Alotellaan vaikka muutamalla raitaparilla.
Ensin neuloin ihanalle Maijalle oravannahkoja. Korkkasin vyyhdin Wollmeise Twiniä sävyssä Pistazie ja kaivelin kaveriksi jämäkerän samaa lankaa sävyssä Paul. Ravelrystä oli helppo vaklata kengänkoko ja sitten vaan tällä perusmallilla varretonta perussukkaa.
Nämä annoin Maijalle lähtiessämme pitkälle automatkalle yhdessä. Neljä nauravaista naista suuntasi kohti Lieksan perinteistä Tappaamista, minun ensimmäistäni. Ensi vuonna Tappaaminen on kuulemma jo nelipäiväinen.
Itselleni tein samalla kaavalla kans Pistazie-pohjaiset sukkaset. Raitavärinä tässä on varsin tumma Tant Grön, tant Brun och tant Gredelin.
Näitä kun alkaa suoltaa ei loppua näy. Lieksanreissulla loin silmukat näihin Wollmeise-tossusiin. Pohjavärinä on Feldmäuschen, raitoina ikivanhaa Aquariusta. Ja niinhän siinä kävi, että vaikka kuinka vikkelästi neuloin, pohjaväri loppui kesken. Raitalangan käytin viimeistä metriä myöten. Onneksi Tuulia tuli hätiin ja postitti nöttösen hiirtä. Mutta, ah, väärä hiiri!
Jostain syystä mua ei edes harmittanut. Itselleni näitä tein ja vaikka yleensä tällainen kauhistus saisi mut tekemään uusia suunnitelmia, nyt suhtauduin asiaan jotenkin kummallisen zenisti.
Kaikki sukkaset on neulottu 2,25-millisillä pyöröillä, kaikkien koko on n. 38 ja silmukoita kaikissa on 64. Ranskalaiset kannat ja nauhakavennukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!