Sekalaista kuulumista

Tää mun valokuvausplääh estää bloggaamisen tehokkaasti. Uskoisitteko, että sen raportoidun sukkaparin lisäksi tälle vuodelle on valmistunut jo pipo, huivi ja villatakkikin? Toinen sukkapari on viimeistelyä vaille valmis ja kolmas menee kantapäissä.

Kaupalla juhlittiin eilen kirjanjulkkareita, kun pomolta ja Ilona Korhoselta ilmestyi järjestyksessä toinen neulekirja "Tähkä, keiju ja taikasauva - neuleita lapsille". Itsellä meni jonoon heti Harri ja Myyrä.
Muutenkin kaupalla on ollut kivaa hulinaa, saimme vieraaksi esimerkiksi neulovan mäyräkoiran, Maunon.

Mutta mitä kuuluu mun vuoden neulesuunnitelmille?

1. Oma sukkamalli Lanitium ex Machinan sukkalangasta värissä Hound. Nämä valmiit, ohjeessa viimeisteltävää.
2. Siskon sukat Yarngrimoiren bfl-sukkalangasta. Nämä ovat muutamaa kerrosta vaille valmiit.
3. Raitatakki Pohjan akasta, siskon joululahja 2012. Valmis ja luovutettu.
4. Oma raitahuivi Wollmeiseista, väreinä hyvin tumma Agatha ja hyvin vaalea Petit poison. Valmis ja yllättäen annettu siskolle.
5. Miehelle kirjoneulelapaset Pohjan akasta. Langat odottavat sohvan käsinojalla.
6. Itselle ainaoikein-pipo noista Wollmeisenjämistä. Tämä muuttuikin erilaiseksi pipoksi silmukoiden luonnin jälkeen. Eikä jäänyt itselle tämäkään, vaan annoin senkin siskolle.
7. Itselle tumput, myös Wollmeisea. Ajatustasolla valmiit, neulominen vaan puuttuu :)
8. Ten stitch blanket vironvilloista. Edistyy hyvin, tämä on mun olympianeule.

Ja seuraavat ovat edelleen aloittamatta:

9. Pieni sylipeitto/vauvanpeitto Colourmartin merinosta.
10. Villapaita Superwash 220:sta, tässäkin langat on olleet varastossa jo useamman vuoden.
11. Villapaita Wollmeisen Admiralista. Kerin pitkään odottaneet langat loppuvuodesta.
12. Kummitytölle myssy tai baskeri Fashion Juliasta.
13. Anun villatakki mohairlangasta, myöhässä joku kolme vuotta.
14. Miehelle kauluri jostain kutittamattomasta ja lämpimästä varastolangasta.

Estonian mittens

Tämä kuuluu sarjaan "irrationaalisia ostoksia". Mä en hallitse kirjoneuletta, en juuri neulo hanskoja enkä tunne mitään suurta pakkomiellettä viron käsityökulttuuria kohtaan. Kirja oli kuitenkin pakko saada suht' korkeasta hinnasta huolimatta.

This is one of my more irrational purchases. I don't do fair-isle, I am no good in it, I don't really do mittens and I am pretty much neutral when it comes to Estonian crafts heritage. Still, I had to have this book despite its fairly high price.

Eesti labakindad ilma laande laiali - Estonian mittens all around the world on kooste Aino Praaklin jo aiemmin julkaisemista Kirikindad-teoksista. Kirja on paksu, näppärän kokoinen ja kovakantisena varsin laadukkaan oloinen. Siinä on esitelty 175 perinteistä virolaista kirjoneulelapasta, kaikki Viron kansallismuseon laajasta kokoelmasta.
Kaikki kirjan tekstit johdantoa myöten ovat sekä viroksi että englanniksi.

Eesti labakindad ilma laande laiali - Estonian mittens all around the world is a combined volume of all the previous fair-isle mitten books by Aino Praakli. The book is smallish is size but has loads of pages. It is a hard-cover, which adds to the impression of high quality. Introduced are 175 traditional Estonian fair-isle mittens, all from the collections of the Estonian national museum.
All the texts in the book are in Estonian and in English.

