Hempeää / Delicate

Louhittaren luolan kuituklubit pyörähtivät käyntiin nyt tammikuussa. Itse tilasin toisen vaihtoehdoista, Heavenly Fiber Clubin ja kieltämättä saapunut sekoitus olikin tunnultaan varsin taivaallinen - 50% merinoa, 25% alpakkaa ja 25% silkkiä. Nam.

The Knitlob's Lair's fiber clubs started in this January. I ordered the Heavenly Fiber Club and the first fiber truly feels like a little bit of heaven - 50% merino, 25% alpaca and 25% silk. Delicious.

Värit ei ole ominta mua, kuten kovin vaaleat ei koskaan. Ajattelin kuitenkin tuon huruutella paksu(hko)ksi pipolangaksi kummitytölle tai jollekin. Tällaistahan se klubeilussa aina on, kaikki värit ei voi olla omia :)

These colours are not particularly to my liking, they are too light and, well, delicate. But that's clubbing for you :) I still might spin this for a hat yarn for my niece or someone.

Klubeissa parasta on se, että joutuu vähän miettimään omia fakkiintuneita tapojaan ja tottumuksiaan. Oppii itsestään ja oppii ehkä vähän laajentamaan (väri)maailmankuvaansakin. Tykkään!

Best part of fiber and yarn clubs is the fact that you really get to stretch your rigid habits and maybe warm up for new things. I like that! 

Kuka vaanii joella?

Titityyn viimeisessä sukkaklubipaketissa syksyllä tuli yllärinä kerä (50 g) BC Garnin sukkalankaa. 50 grammaa oli tarpeeksi sniikkereihin noin koossa 40, kun varren kääntöihin käytti Lorna’s Laces Shepherd Sockia, jonka väri Devon sopi hienosti tähän tarkoitukseen.

Ei noi nyt mitkään kovin sievät oo, mutta on ne ainakin uniikit. :)

Ei muuten mikään unelmalanka neulottavaksi. Kaksipuoloset oli mun käsialalla liian isot puikot ja lanka narskui mennessään. Onneksi neulomisen iloa kasvatti kovasti tuo ihana lätäköityminen.

Sniikkerit
Lanka: BC Garn Sock, väri kai “Joki”, Lorna’s Laces Shepherd Sock, Devon
Puikot: Suzanne’s ruusupuuta, 2,5 mm
Malli: Omasta päästä, jotakuinkin kirjattuna Ravelryyn Saami Sneakereihin.

Lankomiehen viktoriaaniset

Tässä ne nyt on.

Malli: Oma basic-sukka
Lanka: Fleece Artist Trail Socks, väri Victoria (Titityyn sukkaklubi, korvauslanka) 
Puikot: Clover bambu, 2,25 mm x 15 cm

Jalkamallina toimii armoitettu avopuolisoni. Sillä ja langollani on vallan samantyyppiset koivet, pitkät ja kapeat. Jalkaterään tuli kantalapun ja kärkikavennusten väliin 80 kerrosta, varressa kerroksia oli maltilliset 14+30+12 = 66. Kantalappu 7 cm, ranskalainen kääntö. Silmukoita 76-80, kohdasta riippuen.

Kuvat eivät tee oikeutta langalle, sillä siitä neuloitui todella sileää ja siistiä pintaa.

Ihastuttava neulottava, mehevän syvät värit ja laadukas tiukka kierre. Suosikkilistalle.

Aurinko laskee länteen

Wollmeisen sukkaklubin kolmannen lähetyksen teemana oli kaukokaipuu. Aiemmat lähetykset ovat olleet teemoiltaan “kotiseutu” ja “lapsuuden haaveet”. Arvostan sitä, että teemat ovat hyvin mietittyjä ja loppuun asti vietyjä. Katsokaa vaikka näitä kaukokaipuun aarteita:

“Orient” – upeita mausteisia oransseja ja hieman jopa maomaista puhdasta punaista. En tiedä, ajattelenko eniten Kiinaa, Intiaa vai Kaakkois-Aasiaa, mutta ainakin ajatukset vaeltavat itään. Shanghai!

“Occident”  eli länsimaat. Itselleni tämä väri on Atlanttia, Irlannin lammaslaitumia, pohjoisen hauraita lehtimetsiä, Euroopan tammilehtoja…

Upeat värit jälleen kerran. Harmi, että seuraava lähetys on klubin viimeinen.

