 8854,4

Kesälomapäiväkirja 2015 - osa I

Tällä viikolla mä olen ollut jo kahdella kesälomalla! Kotimaanloma ja ulkomaanloma mahtuu hyvin samalle viikolle ja välissä ehtii käydä kotona pyykkäämässäkin. Ja tätä kirjoittaessani on vasta perjantai :)

Ensimmäinen loma oli valmistujaislahja ja siksikin mulle tärkeä. Mies pääsi siivellä mukaan :)
Loma kesti maanantaista keskiviikkoon, mutta kuvia on joku 800 000, joten luvassa on pitkä postaus. Tässä on kuitenkin käsityöihmisiä kiinnostavaakin asiaa, silmäilkää loppuun asti!

Suuntasimme Tammelaan, joka on tähän asti tarkoittanut mulle lähinnä sitä yhtä paikkakuntaa, jonka laitamien läpi ajetaan mökille. Toki ollaan useempi kerta pysähdytty syömään Lounais-Hämeen pirtille, jossa on aivan loistava hämäläinen pitopöytä lounasaikaan, ja kerran on käyty lyhyesti Liesjärven kansallispuiston mailla, mutta muuten Tammela oli mulle vieras.

Majapaikkamme ja varsinainen matkakohteemme oli Vekkilän museotila Tammelan kirkonkylällä. En tiennyt siitä entuudestaan mitään, mutta rakastuin täysin. (Mainittakoon muuten, että ei ole maksettu mainos.)

Tila on kompakti kokonaisuus, mutta nähtävää riittää. Kannattaa poiketa museossa ja tilalla ihan käymäseltäänkin, jos sattuu seudulle. Eläimiä on monensorttista, ihania maatiaisia ja alkuperäisrotuisia. Pihapiiri on viehättävä ja hiljainen hiekkaranta viimeistelee idyllin. Toki lammashaan takana siintää naapurin rivitalo ja navetan takaa ajaa aina satunnainen katumaasturi, mutta kyllä sitä osaa asennoitua niin, ettei niitä näe.

Majoitukseen kuuluva runsas luomuaamiainen tarjoiltiin museorakennuksessa. Upeat lattialankut olivat paikoin kuluneet niin, että allekirjoittanut liukui villasukillaan notkelmiin :)  Talon vanhempi puoli olikin 1700-luvulta, joten ei ihme, jos jossain kohdissa näkyi kulumaa.

Kyllä kuulkaa maistui kotijuusto, kun oli jo ehtinyt tutustua maidon lypsäneisiin lehmiin.

Museon pienessä myymälässä oli jatkojalosteita tilan villasta. Käsitöiden lisäksi tarjolla oli monen sortin lankaa hahtuvasta aina vahvistettuun sukkalankaan. Karsta- ja kampalankoja oli ainakin kaksi- ja kolmisäikeisinä, kumpaakin useammassa luonnonvärissä. Itse ostin unelmanpehmeää karitsan kampalankaa 200 grammaa. Huivi?

Paikan päällä kannattaa käpälöidä myös takuueettistä angora-villaa: Tilan emäntä tuntee angorapuput, joista angora tulee, ja tietää niiden lekottelevan tyytyväisinä sylissä käsittelyjen ajan. Villaosuus lankaan tulee Vekkilän omista lampaista. Lanka kehrätään Pirtissä.

Mainostan vielä, että lankoja saa myös postitse ja uusi erä on kehräämössä tulossa.

Lankojen lisäksi museorakennuksessa on paljon katseltavaa. Käsityöläisiä kiinnostavat tietenkin eri sukupolvien tuottamat tekstiilit ja puutyöt.

Itse ihastelin pitkään myös muuta esineistöä. Erityisesti 20- ja 30-lukujen Kotiliedet olivat kauniita jo kansiltaan.

Yksi reissun sellaisia ihanan pieniä kohokohtia: Tiistai-iltana tultiin väsyneenä päiväretkeltämme ja emäntä totesi, että sekä nelijalkaiset että siivekkäät rouvat olivat kunnostautuneet niin, että on pakko tehdä lettutaikina illaksi. Otettiin sitten miehen kanssa rantasaunassa lempeät löylyt ja kivuttiin syömään muutamat muurinpohjaletut kotitekoisen omenahillon kanssa. Koirat hommailivat omiaan pihapiirissä, ankat taapersivat vielä iltapuuhissaan ja lehmänkello kilahteli. 

Keskiviikkoaamuna mies jäi aamiaisen jälkeen lepäilemään ja pakkailemaan. Itse suunnistin vielä taputtelemaan nämä pojat kerran ennen lähtöä. Tämä kyyttöpoika olisi kuunnellut kaulansa kyhnyttämistä pidempäänkin, mutta meidän oli aika jatkaa matkaa kohti muita seikkailuja.

Rouvat sen sijaan näyttivät olevan herttaisen välinpitämättömiä lähdöstämme. Heillä toki oli muutakin huoledittavaa: Lapinlehmä Nallella oli aika pieni vasikka hoteissaan ja länsisuomalainen taisi keskittyä maidontuotantotehtäviin ja johtajalehmyyteen.

Auton kaartaessa pois Vekkilän pihanpiiristä tunsin olleeni jonkin aikaa jonkin todellisen äärellä. Kiitokset vielä talonväelle, kaikille jalkalukuun katsomatta :)

Kustaan sukat

No eikä kusta kun neulotaan.