Monet kirjan ohjeista on entisöity pienistä lapasenkappaleista, joita museon kokoelmaan kuuluu. Läheskään kaikista "alkuperäiskappaleista" ei ole kuvaa, mutta lapasen alkuperä on aina selitetty - kuva-aiheen mahdollinen merkitys, säilyneen kappaleen tiedot, mahdollinen levinneisyystieto sekä tarvittavat tiedot siitä, miten on päädytty juuri esitettyyn tapaan rekonstruoida lapanen.

Many of the patterns have been reconstructed out of small mitten fragments. Most of the originals are not pictured, but the origins of the pattern are always explained: The possible meaning behind the far-isle pattern, the information of the preserved fragment, and necessary information on why the mitten has been reconstructed the way it has.

Yllä kuva kirjan eräästä mallista. Ylinnä kuva rekonstruoidusta lapasesta, alla kuva museon kappaleesta sekä kaavio. Kuten tästä kuvasta hämärästi erottaa, rekonstruointi on tehty hyvin uskollisesti - väritys, joustimen tai muun ranneratkaisun rakenne, kuvion asettelu, silmukkamäärät ja kavennukset on aina tehty alkuperäistä mallia mukaellen, jos ne vain ovat käyneet selville alkuperäiskappaleesta.

Above is a picture of one of the patterns. Upmost is a picture of the reconstructed mitten, below it are the original fragment and a chart. As you can (barely) see, the reconstruction is really faithful to the original. The colours, ribbing, placement, amount of stitches and decreases are always identical to the original - if the original mitten has enough to work from, that is.

Ylläoleva kuva liikutti mua suuresti. Lapanen on säilynyt niin hyvin, että runsaat parsinnat erottuvat hyvin. Kuinka tärkeä lapanen onkaan ollut ja kuinka paljon sitä onkaan käytetty!

Just look how important this mitten has been to someone and how much it has been worn!

Monet malleista tuntuivat näin suomalaisittain melko eksoottisilta ja vierailta, kuva-aiheet tuntuivat taustoiltaan erilaisilta joiltain osin ja vaikka mytologioissamme on paljon samaa, myös eroja on paljon. Yllätyksekseni (ja toisaalta itsestäänselvästi) myös identtisyyksiä oli paljon. Eräskin kuvioaihe oli tismalleen samanlainen kuin mitä karjalainen mummoni on iät ajat tehnyt. Simppeli malli tosin, tiedä sitten onko samanlaisuus puhdasta sattumaa vai yhteistä kulttuuriperintöä.

Most of the patterns felt pretty exotic to a Finn like me. Many of the beliefs behind the motives were alien to me and even though the Finnish and the Estonian mythologies are similar in many ways, there are a lot of differencies too. One of the patterns was identical to the one my granny has made since I can remember. She was born in Karelia, the part of Finland that is thought to have the most in common with the slavic and baltic cultural heritage. It could be a coincidense or mutual cultural heritage - not knowing is quite intrigueing.

Powered by Qumana

Tervitused!

Olen niin onnekas, että kaveri järjestää joka uudeksivuodeksi reissun Tallinnaan hyvässä seurassa. Asumme vanhan kaupungin keskellä, syömme taivaallisen hyvää ruokaa ja vuoden vaihtuessa poksautamme kuohuviinin korkin Toompeanmäen kupeessa Tanskan kuninkaan puutarhassa.

I am lucky enough to have great friends. One of them organizes a great trip to Tallinn every new year's. We rent a few apartments in the middle of the medieval old town area, eat superb food and climb up to Toompea hill for some sparkly while enjoying the city's fireworks in the midnight.

Tälle vuodelle aatto sattui niin, että ehdimme viettää 3 yötä perillä. Toinen sattuma oli se, että sunnuntaina Tallinnassa oli jo yli 60 cm lunta - enemmän kuin koskaan tilastoinnin aikana. Rakastan Tallinnaa ja oli ihana nähdä se noin eksoottisessa puvussa. Ihmiset menivät lumisotaa vanhassa kaupungissa ja rakensivat lumiukkoja. Pikkulapset istuivat pulkissaan ja näinpä aikuisten pistävän torilla oikein polkaksikin lumisateessa.

This year we had a chance to spend three nights there. Another great thing was that we were there to enjoy the biggest amount of snow Tallinn has had, over 60 centimeters. Ever (in the existence of weather statistics)! People had snow fights and built snowmen. Little children were pulled on sledges and I even witnessed a couple dancing in the market square while the big snow flakes were falling around them.

