It's back. My long-lost mojo is back on duty! I've been depressed and thus very unenthusiastic for over six months now, but now I feel it is coming back.Nyt puhaltavat sitten jo uudet tuulet. Moneltakin kantilta - etsitään vähän halvempaa asuntoa, koska mä otin tänään opiskelupaikan vastaan ja aion köyhäillä lähivuodet. Mulle henkisesti muutto pois raitiovaunujen kantavuusalueelta tuntuu olevan isompi juttu kuin uusi ala, saa nähdä miten sopeudun. No mutta, katsotaan nyt, löydetäänkö edes asuntoa. Masennustesteissä olen siirtynyt jo vaikeasta keskivaikeaan ja wihii, edelleen lievään. Aurinkokin paistaa.
Many things are a-changing. We're trying to find a cheaper place to live or at least find a place where we could avoid bying a car (it's a long story). I start new studies in August, so we will be seriously broke for years. I will miss this neighbourhood, seriously miss it... But maybe I'll fall in love with the new one - if we even find a new place to live. Depression indicators show that I am almost out of the darkness, I've already gone from severe to moderate and further to mild. I am smiling and the sun is shining.
Vieläkään ei ole mitään varsinaisesti valmista, mutta into on päällä ja kaikki kiinnostaa. Tekis mieli aloittaa vaikka mitä ja jopa keskeneräiset hommatkin kiinnostaa. Yksi villapaita on nappeja ja päättelyitä vaille valmis, toinen edistyy, jos ei nyt vauhdilla, niin sellaisella reippaalla rytmillä, mitä kolmosen puikoilta voi odottaa.
No finished projects to report yet, but I am crafting and enjoying it. One sweater is short of a few buttons and weaving in the ends. Another one is progressing, well, if not swiftly, at least at a decent rate for 3 mm needles.
Tein impulsiivisen lankaostoksenkin: Muhkeaa puuvillaa!
I impulsed in a yarn store: Bulky cotton yarn!