Myssy se on pienikin myssy

Ennen kuin jatketaan taas muutamien lapasparien parissa, esittelen yhden pikkuisen pipon. Se on niin pieni, että menee ehkä sellaiselle vuosikkaalle. Tattilapselle, tiedättehän - sellaiselle, joka osaa kävellä ekaa talveaan ja taapertaa toppapuvussaan ihan pienen tatin näköisenä. Kypärämyssyn päälle, kuinkas muutenkaan :)



Lanka on vuonna 2011 kehrättyä BFL-silkkiä



Värjäys on Louhittaren luolan.



Myssy painaa 52 grammaa ja vanhojen muistiinpanojen mukaan se vastaa 95,108 metriä. Lankaa on siis liki puolet vielä jäljellä.



Vauvanmyssyt kuvaan niin, että laitan pyöreämuotoisen jälkiruokakulhon lasin päälle ja pipon taas jälkiruokakulholle ylle. Pidän itseäni varsin nokkelana kettuna kun moisen keksin!

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 49

Pipot: 5

Kulutetut grammat: 4712

Kulutetut metrit: 13491,07

Unholan lapaset

Mä olin ensin ihan varma, että olen blogannut näistä lapasista, mutta enpäs olekaan. En ainakaan löydä sellaista postausta mistään.
En myöskään tiedä, punnitsinko näitä ikinä.
Ja kruununa: En muista yhtään, menikö nämä PK-seudun turvakotiin vai Kaapatut lapset ry:n Kekrijuhlan keräyshuutokauppaan. No jonnekin meni, jotain painoi ja nyt bloggaan! Ei se niin nuukaa ole.

Lankana näissä on Louhittaren luolan Väiski Sport, väri Ruska. Lasketaan painoksi nyt vaikka 40 grammaa, ei se kauas mene. Puikot oli ehkä 3,25 mm.

Kooksi heitän taas tuollaisen suurpiirteisen eskarilaisen. Mulla on keskikokoinen naiskäsi ja noi on vähän pienemmät.

Tilastot 2015:

Valmistuneet työt: 48

Lapaset: 5

Kulutetut grammat: 4660

Kulutetut metrit: 13395,96

Hymyilevä Apollo

Ystävien ja kavereiden kanssa valitsimme tämän syksyn hyväntekeväisyysneulonnan kohteeksi Pääkaupunkiseudun turvakodin. Kun vanhemmat - usein äidit - pakenevat yöhön lapsineen, jäävät usein ulkovaatteetkin taakse. Siinä jää lapsilta seuraavan viikon luistelutunnit, jää lumileikit, jää leppoisa ulkoilu ja jopa helpot kauppareissut, kun ei ole, mitä pukea. Neuloimme erilaisia lämpimiä asusteita kaikissa kokoluokissa, on vauvalle, taaperolle, leikki- ja kouluikäiselle, teinille ja vanhemmallekin.

Keräys tuotti 48 pipoa, melkein 70 paria sukkia, noin 20 lapaset, 20 huivia tai kauluria, yhdet säärystimet ja bonuksena vielä vauvanuken ja tälle hienon puvuston.

Kuvasatoa siivittämään Eino Leinon upea Hymyilevä Apollo - lihavoinnit lempikohtiani. Lopussa vielä samasta kappaleesta koskettava versio Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin tekemänä.

Kiitos!

Kun aavehet mieltäsi ahdistaa,
niin lemmi! - ja aavehet haihtuu.
Kun murheet sun sielusi mustaks saa,
niin lemmi! - ja iloks ne vaihtuu.
Ja jos sua häpäisee vihamies,
niin lemmellä katko sen kaunan ies
ja katso, hän kasvonsa kääntää pois
kuin itse hän hävennyt ois.

Kuka taitavi lempeä vastustaa?
Ketä voita ei lemmen kieli?
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa
ja ilma ja ihmismieli.
Kas, povet se aukovi paatuneet,
se rungot nostavi maatuneet
ja kutovi lehtihin, kukkasiin
ja uusihin unelmiin.

Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomitse se, joka ymmärtää.
Mut laulukin syömiä selittää
ja ihmiset toistansa lähemmä vie.
Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

Tääll' on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.

Niin pienet, pienet on piirit maan,
mut taivas on suuri ja laaja
ja taivas on kuultava korkeuttaan
ja taivas on tähtinen, taaja.
Yks vaan on taivas, yks Jumala vaan,
on jokaisella se sielussaan,
ja taivas on rauha täytetyn työn.
Se estävi aavehet yön.

Sun mieles jos kääntyvi murheisaks
elon pitkillä pientaroilla,
niin aitaa sarka ja aitaa kaks
ja onnes sa löydät noilla.
Ja maailma kuinka se muuttuukin,
käy elosi päivään tai pilvihin,
niin yksi, yksi on varma ain:
työn onni on oikea vain.

