Hiipivä prinssi, piilotettu pitsineule

Pitkään himoitsin Wollmeisen Pfeffermint Prinziä. Kaikille, jotka suinkin viitsivät kuunnella, selitin samaa: "Mut se on vaan niin röyhkeä! Se on niinku Dornröschen, mutta poikaväreissä. Mä haluuuuun siitä sukat!"
Zeska sitten lopulta kyllästyi vinkumiseeni ja myi omansa mulle. Yli puoli vuotta myöhemmin sain aikaiseksi lopulta aloittaa ne kinutut sukat.

I kept dreaming of Wollmeise Pfeffermint Prinz. I told everyone who would listen that "it is so bold! It's like Dornröschen, but in male colours! I need it for socks!" FInally Zeska diceded she had heard enough and sold her skein to me. Yay! And not more than six months later the socks were on their way.

Tuskien villatakki vaati alkuun paljon räknäystä ja kokeiluja. Testailin pitsineuleita nopeammin kuin jaksoin purkaa. Nyt purin pitsilaput langaksi, vein kylpyyn ja suoristumaan. Sain 48 grammaa lisään lankaa :)

Cardigan of suffering demanded a lot of trial and error sort of mathematics. I finally ripped the last lacy test squares, bathed the yarn and weighed the skein. I got 48 grams of yarn back!

Ompelukoneen kanssa on ryppy rakkaudessa. Tai lähinnä alalangan kireydessä tai jossain. En minä tiedä. Etsyyn piti mennä kaikkea kivaa myyntiin, mutta nyt mulla onkin kaikkea kivaa puolivalmista ja murjottava kone. Huomenna paremmalla tuurilla :)

I am in the middle of the first crisis in my relationship with my new sewing machine. I was almost able to get loads of pretty things to my Etsy store, but now what do I have? A pile of nearly-ready objects and a moaning machine. Bugger. I'll try again tomorrow.

Powered by Qumana