Nauroimme itsemme kipeiksi ja kyllä, ruoka oli taas hyvää. Siitä ei kuitenkaan tällä erää enempää. Siitä olisi liikaa asiaa eikä tämä ole kuitenkaan ruokablogi. Sen mä vaan sanon, että wasabikastike sopii tonnikalalle kuin sormi nenään.

We laughed our tummys sore and yes, the food was incredible. If you intend to go there, ask me for recommendations.

Kirjakaupassa (joka tarjoilee maailman parasta chai lattea) hoidin pitkään suunnitelmissa olleen homman ja ostin pari matkaopasta Tallinnaan. Ylläoleva on ilmestynyt 2009. Löysin muutakin!

At the bookstore (in which you can enjoy the best chai latte - in the world) I finally took care of our lack of good travel guides to Tallinn. And behold, I found something else too!

Ohjevihkosia parin maakunnan perinnelapasiin, hinta 19-20 EEK eli vähän toista euroa per viiden-kahdeksan mallin vihkonen.

Booklets of traditional mitten patterns. The price was about 1.3 euro per booklet.

Kirjoneulemalleja / Fair-isle patterns.

Aino Praaklin kokoelmateos Viron perinnelapasista. Tästä bloggaan joskus erikseen.

Aino Praakli's big book of the traditional Estonian mittens. I'll come back to this on a later entry.

Ekan kerran vierailin Virossa lankakaupoissa. Pronksilta löytyi hamelankaa.

I bought some nice wool for a skirt.

Illalla asunnolla jaksoin pari kerrosta neuloa pupupaitaan.

I barely had any energy to knit a couple of rounds in the evenings.

"From a cold land with a warm heart" sanoo 1800-luvun kirjontakuviolla koristeltu paperikassi.

"From a cold land with a warm heart" says this paper bag, decorated with an embroidery pattern from the 19th century.

Yllä näkymä makuuhuoneen ikkunasta / the view from our bedroom window.

Powered by Qumana

Kesäistä sniikkausta

Sorsat laidunsivat Pikku-Huopalahden rantanurmilla, kun menin kuvaamaan uusia varrettomia sukkiani.

Kissitossut pois ja sukkaset tilalle.

Hiipivä prinsessa (Ravelry-linkki)
Mallin inspiroi Nancy Bushin Gentleman's Half Hose in Ringwood Pattern kirjasta Knitting Vintage socks.
Lanka: Wollmeise Sockenwollw 100 % Merino, väri Dornröschen, kulutus 50 grammaa
Puikot: Knit Pro 2,25 mm

Onpas siisti nauhakavennus *huokaus*

Mitäs muuta... täytin tuossa vuosia, ilmoittauduin syksyn neuleretriittiin ja sain toimituksen sukkakirjoja ja Wollmeise-lankaa. Päätin nimittäin opetella neulomaan sukkia varpaista alkaen.

Niin, ja kissitossujen merkki on T.U.K. Omani on tilattu Ruotsista. Toivottavastipehmiävät käytössä, on nimittäin vielä toistaiseksi jalat aivan rakoilla noista. Mutta kun ne on niin ihanat!

Powered by Qumana

Kirjontaa

Olen ostanut viime aikoina muutaman pikkuisen ristipistotaulun ja yhden piirretyn kaitaliinan. Ainoa ongelma on, etten taida osata kirjoa. Olen viimeksi tehnyt mitään tuon suuntaista, kun seiskalla ompelimme virvittäin liinan päät ja sitä ennen viidennellä varsi- ja linnunsilmäpistoin tein ruman taulun sarjakuvamaisesta koirasta.

Koska mä en aio täysin pilata noita kankaita ja tuhlata lankoja, ostin pari hakuteosta taustalukemiseksi.

Amazonissa nämä maksoivat yhteensä ehkä 15 puntaa. Kun siihen lisätään 2 x 10 euroa (taulut) ja 25+6 euroa (liina ja siihen vähän eri väriä kuin pakettiin kuului) sekä 6 euroa (kirjontakehys), kirjontaharrastukseni on nyt syönyt noin 75 euroa. Yhtäkään pistoa en ole pistellyt. No mut heti kun virkkausinnostus laantuu!