Oi, kaikuos kantelo kautta maan,
soi soittoni kodasta kotaan,
niin mökkiin kuin linnahan kuninkaan
kaikk' kutsuen suurehen sotaan!
Oi, kaikuos kauniisti kantelein,
oi, helise hellästi sydämein,
oi, sykkiös kerrankin päivähän päin
työn onnea ylistäin!

Se talo, min portilla kilpi on:
"Tässä talossa tehdään työtä"
Se talo on pyhä ja pelvoton
ja pelkää ei se yötä.
Työs olkoon se suurta tai pientä vaan,
kun vaan se työtä on oikeaa
ja kun sitä palkan et tähden tee!
Työ riemulla palkitsee.

Se raatajan riemulla palkitsee
ja tekijän terveydellä,
työ himoja huonoja hillitsee
niin puhtaalla sydämellä.
Oi, rauhaa päätetyn päivätyön!
Hyvät enkelit suojaavat työmiehen yön
ja nuorena, vankkana nousevi hän
taas uutehen päivähän.

Oi, antaos Herra sa armas sää,
kun raatajan ilta raukee!
Hyvät enkelit kauniisti hymyilkää,
kun työmiehen hauta aukee!
Oi, nouskosi kirkasna päivyt uus,
kun loppuvi raatajan rauhattomuus
ja päättyvi pitkä päivätyö!
Herra, valkase vaivamme yö!

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on ijäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

Ja yhden ma varman tiedän sen,
kun löydy ei tietä mistään:
On työtä tehtävä jokaisen.
Puu tutaan hedelmistään.
Se usko, ken sitä ei opeta,
sitä uskoa täällä ei tarvita,
se on uskoa usmien, haamujen,
ei uskoa ihmisten.

Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.

Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.

Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok' kiini emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.

Oi, katsokaa, miten lainehet
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?

Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet? -
Sitä tuoksua unhota et.

Ja ootteko mennehet milloinkaan
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset? -
Sitä utua unhota et.

Oi, ootteko silloin te tunteneet
maan luonnossa maailman Luojan?
Oi, ootteko silloin te löytäneet
yön aaveilta armahan suojan?
Ja ootteko silloin te itkeneet
ja hyviä olleet ja hymyilleet,
oi, ootteko silloin te lempinehet? -
Sitä lempeä unhota et.

Oi, ootteko silloin te lempineet
sitä tyttöä tummatukkaa
ja ootteko silloin te rakastaneet
joka puuta ja joka kukkaa?
Ja oliko veli joka ihminen?
Ilo loistiko silmistä jokaisen?
Ja oliko kaikilla kasvoillaan:
Niin kaunis, kaunis on maa.

Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.

Lämpimiä varpaita ja hartioita, toivoo tonttu!

Ravelryn ihanassa Mummot lumessa -ryhmässä virisi syksyllä ajatus siitä, että olisi kiva taas välittää jouluista hyvää mieltä neulomalla. Pohdimme perheettömien vanhusten yksinäistä joulua ja vanhusten taipumusta paleluun ja niinpä se kohdeajatus lähti siitä kristalloitumaan - neulotaan vanhainkotiin.

Lähestyin varovasti erästä suurta vanhustenkeskusta ja kyselin, alkaisivatko he järjestää tätä kanssani pidemmälle. Henkilökunnallehan tällaisesta on paljon lisätyötä - kootaan listaa asukkaista ja toiveista, sovitaan yksityiskohdista, tiedotetaan asukasmuutoksista, järjestetään tapaaminen pakettien toimitusta varten… Saimme kuitenkin kaksi osastollista asukkaita kohteeksemme. Enemmänkin olisi neulontaintoa riittänyt, mutta vastaanottavalla päällä ei ollut tälle joululle enempää resursseja organisoida tätä.

Tänään vein yhdelle osastolle kaksi kassillista villasukkapaketteja ja toiselle osastolle kaksi kassillista hartiahuiveja, yhteensä 27 käsin tehtyä lahjaa. Jokainen lahja oli saajansa lempivärin mukainen, sukat tietysti ilmoitettua kengänkokoa.  Vähän jouduttiin vielä tänään säätämään järjestelyjä, mutta muuten kaikki sujui kuin tanssi. Kiitokset vaan pomolleni siitä, että Villavyyhti toimi sujuvasti neulepostin vastaanottopaikkana!

Ei tämä toki mikään epäitsekäs projekti ollut, koska itse sain tätä myöten joulumieltä parin kuukauden ajan. Minua niin suuresti ilahdutti ihmisten halu muistaa tuntematontakin, antaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseen hyvään. Joka kerta, kun avasin uutta joulupaperirullaa, tunsin ihmeellistä riemua siitä, että saamme antaa lahjoja jollekin, joka ei muuten välttämättä saisi yhtäkään (tänään tosin kuulin, että hoitajat yrittävät jotain pientä varustaa jokaiselle, mutta aika homma siinäkin on).

Minä itse neuloin Mairelle mustan huivin. Unohdin tässä hässäkässä kuvata sitä tämän paremmin, tietenkin. No, se oli Shibui Sockia värissä Ink. Käytin lankaa 200 grammaa ja huivista tuli varsin reilun kokoinen.

