Kyselymeemi / Questionnaire

Heivatusta kudelmasta bongasin tällaisen kysymyshaasteen, jonka päätin varastaa. Koska lähdin jo rikkomaan sääntöjä, rikon niitä loppuun asti enkä keksi mitään uusia kysymyksiä (ai itsellenikö?) enkä lähetä tätä eteenpäin. Kysymykset olivat kuitenkin niin mielenkiintoiset, että halusin vastata.

I found this meme from another Finnish blog and proudly stole it, cause I liked the questions so much. 

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi? 
Ah, näitä on monia! Viime aikoina olen haaveillut kudonnasta, sekä pellavan että villamaton. Ehdottomasti pähkähulluin taitaa olla se haaveilemani huovutetuista palloista tehty matto. Olen jo miettinyt, minne voin varastoida maton vaatimat monet ja taas monet villakilot niiksi vuosiksi, jotka valmistus vie.

1. What is your most ambitious crafting dream?

Oh, I have so many! I would like to learn weaving, of both linen and wool. I think the  most crazy dream has to be the large area rug out of felted balls. I don't even know where I would store the millions of pounds of wool for the years it would take to finish the piece.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
En tiedä, olenko tehnyt mitään ihan erityisen kunnianhimoista. Ehkä tämä takki, tiheytensä (34 s / 10 cm) tai ihan vaan outoutensa takia. Se on aloitettu tuosta liukuvärikaistaleesta ja neulottu siitä sitten kahteen eri suuntaan, ilman ohjetta, kokeillen ja purkaen.

2. What is the most ambitious out of all the items you have finished?

I don't know if I've ever done anything all that grandiose. Maybe this cardigan. It was such a slow project, partly for the gauge (34 sts / 4 inches), partly because I had to improvise  the whole thing, and it included a lot of ribbing.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?
Ei. Ongelma on päinvastainen, ideoita on ja aina veri vetää jonkun langan puoleen niin, ettei muita edes nää sillä hetkellä.

3. Do you ever end up not starting a project because you can't decide on what to start?

No. My problem is of the totally opposite nature. There is always one yarn who calls my name so much I can't even see other yarns.

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten? 
Neulon, mieluiten sukkia ja paitoja.

4. What is your favorite thing to  make and with which technique?

Knitting socks and sweaters.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Liittyy, olenhan maan ihanimman lankakaupan myyjätär. Työssäni myös silloin tällöin kurssitan. Työpäiviini saattaa kuulua myös neulomista, kehräystä, rukkien huoltoa, ohjeiden tutkailua, villan käsittelyä... Kaikenlaista tehdään.
Myös tuleva ammattini on varsinaista näpräämistä - tänään koulussa pipetoimme käsipelillä tuntikaupalla. Se se on tarkkaa ja meditatiivista puuhaa, se. Lempipuuhaani koulussa ovat mikrobiologian siirrostustyöt, joissa istutetaan mikro-organismeja elatusalustalle. Siinä vaaditaan herkkää kättä ja tarkkaa silmää. Saa näpertää!

5. Is your profession related to crafting?

Duh, I work in the best yarn store of the whole country! I also give classes every now and then. Sometimes I need to knit during my days, or spin,  give our wheels some maintenance, looking through patterns, handling wool... Everything. 

Also, my future profession depends on crafty hands too. I study to be a laboratory assistant.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?
Kauhee kaaos, aina! Puuttuu säilytystilaa. Aina puuttuu säilytystilaa.

6. Is your den highly organized or a home to constant chaos?

Always in a state of utter chaos.

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mutta et ole koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Käsinvärjättyjä kankaita ristipistoiluun. Pari vuotta ne ovat tuolla odottaneet, että pääsisin niiden pariin.

7. Do you  own any materials you have never worked with? For how long have you stashed them?

I have some hand-dyed fabrics for cross stitching. I have had them for a couple of years now.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten?
Hiljaa ja hitaasti. Mielialat toki vaihtelevat, se ei päälle näy, mutta riippumatta siitä, olenko ahdistuneen hektinen vai täysin zen, hommaa tehdään hitaasti ja silmukka kerrallaan.

8. What mood are you in while crafting?

In a slow mood. I might be boiling inside, but crafting needs to be done one stitch at a time.

9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?
En. Olen joskus luullut keksineeni vaikka mitä ja sitten tajunnut, että no onhan tämäkin pyörä jo keksitty moneen kertaan. Muiden kekseliäisyyttä jaksan kadehtia ja fanitankin monia innovatiivisia metodeja (silmukoiden luonti, hihan istutus, kantapää, viimeistely, ym.)

