lauantai 4. syyskuuta 2010

Turkiskuoriaiset / Carpet Beetles in Finland - Only in Finnish

Only in Finnish today, folks, sorry :) I have received some questions about carpet beetles and I don't know squat that could be applied in general.
_IGP0017.JPG

Turkiskuoriaiset, nuo paskiaiset. Niihin suhtautuu olankohautuksella kunnes se löytyy. Ensimmäinen nahka. Sen löytää vaatehuoneesta, eteisen komeron lattialta, villasukkalaatikosta. "Mikä tää on?"

Vyöturkiskuoriainen (Attagenus woodroffei) on varsinkin Helsingissä, vanhoissa kerrostaloissa, yleinen asuintoveri. Se on pieni koppis, alle puolisenttinen, ja aikuisena lymyilee lattialistojen alla tai muualla pimeissä loukoissa. Aikuisena se on varsin harmiton. Hiljainen ja vaatimaton. Ongelma onkin se, ettei se ymmärrä syntyä sellaisena, vaan läpikäy toukkavaiheen.

Turkiskuoriaisen toukka on ruskea, raidallinen, karvap.rseinen ja vaikea tappaa. Se kiertyy kerälle ja venkoilee, vaikka sitä hakkaisi kaulimella. No melkein. Harmillisen usein toukkaa ei löydä, jää vain todisteet sen käynnistä: reikä vaatteessa ja tyhjä toukannahka. Ja jossain lattialistan alla hymyilee kiero pirulainen, juuri muodonmuutoksen läpikäynyt koppis, joka sai voimaa meikäläisen villapaidasta.

Toukka syö siis villaa, turkista tai vaikka maitolankaa. Sukasta se syö yleensä yhden langan siististi poikki - helppo parsia, jos sen huomaa ennen pesukoneeseen laittoa. Tai sitten se on vieraillut lankakerässä ja keritty lanka onkin yhtäkkiä kesken neulomisen siististi poikki.

Mistä ne sitten tulee?
Kerrostalossa todennäköisimmin toisista asunnoista. Koko kiinteistö  pitäisi myrkyttää, jos niistä mielii eroon, eikä sekään oikein takaa mitään.
Kuoriaisia voi myös huomaamattaan (esim. munina) kantaa mukanaan kirpputorilta tai vaikka vaatetta lainaamalla. Tästä syystä meiltäkään ei liiku lankaa eikä neuleita ilman huolellista pakastuskäsittelyä ja säilytystä ilmatiiviissä minigrip-pusseissa.

Vaatteet ja langat pitää saunottaa huolellisesti tai pakastaa vähintään viikon ajan, jotta kaikki kehitysvaiheet kuolevat. Yleinen siisteys asunnossa auttaa pitämään populaatiota kurissa. Omat vaatteet säilytetään ilmavasti ja tarkistetaan mahdolliset vauriot aina ennen pesua (just joo).

Kuva mm. kuoriaisystävästämme löytyy täältä.

5 kommenttia:

  1. Niitä muuten asustelee myös linnunpesissä ja sitten sieltä lentelevät sisään ikkunoista ja partsin ovista. Tämän luin joskus muinoin Hesarin sivuilta. t. Lea P

    VastaaPoista
  2. Huh. Noita en ole vielä onneksi eläissäni nähnyt. Sen sijaan sokeritoukkia on aina yksi silloin tällöin vessassa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon selvennyksestä!!

    Eipä vaikuta kovin mukavalta otukselta. Pakastaminen tuntuu pikkuhommalta vahinkojen korjaamiseen verrattuna.

    VastaaPoista
  4. Pakastamisessa kannattaa muuten vielä harrastaa kaksivaiheisuutta, eli ensin pakastus, sitten huoneenlämmössä päivä - pari (munat "heräävät") ja sitten taas pakastimeen. En nyt muista luinko tämän turkiskuoriaisten vai vaatekoin munien tuhoamisen yhteydessä.

    Turkiskuoriaisia on vielä kahta eri tyyppiä, joista se toinen (oliko nyt vyö-) on natiivi Suomen luonnossa.

    VastaaPoista
  5. Sympatiat. Löysin yhden eilen illalla keittiöstä, orkidean kastelulaatikosta. Ja juuri kun saatiin pakastin täytettyä marjoilla...

    VastaaPoista

Kaikenlaiset terveiset ovat lämpimästi tervetulleita!