Isälle

Isäni on sellainen vaatimaton suomalainen mies. Sellainen, joka ei tee itsestään numeroa, on vieraammassa porukassa hiljainen, mutta omiensa kesken kunnon savolainen vääräleuka. Se alkaa näyttää jo vanhalta mieheltä, vaikkei ole kuin 60. Raskas työ kuluttaa ja verenperintönä on kaikenlaista kremppaakin.

Isän äiti kuoli reilu viikko sitten. Viimeinen isovanhempani. Nyt vanhempani ovat se vanhussukupolvi, minä se keski-ikäinen ja siskonmukulat niitä nuoria. Niistä vanhempi puhuu jonkin verran jo kolmea kieltä ja nuorempikin aloitti koulu-uransa. Kohta ne muuttaa kotoa ja menee töihin toiselle puolelle maailmaa ja lähettää tädille joulukortin.

Vuodet vierii niin nopeaan. Isäni on nyt vanhempi kuin oma isänsä oli kuollessaan ja tunnen välillä häivähdyksiä sellaisesta menettämisen pelosta, vaikka toivottavasti isä porskuttaa jonnekin sadan kieppeille ilman suurempia ongelmia. Sitten tuollainen vanha jäärä, miten sille osoittaa, että välittää? Ei se ole mikään sanoilla koreilija, ei osaa puhua tunteista eikä oikein niitä kuunnellakaan. Niinpä mä neulon.

Isälle jouluksi 13

Koko: 43, leveä (80 silmukkaa)

Lanka: Wollmeise Twin, väri Mitternacht

Puikot: 2,25 mm

Elementit: Pintaneule 2 krs oikein, 1 krs 1o, 1n. Ranskalainen kantapää. Nauhakavennus.

Istun töissä kahvikuppi kädessä ja mietin tätä elämää, näitä ihmisiä, menettämistä ja erityisesti aikaa ennen menettämstä. Sitä kun vielä ollaan.

Kapeita raitoja

Lauantaina oli hassu työpäivä. Asiakkaita kävi kourallinen, mutta jostain syystä peräti kaksi heistä kertoi opettavansa käsityöaiheisia kursseja. Jyväskylän suunnalle myin kassillisen erilaisia kehruukuituja, terkkuja vaan ja onnea perinnerukin kanssa! Kaiken kaikkiaan pääsi puhumaan käsityötä tosi paljon, mikä oli hiljaisen kesän jälkeen ihanaa. Syksyn sesonki on alkamassa, maltillinenkin harrastaja herää katsomaan lankoja sillä silmällä ja tosikkotekijät laskevat jo viikkoja jouluun. Mä lasken viikkoja Tampereen messuihin ja Syksyn kuitupitoisiin kokoontumisajoihin - omanlaisiaan jouluja nekin.

Mä en enää pysy perässä, mitkä joululahjasukat oon esitellyt ja mitä en. Kuvaamattakin on useampi pari. Jos kahdet raitasukat tässä vilauttaisi?

Ensin hassut raitasukat, jotka syntyi ihan vaan jämäkerien inspiroimana. Wollmeisen Twiniä, värit Pistazie (vihreä), Sanguinello (oranssi) ja Taube (violetti). Koko on 38-39, puikot oli 2,25 ja speksit perinteiset ranskiskanta-ja-nauhakavennus.

Itelleni tein sitten taas yhdet varrettomat sukat, niitä kun tykkään eniten käyttää kesät talvet. Näissä väreinä on viininpunainen Merlot ja ylläolevissakin sukissa esiintyvä oranssi Sanguinello. Tämä yhdistelmä on jotenkin kiva, tulette näkemään vielä yhdet raitasukat näillä väreillä tämän jälkeenkin.

Puikot, koot, kannat ja kärjet voi luntata edellisistä sukista. Ei mulla oo ikinä mitään uutta kerrottavaa. Paitsi ehkä ens kerralla. Tuskin kuitenkaan, on näitä sukkia sen verran vielä esittelemättä.