Koska Claudia aina ajattelee kaiken loppuun asti, pienessä silkkipussukassa oli suloinen leijonasilmukkamerkki. Nallekarkit eivät ehkä ole kauhean eksoottisia, mutta kiva pikku bonus kuitenkin :)

Muutama teistä jo näkikin nämä langat kun kävin vartin leuhkintavisiitillä neulemiitissä :) Sääli, että piti lähteä, toivottavasti teillä oli kivaa!

Ratasukat

Mulla ja sukilla on uusi rakkauskausi. Olen viime aikoina neulonut sukkalankavarastoa niin reippaasti pois, että messuilta tehdyt langat  tulivat lähes tarpeeseen. Nytkin on kolmet sukat kesken. No siis, on mulla vielä sukkalankoja: Yksi jitterbug, jonka riitto mihinkään malliin pelottaa, yksi itsetilattu Ilu joka ei sitten kuitenkaan oikein sano mulle mitään, yksi sukkaklubilanka, jonka olen jo kerinyt ja joka tuijottaa mua joka päivä, mutta josta en vaan tykkää… Niin, ja vielä kolme vyyhtiä Wollmeisea. Kahdelle niistä on jo kyllä suunnitelma, haluaisin vaan saada La Digitessoja pidemmälle ennen kuin aloitan uutta keskittymistä vaativaa sukkaa…

Viime aikoina olen saanut myös sen Araucania Rancon Tuulilta, mutta se odottaa täydellistä, luontohenkistä mallia.

Niin, ne ratasukat.

Malli: Gentleman’s Sock in Railway Stitch (Knitting Vintage Socks)
Lanka: Wollmeise 100 % Superwash, väri Buxkranzl
Puikot: KnitPicks Harmonies (olkoon nykyään mikä vaan, tolla nimellä mä olen ne ostanut :)), 2,25 mm
Huomioitavaa: Tein muuten silmukalleen ohjeen mukaan, paitsi kantalappuun tein pituutta seitsemän senttiä. Olen kantapään kautta (!) oppinut, että miehelle ei mene sukka jalkaan ollenkaan, jos lappu on lyhyempi.

Sukat istuu kuin… hansikkaat. Tässä postauksessa on nyt jo niin paljon outoja kielikuvia että mua hämmentää. Joka tapauksessa olen iloinen, että sain viimeinkin miehelle tehtyä istuvat sukat ja laatulangasta vieläpä.

Lankomiehellä on syntymäpäivät loppukuusta. Titityyn korvaava klubilanka eli Fleece Artistin Trail Sock muuttuu sukiksi hänelle:

‘

Aika naminamivärejä.

Mulla oli aivan ihana, kiireetön aamu. Istuin sukanalun kanssa selailemassa Suurta Käsityölehteä ja join kahvia, kahvia, kahvia.

…ja silittelin uusia lankojani! Niistä hiukka myöhemmin.

Kyllä nyt kelpaa!

Voitin Pilvin arvonnassa! Tai siis en voittanut Pilviä, enkä Pilvin kissaakaan, vaikka jälkimmäinen ensin luvattiinkin.

Tänään itelloonitäti, joka raukka on joutunut viime aikoina kovin koville vuokseni, toi paketin Pilviltä. Teräsmiesmäisellä voimanaisotteella tartuin pakettiin kaksin käsin ja revin sen auki. Katsokaa mitä sieltä tulvahti:

Hyvää karkkia ja elämäni ekat Kool-Aidit! Eikä tässä vielä kaikki – myös elämäni ensimmäinen vyyhti Araucania Rancoa. Vitsit, piti hieman oikein ulvahdella riemusta. Ja toi väri! Pilvillä on silmää.

Kool-Aidit joutuvat varastoon, koska tällä hetkellä mulla ei ole valkoista lankaa enkä aio nyt ihan heti ostaa lisää, mutta kokeilen niitä kyllä innolla sitten jonkun ajan päästä. Karkit on jo kulutuksessa *omnomnom* ja Ranco pääsee puikoille heti, kun keksin sille sen arvoisen mallin.

Kiitos Pilvi, tykkään ihan tosi paljon!

Tänään mulla oli muutenkin lottovoittopäivä. Titityyn lähetti korvaavan langan syksyn sukkalankaklubin viimeiselle paketille:

Fleece Artist Trail Socks on langanmerkki ja merino-nylon-sukkalanka on hänen laatunsa. Tämän langan kanssa pitää kaivaa esiin Knitting Socks with Hand-painted Yarn ja etsiä joku oikein mehevä malli. Väri osui nappiin.

Wollmeise!