9. Have you invented something brand new - a method etc.?

No, I have not. Couple of times I've thought I have discovered something, but turns out many have had the same illumination before me. I am a fan of many a designer who is capable of thinking outside the box.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Kiitettävä, muttei likiminkaan täydellinen, tasan ysi. En tiedä, miten koulussa arvostellaan, mutta itselläni on tapana muutella ohjetta matkan varrella, soveltaa ja hioa omille tavoilleni sopivammiksi. En saisi siis ainakaan täysiä pisteitä ohjeiden noudattamisesta! Sen sijaan jälki on mielestäni hyvää ja tasalaatuista, hallitsen paljon tekniikoita ja tunnen homman myös teoriatasolla.

10. How would you grade your crafting skills (using school grades)?

In Finland our grades are 4-10 for primary , middle and high schools, 1-3 for vocational schools and 1-5 for universities, but usually we use the scale 4-10 for everything. I grade myself a 9, (what would that be, A-, B?) as I can make pretty much anything using pretty much any technique, although I have trouble following the instructions if I think I know better...

11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö?
Muiden tekemät villasukat. Mulla on yhdet anopin tekemät (Steppiä, pehmoiset) ja parit äidin tekemät. Mitään sellaista varsinaista perintökalleutta ei ole.

11. Which item, made by someone else, is the closest to your heart?

Socks by someone else. I have a pair my fiancé's mother has made me and a couple of pairs by my mum. Nothing truly inherited or anything passed from generation to generation.

Matkaraportti / Travel log

Tässä postauksessa ei ole sanaakaan käsitöistä. En edes käynyt lankakaupassa. Lampaita näin ja silitin Texel-uuhia, mutta siinä kaikki. Käytän kuitenkin blogiani itsekkäästi omiin tarkoituksiini ja pidän matkapäiväkirjaa. Ennen tein nämä eräässä toisessa blogissani, mutta en taida tekohengittää sitä enää tämän vuoksi. Tosin nyt kun unohduin lukemaan sitä, ehkä mulla olisi sinnekin vielä asiaa.

Not a word of crafting in this post, sorry. I didn't even visit a yarn store. I saw some sheep and petted a texel yew, but that's it. 

Ostin miehelle synttärilahjaksi lennon ja majoituksen Amsterdamiin ja ängin tietenkin itse mukaan. Tästä syystä ajankohdaksi valikoitui mun koulun hiihtoloma. Oltiin koko viikko, mikä oli ehkä vanhoille ja väsyneille turhan pitkä pätkä intensiivistä uuden näkemistä. Koleus teki matkailusta vielä intensiivisempää, kun ulkona ei juuri viihtynyt. Käveltiin me toki tunteja ja tunteja ympäri kaupunkia, mutta paikoilleen ei voinut oikein jäädä nautiskelemaan.

I bought the trip to Amsterdam as a birthday gift for my better half and naturally went along. This is why we took the trip on my school winter break. We stayed the whole week, which might have been a bit too long for people our age and laziness. The chilly weather made the trip even more intense - no chance of relaxing in a park or anything, one had to keep walking and find indoors places to visit.

Majoituttiin Plantagen kaupunginosaan hotelli Hermitageen, joka oli edullinen ja siisti. Se on tuossa kuvassa tuo Anno 17-jotain -talo. Meidän ikkunat oli tuolla ylimmässä kolmi-ikkunaisessa kerroksessa ja ikkunasta aukesi näkymä Amstel-joelle ja Amsterdamin Eremitaasiin.

We stayed at Plantage district, in Hotel Hermitage, which was reasonably priced and clean. It's the Anno something building in the picture above. Our room is in the uppermost floor with three windows - we had a view on the Amstel river and the Hermitage itself.

Sijainti oli valittu seuraavin kriteerein: Etäällä kiihkeimmistä turistirysistä, lähellä kasvitieteellistä ja eläintarhaa (varmoja kohteita) ja netissä hyviä arvosteluja (käytän mm. Hotels.comia tutkailuun). Olen ihan tyytyväinen hotellin valintaan, joskin luvattu koko hotellin kattava WiFi oli haave vain meidän neljännen kerroksen kämpässämme.

I chose the location with the following criteria: Away from the busiest tourist traps, near to the botanical garden and the zoo (places we would surely visit) and had some good reviews online. I am rather pleased with the hotel, although the promised WiFi did not reach our room.

Kävely onnistui joka paikkaan, kantakaupunki on tosi tiivis ja näppärä. Karttaa tarvitsee kyllä ehdottomasti, mutta nykyään sellaiset saa jo ennen matkaa ladattua puhelimiin. Hyödynsimme tekniikkaa muutenkin, esim. ravintoloiden etsimisessä, mikä tuotti loistavaa tulosta.

It was easy to walk everywhere, the city is very compact. A map is a necessity, though, but nowadays they are easy to preload on one's phone before the journey. We also used social media to find restaurants, which produced perfect results.

