Neuleretriitti II / Knitting Retreat II

Viime viikonloppu oli taas kuukausien intoilun huipentuma, kun lähes 50 suomalaista käsityöharrastajaa kokoontui Päivölän opistolle jo toisen kerran koko viikonlopuksi.

Last weekend was the end of the wait. It was finally time for the second ever Finnish knitting retreat and I got to spend the whole weekend with almost 50 other craft enthusiasts.

Tällä kertaa saimme opistolta toimivammat ja lämpimämmät tilat kuin viimeksi, joten nyt ei löytynyt Kerrassaan Mitään Mutistavaa. Valuimme paikalle pitkin perjantai-iltaa ja lastasimme yhteiselle herkkupöydälle tuomisia, myyntipöydälle myymisiä, lahjoituslaatikkoon annettavaa, kirjastopöydälle luettavaa, ompelupöydälle koneita sekä kankaita ja pitkin oleskelutiloja loputtomasti rukkeja, villaa, neuleita, teemukeja, viinilaseja, silmukkamerkkejä, projektipusseja ja keksipaketteja.

We arrived on Friday evening and loaded the place with sweet treats, sewing machines, craft books, spinning wheels, wool, knitting projects, wine glasses, tea mugs, and cookie trays.

Päivölä piti meidät perusruoissa, mutta eihän pitkät harrastuspäivät onnistu terveellisillä aamupuuroilla ja koululounailla! Siksi herkkupöytämme oli kerrassaan riettaan näköinen.

The venue provided us with basic meals, but every crafter knows one can't knit long hours with basic morning porridges and school lunches. That is the reason for our obscene candy table.

Koska olemme moniriippuvaisia hörhöjä, ylläoleva pöytä on vain lähes yhtä herkullinen kuin allaoleva.

Because we feel strongly about other stuff too, the above table is nothing compared to the below table.

Nauraa räkätimme mitä omituisemmille jutuille, suunnittelimme yhteistä vanhuutta ja neuloimme, neuloimme, neuloimme... Tosin neulominen uhkaa jäädä jo kehräämisen jalkoihin, niin paljon paikalla oli rukkeja! Lisäksi Rinali piti värttinäkehruun työpajaa ja saikin aikaan joukkion uusia kehrääjiä.

We, pardon my French, laughed our asses off. We planned our own retirement castle and I almost peed my pants laughing so hard. But in between all the laughing, all the bubbly and all the food we did knit a lot. Having said that, knitting seems to be getting ran over by spinning. There was at least ten wheels there, maybe more, and a workshop for spindle spinning.

Ylläolevassa kuvassa sulassa sovussa Majacraft Rose, Taluttimen mahtava Mario-rukki ja Tuulian ylisöpö taskumalli Masa.

Above a Majacraft Rose, a stunning custom Mario wheel and Tuulia's cute pocket wheel called Masa.

Hanna muisti vuodenajan vaatimukset ja pyöräytti vyyhdillisen kanamaisen kahelia pääsiäislankaa.

Hanna let her creative side loose and spun a hank of easter yarn.

Onneksi Hanna siitä vakavoitui ja pisti Pirkko Liinamaan säikeeksi.

Thank god she pulled herself together and started spinning something more serious - a pensioner's hairdo.

Ennen kuin kukaan ehti kunnolla huomata, oli jo sunnuntai ja pakkasimme autoja kotiinlähtöä varten. Aika kaihoisaa oli lähteä kohti arkea, mutta toisaalta väsytti jo siinä määrin, että oli kiva tulla kotiin. Matkalla aloimme jo suunnitella, että jos seuraava olisi nelipäiväinen ja ja ja...
Retriitin jälkeinen arki on tahmeaa. Väsyttää ja ahdistaa ja samaan aikaan on hektinen ja onnellinen olo. Go figure.

Too soon it was sunday and time to leave. I felt a bit sad to go, but on the other hand I was so tired I felt a certain amount of relief to be heading home. We were still on our way home when we started dreaming about the next time and what it would be like if it lasted a day more...
Now I am just tired. I feel anxious and happy at the same time. Go figure.

Powered by Qumana

Ihme kapine / What's that?

No mutta mikäs ihme lärppä se siinä on?

Just what is that supposed to be?

Toiselta puolelta se on ihan yhtä outo.

The other side is just as weird.

Jaaaaa, oisit heti sanonut.

Oh now I get it.

Ja se taittuu noin.

It can be folded.

Ja sit se taittuu taas.

And folded again.

Mulla oli maailman turhauttavin pussi virkkuukoukuille ja meni hermo. Se oli sileää satiinia, hongkongilainen muutaman dollarin ratkaisu, ja aina kun sitä kallisti, kaikki koukut oli lattialla. No, eipä oo enää! Eikä tarvittu kuin neppejä, vasaraa, miestä korjaamaan ompelukone, Etsyä toimittamaan kankaita, Kirstikkiä myymään ompelulankaa, tukikangasta ja kaksi silitysrautaa.