Lämmin, lämmin kiitos kaikille pukin pikku apureille, jotka neuloitte näitä (mielestäni kultaakin kalliimpia) lahjoja. Menen vielä joulun jälkeen kuulostelemaan tunnelmia, toivottavasti näen monet lahjat käytössä.

Sivarisukat II / Charity Socks

Tässä ekassa kuvassa sukassa ei ole jalka vaan käsi, siksi se on niin hassun näköinen :)

The first pic isn't of a leg but of an arm :)

Mä en jotenkin ollut yhtään hahmottanut, minkä verran miesten sukkiin menee lankaa, kun neuloo paksummasta. Ostin alunperin kahta eri väriä Smartia 100 grammaa kumpaakin. Ekojen sukkien kanssa jouduin hakemaan 100 grammaa lisää ja sukkien painoksi tuli lopulta jotain 160 - 170 grammaa. Näihin yhdistin sen 100 grammaa Smartia ja kahta langanjämää, Sublimen jotain merinolankaa ja Dream in Colorin Classyä.

I had serious issues in figuring out the right amount of yarn needed for DK weight socks for men. I started out with bying two dofferent colours of Smart sock yarn, 100 grams of each. While knitting the first pair I noticed I needed another 100 grams to finish the socks... the pair ended up weighing something like 160-170 grams.  For this second pair I combined the 100 grams of Smart with two leftover yarns, some merino yarn by Sublime and Dream in Color Classy.

Tää on pienehkö pari, koko on ehkä joku 42. Ne ekat tekemäni on paljon isommat, joku 46-47. Tuota kolmatta paria arvon vielä, saatan nekin lähettää sivareille.

This pair will fit a small-footed man (EUR42). The first pair I knit was way larger. If I decide to send the darker gree pair out to charity as well, I would have knit three charity pairs this year. I am happy with that.

Kaksi sukkahaastetta / Finnish Charity - only in Finnish, sorry

Only in Finnish today, dudes, I am sorry. This is about Finnish sock-gathering charities.

Näin syksyisin meikätytön valtaa aina ihmeellinen itsetutkiskelun kausi. Mikä minä olen, mitä minä olen? Suhteessa itseeni ja suhteessa maailmaan.
Viikonloppuna olin mm. täti ja kummitäti Korkeasaaren reissulla.





Tänään olen ollut mm. joulua miettivä neuloja, mielenterveyspotilas ja joukkoliikenteestä nauttiva autottoman päivän kannattaja.

Joulu pisti minut miettimään hyväntekeväisyyttä. Tämäkin tapahtuu joka vuosi. Pähkäilin hieman eri kohteita ja ensimmäisenä mieleen nousi Sotilaskotiliiton Operaatio tuntemattoman sotilaan villasukat. Anoppiehdokkaani, jota suuresti arvostan, ottaa tähän osaa ja siksi se vissiin ensimmäisenä mieleeni muljahtikin. Haaste on mieleeni samoista syistä kuin Marttaliiton vastasyntyneiden sukat viime vuonna - käsintehtyä myös niille, joilla ei ole osaamista tai sopivia sukulaisia, käsintehtyä nykyajan tavallisten ihmisten teollistuneeseen arkeen. Niihin ihan tavallisiin koti-iltoihin ja syyspäiviin ripaus lämmintä ajatusta joltakulta tuntemattomalta. Ihan luksusta.

Pähkäillessäni tätä sattui Zeska vinkkaamaan toisesta mielenkiintoisesta hankkeesta, Wilhelmiinan järkkäämästä Sivarisukka-tempauksesta. Ilmoittauduinkin heti mukaan - jo ihan siitäkin syystä, että a) sukan malli ja muoto on vapaampi ja b) luulen, että sotilasoperaatio tavoittaa suuremman joukon ihmisiä ilman minuakin. Ja toki kannatan siviilipalvelusta asevelvollisuuden suoritusmuotona lämpimästi.



Uusia neuleita ei ole tällä erää, miehen sormikkaiden sormet tuottavat päänvaivaa.

Pahoinvoiva siskustaiteen ammattilainen

Pellenyrjö-sukat
Malli: Oma suruspekka
Koko: Noin 44
Puikot: 3,0 mm Knit Pro
Langat: Nalle Colori ja Lanett kaksinkertaisena

Nää on ehkä maailman rumimmat sukat. Siitä viis, ne ovat todella lämpimät ja toimivat. Kaksinkertainen Lanett teräosassa tekee sukasta paksun ja tiiviin.

Ehkä nämä omituiset varret tuovat jollekin iloa. Ei näitä kyllä kellekään migreenipotilaalle voi antaa.

Nämä siis myös lähtevät Kaikki puikoissa –blogin tempauksen nimissä Heikki Hurstille ja hänen kauttaan jollekulle syrjäytyneelle, samoin kuin jo aikaisemmin valmistuneet ruskea-oranssit sukat.