Kävelyssä kannattaa kuitenkin ottaa huomioon joitain seikkoja. Säntilliselle suomalaiselle liikenne voi olla hurjan oloista (niitä fillareita ihan oikeesti on paljon) ja huusinkin jossain vaiheessa kevyellä hölkällä katua ylittäessäni, että ilman matkavakuutusta en ylittäisi yhtään katua. Suojateitä oli välillä vaikea bongata, paikalliset juoksentelivat huoletta yli sieltä täältä, skootterit lähestyivät pahaenteisen hiljaa ja sopassa sompasivat mukana sadat pyörät ja ratikat. Autoja on onneksi vähän. Parin päivän kuluttua olin kuitenkin jo täysin orientoitunut liikkuja, pää pyöri kuin pöllöllä eikä arkuudesta ollut enää tietoakaan.

Walking was not as simple as it sounds, though. For a pedant Finn the traffic might feel a bit hectic and chaotic at first (there really is a million bicycles) and at first I felt I would have not crossed one street without my travel insurance. The crosswalks were not easy to spot and the locals seemed to run around with perfect confidence. Scooters approached almost silently, as did the trams, but luckily there were not that many cars. After a couple of days I noticed I was a well-oriented dasher, my head swiveled around ( I must have looked like an owl) and the timidness was gone.

Kulttuurishokkia aiheutti ihmisten hyväntuulisuus kaduilla. Jos joku jäi odottamaan antaakseen tietä, hän aina katsoi kohti ja hymyili. Ihmiset eivät tuhisseet pattitilanteissa, odottaminen sujui kärsivällisesti ja kyllä, matkaopaskirjan lupaamaa paikallisten viheltelyä heidän fillaroidessaan kuuli jatkuvasti. Nauratti, kun huomasin oman matkaseuralaiseni viheltelevän jotain sävelmää ravintolaan kävellessämme viiden matkapäivän jälkeen.

A bit of a culture shock was caused by how friendly everyone was while on the streets. When someone had to wait for you in order to be able to pass, he always looked at you and smiled. No-one growled or sniffed, and yes, people were whistling while walking or bicycling.

Miten tämä pohjolan Venetsia sitten eroaa siitä alkuperäisestä Venetsiasta (paitsi että Amsterdamissa on enemmän kanavia)? Amsterdamissa liikkuminen on helpompaa. Sillat ovat portaattomia, koska fillarit. Tämä tuo esteettömyyden tuntua myös kävelevälle turistille. Kanavista huolimatta joka korttelia reunustaa jonkinlainen kulkuväylä, joten pitkiä kiertomatkoja ei tarvitse tehdä. Lisäksi Amsterdam selvästi palvelee myös paikallisia asukkaita, vaikka aika turistoitunut onkin. Venetsia taas tuntui olevan olemassa nykyään vain turisteille. Siellä ei juuri asu paikallisia, moni tulee töihin mantereelta, ja kaikki työpaikat pyörivät matkailubisneksen ympärillä tavalla tai toisella. Ravintoloissa kohtaa vain turisteja.

Amsterdam is called the Venice of the North. What's the difference, then? Amsterdam has more canals, that's one. The bridges are build without stairs , well, because of the bikes. The city seems somehow easier on one's feet.  Even when by the channel, every building is bordered with some kind of walkway, so there is less of rerouting and having to walk a half a mile to get across the street. Also the city of Amsterdam serves the local people, as in Venice one pretty much only sees tourists. Local people actually live in Amsterdam and many work in businesses outside the field of tourism.

Amsterdamissakin turisteja oli tosi paljon, mutta kaupunki ei ollut elossa heitä varten, vaan säkenöi omaa elämäänsä. Paikallisuuttaan. Sitä me mentiin katsomaan, ei muita turisteja elokuvalavasteissa. Tästä syystä saatan vielä joskus palata Amsterdamiin, Venetsian suhteen sitä tuskin tapahtuu.

Of course there were loads of tourists in Amsterdam, too, but the city was not alive for them, but had a life of its own. That's what we went there to see, and that's the reason I might go back some day. I don't see myself returning to Venice.

Meillä on vähän joka matkalla samat tavoitteet: Löytää hyvää ruokaa ja juomaa, nähdä paikallista elämää ja tutkia vähän luontoasioita, tapahtuu se sitten puistoissa paikallisia lajeja ihmetellen tai puutarhoissa, kasvihuoneissa tai eläintarhoissa etäisempää elämää tutkaillen. Tällä kertaa jo ennen lähtöä korvamerkittiin kasvitieteellinen puutarha Hortus ja eläintarhakokonaisuus Artis.

Every time we travel we have pretty much the same expectations: find good food and drink, see some nature and see local life. This time we chose to cover the nature park in the botanical garden Hortus and the zoo, Artis.

Joo, kyllä me tiedettiin, että helmikuussa kasvitieteellisissä ei tapahdu juuri mitään, mutta oli siellä nähtävää ja koettavaa silti, jo ihan rakennuksetkin. Ylläolevassa kuvassa halailen punapuuta, se oli kiehtova kokemus. Sen kaarna oli pehmeää ja lämmintä!

Yes, we knew to epect the botanical garden would pretty much be asleep in February, but still there was a lot to see. In the above picture I embrace a redwood, which was an interesting experience. Its bark was all soft and warm!

