Isälle

Isäni on sellainen vaatimaton suomalainen mies. Sellainen, joka ei tee itsestään numeroa, on vieraammassa porukassa hiljainen, mutta omiensa kesken kunnon savolainen vääräleuka. Se alkaa näyttää jo vanhalta mieheltä, vaikkei ole kuin 60. Raskas työ kuluttaa ja verenperintönä on kaikenlaista kremppaakin.

Isän äiti kuoli reilu viikko sitten. Viimeinen isovanhempani. Nyt vanhempani ovat se vanhussukupolvi, minä se keski-ikäinen ja siskonmukulat niitä nuoria. Niistä vanhempi puhuu jonkin verran jo kolmea kieltä ja nuorempikin aloitti koulu-uransa. Kohta ne muuttaa kotoa ja menee töihin toiselle puolelle maailmaa ja lähettää tädille joulukortin.

Vuodet vierii niin nopeaan. Isäni on nyt vanhempi kuin oma isänsä oli kuollessaan ja tunnen välillä häivähdyksiä sellaisesta menettämisen pelosta, vaikka toivottavasti isä porskuttaa jonnekin sadan kieppeille ilman suurempia ongelmia. Sitten tuollainen vanha jäärä, miten sille osoittaa, että välittää? Ei se ole mikään sanoilla koreilija, ei osaa puhua tunteista eikä oikein niitä kuunnellakaan. Niinpä mä neulon.

Isälle jouluksi 13

Koko: 43, leveä (80 silmukkaa)

Lanka: Wollmeise Twin, väri Mitternacht

Puikot: 2,25 mm

Elementit: Pintaneule 2 krs oikein, 1 krs 1o, 1n. Ranskalainen kantapää. Nauhakavennus.

Istun töissä kahvikuppi kädessä ja mietin tätä elämää, näitä ihmisiä, menettämistä ja erityisesti aikaa ennen menettämstä. Sitä kun vielä ollaan.