The pouch/organizer I had for my hooks was very frustrating - it was so slippery all the hooks fell out every time I picked it up. So I fixed things! All I needed was some buttons, a hammer, my spouse to fix the sewing machine, Etsy to sell me the fabrics, a LYS to sell me the thread, some iron-on interfacing and two irons.

Kankaat ovat Michael Millerin Feeling Groovy ja Candy Dot, molemmat värissä Orchid.

The fabrics are by Michael Miller, Feeling Groovy and Candy Dot, both in 'Orchid'.

Powered by Qumana

Hiipivä prinssi, piilotettu pitsineule

Pitkään himoitsin Wollmeisen Pfeffermint Prinziä. Kaikille, jotka suinkin viitsivät kuunnella, selitin samaa: "Mut se on vaan niin röyhkeä! Se on niinku Dornröschen, mutta poikaväreissä. Mä haluuuuun siitä sukat!"
Zeska sitten lopulta kyllästyi vinkumiseeni ja myi omansa mulle. Yli puoli vuotta myöhemmin sain aikaiseksi lopulta aloittaa ne kinutut sukat.

I kept dreaming of Wollmeise Pfeffermint Prinz. I told everyone who would listen that "it is so bold! It's like Dornröschen, but in male colours! I need it for socks!" FInally Zeska diceded she had heard enough and sold her skein to me. Yay! And not more than six months later the socks were on their way.

Tuskien villatakki vaati alkuun paljon räknäystä ja kokeiluja. Testailin pitsineuleita nopeammin kuin jaksoin purkaa. Nyt purin pitsilaput langaksi, vein kylpyyn ja suoristumaan. Sain 48 grammaa lisään lankaa :)

Cardigan of suffering demanded a lot of trial and error sort of mathematics. I finally ripped the last lacy test squares, bathed the yarn and weighed the skein. I got 48 grams of yarn back!

Ompelukoneen kanssa on ryppy rakkaudessa. Tai lähinnä alalangan kireydessä tai jossain. En minä tiedä. Etsyyn piti mennä kaikkea kivaa myyntiin, mutta nyt mulla onkin kaikkea kivaa puolivalmista ja murjottava kone. Huomenna paremmalla tuurilla :)

I am in the middle of the first crisis in my relationship with my new sewing machine. I was almost able to get loads of pretty things to my Etsy store, but now what do I have? A pile of nearly-ready objects and a moaning machine. Bugger. I'll try again tomorrow.

Powered by Qumana

Typerät sukat / Stupid Socks

Joskus kivakin työ venyy ja venyy ja venyy. Toista kuukautta yhden sukkaparin kimpussa? Helposti. Vaikka lanka on ihanaa, puikot luistaisivat, mallineule on suosikkini ja saajakin on tiedossa, jokainen silmukka on tylsä, tylsä! Hammasta purren on päästy jo toisen sukan varteen, mutta sepä onkin henkisesti neljättä metriä pitkä eikä lopu koskaan.

Sometimes a project just lingers on from week to week. I love the yarn, the needles are smooth and nice, the texture is my ultimate favorite and these socks already have a destination to go to... And still, every single stitch is so boring! I have less than one sock to go, but it is a neverending sock.

Onneksi Myyrä on aina iloinen, silloinkin kun se on vankina muistikirjan kannessa ja sitä jahtaa happopäinen ampiainen.

Luckily the Mole is always happy, even when trapped to the cover of my notebook and being chased by a meth-headed wasp.

Powered by Qumana

Kevään keltaista lunta / Yellow Snow

Lori, thank you so much for the award! I won't act on it now, but I'll come back to it later on.

Yritin lääkitä neulepläähiäni auringonkeltaisella. Kävin Kirstikissä ostamassa ompelulankoja ja keltainen Step pysäytti mut heti ovensuuhun. Kympillä kerä, ei paha, joten nappasin sen mukaan ja tiesin jo ennen kaupasta poistumista, mitä siitä tulee.

I haven't enjoyed knitting for a while and tried to turn the tide with bright yellow yarn. I went to buy some sewing thread but stood still in front of Austermann Step display - sun energy! It only cost a tenner, so I took it and knew what I wanted to make even before I left the shop.

Yellow Snow Socks (Ravelry)
Malli / Pattern: Ski Track Socks
Lanka / Yarn: Austermann Step, 49 g
Puikot / Needles: Knit Pro 2,5 mm
Koko / Size: 36-37

Oikein kivat sukat tuli! Hiihtoladut tuovat pirteyttä selkeään ja rauhalliseen sukkaan. Ohje on selkeä ja hyvä, voin suositelle.

I like these! The ski tracks bring a certain something to the otherwise serene and simple sock. The pattern is really clear, I can warmly recommend it.

Sain näistä sukista energiaa aloittaa pari neuletta lisää ja loinkin samana iltana silmukat sekä sukkaan että villapaitaan. Saa nähdä miten jaksan saada niitä valmiiksi, masennus on kääntynyt huonompaan ja ekaa kertaa viiteen vuoteen on ollut ahdistustakin. Voi huokaus. Nyt sitten vaan odotellaan ja odotellaan ja odotellaan, josko elämä taas joskus alkaisi.