Hortuksen kahvila  oli kiva. Pöytiintarjoilu on Amsterdamissa huomattavasti yleisempää kuin Suomessa (ja palvelukulttuuri sai muutenkin meiltä kiitosta). Kahvilassa oli kielletty kännyköiden käyttö ja sen seinille oli pingotettu upeaa käsinhuovutettua ohutta villa-silkkihuopaa, jossa kuitujen ominaisuudet olivat monella tapaa kauniisti näkyvissä. (Hei, melkein käsityöaihe!)

The cafe in Hortus was nice. In Finland we see a lot more of self service, so it was nice to be served at the table. They also requested no mobile phones at the cafe. Its walls were covered in hand-felted wool and silk! (Hey, walking around the theme of crafts here!)

Hortuksen suojaisissa kulmissa näkyi jo ihan ehtaa kevättäkin. Alla kukkivat vuokot ja krookukset.

The spring had already reached the most sunny places in the garden. Below some anemones and crocuses.

Artisin eläintarhaan varattiin koko päivä ja olimme portilla jo muutamaa minuuttia avaamisen jälkeen. Seitsemän tuntia reissuun kuluikin, vaikka etenimme reippaaseen tahtiin. Tarha oli tosi ruuhkautunut, vaikka oli arkipäivä - emme olleet ottaneet huomioon, että koululaiset olivat kevätlomilla. Koko reissun ainoat todella vapaasti remuavat lapset nähtiin täällä ja niitä olikin sitten senkin edestä. Jouduimme tahallaantuupituiksi ja saatiinpa eräässä kaikuvassa salissa miehen korvat kirkumalla lukkoonkin. Ei siis ehkä rentouttavin mahdollinen kokemus tällaisilla hiljaisuutta rakastaville erakoille, mutta muuten hieno paikka.

We scheduled a whole day for the zoo and we were at the gates a few minutes after day had opened. We ended up spending seven hours there, even though we didn't linger all that much. The zoo was very busy, even on Monday, as the schools were off for a spring break. The only wildly roaming kids on the whole trip were seen here, and there were more than enough. Not a perfect experience for a silence-loving hermits like ourselves, but otherwise the zoo was fine.

Plussaa: Selkeä kartta, paljon katsottavaa, tietoa eläimistä myös englanniksi, paljon vessoja, kaunista maisemointia, kattavasti eri eläinryhmiä, pääsy eläinten sekaankin (makisaari, perhostalo, apinatalo), tosi monessa lajissa tieto eläintarhan osallistumisesta erilaisiin suojelu- ja lisääntymisohjelmiin (mielestäni edellytys laadukkaalle eläintarhalle), kotieläinpiha, osa asumuksista loistavia.

Pros: A clear map, lots of animals to see, a lot of information in English, loads of toilets, beautiful landscaping, a wide range of animal types, access among the animals (a lemur island, butterfly house, monkey house), tens of mentions of participating in different protection or breeding programmes, a petting zoo, many of the habitats were of top quality.

Miinusta: Osa asumuksista todella vanhentuneiden standardien mukaisia ja virikkeettömiä. Surullisen oloiset norsut (uros erityisen stressaantuneen oloinen).

Cons: Many of the habitats really old-fashioned and poor in quality. Sad elephants, especially the bull.

Perhostalossa pääsi kuvaamaan perhosia ilman häiritseviä välilaseja.

The butterfly house was great for taking pictures, as it had no disturbing windows between the visitors and the animals.

Kotieläinpihalla oli kanoja, lampaita ja vuohia. Tiettyinä aikoina pääsee myös sylittelemään marsuja ja kaneja (mutta eikö eläintarhassa tosiaan tiedetä, ettei kyseisten lajien majoittamista samoissa aitauksissa keskenään suositella Pasteurella multocida -kantajien varalta?)

The petting zoo had chickens, goats and sheep. At some time during the week there is also a possibility to pet the guinea pigs and the bunnies (but isn't the zoo aware you are not supposed to house them together due to the high risk of the piggies catching Pasteurella multocida?)

TAIDE / ART

Näiden kohteiden lisäksi teimme vierailun myös Rijksmuseumiin ja jo mainittuun Eremitaasiin, jossa myös Van Gogh -museo on remonttia paossa.

We also visited the Rijksmuseum and the aforementioned Hermitage, where the Van Gogh museum resides during the renovation of its own building.

Rijksmuseumissakin oli laaja saneeraus menossa (käsittääkseni jo kymmenettä vuotta) ja pääsimme tutustumaan ainoastaan pieneen osaan kokoelmaa. Tuli kuitenkin nähtyä esimerkiksi ne kuuluisimmat Rembrandtit, jotka tekivätkin minuun aikamoisen vaikutuksen. En ollut alkuunkaan tajunnut, että Yövartio on varmaan 20 neliön suuruinen! Myös tämä omakuva oli minusta kiehtova. Jeremiaan koskettavuus ei mitenkään välity kuvissa ja taulussa oleva metalliastia oli livenä aivan käsittämättömän hieno, palasin katsomaan tuota yksityiskohtaa vielä uudestaan toisesta salista.