Äidille joululahjaksi, that’s a promise.

Knitting Bible

Ostin Akateemisesta tällaisen tekniikkateoksen. Kuvat on mitä on, mutta ehkä saatte jonkinlaista kuvaa kirjan annista kuitenkin.

Kirja kustansi jotakuinkin 13 euroa ja on varmasti joka sentin arvoinen. Kirja on paksu ja esittelee kattavasti eri tekniikoita sekä piirros- että valokuvin. Nerokkaasti eri osiot on värikoodattu, esim. eri lisäysmetodeja esittelevät kuvat ovat kaikki pinkkejä ja sivun reunassa on pinkki tunniste, joten oikean osion löytäminen on helppoa ja nopeaa.

Jokaisesta tekniikasta on piirretty kuva ja valokuva siitä, miltä käytetty silmukka näyttää neuleessa.

Esittely on varsin kattavaa – esimerkiksi nurja silmukka neuvotaan parilla eri tapaa ja onpa mukana esimerkiksi vasenkätisten neulomistakin.

Reunoista, osien kiinnittämisistä, napinlävistä ja muusta viimeistelystä riittää asiaa.

Oma osionsa on myös mallien muokkaamiselle – miten esimerkiksi vaihdetaan poolokaulus pyöreään pääntiehen jne.

Mukana on myös näppärät taulukot, joista näkee hyvin eri kulttuurien käyttämien merkintätapojen vastaavuudet. Puikkokoot, langan paksuudet ja muut on kätevästi saatavilla.

Kirjassa on myös hyvä sanasto, osio virkkaamisesta (vaikka neulekirja onkin – esimerkiksi neuleen reunojen huolittelu virkkaamalla on esitelty hyvin), koristelusta (on huovutusta, helmitekniikoita, paljettien lisäämistä…), pintaneuleita, pitsejä ja vaikka mitä.

Jos haluaa kattavan perusteoksen eri tekniikoista ja niiden hyödyntämisestä, kannattaa hankkia tämä teos kirjahyllyyn. Itselläni tämä tulee monessa mutkassa tarpeeseen, koska neulon jonkin verran ilman ohjeita ja hakuteos on näppärä vaikkapa sopivaa napinläpeä miettiessä.

Cookie A.

Se siis tuli eilen, Cookien odotettu sukkakirja. Olen ennestään tehnyt kolmet Cookien suunnittelemat sukat (Pomatomus, Monkey ja Maelstrom) ja kaikkien neulominen on ollut miellyttävää. Olin toki kirjan mallit jo nähnytkin Ravelryssä, mutta yllätyin siitä, miten paljon kirjassa oikeasti oli asiaa sukkien suunnittelemisesta. Ohjeosio alkoi vasta sivun 50 kieppeiltä!

Kauheasti sytyttäviä malleja kirjassa ei mulle ole, ehkä nämä kaksi päätyvät toteutukseen asti:

Rottamammakin uskaltautui tutkailemaan pöydän tapahtumia hetkeksi. Kun olen itse pöydän ääressä, emollakin on pääsy sinne, mutta se harvoin jättää lapsiaan yksin ja tulee hengailemaan. Nyt se kuitenkin tuli haistelemaan kirjaa ja kahvikuppiani, ennen kuin vilahti taas poikaslaatikkoon hoitamaan jälkikasvuaan.

Poikaset täyttivät maanantaina 4 viikkoa ja ensi viikonloppuna ne lähtevät emon kanssa kasvattajan kotiin odottamaan ostajia hakemaan ne uusiin koteihinsa ja laumoihinsa.

Järkyttävät Pellenyrjö-sukat edistyvät. En oikeasti pysty tekemään teriä tuosta langasta, vaihdan mustaan.

Kröh-kröh siellä ja kröh-kröh täällä…

Ei ole kuulemma tällä viikolla asiaa töihin, näin sanoi lääkäritäti. Nyt jo on vähän tylsää kun ei oikein jaksa näitä lankahommiakaan…

Cookien sukkakirja tuli tänään. Mun tilaus sujui siis hyvin, mutta myötätunnosta aion minäkin lopettaa BookDepositoryn käytön, ainakin kunnes kuulen heidän tarjonneen aitoa asiakaspalvelua niille, joiden tilaukset peruttiin ilman selityksiä. Itse tilasin 13.2. ja hinta oli muistaakseni £11,99. Sekä mua ennen että mun jälkeen tilanneiden tilauksia on peruttu mielivaltaisen tuntuisesti.