Isänkin joululahjasukat on nyt neulottu. Taidan olla kaikki joululahjasukat siis neulonut, kerrankin ennen joulua. Kyllä kannatti aloittaa jo tammikuussa!

Ostin nämä kasmirsekoitteet alun perin omaa miekkosta varten, mutta vaikka se arvostaa pehmeyttä, se ei oikein pärjää kasmirin nyppyyntymisen kanssa. Päätin siis käyttää tämän jälkimmäisen vyyhdin faijan sukkiin. Se voi siellä landella hiihtää nyppyisemmissäkin sukissa, luulen. Ja ehkä äiti jaksaa niitä palleroita nyppiä. Meillä ei kukaan jaksa.

Tein kaiken varalta 80 silmukalla. Napakoita sukkia on neulottu isällekin hurumycket, nyt sitten rennompaa.

Kustaa-sukat
Malli: Sileä perussukka
Koko: Leveä 44
Puikot: 2,25 mm
Lanka: Handu vahvistettu kasmirsukkalanka, väri Kustaa, 87 grammaa eli 347,6 metriä

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 34

Sukat: 21

Kulutetut grammat: 3041

Kulutetut metrit: 8597,4

Pientäkin pienempää asustetta

Olen joskus pari vuotta sitten ostanut kaverin stashistä sievän väristä Sweet Georgian merinolankaa. Oikein kuohkeaa, pyöreäprofiilista ja pehmeää. Väri on upea (ollakseen liila eli mitätön vaalea violetti - ei yleensä kuulu suosikeihini :)).

Sukat
Malli: Sileä perussukka, varressa kolme toistoa Vuorela-mallineuletta.
Koko: Jotain 21
Puikot: 3,25 mm
Lanka: Sweet Georgia Superwash Worsted, väri Mist, 53 grammaa eli 84,1 metriä

Lapaset
Malli: Tavallinen peukuton pikkulapanen, kämmenselässä Vuorela-mallineuletta.
Koko: No pieni!
Puikot: 3,25 mm
Lanka: Sweet Georgia Superwash Worsted, väri Mist, 25 grammaa eli 40,2 metriä

Kuvassa ei näy lapasten kämmenpuoli, mutta siellä rannejoustin on puolet pidempi kuin selkäpuolella. En mä silti tiedä, pysyykö noi käsissä. Lapset on mulle suuri mysteeri.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 33

Sukat: 20 ja lapaset: 3

Kulutetut grammat: 2954

Kulutetut metrit: 8249,8

Räikeät sukat

Jatkan taas varastoni vanhimman lankakerrostuman neulomista. Tämä lanka on tilattu Simply Socksista kesällä 2009.

Lanka oli jo värjäysvaiheessa jaettu neljään minivyyhtiin ja värjätty siten, että värien keskinäiset suhteet muuttuvat  matkan varrella. Mä en vaivautunut edes vuorottelemaan keriä langan vaihtuessa, vaihdoin  vaan kertaheitolla aina uuteen. 

Ainoa häiritsevä kohta on tuo viimeinen vaihto lähimpänä sukkien suita. Mutta siinäkin ehkä isoin ongelma on toi viimeisen vyyhdin violetti sävy, jota on ollut ihan minimaalisesti vielä edellisessä kerässä.

Nää sukat on ihan pelkkää itteensä eli merinoa. No, onpa mulla paljon sukkia kenkäkäyttöönkin, joten mahtunee tällainen kotonahissutteluparikin sinne sukkalaatikkoon. Lanka on muuten huomattavan ohutta metreihinsä nähden, oikein tiivistä ja runsaskierteistä.

Räikeet sukat

Malli: Sileää perussukkaa, terässä 64 silmukkaa.

Koko: 39

Puikot: 2,25 mm

Lanka: The Unique Sheep Verve, väri Lime&Violet, tasan 100 grammaa eli 365,8 metriä.

Kesäisin on näitä kelvollisia ulkokuvausmaisemia ihan liki kotia. Tykkään tästä meidän betoniviidakosta.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 33

Sukat: 19

Kulutetut grammat: 2876

Kulutetut metrit: 8125,5

Kakkamuumin seikkailut

Kamera on taas hetkellisesti kotona. Kohta se pakataan kuplamuoviin ja postitetaan Tukholmaan kunnostettavaksi - saas nähdä, kuinka paljon siihen tuhrautuu aikaa.

Kameran hallussapidon huumassa sain tuoreeltaan kuvat tästä Herra Haukusta. Ennen korvien kiinnittämistä tämä elukka näytti ihan ruskealta muumilta. Onneksi korvat kuitenkin muuttivat kokonaisilmeen selvästi koiramaiseen suuntaan!

Tein Herra Haukulle vielä tupsupipon, ettei ihan nakuna tarvitse lähteä maailmalle.

Hatun saa toki myös pois päästä. Jos esimerkiksi menee kirkkoon tai kuninkaan eteen.

Häntä pitää koiralla tietenkin olla myös.

Herra Haukku

Malli: Neuloessa sävelletty. Inspiraatiokuvia katselin Ravelrystä haulla dog + toy.

Puikot: 3,25 mm

Langat: Cascade 220, vaaleanruskeaa 84 grammaa ja vihreää 8 grammaa. Yhteensä 184 metriä.

Muuta: Täytteenä polyesterivanua. Nenä ja silmät villalankaa.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 32

Lelut: 3

Kulutetut grammat: 2776

Kulutetut metrit: 7759,7