Rijksmuseum was undergoing a great renovation too and we only got to see a small part of the collection. I got to see the most famous Rembrandts, though, and they had a bigger affect on me than I expected. I had no idea the Night Watch is so huge, something around 200 sq.ft. I also found this self portrait rather intriguing. Jeremiah was touching and the metal dish in the painting was such a masterful detail I even walked back from another hall to see it again. Sad it does not show in the pictures in the same depth.

Eremitaasiin menimme viimeisenä matkapäivänä ja olin jo aika lailla uupunut. Sanoin haluavani nähdä Van Goghit ja siinä se, mutta lopulta päädyimme käymään myös parissa muussa salissa. Van Goghia en halunnut missata, mielenvikaiset taiteilijat ovat lähellä sydäntäni. Näyttely oli koottu kiinnostavasti ja suurinpiirtein kronologisesti, alun haparoivasta oman tyylin etsimisestä viimeisiin synkkiin vuosiin edeten, ja mukana oli paljon kirjeenvaihtoa ja taiteilijan ajatuksia taiteesta ja elämästä. Kiehtova kokonaisuus, joskin sekin tietysti ruuhkainen - mun pitäis varmaan saada museoihin yksityisaudienssi jotta olisin täydellisen tyytyväinen.

We visited the Hermitage on our last day there and I was already pretty exhausted. I said I wanted to see the Van Goghs and that's it, but we ended up seeing a few more halls in the end. I was not going to miss the Van Goghs, as insane artists are close to my heart. The exhibition was put together in an interesting way, from his youth to his latter times, going from trying to find his own style into the dark times of more severe insanity. On show was also many of his letters to his brother and on the walls were his quotes on art and life. A crowded feel, though, I think I would only be happy if I had privete audiences to museums. 

Näyttelyn hinta oli 15 euroa, ja mielestäni se kannatti maksaa jo Vehnäpellon ja varisten näkemisestä. Sitä värien vahvuutta ei voi näemmä kuviin tallentaa. Ostin myös museokrääsää: Mantelipuuvyön.

The entrance was 15 euro and very worth it. I would have paid it just to see the Wheat Field with the Crows. The vividness of those colours cannot be depicted in photos. I also splurged in the museum shop and got myself a belt with the motif from the Almond Blossoms on it.

Taiteesta puheen ollen: Kävimme toki myös Kattenkabinetissa, kissataiteelle omistetussa pikku museossa. Kissat kun tulevat Amsterdamissa koko ajan jotenkin vastaan: Kasvitieteellisessä puutarhassa seikkaili selvästi siellä majaileva kissa, Artisin gorillatalossa kissa kehräsi turistien jaloissa ja hotellissammekin oli kissa. Niin ja läheisessä matkamuistomyymälässä oli kauppakissa, joka oli hyvin selvästi pieniin päin. Kissa istui kirjevaa'alla ja kinusi silityksiä asiakkailta.

Speaking of art, we also visited a museum dedicated in cat art, Kattenkabinet. We encountered cats all over Amsterdam. There was one in the botanical garden, one in the gorilla house of the zoo, one at the hotel... Even one in a souvenir shop, sitting on the letter scale and demanding petting from the customers.

Sitten siitä ruoasta ja juomasta. Kuvia on nyt vaan leivistä ja kaljasta, sori :)

Then something about the food and drink. The only pictures I took are of sandiches and beer, sorry :)

RUOKA / FOOD

Jo ennen hotelliin menoa käytiin etsimässä lähin kuppila. Löytyikin varsin hyvä, käytiin lopulta neljä kertaa :) Onder de Ooievaar Utrechtsestraatin ja Prinsengrachtin (paljonkohan näissä on kirjoitusvirheitä?) kulmassa, suosittelen. Sieltä sai paikallisia Brouwerij 't IJ:n oluita, joita maistelimme aakkosjärjestyksessä käynneillämme. Myös paikan eväät olivat loistavia.

Even before we went to see our hotel wee looked up a nice pub in the vicinity. We found a great one and eneded up going there four times altogether. Onder de Ooievaar on the corner of Utrechtsestraat and Prinsengracht, warmly recommend it. They served, among everything else, local beers by the brewery t'IJ. The food was good, too.

Tässä Onder de Ooievaarin Club Sandwich (taaimpana), poffertjes ja vuohenjuusto-chutney-saksanpähkinäsandwich.

Here is their club sandwich (farthest), poffertjes pan cakes and a sandwich with goat cheese, walnuts and spicy chutney.

Leipälounasta nautimme myös seikkailuillamme Jordaanissa, josta päin löytyi katalonialaishenkinen La Oliva (Pintxos y vinos). Aivan loistavat leivät (tonnikalaa ja wasabimajoneesia minulla ja ankeriasmunakokkelia miehellä), hyvää cavaa (koko pullo, lomalla kun ollaan) ja ihanat crema catalanat.