Lisäjuttua kirjasta ja pellenyrjösukista varmaan huomenissa. Jos jaksan.

Maailman napa

Amazon toimitti minulle kauniin ja kiinnostavan neulekirjan, jossa ei tosin ole juuri mua kiinnostavia malleja, mutta kun kirjassa on muutakin, so not!

Kirjassa on mukavasti kaikenlaista – pääpaino on kuitenkin eri maantieteellisten alueiden neulontaperinteiden esittelyssä ja niistä mukaelluissa ohjeissa. Oli varsin kiinnostavaa lukea esimerkiksi Perun, Alaskan ja Kiinan neulonnan historiasta, mutta kuten mainittua, yksikään ohje ei tuntunut toteuttamisen arvoiselta.

Voin myös lainata tätä eteenpäin, jos yhdelle sivulle läikkynyt mysli ei haittaa (joo, tulin nälkäisenä töistä mutta nukahdin kirjan ja eväiden ääreen) :) Esim. Ursulan tapaamisiin onnistuu tuoda.

 

 

Kiitos kommenteista

Parempi vastata näin koostetusti joihinkin kysymyksiin.

Villa Lankala, mä luulen että väri on “Pebble”. Se on jotenkin tosi levollinen vaaleissa sävyissään. Aion tehdä siitä mahdollisimman simppelit sukat sileää neuletta.

Kaisa, mä itse opetin sille oikean silmukan teon noin, ja tuntui menevän kerrasta kaaliin. En tiedä, mistä hokema on mulle tarttunut, en muista itselleni opetetun sellaista.

Kangaskasa, lukemiani kirjoja ovat Zen and the Art of Knitting, Knitting Heaven and Earth sekä Neulo ja rentoudu. Olen myös tilannut kirjat Knitting Sutra, Mindful Knitting ja Compassionate Knitting. Kerron niistä kyllä sitten kun saan luetuksi. Viimeiset kaksi ovat ehkä voimakkaimmin hengellisyyteen päin kallellaan, mutta sopivat ainakin allekirjoittaneen maailmankuvaan.

Pitsineule, mähän ihan hämmennyin moisista kehuista :)

Parhaillaan yritän venyttää 50 grammaa BC Garnin Sock Woolia sniikkereiksi. Tai en juuri parhaillaan, nyt juuri mä nettailen ja syön croisantia briellä ja viikunahillolla :P

Materialistinen kirjoitus

Kaikkihan me tiedämme, miten vaikeaa on vastustaa kaiken maailman käsityökiusauksia. Markkalankaa olisi saatavilla, Noro olisi kauneinta lankaa siihen-ja-siihen, silmukkamerkkejä ei koskaan ole tarpeeksi, kirjat ovat kannattava sijoitus (ovat ovat ihan totta!) ja organisointi se vasta haastavaa onkin - tarvitaan puikkopusseja, kuljetuspusseja, rasioita ja koteloita.

Joopajoo. Älä ruoki lamaa ja silleen, mutta kuinka paljon voi ihminen haalia tavaraa? Kuinka paljon budjetti kestää? Kuinka paljon asunnon varastotilat kestävät?  Onko neulominen (/käsityöt yleensä) lopulta pahempaa välineurheilua kuin laskettelu silloin neonvärien aikaan?

Osaako hamstraaja itse oikeasti määritellä, mikä tavara a) helpottaa elämää b) auttaa aidosti pitämään tarvikkeet järjestyksessä c) on tosiaan hintansa arvoinen d) on tarkoituksessaan toimiva? Vai onko elämämme enemmän mut-kun-mä-haluun, se-on-niiiin-ihana ja mutku-puputsillakin-on? (Puputsi esimerkinomaisena kanssaneulojana, en tietääkseni kadehdi juuri häntä mistään juuri nyt.)

Mulla on pari vakiopuolustusta. Käytän niitä lähinnä silloin, kun haluan perustella itselleni, miksi taas ostin jonkun hintavan kikkulan.