This yarn gave me some energy to start a few new projects and I cast on both new socks and a new sweater. We'll see when I get to finish these as my depression has taken a turn for the worse and for the first time in five years I've had some pretty bad anxiety symptoms too. Oh boy. Now I am just waiting for my life to start again. I'll just have to be patient, it will happen one day agin. It always does.

Onneksi keväälle on piristyksiäkin tiedossa - Neuleretriitti II tulee parin viikon päästä ja onpa tässä uusi harrastuskin alkamassa. Vieläpä sellainen, joka ei ole sidottu aikatauluihin tai edellytä uloslähtöä. Lisää siitä sitten myöhemmin, kun itellooni on polkaissut tänne Ranskasta. Ja terkkuja Italiaan! On nimittäin aika monikansallinen harrastus, tämä, ja vieläpä lisää yhteistyötä erään Aivan Ihastuttavan Kanssaharrastajan kanssa.

Luckily I have some joyous things to wait for this spring. The second-ever Finnish Knitting Retreat will take place in two weeks' time and I have a new hobby to wait for too! I'll tell you more when a big package arrives from France. And hello to my dear fellow-hobbyist in Italy! I am very happy for getting a change to share this with a friend.

Älkää huoliko, jos kirjoittelen laiskasti. Olen täällä silti ja keräilen voimia pikkuhiljaa. Etsin muuten uutta osa-aikaista työtä, kunhan tässä saadaa toipuminen vauhtiin - ehkä parin kuukauden päähän. Pitäkää silmänne auki, jos tiedätte pk-seudulla  mulle sopivan homman :)

Don't get worried if I don't update very regularly. I am here, backstage, and concentrate on getting better. :)

Powered by Qumana

Virtasen Tyynen pyyhkeet / Tyyne's Kitchen Towels

Kävin äidin luona teurastamassa kaksi vanhaa päällilakanaa, jotka olivat menossa Hapertuneiden Lakanoiden Loppusijoituspaikkaan. Niissä kulki käsinvirkattu pitsi yläreunassa. Alkuun olin kyllä melko varma, että kyseessä on kuitenkin tehdasvalmisteinen pitsi, se on niin ohutta ja pientä, mutta tarkemmin tutkittuani se kyllä on kuin onkin käsin värkättyä.

I went to my parents' to butcher two old sheets that were breaking apart but had some hand-crocheted lace. First I was convinced the laces can't be hand-made, they were so small and fine-gauged, but I took a better look at them and they are hand-made.

Mies oli huomannut taloutemme kärsivän keittiöpyyhevajauksesta, joten pitseille löytyi näppärästi seuraava sijoituspaikka. Kävin ostamassa joitain metrejä valkoista vohvelikangasta ja silppusin sekä sen että pitsit kappaleiksi.

We had just noticed that a larger amount of kitchen towels would come in handy, so there was an instant solution. I bought a couple of yards of white cotton waffle weave fabric and snip-snip-snipped it and the laces into towel parts.

Rispaantuneet monogrammit joutuivat armotta saksien alle. Äiti kuitenkin niistä ehti tunnistaa, että lakanan alkuperäinen omistaja on ollut Virtasen Tyyne. Henkäys T- ja V-kirjaimia näkyy vielä sille, joka osaa sitä pyyhkeestä etsiä.

The monogram embroideries were beyond repair and bravely I cut through them. Before I destroyed them, my mum got a look and told me that the sheets must have belonged to Tyyne Virtanen. A breath of Tyyne's embroidery is still visible, if you know where to look.

Yhteen pyyhkeeseen halusin jättää lakanan reunan näkyviin.

I wanted to leave the edge of the sheet visible on one of the towels.

Pääasiassa tein suoria pitsiraitoja, mutta yhdessä pyyhkeessä käytin molemmista pitseistä jääneet pikkupätkät ompelemalla ne sattumanvaraisesti vinoon.

Mainly I lined the laces with the towel edge, but I had some small leftover pieces I wanted to use, so one of the towels is more freeform.

Nyt meillä on kahdeksan uutta keittiöpyyhettä, joista viidessä näkyy Tyynen kädenjälki. Alun perin olin aikonut värjätä nämä valmiina tummanharmaiksi (ihan ostin puuvillaompelulankaakin kaiken varalta), mutta enää en ole varma. Ehkä iloitsen puhtaasta valkeudesta ja kellastuneista pitseistä niin kauan, kuin puhdas valkoinen on puhdasta valkoista, ja värjään sitten.

Now we have eight new kitchen towels, five of which show Tyyne's craftmanship. I was going to dye these dark gray, but that can wait, I think. Maybe I'll dye them once the contrast between the brand new fabric and the yellowish old laces starts to fade away...

Powered by Qumana

Vauva-alien / Baby alien

Joskus mielikuvitus ja neulominen ovat huvittava yhdistelmä.

The pic speaks for itself :) Omnomnom.