We also had sandwiches for lunch when we wandered off to Jordaan district. We found a Catalonian place called La Oliva and had great sandwiches (tuna and wasabi mayo for me, scrambled eggs with tiny eels for him), some nice cava (the whole bottle as we were on holiday) and fabulous crema catalanas.

Muissa lounaissa: Rainarai Algerian Deli Westerkerkin tienoilta. Täältä ostettiin kotiin harissaakin. Hortuksen kahvilassa söin huippuhyvää sienipiirakkaa ja porkkanakakkua rosélasillisen kera.

Some other lunches included a mixed platter in Rainarai Algerian deli near Westerkerk and the great mushroom quiche and a slice of carrot cake I had with rosé in the Hortus cafe.

Illallisissa meillä oli kahta linjaa: Joko tapaksia kaupasta ja hotellille lepäämään tai sitten vähän suunnitelmallisemmin ulos syömään.

Dinners we had two ways: Either something small from the store and resting in the hotel, or a more planned semi fine dining.

Maanantai-illalle olin varannut illallisristeilyn kaupungin kanavissa. Se oli toteutettu varsin tyylikkäästi proseccoineen ja valkoisine pöytäliinoineen. Ruokakin oli varsin jees, varsinkin kun ottaa huomioon, että tuossa paatissa ei järin kummoista keittiöfasiliteettia ollut. Viereisessä pöydässämme istui brittipariskunta, jonka lapset olivat järjestäneet matkan ja illallisristeilyn heille täysin yllätyksenä 40-vuotishääpäivän kunniaksi. He olivat ihanan onnellisia kaikesta, myös toisistaan.

For Monday evening I had booked a dinner canal cruise, which was delivered with good taste, white table cloths and all. The food was pretty good too, especially given that the boat did not have a decent kitchen. At the table next to ours there was a British couple, whose kids had sent them off to Amsterdam and booked them the dinner cruise to celebrate their 40th wedding anniversary. They seemed so happy with everything :)

Tiistaina seikkailimme lautalla Noordiin, pois kaupungin peruskeskustasta, ja siellä sijaitsevalle teollisuusalueelle, josta löytyi kuin löytyikin ravintola Stork. Jos merenelävät kiinnostavat, tämä entinen tehdashalli on kyllä aivan pakollinen vierailukohde. Itse nautin blinejä, hummeria ja pastaa sekä sitruuna-proseccosorbettia, karvanaaman lautaselta löytyi osterilajitelma, meribassia ja samaista sorbettia. Talon rosé oli hyvää ja pullo maksoi 19 euroa. Ravintola korostaa myös kestävää kalastusta tukevaa ostoprosessiaan - tällä hetkellä 70 % sisäänostosta tapahtuu todistettavasti kestävistä kannoista ja määrää pyritään kasvattamaan.

Come Tuesday, we adventured to Noord, outside the actual city center, had to take a ferry and all. There was this industrial district and somewhere in it the was the Restaurant Stork. If you are into seafood, this is a must. I had some blinis, half a lobster with pasta and some lemon prosecco sorbet. My hairy companion ate an oyster selection, sea bass and the same sorbet. The house rosé was good and cost 19 euro per bottle. The restaurant also tries to buy all their seafood from sustainable source and have reached a level of over 70 % as I write this.

UTRECHTSEDWARSTAFEL

Keskiviikkona meitä odotti reissun - ja ehkä koko tähänastisen elämäni - hienoin illalliskokemus. Saimme pöydän vain kymmenkunta pöytää käsittävästä pienestä ravintolasta muutaman korttelin päästä hotellilta. Utretchedwarstafel on kahden kulinäärisen visionäärin luoma kokonaisuus, jossa asiakkaalla on hyvin vähän sanottavaa siihen, mitä hän syö, mutta ei se mitään, ne tietääkin paremmin kuin asiakas. Hinta määräytyy ruokalajien ja viinin kalleuden mukaan. Me nuukailimme sen verran, että otimme neljä ruokalajia ja peruslaadukkaat viinit.

On Wednesday we had the best dinner of the trip - and possibly of my life so far. We scored a table in a small restaurant of only ten or so tables only a few blocks from our hotel. The Utrechtsedwarstafel is a marvellous experience created by two culinary visionaires, where the customer has only a minor say on what she is fed, but that is okay, as the guys there know better than the customer does. The price is set and varies only by the amount of courses and the quality of wines the customer picks. We were skimpy and chose four courses with basic quality wines.