Wollmeise, villatiainen, lähetti toisen neljästä klubipaketista. olin jo ehtinyt käydä kyyläämässä spoilausketjussa Ravelryssä, joten tiesin, mitä odottaa. Silti pakkauksen avaaminen oli yhtä juhlaa, aivan kuten viimeksikin.

En ole vieläkään saanut neulotuksi yhtäkään noista Wollmeiseistani. Olen nähnyt niiden hinnat eBayssä sun muualla enkä raaski ottaa niitä muoveista! Ei sillä, en mä niitä aio myydä, mutta muoveissa ne on sentään turvassa.

Näin ne marinoituvat, suuressa lajimaljassa ruokailutilan vitriinin päällä. Viittä vyyhtiä enempää tuohon maljaan ei mahdu, joten ennen maaliskuuta osa noista on yksinkertaisesti pakko neuloa pois.

Äärimmäisenä vasemmalla on La Digitessa, muut ovat klubilankoja. Uusi postitus vasemmalta lukien kolmas ja neljäs vyyhti

Postituksen teemana oli lapsuuden haaveet. Claudia kertoi kirjeessään lapsuutensa jouluhaaveiluista ja lapikkaistaan. Värit ovat Saami ja Jultomte. Lisäksi saimme pienet piparimuotit, hieman karkkia, lankanäytteen worsted-paksuisesta langasta sekä kuusiaiheisen silmukkamerkin <3

Aivan ihastuttava paketti. Kerholaisten keskuudessa Saami on jakanut mielipiteitä, onhan se aika räväkkä, mutta omaa silmääni se miellyttää juuri sen vuoksi. Saas nähdä, miksi se haluaa ruveta isona.

Titityyn lankaklubin loppu

Minulla on joulukuusi. Isä kaatoi sen Puolen hehtaarin metsästä eli mökkitonttimme valtaisista kuusivarannoista ja ekologisessa mielessä ajoi sen autolla Pirkanmaalta tänne Helsinkiin. Mukana seurasivat kuusenjalka, lähes 30 vuotta vanha kuusenmatto ja lapsuuteni kuusenkoristeet - mm. se vahankeli, jota luulin puolitoistavuotiaana suklaaksi ja jossa on ampaanjäljet. Tänään tippa silmäkulmassa laitoin elämäni ensimmäistä luonnonkuusta. Pakko oli ottaa se jo käyttöön, kun ei ole parveketta eikä siellä olisi pakkasta kuitenkaan.

Nyt naurattaa! Katselin Titityyn puodista, mitä värejä sukkaklubilangasta on olemassa. Ajattelin, että onpas minun värisiä lankoja, upeita sävyjä, oikeastaan kaikki paitsi tuo Apple Blossom :D Ja sehän sieltä napsahti :) Siitäs sain!

Ei sillä - ei siinä ole mitään vikaa ja siitä varmasti syntyy mukavat lahjasukat jollekin Oikein herkulliselta neulottavalta se näyttää.

Lahjaksi Tiina lähetti ihanaa sukkalankaa 50 grammaa, värini taitaa olla "Ranta". Siinä on tismalleen meikäläisen värinen lanka ja siitä syntyy itselle jotakin.

Klubilankaa ja possuja

Edelliseen postaukseen ja sen kaikkiin komeentteihin (kiitos!) liittyen - oletteko ajatelleet, miltä tuntuu, kun lääkäri vanhemmiten kieltää neulomisen tai muuten jaksaisi, mutta näkö ei riitä? No, turha kai näitä on etukäteen miettiä ja surra, vaikka todennäköisesti aika harva meistä a) elää vanhaksi JA b) saa neuloa loppuun saakka.
Mummo pystyisi nyt taas kaihileikkauksen jälkeen neulomaan, mutta muisti tekee tepposiaan. Viime käynnillä opetin mummolle kantapään teon, kun 20 vuotta sitten mummo opetti sitä minulle. Niin vierii aika...

Sain Secret Woolin klubilangan käsiini - kiitos, kaima! Söpö alpakkalanka on kaunis havumetsänsävyineen, mutta en jotenkin näe sitä sukkina, ainakaan itselleni. Saas nähdä, tuleeko siitä vaikka joululahja jollekin :)

Possunapit toimitettiin Thaimaasta Etsyn ystävällisellä avustuksella. En malta odottaa, että löydän noille jonkin kohteen.

Wollmeise!

Varoitan, jos olet Wollmeisen sukkaklubissa mukana etkä ole vielä nähnyt ensimmäistä lähetystä, tässä postauksessa on langoista kuva. Huono kuva, mutta kuva kuitenkin :)

Tiesin lähetyksen tulleen kesälomareissumme aikana ja lentokoneelta tultuamme maltoin seuraavaan päivään lepäämisen sijaan odottaa noin tunnin ennen postiin syöksymistä.