1. Kuluttaminen ylläpitää kansantaloutta.
2. Ostan puolifiksusti: tuen pienyrittäjiä, käsityöläisiä ja ekologista tuotantoa. Se hyvittää lähes kaiken.
3. Jollain on aina isompi lankavarasto, enemmän puikkoja ja purkeittain nappeja.
4. Käsitöihin sijoittaminen on sijoittamista taitoon sekä perinteiden ylläpitämistä. Mulla on velvollisuus esiäitejäni kohtaan!

Nämähän oli ihan fiksuja pointteja. Mikä niistä tekee sitten niin pirun tekopyhiä? Ehkä se, että pohjimmillaan motivaationi ostokseen on ollut se mut-kun-mä-haluun. Se saa mut valtaansa ja kun PayPal on napsahtanut, alan hokea itselleni, että oikeasti tämä oli ihan fiksu hankinta ja vaikkei olisikaan, kansantalous ja esiäidit kiittävät.

Mistä tämä vuodatus nyt otti ilmaa siipiensä alle?

Tajusin tilanneeni saman kirjan sekä Book Depositorystä että Amazonista. Harkittua kuluttamista, kilin p*rse.

Taas räkää - ja talia tinttien muodossa

Mahtavaa, selvästi on kevät tuloillaan. Tintit rääkyy viimeistä päivää ja ulkona on märkää. Olen lääkinnyt flunssaani amarettolla - rakastan karvasmantelia ja kävin torstaisen kampaajan jälkeen hakemassa keski-ikäisesti likööripullon. Ei se mitään, siskoni juo sherryä.

Olen selaillut kirjoja eessuntaas ja suunnitellut taas vaikka mitä.

Suunnitelmista puheen ollen - olen käynyt taas kiivasta mailinvaihtoa Secret Woolin suuntaan. Katja on taas kerran kestänyt ihailtavalla tyyneydellä ihmeelliset toiveeni ("Voisitsä tilaa mulle vähän tätä ja sitten tota, ja jos sitä ei saa niin ehkä tota, ja jos tota sais niin vois tehdä villatakin mut minkä värisen?") ja jos kaikki menee putkeen, saan loppujen lopuksi sen kauan himoitsemani tumman violetin villatakin. Muun muassa. *blush*

Mutta - lankalaatikolle tiedoksi - mitään ei ole vielä tilattu maahan ja aion pysyä silläkin osa-alueella säännöissä, eli mun on saatava villapaitalangat varastosta minimiin ennen kuin noi tulee.

Noi La Digitessat ei juurikaan jaksa innostaa. Ehkä se johtuu siitä, ettei kirkkaanpunainen lanka ole oikein mun makuun tai sitten siitä, etten oikeasti ihan noin tyttömäisestä mallista perusta... Jostain syystä toi on vaan tehtävä, on joku sisäinen pakko. Silmukat on pirun tiukkoja, puikot sattuu sormenpäihin ja kaikki on jotenkin vähän hankalaa :)

 

Onneksi voi myös välillä paahtaa sileää neuletta. Tässä rakentuu mulle kuvaamiseen sopivat hanskat. Mun omissa ei ole hupun sisällä sormia vaan vain joustinta pätkä.

Heels of fire

Liityin Ravelryssä Lankalaatikkoon. Se on vähän niinkuin lankahamsterit, joten tietänette idean. Itse kutsun kampanjaani järkeistämiseksi. Lankaa on kuluttava enemmän kuin mitä sitä tulee lisää. Tätä silmällä pitäen olen nitkutellut sukkalankoja varsin reippaasti. Lornaa, kirjavuuden kunniaksi sileänä perussukkana nämäkin.

 

Tuuma 1x1-ribbiä kierrettynä sekä varrrensuussa että juuri ennen kantapäätä. Tavallinen vahvistettu kantapää 32 silmukalla, ranskalaisittan, ja nauhakavennukset varpaissa.

Värienergiaa kevääseen!

Olen mä muutakin hommaillut - nimittäin lukenut kirjoja! Bookplus toimitti välipäivinä tilaamiani kirjoja: Knitting Socks with Handpainted Yarn, Knitting Vintage Socks sekä:

Hauskan oloinen kirja, ikään kuin neulomisen niksi-pirkka.

Pikkujuttuja vauvoille - niihin on helppo tuhota sukkalankojen jämiä.  Taustalla The Kirjauutuussuosikki.