Ilta sujuu näin: Menet ravintolaan varattuun aikaan. Annat takin tarjoilijalle, hän vie sinut pöytääsi. Tarjolla on kylmää vettä ja leipää. Hän tarkistaa vielä ruokalajien määrän ja kysyy, haluatteko lasilliset kuplivaa. Pian pöytään saapuu alkujuomat ja sommelier Hans, joka kertoo, miksi on valinnut kyseisen viinin, missä se on tuotettu, millaisella tilalla ja millaisessa maaperässä. Viini sopii nauttia keittiön tervehdyksen (meillä ankkarillette ja kaprista) kera.
Kun juomat on särpäisty, sommelier tuo uudet viinit alkupalaa varten ja kertoo siitäkin pitkät tarinat. Hetkeä myöhemmin keittiömestari Igor tuo teille alkupalat ja kertoo, mitä hän on juuri sille päivälle keksinyt. Meillä tuo jokin oli peruna-asia, jonka päällä oli osteritartarhakkelus ja ohessa raikas salaatti osteriliemivaahdolla ja fritatuilla ankeriaanpaloilla - mä en edes muista, mitä kaikkea siinä oli, mutta se oli ihan järjettömän tasapainoinen kokonaisuus, itketti jo tässä vaiheessa.

Here's how it goes: You go there, give your coat to the waiter and are seated at your table, where there is cold water and some bread. You are offered a chance to get some bubbly (we did). Soon the drinks arrive with sommelier Hans, who tells you in detail, why he has chosen this wine, where it comes from, what the terroir is like and how it is produces. Then you enjoy your wine with the amuse, which was duck rillette with capers.
When you are done with these, the sommelier brings the next wine and tells the story behind that one. A moment later the chef, Igor, appears with your entres and tells you what he has prepared just that day. For us it was some sort of finely chopped potato thing with an oyster tartar chop and a garden salad with oyster broth and some shallow-fried eel bites. It was so insanely delicious I wanted to cry.

Seuraavana ruokalajina tarjoiltiin lämmin kala, joka oli merianturaa, paistettu ihanan meheväksi ja rapeanahkaiseksi. Se tarjoiltiin muhennetun villipinaatin kanssa ja simppelillä valkoviini-voikastikkeella. Kuulostaa ihan supertavalliselta, mutta oli järjettömän herkullista.

The next course was warm fish dish, sole with creamed wild spinach and served with white wine beurre blanc. It sounds mundane but was fabulous. 

Kolmas ruokalaji oli possua, mutta tarkemmin läheiseltä tryffelifarmilta ostettua entistä tryffelisikaa. Se tarjoiltiin valkoisella kevättryffelillä hunnutetun carbonaran kera. En tiedä, miten sika oli valmistettu, mutta se oli rasvaista, pehmeää ja mureaa. Talouden pidempi osapuoli sanoi, että se saattoi olla hänen elämänsä parasta possua koskaan.

The main course was pork, an ex truffle pig from a nearby truffle farm. It was served with carbonara tagliatelle veiled with shavings of white spring truffles. I have no idea of how the pork was prepared, but it was soft, fatty and tender. The taller party of this household claimed it was the best pork he has ever had.

Jälkiruoaksi meille tarjoiltiin poltetulla sokerilla kuorrutettua riisi-hedelmävanukasta ja rypälesiirapista tehtyä jäätelöä. Aivan törkeän hyvää! Viinikin, aivan liian hajuvesimäinen makuuni, muuttui ruoan kanssa täydelliseksi, pehmeäksi, soljuvaksi. Kaunis liitto.

The dessert was a brulé of rise and dried fruit, served with grape syrup ice cream. Insanely delicious once again. And the sweet dessert wine, which was way too perfume-y for my taste, married beautifully with the dessert and formed a perfect union. Again I was close to tears.

Kaikista ruokalajeista Igorilla oli aikaa kertoilla pitkästi. Miten hän löysi kyseisen possun, mikä häntä inspiroi mihinkin... Ja Hans kierteli pöydästä toiseen puhumassa viineistä ja niiden parittamisesta ruoan kanssa, rennosti farkuissa, muuten. Aikaa koko ateriaan meni kolmisen tuntia. Pois lähtiessämme keittiömestari tuli saattelemaan ja kättelemään.

Igor had time to tell about every course in detail. Where he found the pig, what inspired him to cook this or that... And Hans circled among the tables to talk about wines and pairing them with food. BTW; he wore jeans, which was such a cool way to bring the atmosphere to a more casual level. The meal took about three hours. As we left, the chef came to walk us out and shake hands with us.

Tämä ravintola jo itsessään on syy matkustaa Amsterdamiin.

This restaurant is enough reason to travel to Amsterdam.

Torstaina söimme indonesialaista, koska sitä on paljon tarjolla, toisin kuin Helsingissä, ja koska Amsterdamissa on myös autenttisia tekijöitä. Emme saaneet pöytää Tempo Doeloeen, mutta päädyimme siihen naapuriin vähän kolkomman näköiseen paikkaan vetämään rijstafelia eli lajitelmaa pikku annoksia. Niitä riittikin runsaasti. Ei mitään mieltäräjäyttävää, mutta hyvää. Sellaista satayta ja maapähkinäähän se lähinnä oli. Kaveriksi kietaisin indonesialaisen oluen, joka maistui aika samalta kuin kaikki länsimaihin tuotavat kaakkoisaasialaiset oluet, joita olen sattunut koskaan maistamaan.