Ensimmäinen neljästä klubilähetyksestä oli teemaltaan Home Land. Wollmeisen kotimaa on Saksan Baijeri ja paketin langat noudattelivat baijerilaisen kasvillisuuden värejä. Lisäksi mukana oli upea sukkaohje hieman suklaata ja laadukkaat puiset sukkapuikot, lempikokoani 2,5mm x 15 cm.

Kuvat ovat heikkoja, koska en raaski ottaa noita lankoja ulos muovistaan. Mulla on nyt kolme vyyhtiä Wollmeisen lankaa, mutta en ole koskaan koskenut yhteenkään niistä. Hmmm?

Itsepetos

Hehhehhee, katselin tuota to do -listausta muutama postaus sitten ylpeänä, että kohta on tuo itselle aiottu pipo puolivälissä ja Samos Lollipopiakin on tuhottu jo yli kolme kerää. Samassa tajusin, etten ole listannut tuohon Baby cables and big ones too:tä, joka ehdottomasti on toteutettava. Samoin olen autuaasti unohtanut Yarnissiman La Digitessa -paketin, jonka olen itselleni luvannut selättää vielä syksyn mittaan.

Katja Secret Woolista kertoi Lion Brandien olevan jo liki täällä, joten ensi viikolla pääsen myös Vaaran kimppuun. Värinähän minulla on Orchid, mutta suomalaisittain taidan kuitenkin tehdä Orvokkivaaran.
No, jottei lista vallan pääsisi lyhentymään, tein sydän pamppaillen hurjan ratkaisun ja ilmoittauduin Wollmeisen ensimmäisen sukkaklubin jäsenyysarvontaan. En edes ole missään sukkalankakuumeessa juuri nyt, ennemmin hingun neuletakkeja ja villapaitoja, mutta kyseessä on kuitenkin Wollmeise!
Ja pääsin mukaan. En tiedä vielä ainoatakaan muuta suomalaista, joka olisi mukana. Hihkaise, jos olet, jotta osaan varoa postaamasta kuvia heti langat saatuani :) Olen ihan pökerryksissä - Ravelryn Wollmeise-ryhmässä jännitettiin mukaanpääsyä muutaman tuhannen viestin ketjussa ja kun lopulta sain vahvistuksen mukaan pääsystä, meinasin pissiä innostuksesta pöksyyn. 8 vyyhtiä Wollmeisen Superwash Merinoa (siis 150 gramman ja melkein 550 metrin vyyhtiä!), kaikki klubia varten värjättyjä uniikkeja värieriä. Lisäksi laadukkaat sukkapuikot, silmukkamerkkejä ja muuta pientä ihanaa.

Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa, sillä viimeinen neljästä lähetyksestä tulee vasta kesäkuussa ensi vuonna :) Vielä kun ilonani ovat Secret Woolin ja Titityyn klubit, olen hoitanut itselleni iloa ja yllätyksiä enemmän kuin kylliksi :)

Mutta sitten se kolikon toinen puoli - Ravelryssä käydään jo kiivasta keskustelua siitä, miksi Wollmeisen sukkaklubi on mm. huijausta (kaikki lanka ei voi olla Claudian värjäämää), mukaan päässeet on valittu Claudian "suosikkien" joukosta, Claudia tuottaa tahallaan "liian vähän lankaa, jotta hinnat nousisivat ja eBayssä hintakeplottelu tuottaa lisätuloja". Mitä ihme korppikotkailua? Oikeasti!

Okei, kyllähän nuo hinnat eBayssä ovat naurettavia, kun vyyhdistä voidaan maksaa 50 eurosta ylöspäin. Toisaalta vyyhdissä on 150 grammaa, mikä osaltaan selittää tilannetta. Toisekseen Claudiaa läheltä seuranneet ovat kertoneet, että Claudia välttää myymästä lankaa niille ihmisille, jotka säännöllisesti myyvät lankaa korkeaan hintaan eteenpäin.
Lisäksi - esimerkiksi minulla ei ollut minkäänlaista sidettä tai edes asiakassuhdetta koko puljuun, joten olisi kohtuullisen outoa, jos kuuluisin johonkin valikoitujen suosikkien kaartiin.
Ja totta kai lankaa on vähän saatavilla! Claudia ostaa apua vyyhtien tekemiseen ja postittamiseen, mutta itse värjäyksen tekevät kaksi kättä.

Kiukuttaa koko typerä debatti.