On Thursday we had an Indonasian rijstafel, selection of small plates. You can't really get Indonesian from Helsinki, so we wanted to have some while where there are a lot of Indonesian options. We didn't get a table at our first pick, but we ended up close by in a less decorated place. The food didn't blow my mind, but it was good. Mostly satay and peanuts and coconut, you know. Good. I drank an Indonesian beer, which tasted like every other South-East Asian beer they import in Europe.

Mitä Amsterdamista jäi käteen? No jalkaan jäi rakko. Amsterdam oli kaunis ja ehkä vähän väärinymmärretty kaupunki. Itsellä jäi kokonaisuudesta vähän hajanainen kuva, katukuvaa värittivät liikaa coffee shopit ja punaiset lyhdyt ja turistikrääsä. Opin pian välttelemään koko ydinkeskustaa, vältyimpä samalla äänekkäimmiltä turistiseurueiltakin. Muutama sata metriä johonkin suuntaan alkoi tulla jo mielenkiintoisia asioita vastaan. Seuraava reissu lämpimämpään aikaan ja puolet ajasta muuhun Hollantiin, kiitti. Tuntuu, että kuitenkin näki vain jotain pintaa.

So what's the verdict? I don't really know. My overall opinion is a bit shattered. A beautiful city, sure. The central city was way too crowded with the coffee shops, red lights and the souvenir crap. Soon I learned to avoid the downtown and at the same time avoided the noisiest tourist groups and stag parties. Next trip: A warmer season and at least half the time outside Amsterdam, seeing the rest of the country. 

En voi oikein uskoa, että kirjoitin tämän kaiken yhden päivän aikana.

I actually wrote all of this today.

Sanna ja vuohi / Sanna and a Goat

Ups. Sori kauheesti tämä pitkä radiohiljaisuus. Muljahdin vahingossa lomalle Amsterdamiin.

Oops... sorry for the silence. I was vacationing in Amsterdam.

Random number generator tuotti arvonnan voittajaksi numeron 25 eli Miia-Rebekan. Lohdutuspalkinto arvottiin numerolle 10 eli Hepsille. Onnea leidit! Miia-Rebekan postitusosoitetta toivoisin, osoite on sanna.hyvonen(ät)gmail.com. Hepsille lähti Ravelryn kautta eräs vauvannutun ohje, jota hän oli toivonut.

Random number generator picked Miia-Rebekka as the winner and Hepsi as the runner-up. For Miia-Rebekka I will send something via post, Hepsi got an e-pattern from her Ravelry wishlist.

Kiitos kaikille lukijoille, olette tärkeitä!

Thank you for all of you readers, you mean so much!

Kuva on muuten otettu Amsterdamin eläintarhan kotieläinpihassa. Vuohi yritti syödä kartan.

The pictures were taken in the Amsterdam zoo's petting zoo. The goat tried to eat our map!

Värejä kevääseen / Colors for Springtime

Ootte te kehuinenne ihania, mutta oisin mä ihan oikeesti niitä kehitysehdotuksiakin voinut ottaa vastaan :) Edelleen ehtii osallistua arvontaan.



Hertta, nelivuotias tyttö, joka sai jouluksi jotakin tästä paketista, leikkasi minulle tämän kauniin tulppaanin ihan itse ja juhlallisesti ojensi sen minulle lähtiessäni heiltä kyläilemästä. Se on "ihan minua varten", mikä lämmitti tietysti vanhan tädin sydäntä.

Hertta, a sweet four-year-old, who got something from this set for Christmas, cut this beautiful tulip all by herselft and "just for you" (that is, me) as I was leaving their home last Sunday. I was moved.

Muunlaista väri-iloittelua matkasi postitse aina Baijerista asti. En ollut yli vuoteen tilannut perus-Wollmeisea, vain yhden kokeiluerän paksumpaa DK:ta. Nyt tilasin pari sukkalankaa ja langat yhteen villatakkiin. Yllä Neptun Light, vaaleampi versio minulle niin rakkaasta Neptun-väristä.

Altogether different sort of color fabulousness travelled to me via post from Bavaria. I hadn't ordered any fingering weight Wollmeise for over a year, so now I splurged on two sock yarns and some yarn for a cardigan. Above is Neptun light.

Tässä yllä Pistazie, minulle ihan uusi väri. Alla Admiral, jota on kolme vyyhtiä eli se takillinen.

Above Pistazie, which I hadn't seen before. Below Admiral (I got three skeins , so this is for the cardigan).

Tämän tulppaanin kavereineen sain siskoltani, joka tietää heikkouteni sekä tulppaaneihin että leinikeihin. Kummityttö toi tullessaan molempia suoraan äitinsä kukkakaupalta.

This tulip and its friends I got from my sister, who knows I love both tulips and ranunculuses. My niece brought me both, straight from her mother's flower shop.